Elämää maalla 44.

 

Olen nyt huomannut, että pidän kaamoksesta. Se tekee olon rauhallisemmaksi. Kesä on täynnä hälyä, menoja, kiireitä. En inhoa kesää vaan oikeastaan pidän siitäkin. Pidän kaikista vuodenajoista lukuun ottamatta huhtikuuta.

Kaamos hidastuttaa. On aika pysähtyä ja levätä. Se on kuin suojaava musta kaapu. En ole saanut paniikkikohtauksia, ja ahdistusta on ollut vähemmän. En kuitenkaan ole väsynyt. Nautin.

Illalla lenkille meno on mukavaa, vaikka on pimeää. Tyypin 2 diabeteksen vuoksi pitää liikkua säännöllisesti ainakin viitenä päivänä viikossa. Olen käynyt myös kuntosalilla.

Yhtenä iltana minulla oli liian himmeä taskulamppu, patterit loppumassa. Ajattelin, että tuosta alkaa lyhyt kotitie, mutta astuin tyhjään. Olin syvässä ojassa. Toista polvea särki, enkä voinut kunnolla seistä, joten jouduin ryömimään ojasta. Polvi oli varmaankin venähtänyt ja se parani parissa päivässä.

Diabeteksen labratulokset tulivat, ja sokeriarvot olivat normalisoituneet. Lääke siis vaikuttaa. Olin niin, niin iloinen tästä. Maksa ynnä muut arvot olivat normaalit nekin.

Huh, tämä noin kaksi viikkoa on ollut teknisiä ongelmia. Kuten viimeksi kirjoitin, että läppärin laturi ei toimi. Vein sen kauppaan, josta ostin sen. Siellä sanottiin, että vika voi olla laturissa tai koneen sisällä. Todennäköisesti sisällä. Sitä ei voisi korjata, ja pitäisi ostaa uusi kone - mikä myyntipuhe.

Vietiin läppäri korjaamoon. Sieltä ei kuulunut mitään viikkoon. Soitin sitten sinne ja jätin viestin vastaajaan. Sieltä soitettiin takaisin melko pian. Vika on laturin päässä, joka laitetaan läppäriin. Se on vääntynyt. Ja heidän mukaansa kone kyllä latautuu, jos se on pöydällä. Uuden laturin saaminen voisi kestää viikon. Korjaamo suositteli, että hakisimme koneen, ja viikon päästä sitten uuden laturin. Saimme koneen eilen.

Ja miksiköhän sen laturin pää on vääntynyt? No, minä olen välillä nukahtanut se sylissä ja läppäri on tippunut sitten lattialle. Aina en muista laittaa tyynyjä siihen.

Suoratoistopalvelut on minulle unilääkettä. Luen yleensä ennen niiden katselua 2-3 tuntia. Se ei väsytä lainkaan, koska mielikuvat luodaan itse. Ohjelmien valmiita kuvia katsoessa aivot ovat melkein tyhjäkäynnillä, siksi nukahdan.

Hukkasin pankkikorttini makuuhuoneeseen, jossa kirjoitan muun muassa tätä blogia. Tyhmintä oli, etten löytänyt sitä mitenkään. Etsin ja etsin. Soitin sitten pankkiin, ja kortti kuoletettiin. Sain noin viikon päästä kirjeen, jossa muun muassa sanottiin, että uuden pin-koodin saa verkkopankista. Enpä löytänyt. Jouduin soittamaan pankkiin kaksi kertaa, jotta ymmärsin, missä se pin-koodi on. Kaikilla kolmella kerralla jouduin jonottamaan pankkiin yli puoli tuntia. Se oli minulle kärsimättömälle ihmiselle tuskaa. Lopulta asia hoitui.

Ennen läppäriongelmia yritin taas siirtää kuvia puhelimesta läppäriin, mutta se ei onnistunut. Oli tullut joku uusi ohjelma. Siinä samassa hävitin suurimman osan kuvistani, noin 1400. Seuraavaksi pitää taas mennä kauppaan ja pyytää apua josko saisin kuvat takaisin. Tätä hemmetin tekniikkaa, jota digiblondi ei osaa.

Hyvää viikonloppua!

Vahingonilo

Toisen töppäys herättää vahingoniloa. Pian jo nolottaa: saanko tuntea näin? Saa, ja samalla saattaa oivaltaa jotakin tärkeää, psykologi  sanoo.

Hah, hän sanoi ylimielisesti, että tietty voittaa ratsastuskilpailun, mutta jäi viidenneksi.

Vahingonilo voi nostaa päätään, kun joku palautetaan maan pinnalle tai paha saa palkkansa. Hyvä Terveys-lehti kysyi lukijoilta verkossa kokemuksia vahingonilosta.

Tulee sellainen olo, että saipa maistaa  omaa lääkettäsi, kuvailee 62-vuotias nainen.

Ilo ei kuitenkaan yleensä ole pitkä. Huvittumisesta voi seurata ristiriitainen ja jopa hölmö olo: miksi riemuitsen, vaikkein en edes hyödy toisen epäonnesta mitenkään?

Kaikilla on tarve kokea olevansa muiden kanssa tasavertaisia, sanoo työelämäpsykologi Marjukka Laurola.

"Olemme hyvin allergisia sille, että joku pyrkii asettumaan yläpuolellemme. Vahingonilo on tunne, joka palauttaa meidät samalle viivalle", Laurola sanoo.

Vahingonilon äärelle kannattaa pysähtyä ja kuulostella, mistä se kertoo.

Koen vahingoniloa silloin, kun kilpailevalla kivijalkaliikkeellä menee huonosti, myöntää 64-vuotias nainen.

Vahingonilo on kateuden sisartunne. Kateus on pitkäaikainen tunne, joka saattaa vaivata vuosikausia. Vahingonilo on hetkellinen: jos on kadehtinut viereisen bisneksen pyörittäjää jo pitkään, tuntee tyytyväisyyttä, kun isosti mainostettu alennusmyynti ei vedäkkään asiakkaita.

Usein ärsyynnytään erityisen paljon, kun samasta lähtöruudusta ponnistava ihminen pyrkii ylöspäin. Toisaalta myös julkkiksia kohtaan voi tuntea vahingoniloa. Kun vastoin arvoja toimivalle ihmiselle käy huonosti, se tuntuu oikeudenmukaiselta.

Tunnen vahingoniloa sellaisia julkisuuden henkilöitä tai poliitikkoja kohtaan, joiden toimintaa en arvosta. Esimerkiksi silloin, kun luin uutisen, että Elon Musk menetti omaisuuttaan, 37-vuotias nainen kertoo.

Vahingoniloa oikeastaan ruokitaan politiikassa ja mediassa. "Sillä saa yleisön kiinnostuksen, että joko nostaa tai polkee huomion keskipisteessä olevaa ihmistä", Laurola sanoo.

Vahingonilo kuitenkin nolottaa, mutta voisiko siitä olla jotain hyötyä? "Kannattaa kysyä itseltään, olisko tässä jokin tienviitta minulle. Puuttuuko minulta jotain, josta toisen epäonnistuminen muistuttaa."

Vahingonilo on niin kutsuttu pintatunne, joka ei yksin vielä vie kovin syvälle. Sen sijaan siihen kuuluva häpeä, kateus ja ärsytys voi opettaa jotain arvokasta itsestä.

Vahingonilo voi peittää alleen toiveita, joihin ei ole uskaltanut tarttua. Tämän vuoksi hymähtelemme mielellään ihmiselle, joka ei saa työpaikkaa, johon ei alunalkaeenkaan ollut täysin pätevä. Ei ehkä huomata sitä, että haluaisimme itsekin hakea samaa paikkaa, jos rohkeus vain riittäisi.

Vahingoniloon saattaa liittyä myös usein piilevä tunne siitä, että koska tuo ei olisi mahdollista minulle, muidenkaan ei pitäisi saada sitä.

Vahingonilon kohteeksi joutuminen ei ole mukavaa, ja siitä on helppo provosoitua. Tilannetta voi keventää sen muistaminen, miksi vahingoniloista tyyppiä oikeastaan hymyilyttää. "Hän asettaa sinut yläpuolelleen", Laurola muistuttaa.

Vaikka reaktio tuntuisi epäreilulta, kannattaa olla ymmärrystä. Kun asettuu ilkkuvan tuttavan asemaan, saattaa huomata, että tunne on inhimillinen. Toinen vaihtoehto olisi jättää asia omaan arvoonsa ja ottaa etäisyyttä.

Minulla on kaveri, joka vaikuttaa joskus vahingoniloiselta. Siksi en enää kerro hänelle epäonnisista tapahtumista, 26-vuotias nainen sanoo.

"Tärkeintä olisi, että jokainen keskittyy jättämään oman, ainutlaatuisen kädenlälkensä maailmaan", Laurola pohtii.

Ei kannata olla vahingoniloinen, sillä koskaan ei tiedä, milloin omalle kohdalle osuu jotain kurjaa, 65-vuotias lukija tiivistää.

Vahingoniloisuus on  tila, jossa toivomme tuhoa toiselle, mutta juomme myrkyn itse. Vähennämme näin omaa hyvinvointia.

Paras vastapaino vahingonilolle löytyy myötätunnosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrittää suhtautua ärsyttävän naapurin hienon auton kolhiintumiseen myötätuntoisesti.

Myötätuntoinen suhtautuminen on palkitsevampaa kuin vahingossa vellominen. Kelkka ei käänny hetkessä, mutta jo yrittäminen tuntuu paremmalta kuin vahingonilosta saatu hetkellinen tyydytys.

 

Lähteet: Hyvä Terveys 13/2024, kuvat omat

Lainattu identiteetti

 

Minulla oli myrskyisä murrosikä. Olin punkkari. Värjäsin hiukseni punaisiksi ja leikkasin ne siileksi.Oli nahkahousut ja rintamerkit. Silloin  minulla oli vielä turvallinen koti.

Väittelin isän kanssa arvo-, maailmankatsomus- ja elämäntapakysymyksistä. Isääni lähinnä huvitti, ja se lisäsi ärtymystäni lisää. Identiteetin muodostin itse ja kavereiden kanssa.

Jos ei kunnolla irtaannu vanhemmistaan, voi jäädä toistamaan heidän arvojaan ja elämäntapaansa. Silloin omasta identiteetistä, eli pysyvämmästä minäkäsityksestä, muodostuu lainattu, ja jossakin vaiheessa saattaa iskeä kriisi.

Murrosiässä on yleensä etsikkovaihe, jolloin saattaa kokeilla erilaisia tyylejä, ja miettiä, kuka minä olenkaan. Tämä etsikkovaihe on olennainen osa identiteetin muodostuksessa.

"Yleensä lapsi ihan luonnostaan suuntautuu teini-ikäisenä enemmän kavereihin päin ja pois vanhempien vaikutuspiiristä. Silloin tulee kyseenalaistettua myös lapsuudenkodin oppeja ja arvoja", identiteettiä ja sen muodostumista tutkinut psykologian tohtori Elina Marttinen kertoo.

Jos etsikkovaihetta ei ole, nuori saattaa pukea ylleen niin kutsutun lainatun identiteetin. Hän saattaa esimerkiksi toistaa vanhemman ajatuksia mustavalkoisesti. Poliittinen arvomaailma saattaa olla tismalleen sama kuin vanhemmilla. Asuinpaikkakin voi löytyä lapsuudenkodin naapurista.

Vanhempia polvia kasvatettiin usein voimakkaalla auktoriteetilla, mikä altistaa lainatulle identiteetille. "Autoritäärisessä kasvatuksessa vanhemmat eivät tue lapsen autonomista etsiskelyä, vaan lapselle kerrotaan yksioikoisesti, miten pitää elää ja mikä on lapselle hyväksi", Marttinen kuvailee.

Nykynuorissa ja nuorissa aikuisissa lainattu identiteetti on tutkimusten mukaan harvinainen. Kasvatusmenetelmät ovat jo pitkään olleet lempeämpiä.

"Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että nykynuorillakin voisi olla lainattu identiteetti, jos kotona on ollut kovin autoritäärinen kasvatus", Marttinen pohtii.

Nykyisin lainattua identiteettiä voi olla muun muassa uskonyhteisössä kasvaneilla.

"Jos ihminen on käynyt läpi normaalin identiteetin etsinnän, hänelle tulee myös ymmärrystä siitä, että ihmisiä voi olla hyvinkin erilaisia, eikä siinä ole mitään pahaa", Marttinen kuvailee.

Lainattu identiteetti ei aina kuitenkaan tunnu huonolta. Pikemminkin se voi tuntua hyvältä.

"Itsetuntokin voi olla hyvä eikä mikään ahdista. Ihminen ei edes huomaa, että jotakin olisi pielessä", Marttinen kertoo.

Lainattuun identiteettiin voi kuitenkin herätä esimerkiksi silloin, jos ihminen joutuu uuteen ympäristöön. Maailma voi tuntua vieraalta  - mitä tämä kaikki oikein merkitsee?

Minä tunnen yhden miehen, jonka perhe oli tiukasti uskonnollinen. Kun tämä nuori mies lähti opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, hän sairastui psyykkisesti skitsoaffktiiviseen sairauteen, mikä on sekoitus skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän oli psykoosissa, mutta sai soitettua isälleen: tule hakemaan minut pois!

Jos lainattuun identiteettiin herää myöhään, esimerkiksi vasta keski-iässä vanhemman kuoleman myötä, tilanne voi olla hyvinkin hankala.

"Siinä vaiheessa voi olla vaikea lähteä selvittämään, kuka minä oikein olen. Tilanteeseen voi liittyä häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja keskusteluapu saattaa olla tarpeen", Marttinen sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.7.2024, kuvat Pixabay

Ruokahäly - tekee mieli syödä ja syödä

 

Pitäisikö syödä vielä yksi pala suklaata? Miten kauan on vielä lounaaseen? Minkä annoksen tilaan illalla ravintolassa?

Pyöriikö mielessä jatkuvasti edellä kuvatun kaltaisia ajatuksia? Tämä ilmiö tunnetaan englanniksi food noise. Suomeksi se voidaan kääntää ruokahälyksi.

"Kyse on siitä, että ajatukset pyörivät jatkuvasti ruuan tai syömisen ympärillä", sanoo syömisen psykologiaan perehtynyt psykologi ja psykoterapeutti Taija Wilenius. 

Tavallista on miettiä vaikkapa sitä, mitä ja milloin voisi seuraavaksi syödä. Ruokahäly saattaa ilmetä myös huolena siitä, mistä ruokaa saa ja onko sitä tarjolla tarpeeksi. Toiset ajattelevat herkkuja ja esimerkiksi selaavat leivontaohjeita.

Se saa helposti napostelemaan, mikä hankaloittaa painonhallintaa.

Wileniuksen mielestä hälyä selittävät monet tekijät. Yksi tavallisimmista syistä on energiavaje. Kun noudattaa liian tiukkaa ruokavaliota, kehossa käynnistyy erilaisia energiansaannin turvaamiseksi syntyneitä mekanismeja.

"Keho alkaa erilaisin tavoin muistuttaa, että pitää syödä, ja ajatukset alkavat pyöriä yhä pakonomaisemmin ruuan ympärillä."

Nälkäviestit voivat voimistua rajun laihdutuskuurin jälkeen jopa vuosiksi. "Jos jostain tulee harvinainen herkku, vaikkapa suklaapatukan saa syödä vain kerran kuukaudessa, sen arvo kasvaa, siitä tulee houkuttelevampi ja se alkaa pyöriä mielessä."

Tilanne voi helpottua muun muassa sillä, että alkaa syödä monipuolisesti, säännöllisesti ja riittävästi. 

Aina ruokavalion muuttaminen ei vähennä hälyä. Jotkut ihmisistä ajattelevat ruokaa jatkuvasti, vaikka söisi enemmän kuin olisi tarpeen.

Tällöin tätä voi selittää kylläisyydestä, ja nälästä viestivän järjestelmän häiriintyminen.

Kun kylläisyyttä parantavien lääkkeiden käyttö on tullut yleisemmäksi, on huomattu, että moni pääsee lääkkeillä eroon ruokahälystä.

"Lihavuuslääkkeiden myötä moni on hämmästynyt, voiko olla näin tyyni olo. En ajattele koko ajan ruokaa, onko tämä se normaali olotila?"

Osalla ihmisistä ruokahäly liittyy puolestaan tunnesyömiseen, jossa ikäviä tunteita lääkitään ruualla. Minulla on tästä kokemusta. Kun tyttäreni kuoli, söin suklaata suruun ja ahdistukseen. Lihoin monta kiloa.

"Se, että katselee reseptejä ja miettii, millaista kakkua leipoisi seuraavaksi, voi olla pakopaikka joltakin ikävältä tunteelta."

Ruoka voi pyöriä mielessä myös siksi, että elämässä on vain vähän muita mielihyvän lähteitä.

Wilenius sanoo, ettei ajatuksia voi hillitä käskemällä. Tämän sijaan voi pysähtyä ruokahälyn äärelle ja pohtimaan, mistä se voi kertoa. Syödessä kannattaa havainnoida kehon tuntemuksia. Niin voi oppia huomaamaan, milloin herkkuhimo kertoo nälästä ja milloin mielipahasta.

Huomiota voi opetella suuntaamaan johonkin muuhun mielihyvää tuottavaan asiaan. Mitä jos tänään ottaisikin suklaapatukan sijasta päiväunet?

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.10.2024, kuvat Pixabay

Tietsikan kaapelin pää toimii vain näin. Siihen pitää lisätä painetta, vaikka näillä litran purkeilla. Ei hyvä. Kaupassa uumoiltiin, että vika on itse koneessa. Mahdollisesti huomenna viemme koneen korjaajalle, ja tulee taukoa tähän blogiin.

Elämää maalla 43.

 

Vanha riihi.

Viikko on mennyt tosi nopsaan, eikä minulle kuulu paljon mitään. Pönttöuunien lämmitys ja puiden raahaaminen saavilla sisään on taas alkanut. Vaikka minä en tästä pidä, on kotoisaa kuunnella tulen ritinää, rätinää ja pientä paukahtelua. Puut on tämänvuotisia ja kosteita. 

Join viime perjantaina liikaa viiniä, ja tuli hirveä krapula, joka kesti neljä päivää. Olo oli ahdistunut ja kurja. 21-vuotiaan lapseni Veran kuoleman jälkeen, olen juonut muutaman kerran liikaa - täysin liikaa.

Muisti ei mennyt. Juttelin ystäväni kanssa neljä tuntia puhelimessa. Hänkin oli juonut. Varsinainen maratonpuhelinkeskustelu, mutta teki mielelle hyvää -  puhua kaikesta avoimesti.

Tietokone ei pelittänyt. Vein sen heti maanantaina liikkeesen, josta ostin sen. Heillä ei ollut kaapelin päitä, enkä ymmärrä, miksi he eivät  voineet niitä tilata. Sain ohjeeksi työntää kaapelin pään tanakasti koneeseen, ja käyttää tietsikkaa vain pöydällä, kunnes akku on täynnä.

Tämän jälkeen tietokonetta  saa siirtää. Katson liian usein sitä, että tietokoneen akku täyttyy, joka näkyy sinisenä  valona. Nyt tilanne on kuitenkin jollain tavoin hallinnassa. Voin katsoa suoratoistopalveluja vanhalla koneella, josta blogi on hävinnyt. Mietin, että jos uuden voisi viedä tietokoneen korjaajalle Mikkeliin. Jos se ei ole korjattavissa, täytyy ostaa uusi tietsikka. Kaupassa myyjä ei tarkalleen tiennyt, johtuuko harmi laturista vai itse koneesta.

Muutenkin tämä Windows 11 on huonosti tehty. Kuvien siirtäminen puhelimesta koneeseen on aika hankalaa. Rehellinen myyjä sanoi, että se on alkeellista ja liian monivaiheista. Joskus kuvien siirtäminen onnistuu ja joskus ei. Kuten viimepäivinä ei.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä. Keittiö on täynnä talousveden ja järviveden saaveja. Mies tuo edelleen talousveden työpaikalta. Samoin pesee siellä vaatteet. Minä tiskaan iltaisin käsin kaikki astiat ja muut. Olen vähän kyllästynyt tähän, mutta se jotenkin rauhoittaa.

Olen innostunut uusista ravitsemussuosituksista, jotka julkaistaan tämän kuun lopulla. Suositus kehottaa luopumaan lihaleikkeleistä. Syömään vain kaksi kertaa viikossa liharuokaa, ja korvaamaan osan pavuilla ja muilla palkokasveilla. Ei kanalla.

Liha on suuri rasvan lähde ja aiheuttaa suolistosyöpiä. Lisäksi lihassa on paljon nitriittiä, joka vaikuttaa makuun, ulkonäköön ja säilytyvyyteen.

Uuden suosituksen mukaan  lihaa mahtuu vain siis kaksi kertaa viikossa. Yksi ateria viikossa suositellaan vaihdettavaksi palkokasveihin ja kalaan. Soijapapu on niistä eniten proteiinia sisältävä.

Lisäksi uuden suosituksen mukaan juureksia, hedelmiä ja marjoja tulee rutkasti. Niitä pitäisi syödä vähintään 500-800 grammaa päivässä. Aikaisempi suositus oli 500 grammaa. Minulla ravitsemussuositukset täyttyy jo hyvin. Syön palkokasveja ja kalaa paljon.

Rakkaassa 17-vuotiaassa kissimme Killessä vanhuus alkaa jo näkyä. Hän nukkuu koko päiväsajan ja lähtee vasta illalla ulos. Häntä pitää huhuilla sisään.      Kissamme Siiri katosi noin vuosi sitten, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Sydän pakahtuu surusta.

Järkytyin ja olen surullinen Yhdysvaltojen vaalituloksesta. En voi käsittää Trumpin voittoa. Hän on selvästi narsisti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                Retrolamppu.

Riidanvälttelijä

 

Ristiriitojen välttely on myös tapa suojella itseään. Jatkuva mukautuminen ja sovittelu syö kuitenkin omaa oloa. Jämäkkyyttä voi oppia pienin askelin.

Riidanvälttelijä pyrkii siihen, ettei kukaan loukkaantuisi tai suuttuisi. Jos tilanne kiristyy, hän kiirehtii sovittelemaan.

"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti ja jännitteissä on hyviäkin puolia", psykologi Maisa Lehtinen sanoo.

Jos edessä siintää vaikka sukujuhlan järjestäminen, riidanvälttelijä tekee hyvissä ajoin listaa vieraiden ruokamieltymyksistä ja istumajärjestyksestä. Penttiä ja Erkkiä ei kannata laittaa vierekkäin, koska he alkavat väitellä päivänpolitiikasta, ja kun Erkki jää alakynteen, hän hermostuu."

Kaikella tuolla ennakoimisella ristiriitojen välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan.

"Ennakoiminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.

Kun mukautuu toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Lopulta se voi jopa katkeroittaa. Eri vaihtoehtojen pohtiminen kuormittaa muistia ja keskittymiskykyä. Alakulo ja ahdistus tulevat mieleen, ja elämä voi kaventua.

Kun ilta ystävien kanssa koittaa, olo voi olla ylivirittynyt ja varautunut. Ylitulkintoja tulee tehtyä helposti. Apua, nyt Eeva sanoi noin, suuttuukohan Tiina! Mitä teen, jos tilanne kärjistyy?

Pahimmillaan sovittelija syyttää ristiriidoista itseään. Miten tässä kävi näin?

"Hän kantaa vastuuta paitsi omasta toiminnastaan myös muiden tunteista ja käyttäytymisestä." Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi yksipuolisesti vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.

Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluaisinkin toimia toisin.

Loputtamattomalle sovittelulle on vaihtoehto: jämäkkä diplomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.

Jämäkkä diplomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittavasti asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.

Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä.Omaa persoonallisuuttaan ei tarvitse muuttaa, mutta silti on aina mahdollista oppia toimimaan toisin. Vaikka ei pitäisi ristiriidoista, jonain päivänä niitä ei enää pelkää.

Entäs jos muut loukkaantuvat, koska en enää sovittelekaan? Riidanvälttäjällä voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta.

Jos on kokenut esimerkiksi koulukiusaamista tai menetyksiä vailla tukea, luottamus toisiin ihmisiin on saattanut kärsiä. Jos syyt ovat syvällä ja riitojen välttelystä on tullut suojamekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.

Jos ei voi sanoa sanottavaansa tietyssä tilanteessa asiaan voi palata parin päivän jälkeen. Sitäkään ei kannata säikähtää, vaikka ilmoille karkaisi töksäytys tai suuttumus.

Jokaiselle voi tehdä hyvää kuulla, mitä toiset ajattelevat ja mistä heidän perustelunsa syntyvät.

Tämä sama pätee myös perheeseen. Taidot ulkomaailmaa varten eivät lisäänny, jos perheen sisällä ei ole mahdollista näyttää tunteitaan tai olla eri mieltä. Työmaailmassa voi olla riskinä jämähtää vanhaan tuttuun.

"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus ja uusien ideoiden ja ratkaisujen löytyminen jäävät helposti pois."

Liiallista samanmielisyyttä on hyvä kyseenalaistaa. Olemmeko tosiaan kaikesta samaa mieltä vai emmekö vain uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelemme?

Lähteet: Hyvä Terveys 12/2024, kuvat omat

Tunnetaidot työelämässä

 

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan. Tunnetaitoihin kuuluu myös kyky tunnistaa toisen ihmisen tunteita ja että hänen tunnetila voi olla samassa tilanteessa toinen kuin itsellä.

Tunteet tulee ja menee, ne ovat lyhytkestoisia reaktioita. Mieliala on pitkäkestoisempi kuin tunteet. Tunteet kuitenkin viestivät tärkeistä asioista, esimerkiksi siitä, mikä tuntuu pelottavalta.

Tunteita käytetään paljon hyödyksi ajattelussa ja päätöksenteossa, ja ne vaikuttavat merkittävästi vuorovaikutukseen.

Itä-Suomen yliopiston terveyspsykologian professori Taina Hintsa oli mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin tunnetaitojen yhteyttä työntekijän hyvinvointiin ja työstä palautumiseen.

Tutkimuksessa valittiin osallistujiksi esihenkilöitä, sillä heidän tunnetaitonsa vaikuttavat työpaikalla myös muiden tunteisiin - ja siten hyvinvointiin.

Tutkimuksessa nousi esiin havainto, että tutkimukseen osallistuneista esihenkilöistä monet kertoivat palautuvansa työstä aiempaa paremmin.

Tunnetaidot näyttävät olevan yhteydessä parempaan palautumiseen. Yhteys parempaan palautumiseen liittyy tarkemmin parempaan vapaa-ajan hallintaan.

Iästä ja koulutuksesta riippumattta ne osallistujat, jotka kokivat tunnetaitojen parantuneen, kertoivat nyt hallitsevansa vapaa-aikaa paremmin.

Hyvät tunnetaidot helpottavat vuorovaikutusta työssä ja vapaa-ajalla. Vuorovaikutus sujuu todennäköisesti paremmin kuin silloin, jos esimerkiksi reagoi tunteillaan voimakkaasti jokaiseen tilanteeseen.

Hyvät tunnetaidot auttavat pääsemään hankalista tilanteista eteenpäin.Jos jää helposti työpäivänä aikana heränneisiin tunteisiin kiinni, joutuu niitä pohtimaan myös vapaalla. Tällainen kuormittaa ja saattaa tehdä vapaallekin ikävän tunnnelman.

Tutkimuksen mukaan tunnetaidot ovat yhteydessä myös parempaan työn imun kokemukseen ja parempaan resilienssiin, mikä tarkoittaa esimerkiksi parempaa kykyä palautua stressistä.

Omien tunnereaktioiden säätelyssä voi auttaa sen pohtiminen, millaisissa tilanteissa itsellä on tapana reagoida voimakkaasti. Voi miettiä, millaiset tilanteet suututtavat kovasti ja miksi näin on. Kun syitä miettii, pystyy suuttumuksesta ehkä menemään helpommin eteenpäin jatkossa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.9.2024, kuvat omat