Sano melko suorat sanat

 

Minä olen melkoinen rouva suorasuu. En vain voi olla hiljaa esimerkiksi ongelmista yhteisössä tai jonkun ihmisen kanssa. Kerran kauan sitten työpaikassani oli rehtori, johon työyhteisö ei ollut tyytyväinen. Keskusteluissa selän takana valitettiin hänestä, nostettiin epäkohtia esille. Arvosteltiin. Joskus liikaakin. Vinoutuneesti.

Sietämätön tilanne oikein velloi opettajakunnassa. Rehtorikin tämän tajusi, joten hän järjesti työyhteisökokouksen, jossa selviteltäisiin tätä asiaa.

No, rehtori sanoi, että nyt saa puhua. Opettajakunta oli vaivaannuttavan ja sietämättömän hiljaa. Jopa rehtorin pahimmat arvostelijat. Sitten minä ajattelin, että jonkun täytyy avata keskustelu,  ja kun muut olivat hiljaa, minä aloin puhua. Vuolaasti.  Rehtori lähti aika pian tämän kokouksen jälkeen pois, toiselle paikkakunnalle rehtoriksi. Tämä tuntui minusta pahalta. Kaduin puheitani. Syyllisyydentuntoisena ajattelin, että ajoinko minä tämän rehtorin pois. Tuntui surulliselta ja ikävältä, koska totta kai rehtorissa oli myös hyvät puolensa.

Kokouksen jälkeen monet opettajat kehuivat minua kovasti siitä, että uskalsin puhua. Rikoin hiljaisuuden. Sanoin, että minä kyllä ihmettelen, että te olitte hiljaa. Se oli itse asiassa täysin väärin, koska pahimmatkin valittajat olivat hiljaa.

Viesti vuorovaikutuksessa ei välity ajatuksen voimalla, eikä pelkkä vihjailu riitä. Suorasanainen puhetyyli on välillä paikallaan. Sen ansiosta tulee kuulluksi, pystyy asettamaan rajoja ja voi elää omien arvojen mukaan.

Eläminen niin, ettei vain loukkaa  ketään eikä kukaan suutu, on monelle tuttua. Monella meissä on sisäänrakennettuna  pelko, joka ohjaa ristiriitojen välttelyyn.

Psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen kysyy: "Mitä hintaa joudut maksamaan siitä, että olet liian myöntyväinen?" Hintana voi olla esimerkiksi uupumisriski tai omien tunteiden ja tarpeiden unohtaminen. On vaikeata säilyttää itsekunnioitus ja jaksaa, jos omia oikeuksia sivutetaan - jopa loukataan - jatkuvasti.

Ei voi ajatella vain muita

On ihmisiä, jotka piilottavat toiveensa ja tarpeensa. He saattavat nyökytellä keskusteluissa ja antavat muiden päättää. On vastakohtana myös niitä, jotka ajavat raivokkaasti asiaansa muita liiemmin kuuntelematta.

Viestintätyylejä on neljä erilaista. Alistuvassa tyylissä sivuutetaan omat tarpeet ja toiveet, pyritään miellyttämään ja välttelemään epämiellyttäviä tilanteita. Se tapahtuu kiertelyllä ja kaartelulla ja piipahtamalla vessassa, kun käsitellään vaikeita aiheita.

Aggressiivisessa tyylissä jyrätään omia ajatuksia vaikka väkisin eikä välitetä soraäänistä tuon taivaallista.

Aggressiivisen viestintätyylin alalajina on passiivis-aggressiviset viestijät. Sillä on samat tavoitteet, mutta peitellympi ilmaisu, joka ilmenee narinana, valituksina ja kiertoilmaisuina.

Manipulointiin pyrkivässä viestinnässä on tyypillistä syyllistäminen, säälin herättely ja uhrautuminen.

Neljäs malli on jämäkkä puhetyyli. Siinä tiedetään omat tarpeet ja uskalletaan pyytää, mitä halutaan. Viestintä on avointa ja selkeää. Samalla rakentavaa ja toista kunnioittavaa.

Tunneäly suojaa

Jämäkkä viestintä ei ole sama asia kuin suorat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Jos  esimerkiksi kaveri on ostanut uuden kirjavan ja tiukan puseron ja pyytää mielipidettä siitä. Vaikka vastaajan mielestä pusero on kauhea, jämäkkää viestintätyyliä käyttävä sanoo, että se on ok. Jämäkällä viestijällä on intuitiivista pelisilmää.

Läheiset ihmissuhteet ovat hyvä maaperä rakentavien viestintätaitojen kehittämiselle. Hyvin toimivassa parisuhteessa ei tarvitse pelätä toisen heti häipyvän, vaikka selkeän puhumisen treeni lipsahtaisi joskus tylyyden puolelle.

Jämäkkäään viestintään kuuluu myös ikuinen tasapainoilu suoruuden ja ystävällisyyden välillä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan laukoa, mitä sylki suuhun tuo vaan opetella  esimerkiksi pyyntöjen esittämistä, mahdollisimman selkeästi, mutta kohteliaasti.

Lähteet: Hyvä Terveys 5/21, kuvat omat