Kesä toi keittiööni vihreää ja piristävää syötävää. Luonnonyrtit ja -vihannekset löytyvät miltei kaikki omalta pihalta ja lähimetsästä. Niitä on niin suuri ilo poimia! Luonto ja puutarha hoitavat minua surussani. Nokkoskeitto on ollut meillä vuosikymmeniä kesän avaus. Juhlan paikka. Olen tehnyt sitä 16-vuotiaasta asti. Kaikki perheenjäsenet ovat aina tykänneet nokkosruoista.
Nokkoskeiton ohje on neljälle hengelle. Käytän siinä voita, kun voi vaan jotenkin kuuluu keittoon. Nokkosten ryöppäysvesi kannattaa säästää ja juoda, koska se on mielestäni herkullisen makuista ja tietenkin terveellistä. Nokkoskeiton tulisi olla hurmaavan suolaista ja makeaa.
Nokkoskeitto
noin 2 l nokkosenversoja tai nuoria lehtiä
50 g voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 l vettä
1 l maitoa
2 kasvisliemikuutiota
1/2 tl valkopippuria
2-3 tl sokeria
Huuhtele nokkoset hyvin. Ryöppää niitä kiehuvassa vedessä minuutin pari ja valuta.
Sulata keittokattilassa voi. Älä käytä aalumiinikattilaa, koska se antaa nokkosruoalle kummallisen maun. Vispilöi jauhot voin joukkoon ja kaada samantien vesi ja maito päälle.
Lisää liemikuutio, valkopippuri, silpuksi hakatut nokkoset ja sokeri. Vatkaa soppaa ahkerasti, jotta siitä tulisi tasainen ja sileä. Alenna lämpö ja vispaile aina silloin tällöin pohjia myöten. Keitolla on paha taipumus palaa pohjaan.
Kypsennä keittoa hiljalleen kiehutellen noin puoli tuntia. Nauti kananmunan kera.
Villivihannessalaatti
Poimi ja huuhtele salaattiin esimerkiksi voikukan lehtiä, poimulehteä, nuoria vuohenputken ja siankärsämön lehtiä. Jokainen voi poimia mieliyrttejään ja koostaa niistä salaatin. Lisään aina salaattiin - oli se tehty mistä vain yrteistä - kirpeän balsamico- ja oliiviöljykastikkeen ja punasipulia.
Nokkospiiras
Käytän piiraaseen kaksi pakettia valmiita lehtitaikinalevyjä. Liimailen niitä yhteen vedellä ja haarukalla. Alimpaan taikinalevykerrokseen on jätettävä tyhjää reunoille, koska ne käännetään ylemmän piirasosan ja täytteen päälle reunoiksi.
Piiraaseen kerätään reilu kaksi litraa nokkosen lehtiä, jotka ryöpätään nopeasti ja puristetaan kuiviksi hyvin. Piiraaseen ei pidä jäädä ylimääräistä nestettä.
Nokkonen hakataan pieneksi ja levitetään alemmille taikinalevyille feta-juuston kanssa. Piiras suljetaan hyvin ja paistetaan 200:ssa asteessa noin puoli tuntia. Minun piiraani hieman repesi uunissa, mutta oli silti herkullista.
No johan on herkkuja! Täällä kaupungissa ei paljon nokkosia näy ja jos näkyykin, niin ei uskalla poimia, koska kuitenkin on jotain saastetta. Auttaisiko tuohon keiton pohjaanpalamisen riskiin, että keittelisi sen vedessä muuten kypsäksi, mutta lorauttaisi sinne maidon vasta ihan viime minuuteilla?
VastaaPoistaKiitos Erikoiset Asiantuntijat. Josko jostakin kaupungin puistosta löytyisi nokkosta. Hei, todella hyvä vinkki tuo, että aluksi keittelisi vedellä. Pitää kokeilla seuraavan kerran.
PoistaAivan ihania herkkuja ja tuo nokkospiirakka, pakko kokeilla. :) Aurinkoista uutta viikkoa Marja. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tiia. Ihanaa tämä vllivihannneskausi. Nokkosfetapiirakkaa kyllä kannattaa kokeilla.
PoistaJoo! Mä meen myös pöheikköön lähipäivinä. Taidan muistaa pistää hanskat käteen.
VastaaPoistaKiitos Anonyymi. Muista hanskat ja iloitese luonnosta.
PoistaJep! Ei ole tarkoitus besserwisseröidä, mut ootko kokeillut raastaa ihan hitusen muskottipähkinää nokkoskeittoon?
PoistaSopii tosi hyvin mun mielestä. En käytä valmiiksi jauhettua, vaan Virosta tuotua kokonaista pähkinää, mutta tosi varoen. Se on erittäin vokmakas mauste. Yhteen aikaan Suomessa ei myyty kokonaisia, siinä oli jokin huumaava ainesosa tai muuta sellaista. En ole huumaantunut vaikka raastan varovasti.
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Pitääpä kokeilla tuota muskottia. Laitetaanhan sitä lasangen maitokastikkeeseenkin. Muskotin käytössä kannattaa olla tarkka kuten sanoit. Jos sitä menee ruokaan liikaa, ruoka on piloilla. Lasangen maitokastikkeesee olen laittanut vain pikkulusikan kärjellisen.
PoistaHerkullisia villivihannesherkkuja. Nam!
VastaaPoistaOnneksi monet ovat löytäneet jo nämäkin luonnon antimet.
Kiitos Kirsti. On ihanaa, että yhä suurempi osa ihmisistä on villivihannesherkut ja teeyrtit, joita niitäkin on luonnnossa satoja.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä aloin käyttämään nnokkosen siemeniä, niitä on helppo laittaa jugurttiin puuroon ja vaikka mihin,ne ovat topakkaa tavaraa. Kasvatan liiterintaus nokkoset täysikasvuisiksi ja syyskesällä kerään, siilaan ja kuivatan. Mietin tuota kun juot sen ryöppäysveden että mites ne nitraatit? Käsittääkseni ryöppäys poistaa ainakin osan nitraateista. Kyllä villivihannekset ovat ihan huippuja,monet rikkaruohoiksi nimetyt ovatkin aikamoisia ravintopommeja,mukavaa hortoilua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Nokkosen siemenet ovat tosiaan oikea terveysruoka. Itse nokkostakin terveellisempi. Ne lisäävät elinvoimaa ja monta muutakin asiaa sisältäen rautaa, vitamiineja, hivenaineita. Kun siskoni sairastui jo levinneeseen syöpään, keräsin hänelle nokkosen siemeniä voimaruoaksi. Nokkosen keitinvesi voi sisältää nitraatteja, ja myös nokkosesta liuonneita vitamiineja ja hivenaineita. Sitä yleensä suositellaa juotavaksi.
VastaaPoista