Surutyöni 90.

 

Ensiksi, kun muistan vielä kirjoittaa: Hyvää ja kaunista uutta vuotta kaikille! Valoa kohti mennään.

Me ei juhlita uutta vuotta. Monesti juhlimme sitä ystäväpariskunnan kanssa. Olen laiminlyönyt yhteydenpitoa heidän kanssaan.Eikä he ole osanneet kohdata minua surussa. Eikä muutenkaan ole halua juhlia nyt aattona eikä uudenvuodenpäivänä. Näin elämä nyt menee.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen ja tuntemattomasta syystä tammikuussa. Hän oli hyväkuntoinen 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Teen edelleen surutyötä.

Joulu oli aivan hyvä, riitävän hyvä. Ei ollut tuskaista ja kauhusurua Verasta. Söimme rutkasti, ja pöydässä oli kehystettyjä kuvia Verasta. Muistelimme viime joulua, kun Vera oli vielä kanssamme juhlimassa. Kun joimme kuohuviiniä ja nautimme. Itkin vähän.

Suruani on helpottanut paljon se, että puhun öisin Veran kanssa mielikuvissani. Kerron kuinka rakastan ja ikävöin häntä. Pieni Vera tyttöni!! Joka yö itken. Kerron Veralle, mitä olen tehnyt ja ajatellut. Puhun pitkään.

Tässä muutama yö sitten nukuin todella huonosti ja liian vähän. Noin kuusi tuntia, kun tarvitsen unta nykyisin 9-10 tuntia. Jos joskus nukun liian vähän, seuraavana päivänä olen kuin krapulassa, enkä pysty oikein mihinkään.

Tein seuraavana päivänä vähän kotitöitä, muun muassa pesin maton ja laitoin ruokaa. En pystynyt kirjoittamaan tätä blogia enkä kaunokirjallista projektiani. Niinpä katsoin Yle areenaa, Ruutu plussaa ja Netflixiä.

Katsoin ruutua liian kauan, noin neljä tuntia. Sen jälkeen päässä surrasi, pakotti ja olin aivan pökkerössä. Sitten aloin lukea kirjaa, ja oli niin kuin kotiin olisin tullut. Seuraavana yönä nukuin 13 tuntia.

Painoa on tullut lisää, ja olen nyt pullukka, mutta minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin paino. Kunhan kuitenkin pysyn terveenä. Ja elämä on toisaalta liian lyhyt, tämä ainokainen yksi elämä, ruoan ja herkkujen välttelemiseen ja aina terveellisesti syömiseen.Kaipaan nautintoja. Syön lähinnä suruuni, lohtusyön, ja se auttaa surussa. En tunne syyllisyyttä herkuttelun jälkeen.

Olen jaksanut Veran kuoleman jälkeen hoitaa ihoani, paitsi en ole käyttänyt naamioita. Nyt vähän kauneudenhoidosta ja esimerkiksi silmänympärysihon hoitamisesta: Minulla oli kaksinkertaiset silmäpussit ja turvotusta. Olin käyttänyt silmänympärysihon hoitamiseen luonnonkosmetiikan (olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa noin neljä vuotta) seerumia ja voidetta. En todellakaan käyttänyt näitä liikaa, mikä myös voisi aiheuttaa turvotusta. Sitten päätin kokeilla samoja aineita kuin käytän koko kasvojen iholle, vaikka sanotaan, että niin ei kannattaisi tehdä, koska silmänympärysiho on ohutta ja herkkää. Ja yllätys, yllätys, silmäpussit ja turvotus väheni. Nyt tämä hoito on joka-aamuista ja iltaista. Olen niin tyytyväinen! Tämä sopii minulle. Voin suositella kokeilemaan.

Toinen juttu on ihon puhdistaminen. Tässäkin käytän aika roisia tapaa. Vedellä  puhdistamisen jäkeen kuivaan kasvot froteepyyhkeellä. Enkä mitenkään hellästi. Tämän jälkeen iho on jotenkin heleä, ja hoitoaineet imeytyvät paremmin. Tajusin tässä yhtenä päivänä, että kuorin näin kasvot. En tiedä, onko se liiallista joka päivä kaksi kertaa, mutta toimii ainakin minulla. Näin olen tehnyt aina, ja voin sanoa, että ihoni on itseni mielestä hyvässä kunnossa.

Myös Vera hoiti ihoaan. Usein hän pyysi minulta hoitovoiteita, mutta anti age-voidetta hän osti itse. Ja vain 22-vuotiaana. Se oli vähän hassua.

Vitkuttelu on yleinen vaiva

 

Minä en ole vitkuttelija. Olen kärsimätön ihminen ja tartun asioihin nopeasti. Joskus liiankin nopeasti ja teen virheitä. Uskon, että ihmiset voivat olla sekä vitkuttelijoita ja toimeen tarttuvia. Esimerkiksi työssä on ahkera, mutta kotona vitkuttelee kotitöissä, kuten siivoamisessa.

Arviolta noin 30% ihmisistä kärsii vitkuttelusta. Nuorilla se on yleisempää kuin aikuisilla. Opiskelijoista vitkuttelee noin 50%.

Vitkuttelu voi olla motivaation ongelma. Jos emme halua tehdä, toimeen tarttuminen on vaikeaa. Voi olla myös kysymys tunne-elämän ongelmasta ja epärealistisista tulevaisuuden odotuksista.

Määräajat on tärkeitä. Jos tehtävällä ei ole takarajaa, ihminen voi vitkutella paljon ja loputtomasti.

Tekemätön työ saattaa ahdistaa. Usein kuulee ihmisten sanovan, että he työskentelevät parhaiten tiukkojen aikarajojen puitteissa, mutta todellisuudessa tästä ei ole näyttöä.

Näyttöjä ja valmiita tutkimuksia korona-ajan etätyöstä ei ole vielä tehty. Osa ihmisistä kertoo vitkuttelun vähentyneen etätöiden myötä. Joillakin se on yleistynyt.

Kotona voi olla rauhallisempaa keskittyä töihin, jolloin vitkuttelu vähenee. Toisaalta yksin on mahdollista ahdistua, kun ei ole työyhteisön luomaa painetta ympärillä.

Vitkutukseen voi saada helpotusta pilkkomalla hankalan tehtävän useisiin osiin. Voi kokeilla myös tomaatiksi kutsuttua tekniikkaa, joka pätee ainakin kirjoittamiseen ja muuhun ajatustyöhön.

Tomaatissa on tarkoituksena kirjoittaa 25 minuuttia ilman keskeytyksiä ja sitten pitää viiden minuutin tauko. Kahden tunnin eli neljän tomaatin jälkeen pidetään pidempi tauko. Tomaatti on aivan hyvä menetelmä. Se rajaa ajan, joten työ ei tunnu ylitsepääsemättömältä.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 22.11.2021, kuvat omat

Huonekasvien talvihoito

 

Minulla kuolee silloin tällöin pieniä viherkasveja, koska kastelen niitä liikaa. Isot viherkasvit pysyvät hengissä. Siiri-kissa myös pudottelee kasveja ja rapsuttelee niistä multaa kukkapöydälle. Hän on meidän puutarhuri. Tosin huono sellainen. Hän jopa nukkuu peikonlehden ruukussa makoisia unia. Siiri kyllä ymmärtää sanan ei, mutta jossakin välissä hiippailee kasvien pariin.

Etenkin jos valoa ei voi huonekasveille lisätä, pitäisi talvella kastelua vähentää, eikä ylihoitaa kasveja. Kuivana huonekasveja ei kannata pitää talvellakaan. Liian vähän vettä saaneet kasvit tunnistaa nuutuneesta olomuodosta. Kasvi ei kasva, ja se saattaa pudottaa lehtiä.

Taasen liikaa vettä saanut kasvi tekee keltaisia lehtiä ja voi pehmentyä tyvestä. Ruukku on painava siellä olevan veden vuoksi. Jos kasvi tarvitsee muuhun vuodenaikaan vettä esimerkiksi kerran viikossa, kannattaa talvella kastella sitä puolentoista kahden viikon välein.

Jos kasvit on istutettu vesisäiliöllä varustettuun altakasteluruukkuun, veden lisäämisten väleissä kannattaa antaa säiliön mennä ensin kokonaan tyhjäksi.

Kasvit kannattaa kastella niin, että juuretkin kostuvat, eli antaa vettä niille mieluummin kerralla paljon mutta harvemmin kuin vähän kerralla.

Jos kastelee kasvia vähän kerrallaan ja usein, multa kastuu vain pinnasta, ja kasvin juuristo ei hakeudu koko multatilaan. Lannoitetta ei kannata käyttää, koska kasvit ovat talvella lepotilassa.

Valon määrää kasveille voi lisätä erilaisilla kasvilampuilla ja -valoilla. Kasvivalon voi hankkia erillisenä valaisemina tai pelkkänä lamppuna. Jos kasvivaloon ei voi satsata, kasvit voi sijoittaa eteläiselle ikkunalle eli valoisimpaan tilaan. Jos kotona on kirkasvalolamppu, siitä on hyötyä kasveillekin.

Kasvit kannattaa asetella tiiviiseen ryhmään ikkunan lähistölle, jotta ilma pysyy niiden ympärillä helposti kosteampana kuin silloin, kun ne sijoittaa laajemmalle alueelle.

Lähteet:  Referaatti Helsingin Sanomat 12.12.2021, kuvat omat

Sydämellistä joulua ja onnellista uutta vuotta!

 

Nyt joulu on tullut. En ajatellut viettää sitä, mutta niin se vain kietaisi minut mukaansa. Veran kuva on ruokapöydällä tupakeittiössä. Hän nauttii joulusta meidän kanssamme. Rakkaissa muistoissa. Tänään syödään paljon, juhlitaan ja nautitaan. Elämä ja toivo kantaa.

Sydämellistä joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Surutyöni 89.

 

Rakas 22-vuotias tyttäremme kuoli yllättäen tuntemattomasta syystä tammikuussa. Hän oli hyväkuntoinen ja terve molekyylibiologian opskelija. Teen surutyötä.

Elämä on nyt joulunodotusta, vaikka päätimme aikaisemmin, että emme juhli joulua. Se toisi valtavan surun ja tuskan Veran kuoleman jälkeisenä juhlapyhänä. Olen luistanut päätöksestä.

Niin kuin olen ehkä aikaisemmin jo tähän kirjoittanut siitä, mitä olen häärännyt jouluksi. Olen leiponut taatelikakut, englantilaiset hedelmäkakut, joulupullakranssit, tavalliset joulupullat, joululeivät, karjalanpiirakat. Kokannut lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot. Lanttulaatikon laittamisessa meni kauan, koska lanttu on hyvin kovaa pilkkoa. Osan leipomuksista ja laatikoista annan naapureille. Olen tehnyt kaikista laatikoista ja leipomuksista kolminkertaisen määrän.

Siivosin vähän joulusiivousta. Vain imuroin, moppasin ja pyyhin vähän pölyjä. Inhoa pölyimurointia. Mutta piti  sekin tehdä.

Joka päivä kuitenkin tulee mieleen raastava ja terävä kipu Verasta. Aivan fyysisestikin kipu oireilee. Saan sydämen rytmihäiriöitä ja pelkään, että kuolen niihin, mutta sanotaan, että sydämen muljahdukset ja lyönnin tauot eivät ole vaarallisia, mutta surustakin sydän voi kokonaan pysähtyä. Suru kuitenkin aaltoilee, ja nyt on menossa helpompi vaihe.

Näen mielikuvissani jatkuvasti kuvia Verasta erilaisissa tilanteissa. Viime vuoden joulun juhlinnassakin. Voi, Vera, miten ikävä on sinua!

Onneksi minulla on suruystävä, jonka kanssa kirjoitamme Messengerissä. Hänen Veera niminen tyttärensä kuoli puoli vuotta aikaisemmin kuin meidän Vera. Tyttäremme olivat vielä ystävyksetkin. Sanoisin, että ihmeellinen, mutta surullinen sattuma.

En ole saanut paniikkikohtauksia moneen viikkoon, mutta koputan puuta. Ne estyy, kun maltan mennä sänkyyn lepäämään ja ajattelen mielessäni tiettyjä sanoja. Kuin mantraa. Olen aloittanut lenkkeilyn uudestaan.

Olen hurahtanut katsomaan Ruudusta Syke-sarjaa. Suomalaista sairaalasaippuasarjaa. Olen aina pitänyt sairaalasarjoista. Mistähän sekin johtuu. Olen iltaisin myös lukenut. Nyt on menossa Pirkko Saision uutuus Passio. Siinä on paljon erilaisten ihmisten rihmastoja. Alkuun en oikein päässyt ihmisten moninaisuuden vuoksi lukemisen makuun. Mutta pakotin itseni lukemaan sitä, ja nyt se on kivaa lukemista.

Sopivasti itsekuria

 

Itsekuria tarvitaan, jotta hommat etenevät ja arki rullaa mukavasti. Mitä jos alkaisit ajatella itsekuria taitona, jonka ansiosta osaat sanoa kyllä hyville asioille ja ei niille, jotka estävät unelmiasi toteutumasta.

Itsekurin voi nähdä siis päättäväisyytenä, jonka avulla sovitut hommat tulee tehtyä ja asiat etenevät. Sopiva esimerkki on lenkille lähtö. Kaikki tietävät liikunnan edistävän terveyttä, mutta usein tarvitaan ripaus päättäväisyyttä vetää lenkkarit jalkaan kurjalla säällä.

Liian kovan itsekurin nurjana puolena on ankara sisäinen puhe ja joskus iloton puurtaminen. Elämä saattaa tuntua helposti loputtomalta suorittamiselta, mikä voi uuvuttaa.

Pysyvissä elämäntapamuutoksissa tarvitaan pelkän järkiajattelun sijaan syvempää itsesäätelykyvyn löytämistä, tunnetasoa.

Täytyisi löytyä sisäistä paloa, motivaatiota ja itseymmärrystä. Tämä onnistuu pohtimalla rehellisesti, miten voisi riittävän pienin, omaan arkeen sopivin askelin päästä tavoitteeseen.

Pelkkien itsekuripäätösten ongelmana on se, että lipsuminen altistaa rajuille pettymyksille. Ajatuksiin: "Minulta ei löytynyt riittävästi selkärankaa.", "Olen huono, kun repsahdin."

Mutta repsahdus ei ole osoitus heikkoudesta tai laiskuudesta. Pysyvä muutos rakentuu joustavuudelle ja sallivuudelle. Pelkkä järkipuhe ja itsensä ruoskiminen ei siis palvele kenenkään hyvinvointia. Esimerkiksi tunnesyömisen taklaamisessa on olennaista harjoitella uusia tunnetaitoja liiallisen itsekurin sijaan.

Moni on jo lapsuudessa saanut mallin liialliseen itsekuriin: sulkea pois kaikki houkutukset, painaa töitä niska limassa, jumpata jalka paketissa, syödä juhlissakin superterveellisesti. Pakonomainen itsekuri voi kääntyä itseään vastaan, ja koko elämästä sulkeutuva yksi iso velvollisuusvyyhti.

Ankaraa sisäistä puhetta voi muokata kannustavammaksi. Mielen taitojen harjoittaminen ja tutkiminen on mahdollista ja kaikille hyväksi.

Määrätietoisuutta,  päättävyyttä ja tavoitteellisuutta tarvitaan, mutta myös rutkasti joustoa ja sallivuutta. Parhaiten hyvinvointia parantavat omaan arkeen sopivat teot, jotka kumpuavat pakon sijaan sisäisestä halusta ja joita voi muokata tilanteen mukaan. Pysyvässä muutoksessa tarvitaan ymmärrystä ja lempeyttä.

Lähteet: Hyvä Terveys 9/2021, kuvat omat

Ammattisiivoojan neuvoja

 

Nyt taitaa monen kotona olla joulusiivouksen aika. Muistan, että lapsuudessa hinkattiin kaapitkin. Näin perusteelliseen siivoukseen en todellakaan ryhdy. Vien matot ulos, imuroin ja moppaan. Mutta kenties en. Juhlimme joulua vain miehen kanssa. Tapaninpäivänä menemme miehen siskon luokse. Suru lapsen kuolemasta on myös huipussaan joulun juhlapyhinä.

Kotisiivooja Mari Kilponen tuomitsee puhdistusaineiden liiallisen käytön. Suurimpana pahana hän näkee suihkepullot. Suihkepullo on vihoviimeinen keksintö. Kun sitä suihkuttaa se kulkeutuu suoraan hengitysteihin ja keuhkoihin asti.

On hyvä muistaa, että jokainen siivousainepurnukka sisältää kemiallisia aineita, jotka ovat kosketuksissa ihon kanssa ja imeytyvät sitten kehoon.

Nykyisin kaupan siivousaineiden hylly notkuu toinen toistaan rajumpia puhdistusaineita, joiden etiketit lupaavat räjäyttää pinttyneemmänkin tahran kertalaakista.

Mari Kilposen mielestä kolme puhdistusainetta riittää kotisiivoukseen. Ensimmäinen on käsitiskiaine, vaikkapa perinteinen Fairy. Se poistaa kaikenlaista rasvalikaa niin keittiössä kuin kylpyhuoneessakin. Se on yllättävän tujua.

Toinen aine on mieto yleispuhdistusaine, joka sopii kaikkeen eikä voi saada tuhoa aikaan. Kolmas on ph-arvoltaan hapan pesuaine. Sitä tarvitaan vessanpönttöön tai hanan juureen pesiytynyttä kalkkia vastaan.

Vahvojen kemikaalien lisäksi kaupoissa tarjolla on monenlaisia siivousvälineitä. Kilponen suosittelee mikrokuituliinaa. Sen lisäksi riittää usein hanan puhdas vesi. Tärkeää on, että liina pitää muistaa pestä tarpeeksi usein.

Myös siivousjärjestyksellä on oma merkityksensä. Kannattaa pohtia, minkä paikan siivoaa ensiksi ja minkä sen jälkeen. Hyvä nyrkkisääntö on mennä puhtaimmasta likaisempaan päin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.11.2021, kuvat Pexels

Surutyöni 88.

 

Rakas Vera-tyttäreni kuoli yllättäen tuntemattomasta syystä tammikuussa. Hän oli hyväkuntoinen 22-vuotias  molekyylibiologian opiskelija. Elämä edessä. Ja silmänräpäyksessä takana. Teen surutyötä.

Olen särkynyt nainen. Osa palasistani katoaa ikuisiksi ajoiksi ankarassa ja pohjattomassa surussa. Minun on luotava uusia palasia sitkeästi kuin hämähäkki kutoo verkkoaan. Minä muutun, kun olen rikki.

Olen ollut hyvin väsynyt kuin koko elämäni väsymys olisi asettunut minuun. Vaivoin pääsen aamulla sängystä. Vera on heti mielikuvissani. Katselen häntä pitkin päivää. Vera syömässä, lukemassa, laittamassa ruokaa, kasvimaalla, istumassa makuuhuoneen pöydän reunalla. Pöydän reunalla, kun juttelimme aamuyöhön. On silkkaa kauhua ajatella, että Vera kuoli. Vaikka kuolemasta on jo melkein vuosi. Joku sanoi, että äidin suruaika kestää kolme vuotta. Surua kantaa mukanaan tietysti läpi elämän, mutta tulee mieleen jo paljon kauniita muistoja.

Suru lähtee kuin selkäytimestä ja valuu paksuna ja mustana suonistoon. Jotkut kummat rihmastot kiipeilevät minussa. Sitkeät ja rumat. Peittävät rikotun sydämen. Toivon ja ilon.

Olen vanhentunut varmaankin kymmenen vuotta. Olen akan roisko. Akan kutajake. Akan kopukka. Ennen mieleni oli melkein sama kuin 30-vuotiaana. Se ei ollut muuttunut. Nyt olen vanha nainen, ja sen näkee kasvoistani ja ryhdistäni. Ennen menin iloisena lenkille, nautin. Nyt en ole käynyt  kuukauteen lenkillä. En ole vain pystynyt. En ehkä uskalla, kun sain viimeksi paniikkikohtauksen lenkillä. Saan ulkilmaa vain lumitöitä tehdessä ja halkoja hakiessa.

Vaikka miehen kanssa sovittiin, että pidämme arkisen joulun, olen saanut leipomisinnostuksen.  Leipoessa en tunne itseäni väsyneeksi ja nautinkin siitä. Olen leiponut kaikkia leipomuksia kaksi tai neljä kappaletta. Tähän mennessä taatelikakkua, englantilaista hedelmäkakkua, joululeipää, joulupullaa. Joululaatikoitakin on tarkoitus kokata. Kun laitan ruokaa, se vie ajatukset Verasta kauemmaksi ja rentoudun. En ymmärrä, miten me kaiken syömme. Lahjoitan varmaankin naapureille. Minulle riittää nyt suklaa jouluna. Se lohduttaa ja tuo hetkeksi lämpöä. Mutta varmaankin teen kaikki joululaatikot itse, itselle ja naapureille.

Jostakin syystä aloin puuhata ja häslätä montaa asiaa yhtä aikaa, kun leivoin englantilaisia hedelmäkakkuja. Lämmitin siinä sivussa uunia. Tein ruoaksi kikhernepataa. Tein lumityöt vauhdikkaasti. Päässä alkoi surrata, ja tulin ylivireäksi. Koko loppupäivän olin levoton. En pystynyt keskittymään mihinkään. Viimein kirjan ääressä rauhoituin, kun olin lukenut sitä aluksi liian nopeasti.

Surullinen nainen.

Kannattaako ravintolisiä käyttää?

 

Jotkut ravintolisät todella vaikuttavat, mutta suurin osa ei. Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta melkein tyrmää niiden käytön: "Väestötasolla ajateltuna suomalaisilla ei ole puutetta mistään ravintoaineesta. Terve aikuinen ei yleensä tarvitse ravintolisiä."

Monien ravintolisien hyödyistä on lähinnä yksittäisiä tutkimuksia eikä aina niitäkään. Koettu hyöty voi perustua plaseboon: myönteiset odotukset tuntuvat myönteisinä vaikutuksina.

Valtaosa syö  ravintolisiä terveyden kannalta turhaan, mutta moni käyttää niitä: yli puolet miehistä ja kaksi kolmas osa naisista. Esimerkiksi moni luulee tarvitsevansa kalaöljyvalmisteita, jos ei syö kalaa, mutta omega 3-rasvahappoja saa kuitenkin esimerkiksi myös rypsiöljystä.

Näyttöä on sinkin vaikutuksista. Se lyhentää flunssan kestoa. Tyrni vaikuttaa kuivasilmäisyyteen, mustikkauutteella edistetään silmänpohjan terveyttä, sekä korjataan kehon aineenvaihduntaa, ja karpalo- ja puolukkatuotteilla lievitetään virtsavaivoja.

D-vitamiini on osa osteoporoosin hoitoa. Rautalisä hoitaa anemiaa. Lisäksi ravintolisiä käytetään munuaissairauksissa, joittenkin epilepsialääkkeiden kanssa sekä lihavuusleikkauksen jälkeen, koska riski vitamiini- ja hivenainepuutoksille kasvaa.

D-vitamiini on tärkeää esimerkiksi sikiön luuston kehittymiselle, ja riittävä foolihappo vähentää sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 12/2021, kuvat Pixabay

Vanheneminen ei ole vain rappeutumista

 

Usein ajatellaan, että vanheneminen on vain jonkinlaista rappeutumista, mutta jokaisella ikäkaudella on omat vahvuutensa. Seuraavaksi näistä kymmenvuosien mukaan.

40-50 v. Keskittymisen taito

Tällä ikäkaudella on keskittyminen huipussaan. Tämän ikäiset peittoaa nuoret ylivoimaisesti.

Esimerkiksi metsästäjä-kerääjä yhteisöille runsaimmin hyödykkeitä tuovat usein keski-ikäiset. Antropologisten tutkimusten mukaan metsästäjä-kerääjältä menee monesti vuosikymmeniä taitojensa oppimiseen, ja niitä kartutetaan vielä nelikymppisenäkin.

Totta kai ikääntymisellä on varjopuoliakin. Iho menettää jo joustavuuttaan, ja rasvakudos kasaantuu keskivartaloon.

50-70 v. Älykkyys kiteytyy

Yleistä terveyttä suojelevat mahdollisesti kolme tekijää: fyysinen aktiivisuus, muilta ihmisiltä saatu tuki ja elämänhallinnan tunne.

Kiteytynyt älykkyys on iän myötä kertynyttä tieto- ja taitomäärää. Esimerkiksi sanavarasto on huipussaan viisi-kuusikymppisenä. Siksi ilmaisukyky on varmaankin parempi kuin pari-kolmekymppisen.

70+ v. Viisaus tiivistyy

Elämänkokemukset, opittu tieto ja taidot tiivistyvät viisaudeksi. Viisaus on eri asia kuin esimerkiksi matemaattis-looginen älykkyys. Viisaus kattaa koko elämän. Siksi se ei ole vain älykkyyttä vaan viisautta.

Lähteet: Tiede 13/2021, kuvat omat

Joulun this or that

 

Sain jouluisen haasteen Valokuvaajan silmin Jasminilta. Vastasin haasteeseen ja nyt haastan blogin Erikoiset Asiantuntijat.

Kirjoitan tähän haasteeseen, miten yleensä vietän joulua. Tänä vuonna joulu on koruton ja surullinen, koska 22-vuotias tyttäreni kuoli yllättäen tuntemattomasta syystä tammikuussa. Nyt haasteeseen!

Missä vietät joulua?

Kotona ja miehen sisaren luona.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Luen, kirjoitan, ulkoilen ja tapaan kaverin. Tavallisia arkisia juttuja.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Joulupukin kuuma linja.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Illalla kunnon löylyt.

 Joulukinkku vai graavilohi?

En syö lihaa, joten graavilohi. Teen kasviskinkun joko seitanista tai tofusta.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Perinteiset ruoat, mutta yleensä on mukana jokin uutuus kuten viime jouluna punajuuri-sinihomejuustolaatikko tai oikeastaan pata, tänä vuonna tofukinkku.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Aluksi kalapöytä: rosolli, lasimestarin silli, suutarin lohi, matjessilli smetanan kanssa ja muita sillejä, kylmäsavu-, lämminsavu- ja graavilohi, mäti, sienisalaatti...  Sitten pääruokapöytä: itse tehdyt peruna-, lanttu-, porkkana- ja punajuuri-sinihomejuustolaatikot, karjalanpiirakka, joululeipä, kasviskinkku... Jälkiruoka: luumujäädyke, juustoja, kahvi ja joululeivonnaisia, konvehdeja, vihreitä kuulia... Joulupöytään kuuluu myös miehelle kalkkunaa ja erilaisia kasvisherkkuja...  Muun muassa kasvispasteijoita. Jouluna syödään niin, että napa rytkyy.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Tapaninpäivään asti. Olisi väärin haaskata ruokaa.

Vaalea vai tumma glögi?

Tumma, punaviiniä ja glögijuomaa.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Suklaakonvehdit jos on pakko valita. Tykkään niin paljon molemmista. Karkkien syömisessä ei aikailla.

Piparit vai joulutortut?

Perinteiset joulutortut, ei esimerkiksi vihreää kuulaa sydämessä.

Parasta joulussa?

Joulun sanoma, läheiset, etenkin ruoka, joulurauha, hyvä mieli ja tunnelma.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Antaminen. Siitä tulee hyvä mieli.

Pehmeät vai kovat paketit?

Kovat paketit.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Jouluaattona illalla tai yöllä.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Aito joulukuusi. Se tuo tuoksua ja tunnelmaa.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Suomenkieliset, on niin monta kaunista joululaulua. Aattona joulurauhan julistamisen jälkeen laulut alkavat soida taustalla.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Juhlavaatteet. Ei mitään upeita iltapukuja vaan siistit vaatteet.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Hyasintti. Rakastan myös sen tuoksua.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Silloin kun tyttäret olivat pieniä pelattiin lautapelejä. Nyt katsotaan miehen kanssa leffoja.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Aamulla tavallinen herätys ja aamutoimet. Sitten riisipuuron keitto lounaaksi. Kuunnellaan ja katsotaan joulurauhanjulistus televisiosta, minkä jälkeen syödään puuro.

Iltapäivällä joulukahvit, leivonnaisia ja suklaata. Alan valmistella jouluateriaa. Ennen ateriaa mies lukee jouluevankeliumin. Sitten runsasta syömistä, lahjat ja lopuksi joulusauna.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Yleensä mennään anopin luokse parinsadan kilometrin päähän. Siellä syödään jouluateria ja jaetaan lahjoja. Ilta sitten rennosti kotona.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Loppiaisenkin jälkeen yleensä Nuutin päivänä otamme joulukoristeet pois.

Mukavaa joulunodotusta!

  

Surutyöni 87.

 

Nyt suru on: kuljen kuoppaisella tiellä. On hämärää. Olen menossa kotiin, turvaan. Yhtäkkiä joku viiltää vatsani auki. Vereni niin mustaa ja  paksua. Se on varmasti piru, joka on kiusannut minua pitkään. Menen kotiin verisenä. Katselen Veraa mielessäni.

Olen niin painava, raskas surusta. Ahdistuksessa kuin sisään joutunut lintu, joka räpistelee ikkunaa vasten. Suru kuin tykyttävä, tulehtunut haava. Vera, juttelemme pitkään tänä yönä.

Minua pelottaa joulu. Viime jouluna tein melkein kaiken itse. Muun muassa laatikot, joululeivät, kuivakakut, karjalanpiirakat, tortut ja pullakranssin, rosollin, lasimestarin sillin, graavilohen. Vera kiitti minua kaksi kertaa joulun laitostani. Söimme paljon. Herkuttelimme. Juttelimme yöllä kolmeen asti kaikesta elämässä. Voi Vera, miten sinua kaipaan!

Nyt en ehkä laita joulua ollenkaan. En juhli, koska Vera sinä olet poissa. Sen verran kuitenkin valmistelen joulua, että teen lasimestarin silliä, rosollia, joululeipää, taateli- ja englantilaisen hedelmäkakun.

Talvi tuli. Lumen valo. Oli ihanaa tehdä ensimmäisen kerran lumitöitä. Kolasin ja hutkin lumilapiolla pihaa. Nautin pakkasesta, sen raikkaudesta. Vielä on kehoni vahva ja kokonainen. Sieluni kantaja.

Hyvä viha

Viha  on hyvin energisoiva tunne. Vihaisena minä rupean siivoamaan raivokkaasti tai menen hyvin rasittavalle lenkille.

Oikein käytettynä viha on hyödyllistä. Se antaa voimaa puolustaa oikeuksia, jos on kohdeltu väärin. Monesti ihminen kasvaa koko mittaansa vasta, kun tietää, mitä sietää, eikä salli vaikkapa huonoa käytöstä toisilta. Vihaan ei kuitenkaan kannata jättäytyä kiinni.

Viha auttaa meidät pois avuttomuudesta ja lamaannuksesta. Vihassa on myös hyvää se, että se paljastaa toiveet ja tarpeet. Vihaa kannattaakin tarkastella oman mielen viestinä: mitä se kertoo minulle itsestäni? Mistä olen ehkä jäänyt paitsi, kun koen vihaa? 

Usein viha on tärkeä suojatunne. Kun on vihainen, vihan alla onkin surua, pettymystä, loukatuksi tulemista - kaikkea hyvin haavoittavaa.

Parisuhteessa voi olla aggressiota, joka tavallisesti on osin tukahdettua: mykkyyttä, panssarimaista torjuntaa, jäisiä katseita. Ollaan aivan pettyneitä tai loukattuja, mutta niellään vuosien aikana kertuneet kaunat eikä pystytä puhumaan.

Erityisen kiellettyä suuttumuksen osoittaminen on tytöille. Odotetaan, että nainen on kiltti ja sävyisä, miellyttävä ja käyttäytyy hyvin. Monesti naisetkin puhkeavat itkuun, kun tuntevat vihaa.

Vanhemmat saattavat kieltäytyä lohduttamasta vihaista lasta tai sanoa, ettei saa olla kiukkuinen. Näin lapsi oppii, että viha on jotakin, mikä pitää kätkeä tai työntää pois.

Joidenkin psykoanalyyttiisten teorioiden mukaan  masennus on itseen suunnattua vihaa. Sitä ei uskalleta näyttää, niin se kääntyy itseään vastaan. Myös syövän on selitetty olevan patoutunutta vihaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.11.2021, kuvat Pexel

   

Irti somesta

Minä käytän säännöllisesti somea blogia pitämällä. Olen jonkun verran Facebookissa ja Instagramissa, mutta nyt olen noin kuukauden ajan postannut harvakseltaan. Olen jopa miettinyt niiden käytön lopettamista, mutta jokin niissä koukuttaa.

Yhä useampi, etenkin nuori, havahtuu tarkastelemaan kriittisesti suhdettaan someen ja jopa luopuu sen käytöstä kokonaan.Aluillaan on murros, jonka seurauksena someyhtiöt joutuvat puntaroimaan toimintatapojaan.

Facebookin ja muiden sosiaalisen median jättiyhtiöiden viestikanavat ovat hyvin merkittäviä nykyään. Niillä on paljon valtaa. Mutta huolta on herättänyt se, miten paljon Facebook saa etua eri alustoilta kerättävästä datasta ja sen yhdistelemisestä. Yhtiö ei ole kertonut selvästi sitä, miten se käyttää keräämiään tietomassoja.Esimerkiksi nämä asiat herättävät somen käyttäjissä huolta. Tämän vuoksi monet ovat jo päätyneet pimentämään itseltään Facebookin ja muut somen kanavat.

Nyt on käynnissä murroksen alkuvaihe. Yksittäiset ihmiset havahtuvat pohtimaan syvemmin, mitä some tekee heidän hyvinvoinnilleen ja kuinka suuri ote sillä on todellisuudessa heidän elämästään.

On tutkittu, että sosiaalisella medialla on omaa hyvinvointia heikentävä vaikutus. Ihmiset vertaavat itseään muihin, eivätkä ole koskaan tyytyväisiä elämäänsä. Muilla tuntuu menevän niin hyvin, on kuvia lomamatkoilta ja selfieitä filtterin läpi. Etenkin nuorten tyttöjen ulkonäköpaineet kasvavat. Some voi ahmaista lähes kaiken vapaa-ajan.

Iso haaste liittyy siihen, että somea on aika vaikea käyttää sopivia määriä. Se koukuttaa ja passivoi.

Etenkin nuoret ajattelevat, että on ok vähentää somen käyttöä. Vähentämistä jopa ihaillaankin ja se voi olla hyvällä tavalla erottautumisen keino.

Somen liikakäyttö voi johtaa siihen, että tärkeiden ihmissuhteiden hoito jää hunningolle.

Sopivasti käytettynä some lisää sosiaalista vuorovaikutusta. Sillä voi jopa kokea yhteisöllisyyttä ja inspiroitua muista ihmisistä. Some voi olla myös yksinäisyyttä vähentävä seikka.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.10.2021, kuvat Pexels

Parisuhteen vaaliminen

 

Me miehen kanssa hoidamme parisuhdetta tietoisesti. Olemme tästä joskus puhuneet ja sopineet, että myös arjessa osoitetaan rakkautta. Halailemme ja pussailemme, kosketamme ja puhumme toisillemme myös päivisin. Olen usein miehen kainalossa ja voi kuinka rauhoitun siinä.  Tyttäremme kuolema on entisestään lähentänyt meitä.

Tuli tässä yksi päivä mieleen, ettemme ole riidelleet kahteen vuoteen. Tätä ennen  riitelimme välillä tulisesti, huusimme ja minä paiskoin astioita seinään. Myös  kun kirjotan esimerkiksi kauppalistan miehelle, piirrän siihen sydämen. Meillä on syvä luottamus suhteessamme. Kumpikaan ei haikaile entisiä heiloja tai mahdollisesti tulevia sellaisia. Emme ole mustasukkaisia.

Varmaankin tämä läheisyys on kasvanut siitä, että pesä on tyhjä. Meillä on enemmän aikaa toisillemme. Nautimme toistemme seurasta.Myös ystävyyssuhteet ovat tulleet tärkeämmiksi ja tavallaan syventyneet. Tämä on hyvä ikä.

Välillä kokkaame herkkuruokaa ja juomme vähän viiniä. Kynttilänvalossa kahden. Tämä on suuri nautinto ja ilo.

Jokaisessa suhteessa tarvitaan arjen kultaisia tekoja. Puhumista ja läheisyyttä. Jos tätä ei ole , suhteesta loppuu lämpö ja kunnioitus.

Kokkaaminen, somen selailu ja kuulumisten vaihto on usein arki-illan tuttua multitaskausta. Vaikka oltaisiin kahdestaan kotona, ajatukset voivat olla kilometrien päässä.

Myös kiire on helppo tekosyy olla raivaamatta aikaa parisuhteelle. Kännykkää räplätessä ja pyykit koneeseen vasurilla  laittaessa ei viesti toiselle, että tämä on mielessä ja sydämessä.

Rauhallinen arkioleilu auttaa saamaan kiinni kaikesta hyvästä, mitä suhteessa on.   Kaikki voivat oppia puhumaan tunteistaan. On harha, että naiset osaisivat tunnepuheen paremmin kuin miehet.

Kulissi ei luo henkistä yhteyttä. Jos esimerkiksi kivuliaista asioista ei voi puhua, viha purkutuu lopulta kylmyytenä ja läheisyyden loppuna. Parisuhteen yhteinen kieli luodaan yhdessä. Puheen sävyn pitäisi olla kunnioittava ja hyväksyvä myös silloin, kun toinen ärsyttää. 

Toimivassa parisuhteessa on hyvät yhteiset asiat, mutta molemmilla on mukava ja turvallinen olo myös itsekseen. Kumpikaan ei ole toisen pelastaja tai tarpeiden tyydyttäjä. Takertuva kumppani on hädissään riippuvainen toisesta, ja tämä syö parisuhteen kaivattua erillisyyttä.

Parisuhteessa hyvä neuvo on tehdä toiselle asioita, joita itse kaipaisi.

Lähteet:  Hyvä terveys 13/21, kuvat omat

Surutyöni 86.

Suru kalvaa minua ontoksi.Milloinkahan repeilen tuuleen. Onko se meri, joka läikkyy minussa, öljynmusta, kohiseva, huokaava? Mutta se on suru.

Huikaiseva veden virtaus käsien lomitse. Lopulta olen kerällä kuin kissa. Aurinko kipunoi.

En usko hetkessä elämiseen. Hetken niin voi tuntea. Mutta se elämänasenteena ei toimi. Meitä painaa menneisyyden syvänteet, painolastit ja suuret ilot. Valoisamman tulevaisuuden toivo. Sisäinen puhe voi olla neutraalia, iloista tai syyttävää ja solvaavaa. Mielleyhtymät seuraavat toisiaan.

Luin Saila Susiluodon romaanin Kehrä. Ihastuin. Kirjan takakannessa sanotaan:"Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani matkustamisesta, paikoista, surusta ja luopumisesta, ihmisestä muuodonmuutoksessa."

Päähenkilö tuntee välillä voimakasta ilmastoahdistusta, mutta päässäntöisesti nauttii Italiassa olostaan. Romaanin kieli on runoilijan: aistivoimaista; on symboleita, metaforia, vertauksia. Tuoksujen kuvaukset ovat tärkeitä. Esimerkiksi "sammaleen ja lahoavan puun tuoksu".

Romaanin kieli on niin kaunista, että sain välillä kyyneleet silmiin. Se on kuin valkoista pitsiä, joka heiluu tuulessa. Sininen sametti humahtaa illoin maiseman ylle. On persikan sävyisiä aamuja, iltaisin vaaleanpunaista ja oranssia.

Romaanissa ei ole sinänsä juonta vaan se keskittyy tunnelmiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Miten ihanaa on päästä kirjamatkalle Italiaan!

Aika moni syö maksansa sairaaksi

Yleensä ajatellaan, että maksakirroosi tulee vain alkoholista, mutta se voi tulla myös liiasta epäterveellisen ruoan syömisestä.

Sisätautien erikoislääkäri Perttu Arkkilan mukaan maksasairauksista on tullut jo kansantauti.

20%:lla suomalaisista on rasvamaksa. 5%:lla rasvamaksa on tulehtunut, mikä ajan myötä johtaa maksakirroosiin. Suomalaiset ovat Euroopan kärkeä maksakirroosikuolemissa.

Maksasairaudet on totuttu liittämään vain alkoholiin, mutta myös rankka ylipaino ja aikuisiän diabetes altistavat niille. Rasvamaksa voi tulla jo lapselle ja nuorelle.

Ruokavaliossa pitäisi kartella erityisesti nopeasti imeytyviä sokereita ja hiilihydraatteja.

Rasvamaksa muuttuu maksakirroosiksi hitaasti. Suomessa on tällä hetkellä 50 000 maksakirroosipotilasta ja siihen kuolee vuosittain 1200 ihmistä.

Ihmiset eivät osaa hakeutua hoitoon ajoissa. Hämähäkkiluomet kasvoissa ja ylävartalossa ovat punaisia ja näyttävät hämähäkeiltä. Ne ja voimakas väsymys voivat olla maksakirroosin oireita.

Maksakirroosiin ei ole parantavaa lääkettä.

Rasvamaksa voi parantua elämäntapamuutoksilla. Pitäisi välttää sokeria ja eläinrasvoja. Kuntoilla. Laihduttaa, jos ylipainoa on paljon. Mutta huom. ylipainoinen ihminenkin voi olla täysin terve.Minun mielestäni ihminen voi olla sellainen kuin on.

Jotenkin karua, että maksa ei poksahda vain juopottelemalla vaan myös syöpöttelemällä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2017, kuvat Pexels