Onko miellyttäminen itsekästä?

 

Oletko ajatellut, että suojaat miellyttämällä muita pettymyksiltä ja epämukavilta tunteilta?

Miellyttäminen on eri asia kuin ystävällisyys. Miellyttämisen syy ei ole vilpitön hyväntahtoisuus vaan usein pelko, häpeä, syyllisyys tai velvollisuudentunto.

Johanna Pohjola on kirjoittanut kirjan Vapaaksi        miellyttämisestä. Tämä juttu pohjautuu hänen  ajatuksiin.

Miellyttämällä  suojaa itseään. Miellettytään, jotta itse ei joudu kestämään epämukavuutta.

Miellyttäminen on itsekästä toimintaa. Se voi kuulostaa rajulta, mutta tarkoittaa sitä, että miellyttämisellä pyritään vaikuttamaan muiden tunteisiin. Miellyttäjä manipuloi muiden tunteita, jotta saisi hyväksyntää ja arvostusta, tai välttäisi pahennuksen ja pettymyksen.

"Nuorena ajattelin, että miellyttäminen on vain luonteenpiirteeni. Miellyttäminen näkyi elämässäni muiden tunteiden kannattamisella. En halunnut tuottaa kenellekkään pettymystä ja hain muiden hyväksyntää. Oli katastrofaalinen ajatus, että jollakulla oli nihkeitä ajatuksia minusta."

Kukaan ei ole syntynyt miellyttäjäksi. Se on opittu selviytymiskeino, joka voi olla seurausta lapsuuden huonoista kiintymyssuhteista, traumaattisista kokemuksista tai tunteesta, ettei riitä sellaisenaan kuin on.

 

Yleensä ajatellaan, että miellyttäminen on harmitonta ja hyväntahtoista. Oikeasti miellyttämisellä voi olla tuhoisia seurauksia hyvinvoinnille ja itsetunnolle. Aitoja ihmissuhteita ei ehkä ole, jos ei tulee koskaan esiin aitona itsenään.

Miellyttäminen on yleensä tiedostamatonta. Se ei ole kenenkään vika.

Kun liiasta miellyttämisestä haluaa päästä eroon, tärkeintä on sisäisen turvallisuudentunteen lisääminen ja itseen tutustuminen. Mitä paremmin tietää, kuka on, ja hyväksyy itsensä, sitä vähemmän tarvitsee hakea turvaa muiden hyväksynnästä.

"Myös hermoston rauhoittaminen on tärkeää. Minua on auttanut syvään hengittäminen, meditaatio, itsemyötätunto ja joogaaminen."

"Kun hermostoni on ylivireässä tilassa, alan nyökkäillä ja myötäillä, vaikkein en haluaisi. Siksi en täytä kalenteria kuin ennen ja huolehdin rajoistani."

Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2024, kuvat taidekeskus Salmelan näyttelystä

Sano melko suorat sanat

 

Minä olen melkoinen rouva suorasuu. En vain voi olla hiljaa esimerkiksi ongelmista yhteisössä tai jonkun ihmisen kanssa. Kerran kauan sitten työpaikassani oli rehtori, johon työyhteisö ei ollut tyytyväinen. Keskusteluissa selän takana valitettiin hänestä, nostettiin epäkohtia esille. Arvosteltiin. Joskus liikaakin. Vinoutuneesti.

Sietämätön tilanne oikein velloi opettajakunnassa. Rehtorikin tämän tajusi, joten hän järjesti työyhteisökokouksen, jossa selviteltäisiin tätä asiaa.

No, rehtori sanoi, että nyt saa puhua. Opettajakunta oli vaivaannuttavan ja sietämättömän hiljaa. Jopa rehtorin pahimmat arvostelijat. Sitten minä ajattelin, että jonkun täytyy avata keskustelu,  ja kun muut olivat hiljaa, minä aloin puhua. Vuolaasti.  Rehtori lähti aika pian tämän kokouksen jälkeen pois, toiselle paikkakunnalle rehtoriksi. Tämä tuntui minusta pahalta. Kaduin puheitani. Syyllisyydentuntoisena ajattelin, että ajoinko minä tämän rehtorin pois. Tuntui surulliselta ja ikävältä, koska totta kai rehtorissa oli myös hyvät puolensa.

Kokouksen jälkeen monet opettajat kehuivat minua kovasti siitä, että uskalsin puhua. Rikoin hiljaisuuden. Sanoin, että minä kyllä ihmettelen, että te olitte hiljaa. Se oli itse asiassa täysin väärin, koska pahimmatkin valittajat olivat hiljaa.

Viesti vuorovaikutuksessa ei välity ajatuksen voimalla, eikä pelkkä vihjailu riitä. Suorasanainen puhetyyli on välillä paikallaan. Sen ansiosta tulee kuulluksi, pystyy asettamaan rajoja ja voi elää omien arvojen mukaan.

Eläminen niin, ettei vain loukkaa  ketään eikä kukaan suutu, on monelle tuttua. Monella meissä on sisäänrakennettuna  pelko, joka ohjaa ristiriitojen välttelyyn.

Psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen kysyy: "Mitä hintaa joudut maksamaan siitä, että olet liian myöntyväinen?" Hintana voi olla esimerkiksi uupumisriski tai omien tunteiden ja tarpeiden unohtaminen. On vaikeata säilyttää itsekunnioitus ja jaksaa, jos omia oikeuksia sivutetaan - jopa loukataan - jatkuvasti.

Ei voi ajatella vain muita

On ihmisiä, jotka piilottavat toiveensa ja tarpeensa. He saattavat nyökytellä keskusteluissa ja antavat muiden päättää. On vastakohtana myös niitä, jotka ajavat raivokkaasti asiaansa muita liiemmin kuuntelematta.

Viestintätyylejä on neljä erilaista. Alistuvassa tyylissä sivuutetaan omat tarpeet ja toiveet, pyritään miellyttämään ja välttelemään epämiellyttäviä tilanteita. Se tapahtuu kiertelyllä ja kaartelulla ja piipahtamalla vessassa, kun käsitellään vaikeita aiheita.

Aggressiivisessa tyylissä jyrätään omia ajatuksia vaikka väkisin eikä välitetä soraäänistä tuon taivaallista.

Aggressiivisen viestintätyylin alalajina on passiivis-aggressiviset viestijät. Sillä on samat tavoitteet, mutta peitellympi ilmaisu, joka ilmenee narinana, valituksina ja kiertoilmaisuina.

Manipulointiin pyrkivässä viestinnässä on tyypillistä syyllistäminen, säälin herättely ja uhrautuminen.

Neljäs malli on jämäkkä puhetyyli. Siinä tiedetään omat tarpeet ja uskalletaan pyytää, mitä halutaan. Viestintä on avointa ja selkeää. Samalla rakentavaa ja toista kunnioittavaa.

Tunneäly suojaa

Jämäkkä viestintä ei ole sama asia kuin suorat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Jos  esimerkiksi kaveri on ostanut uuden kirjavan ja tiukan puseron ja pyytää mielipidettä siitä. Vaikka vastaajan mielestä pusero on kauhea, jämäkkää viestintätyyliä käyttävä sanoo, että se on ok. Jämäkällä viestijällä on intuitiivista pelisilmää.

Läheiset ihmissuhteet ovat hyvä maaperä rakentavien viestintätaitojen kehittämiselle. Hyvin toimivassa parisuhteessa ei tarvitse pelätä toisen heti häipyvän, vaikka selkeän puhumisen treeni lipsahtaisi joskus tylyyden puolelle.

Jämäkkäään viestintään kuuluu myös ikuinen tasapainoilu suoruuden ja ystävällisyyden välillä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan laukoa, mitä sylki suuhun tuo vaan opetella  esimerkiksi pyyntöjen esittämistä, mahdollisimman selkeästi, mutta kohteliaasti.

Lähteet: Hyvä Terveys 5/21, kuvat omat

En ole marttyyri

Minä en osaa olla hiljaa parisuhteessa ongelman kohdatessani.  Olen joskus yrittänyt olla kertomatta ongelmasta, mutta se ei ole onnistunut.  Jo muutaman tunnin kuluttua valitus ryöpsähtää hereänä ja reippaana. Valitan kursailematta. En osaa vain huokailla ja olla surkeana.

Toisaalta olen joutunut ongelmiinkin suorasukaisen luonteeni takia. Olen epäoikeudenmukaisuutta kohdatessani sanonut pomolle liian suoraan asioita. Eihän siitä ole hyvää seurannut. 

Minusta tuntuu, että moni joutuu olemaan marttyyri sen takia, ettei pysty tai uskalla kertoa ongelmastaan esimerkiksi kumppanille. On toki niitäkin, jotka vain tykkäävät pantata ongelmaa ja näyttää sen epäsuorasti.

Tutkimusten mukaan parisuhteessa epäsuora mielen osoittaminen lisää todennäköisyyttä, että toinen reagoi kielteisesti. Murjottamiseen turvautuvat herkimmin ihmiset, joilla on heikko itsetunto. Heidän on vaikea ilmaista tarpeitaan suoraan, koska he pelkäävät tulevansa torjutuiksi.

Kun haluaa esimerkiksi muuttaa jotakin parisuhteessaan, kiertelemätön ote toimii paremmin kuin vihjailu tai manipulointi.

Marttyyrius on myrkkyä vanhemmuudessa, ja voi aiheuttaa lapselle ahdistusta. Vanhempi saattaa korostaa omia ponnistelujaan ja uhrauksiaan. Selvien ohjeiden ja kieltojen sijaan hän manipuloi lapsen tunteita tai vetoaa omaan pahaan mieleensä.

Töissä marttyyrin roolin omaksunut pitää itseään korvaamattomana, tekee töitä muidenkin edestä ja valittaa samalla työtaakastaan. Tämä pilaa ilmapiiriä ja aiheuttaa muissa syyllisyyttä.

 Lähteet: Helsingin Sanomat 25.7.2019, kuvat omat

Narsismi , olin narsistin uhri

Narsismi tarkoittaa loputonta itserakkautta. Tunteettomuutta. Empatiakyvyn puuttumista. Suuruuskuvitelmia. Ylimielisyyttä. Mahtavuutta.

Narsisti ei pidä itseään narsistina. Vaikka kaikki  liihottaa lähinnä hänen  oman napansa ympärillä. Olen itse yhden kerran joutunut narsistin uhriksi.

Yleensä narsisti toimii niin, että muun muassa parisuhteen alussa narsisti on ihana, hurmaava ihminen. Suhteen jatkuessa narsisti alkaa manipuloida kumppaniaan. Hän käyttää kumppaniaan vain hyväkseen. Lisäksi saattaa olla äärimmäisen mustasukkainen.

Jos narsistin saa puhuttua - mikä on erittäin harvinaista - psykoterapeutille. Hän voi olla niin ovela. Että hän manipuloi psykoterapeutinkin uskomaan, ettei hän ole narsisti.

Narsistilla ei ole syyllisyyden ja häpeän tunteita. Hän ei kykene epäonnistumaan. Ja siksi hän antaa harhaan johtavan käsityksen hyvästä itsetunnosta.

Narsismin syynä voi olla, ettei narsisti ole lapsuudessaan saanut riittävästi huomiota, hyväksyntää ja rakkautta. Kodin ilmapiiri on saattanut olla hyvin ristiriitainen, häilyvä, turvaton. Vanhemmat eivät ehkä ole opettaneet hänelle yhteiskunnan normeja ja asettaneet hänelle rajoja. Aikuisena hän sitten kompensoi tätä lapsuuden mitättömyyttään olemalla nyt keskipiste. Hän himoitsee huomiota ja suosiota.

Oma kokemus narsistin uhrina

Siitä on varmaankin kymmenisen vuotta aikaa, kun jouduin naispuolisen narsistin pauloihin. Hän oli aluksi tosi vaikuttava ja hurmaava. Mutta sitten hän muuttui vähitellen manipuloivaksi. Joka päivä töiden jälkeen hän soitti minulle. Ja saattoi puhua itsestään tunnin kaksi. Vaikka minulla ei olisi ollut oikein aikaa. Oli huolehdittava lapsista ja kotitöistä.Mutta en vaan voinut lopettaa puhelua.

Hän kertoi joskus vähemmän mahtavana hetkenään, että lapsuudessa hänestä ei oltu välitetty. Vanhemmat olivat olleet jopa vihamielisiä.

Tämä "ystäväni" päätti aina milloin ja missä tavataan. Tapaamiset oli  sitä, että hän puhui vain itsestään ja saavutuksistaan. Ei ikinä, ikinä kysynyt minun kuulumisia.

Väsyin tähän ihmissuhteeseen ja manipulointiin. Ja kerroin hänelle, etten enää halua tavata häntä. Sain valtavan viharyöpyn, panettelun ja mollaamisen osakseni. Lisäksi hän sanoi: Ei se mitään että haluat katkaista "ystävyyden". Et edes ikinä ollut minun arvoiseni.

Oletko sinä kohdannut narsistin?

Lähteet: kuvat omat