Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen vain 22-vuotiaana tammikuun alussa, eikä oikeuslääketieteen patologi löytänyt mitään syytä kuolemaan. Vera oli reipas ja terve molekyylibiologian opiskelija. Teen surutyötä.
Vera oli tosiaan reipas. Hän oli kesälomilla töissä taimitarhalla. Iltaisin hän teki usein keikkoja ihmisille, jotka tarvitsivat apua kotona tai puutarhassa. Vera teki ruohikkoa, kantoi halkoja, siivosi, leipoi, teki ruokaa, kävi kaupassa. Hän tykkäsi tästä työstä paljon.
Meidän villikissan synnyttämä Siiri on oiva metsästäjä. Hän metsästää tällä hetkellä päästäisiä. Miten julma söpö kissa voi ollakaan, ajattelen, kun Siiri leikkii vielä elossa olevalla päästäisellä. Kuolleen hän tuo ulko-oven eteen. Se on varmasti lahja minulle ja miehelleni.
Puutarhahommat jatkuvat. Lenkkimetsässä on aivan polun alussa merkillinen paikka, jossa kasvaa maksaruohoja ja ruohosipulia. Ehkä lähettyvillä on ollut joskus talo. Lähellä on myös kylän viljankuivaamo. Maa kuuluu sille.
Sain idean ottaa maksaruohoa kukkapenkin vieressä olevalle isolle kivelle. Maksaruoho kasvoi sammaleessa ja se oli helppo irroittaa lapiolla, kun ruokamultaa ei juuri ole. Maksaruohot ja sammal kodin kivelle. Pohdiskelen, juurtuuko se. Panin alle vähän multaa. Onneksi se vielä on samannäköinen kuin kasvupaikallaan.
Olin kahvilla terassilla ystäväni kanssa ja söin aivan ihanaa limejuustokakkua. Aloimme jostakin syystä puhua vaihdevuosista ja vanhenemisesta. Ystävälläni on hormonikorvaushoito geelinä iholle. Hän sanoi, että sitä piti alussa säätää, jotta lopputulos oli hyvä.
Minulla ei ole vielä 55-vuotiaanakaan vaihdevuodet. Kuukautiset ovat melko runsaat ja säännölliset. Kävin kerran gynekologilla ja hän tutki minut ja sanoi jotakin, että minulla on vielä munarakkuloita munasarjoissa, ei ole vaihdevuodet. Eikä minulla ole esivahdevuosi oireitakaan. Melko tasaista tässä surussa. Tosin välillä häslään. Ehkä myöhään tulevat vaihdevuodet johtuvat siitä, että olen kasvissyöjä ja juon granaattiomenamehua.
Minusta on vaikea saada itsestäni mielikuvaa vanhana. Se johtuu siitä, että isäni kuoli 49-vuotiaana ja äitini kuoli 60-vuotiaana. Jos äiti olisi elänyt vanhaksi, olisin ehkä nähnyt itseni vanhana äidin vanhuudessa. Niinhän sitä sanotaan, että katso äitiäsi, niin tiedät minkä näköinen olet vanhana.
Tämä suru on vanhentanut minua. Silmät ovat painuneet syvemmälle. Ryppyjä ja juonteita on tullut. Surutyötä tämäkin.
Totesimme ystävän kanssa, että anti-age kasvonhoitotuotteet perustuvat placeboon. Kun syvästi uskoo, että voide nuorentaa, niin se nuorentaa. Mitä enemmän voiteeseen on sijoittanut rahaa, sitä vankempi placebo.
Minä olisin onnellinen, jos saisin elää vanhaksi, mutta geenit siihen ovat huonot. Sukumme ei ole pitkäikäistä. Ukkikin kuoli alle 70-vuotiaana. Mummi eli pidempään, 82-vuotiaaksi. Jospa olisin saanut mummin geenejä.
Tämä vanhuuden ja kuoleman pohtiminen liittyy Veran kuolemaan. Tiedostamattomasti mietin sitä, milloin pääsen Veran luokse. Minun rakkaan tyttäreni luokse.
Hei sä alat avautua maailmalle! Bravo! Mutta niitä takapakkejakin voi vielä tulla.
VastaaPoistaMä oon sua vanhempi ja vaihdevuodet alkoicat 51-vuotiaana ja tosi rankkoina. Söin estrogeeniä kai 8 vuotta. Sitten kokeilin kuinka käy pari kertaa, palasin takaisin ja taas kokeilin jättää pois, kunnes onnistui. Tämä kaikki n 8 vuoden sisään.
Ei se mitään, että suru vanhentaa kasvoja. Se on väliaikaista, ainakin mulla oli. Tosin en ole ollut kovin kiinnistunut peiliä tuijottamaan. Johtuu kai siitä, että aikoinaan olin kosmetiikkamaahantuojalla töissä eikä sinne menty ilman full maskia.
En oikein meikkaa nykyisin. Kulmakarvat piirrän ja ripset taivutan. Huulet piirrän ensin ja sitten täytän ne värillä. Siinä se. Saa olla aikamoinen tilaisuus, että vaivautuisin tekemään ihan meikin. Pohjaa kaikki korostaa, mutta mulle iskee ahistuksen, jos on meikkivoidetta. En ole pahasti rypistynyt, koska liikakiloja on.
Ja voiteena on nykyisin Nivea tai vastaava, koska enää Estée Lauderiin ei ole varaa. Lauder oli ihana!
Placeboon perustuvat monet kosmetiikkatuotteet. Hyvin sanottu!
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Pelkään, mitä vaihdevuodet minulle tekevät. Hurjaa että sinulla ne pahimmillaan ovat kestäneet 8 vuotta. Tai ehkä niinhän ne kestää pitkään. Tai en tiedä.
VastaaPoistaMinä meikkaan melkein samalla tavalla kuin sinä paitsi, että laitan myös CC-voidetta. Mutta en toki meikkaa kotona. Kun lähden ihmisten ilmoille, meikkaan.
Suru on aika hurjasti tuonut ryppyjä ja juonteita. Uskon, että ne ei tässä iässä häviä minnekään. Hyväksyn tämän asian.
Minä käytän ihonhoidossa ja meikkaamisessa vain luonnonkosmetiikkaa. Suhteellisen halpoja tuotteita.
Olen tällä hetkellä sairaalassa neurologian osastolla ja hyvin, hyvin väsynyt. Hyvää alkuviikkoa sinulle!