Miksi toinen ei kuuntele minua?

 

Kerrot hirveästä aamurumbasta ja puolison kanssa riitelemisestä ystävälle, joka tarjoutuu hyväntahtoisesti kuuntelemaan murhetta - mutta alkaakin kertoa omista parisuhderiidoista.

Tätä ilmiötä voi kuvailla arkisesti vastavalittamiseksi. Kyse on siis siitä, että yksi kertoo oman elämänsä hankaluuksista, ja toinen vastaa kuulemaansa oitis valittamalla omista murheistaan ennen kuin ensin äänessä olleen tilannetta ei ole laisinkaan käsitelty.

Vastavalittamisella on yleensä inhimillisesti hyvä tarkoitus, esimerkiksi halu osittaa empatiaa, sanoo psykologian tohtori Satu Kaski.

Vastavalittaminen on Kasken mukaan erittäin yleistä tavallisissa keskusteluissa, ja sillä on todennäköinen aivojen toimintaan liittyvä selitys: aivojen peilisolujärjestelmä kannustaa yhtymään keskustelukumppanin valitukseen, koska se on virittynyt matkimaan toisen toimintaa ja tunteita.

Peilisolujen takia toisen ihmisen kertomat asiat aktivoivat aivoissa helposti muistot omista vastaavista kokemuksista.

"Ihminen voi ajatella empaattisesti ilmaisevansa, että hän todellakin tuntee ja tietää, mistä toinen puhuu. Vastavalitus voi olla tapa ilmoittaa, että läheisen murheet kyllä kiinnostavat."

Helposti kuitenkin unohtuu, että toinen ihminen haluaa tulla kuulluksi. "Hän todennäköisesti haluaa kertoa tarinansa rauhassa loppuun ja saada vasta sitten osakseen tukea ja ymmärrystä."

Vastavalittamisesta syntyy haittaa, jos ihminen haluaa jatkuvasti päästä osoittamaa oman verrattoman kokemuksensa - eli pätemään.

Tällöin ihminen on suurimissa osaa keskusteluissa kuin kilpailussa. Hän haluaa osoittaa, että minä tiedän tämänkin ja minä olen kokenut jotain vielä kauheampaa.

Hyvin harvoin murheeseen kuitenkin auttaa, että toinen suhteuttaa sitä johonkin vielä pahempaan. "Sehän kertoo päinvastaista: toisella ei ole oikeutta valittaa."

Arkijärkeisesti voisi ajatella, että nimenomaan vastavalittamiseen ryhtyvän tulisi tarkkailla toimintaansa ja muuttaa tapojaan, koska ne eivät edistä tasavertaista vuorovaikutusta.

Kasken mukaan kummallakin osapuolella on vastuu vuorovaikutuksen sujumisesta. Molemmat voivat yrittää muuttaa kaavaa sellaiseksi, että molemmat tulevat kuulluiksi.

Keskeytetyksi tuleva voi muistuttaa toista  omasta kesken olevasta asiasta. Toiselle voi esimerkiksi sanoa, "että haluan kertoa asiani loppuun, koska tahdon kuulla siitä sinun mielipiteesi".

"On tärkeää osata pitää tällä tavalla itsestä keskusteluista,  etteivät toiset kuunnelleet, on tärkeä pitää jatkossa puolensa paremmin. Muuten välttelee osin omaa vastuutaan."

"Jos toinen puhuu, on kohteliasta antaa hänen puhua loppuun."

"Kuinka on valoisaa arvioida, kuinka paljon itse oli äänessä. Tietääkö itse keskustelun jäljiltä, mitä toiselle kuuluu - ja tietääkö hän, mitä minulle kuuluu?"

Toiselta voi saattaa jäkikäteen kysyä, jäikö juttelussa tämän mielestä jokin sanomatta tai kesken.

Toisen valitukset  omiin kurjiin kokemuksiin saattavat lohduttaa paremmin kuin kauniit tsemppaukset. Tällöin kokemus kurjuudesta on jaettu, eikä ihminen ole vaikeuksissaan yksin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.9.2024, kuvat Mäntän ja Mäntyharjun Salmelan taidenäyttelyistä.

Elämää maalla 37.

 

Tämä viikko on ollut vaikea. Ehkä Ilta-Sanomien haastattelupyyntö surutyöstä laukaisi sen. En suostunut haastatteluun. Mutta tuo pyyntö laukaisi taas kauhean surun 21-vuotiaana kuolleesta Verasta. Itken ja vihaan Jumalan julmuutta. Jos sitä Jumalaa ei ole lainkaan.

Minulla on ollut myös kokoaikainen paha ahdistus. Niin paha etten ole voinut mennä ihmisten ilmoille ja käydä kuntosalilla. Kävelylenkkejä olen tehnyt. Ollut yhden ystäväni luona. Ehkä ensi viikolla yritän taas elää ns. normaalia elämääni ahdistuksesta huolimatta. Ahdistukseen ei auta hengitysharjoitus ja lääkkeet. Enkä halua syödä lääkkeitä hirmuisia määriä.

Sanotaan, että ahdistuksen alla ja syynä on muun muassa häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Tunnen häpeää kymmenisen vuotta sitten tapahtumasta, mikä häpäisi minut. Syyllisyyttä tunnen irrationaalisesti Veran kuolemasta. En pystynyt pitämään lastani elossa. Myös läheisten itsemurhat aiheuttaa syyllisyyttä. Olisinko voinut tehdä enemmän heidän puolestaan? Ettei he olisi tehnyt itsemurhaa. Pelkoa tunnen esimerkiksi siitä, että toiselle tyttärellemme sattuu jotakin vakavaa, samoin miehelle.

Onneksi minulla on ystävä, joka ymmärtää ahdistustani, koska hänellä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olin viime keskiviikkona taas hänen luonaan yökylässä. Puhuimme paljon ahdistuksistamme. Se tuntui hyvältä. Että toinen ymmärtää.

Kaivostamme on vieläkin vesi lopussa, vaikka on satanut. Tiskaan illalla astioita käsin. Se edelleen rauhoittaa. Mutta on hän tämä melkoista härdelliä. Lämmittää järvivesi. Miehelle on myös raskasta tuoda talousvesi työpaikalta, ja muu vesi saaveilla järvestä.

Tyypin 2 diabeteksessa jalat pitää pestä joka ilta, kuivata myös varpaanvälit ja muu. Rasvata. En pidä siitä yhtään. Ehkä siitä tulee rutiini ajan kanssa.

En ole käyttänyt myös verensokerimittaria. Se on liian monimutkainen minulle, enkä itse asiassa pidä sitä tärkeänä. Mies osaisi mitata, mutta emme malta ennen aamiaista mitata paastosokeria Se siitä.

Löysin netistä erittäin hyvän proteiinivanukkaan ohjeen. Ei tarvitse ostaa kaupasta. Syön sitä aamiaiseksi marjojen kanssa. Kirjoitan tähän ohjeen:

8 dl maitoa

7 rkl maissitärekkelystä

sokeria tai steviaa tai muuta makeutusainetta

6 rkl proteiinijauhetta

mausteeksi mitä haluaa

Tuon proteiinijauheen tilasin Ruohonjuurelta ja se on valmiiksi vaniljan makuinen. Lisäksi siinä on chiansiemeniä, mantelia, kookosta, psylliumia, pellavansiementä, seesaminsiementä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeneniä.

Maito ja maissitärkkelys sekoitetaan hyvin ja sitä kuumennetaan, ei saa kieuhuttaa, kunnes se sakenee. Lisätään proteiinijauhe.

Kukkamaat ovat surullinen näky. Paitsi daaliat kukkii. Täytyy vain uskoa, että se kuuluu asiaan. Ne lepäävät talven yli. Niin kuin ihmisenkin tulisi levätä. Otin muutaman pelargonian suuresta ruukusta ja isutin ne 12 senttimetrin ruukkuun, toin sisälle. Ensi kuussa siirrän ne  talvehtimaan kellariin. En ole ennen tätä tehnyt, mutta on kiva kokeilla.

Siivoaminen on käynyt hankalaksi. Siivoan vain kolmen viikon välein, mutta sitten perusteellisesti. Pyyhin myös kaappien ovat ja ulko-oven ovet. Pyyhin pölyt huolella. Imuroin. Moppaan. Jaksan tehdä samalla, kun kuuntelen musiikkia Spotifyltä.

Kasvimaalla on tekemistä nyt kun saalis on jo nostetettu. Pitää kitkeä rikkaruohot. Ehkä kääntää maat, mutta sen voi myös jättää kevääseen, koska maa on silloin kostea. Kukkapenkki pitää myös puhdistaa rikkaruohoista. Tilata krookuksen ja tulppaanien sipuleita ja istuttaa ne myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Pääkivun tavallisimmat syyt

 

Minulla on psykosomaattista jännityspäänsärkyä. Tunnistan, että se on nimenomaan psykosomaattista. Kun on elämässä vaikeaa tai stressiä,silloin on myös päänsärkyä. Reagoin päänsäryllä. Onneksi siihen auttaa tavalliset tulehduskipulääkkeet, ja päätä särkee harvoin.

Raskauksien aikaan minulle ilmaantui aurallinen migreeni. Kipu oli sanoinkuvaamatonta, eikä siihen saanut syödä päänsärkylääkkeitä. Pimeä huone helpotti migreeniä, joka kesti yleensä vuorokauden. Raskauksien jälkeen migreeni katosi.

Pääkivun tavallisimmat syyt

-Ruokarytmi. Liian pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa päänsärkyä ja laukaista migreenin. Myös vedenjuontiin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta kohtuus siinäkin.

-Niska- ja hartiajumi liittyy usein jännityspäänsärkyyn. Sitä aiheuttaa liikkumattomuus, huono työasento ja laitteiden katsominen alaviistoon.

-Näkö kannattaisi mennä tarkistamaan, sillä huono näkö voi kipeyttää pään. Jos päätä särkee sen jälkeen, kun on ollut kauan tietokoneella tai lukenut kirjaa, selitys voi löytyä silmistä.

-Hormonit vaikuttavat etenkin migreeniin. Päätä särkee usein ovulaation tai kuukautisten aikana. Kun estrogeenin tuotanto hiipuu vaihdevuosien seurauksena, päänsäryt vähenevät.

-Stressi voi aiheuttaa voimakastakin päänsärkyä. Jos päätä särkee usein töissä tai vaikkapa jonkun ihmisen seurassa, kannattaa pohtia, mitä näille asioille voisi tehdä.

-Uni. Unettomuus lisää päänsärkyä. Tätä tutkitaankin kiivaasti tällä hetkellä.

-Liikunta pitää kehon terveenä ja estää lihasjumeja. Se voi ehkäistä myös päänsärkyä.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 12/2121, kuvat Pixabay

Miten oppia ilmaisemaan rakkautta vanhempia kohtaan?

 

Kysymys on laaja ja iso. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja sitä kautta syitä, että on vaikea sanoa rakastavansa.  Osalla ihmisistä on voinut olla vaikeita sukupolviriitoja, ja ihmissuhteet ovat olleet lujilla.

Joillakin on myös niin syviä säröjä, ettei niitä pysty vanhemman kanssa enää korjaamaan. Lapsuudessa on voinut olla turvattomuutta. Kenenkään ei tarvitse pakottaa sanomaan itseään "minä rakastan sinua".Taustalla voi olla myös kevyempi syy eli vaikeus sanoa nuo sanat.

Joku voi ajatella, ettei se kuulu meidän "perhekulttuuriimme". Ilmaus voi kuulostaa kornilta, ettei se kuulu edes kulttuuriimme vaan on jotakin amerikkalaista.

Myös siitä, kenelle kuuluu ilmaista rakkautta, voi olla erilaisia näkemyksiä. Monien mielestä "minä rakastan sinua" kuuluu parisuhteeseen. Joidenkin on helpompi sanoa se omille lapsille kuin vanhemmilleen.

Mutta onko pakko sanoa nuo "minä rakastan sinua"? Voisiko löytyä jokin muu omaan suuhun sopiva ja molemmille luontevampi tapa ilmaista sama asia, esimerkiksi "sinä olet minulle tärkeä"? vaikka lapsuuden perheessä ei olisi saanut mallia rakkauden ilmaisusta sanoin, moni oppii sitä parisuhteessa.

Jotkut iäkkäät vanhemmat ovat tunneilmaisuudeltaan estyneitä, välttelevän kiintymissuhteen kasvatteja. He ovat voineet saada myös perinnöksi halveksuntaa tunteiden ilmaisua kohtaan. Moni iäkäs on lapsena kasvanut suorituskulttuurissa, jossa tunteet on sivuutettu ja niitä on pidetty vähäpätöisinä.

Rakkauden ilmaisua vanhempia kohtaan voi aloittaa pikkuhiljaa, aloittamalla vaikka halauksesta. Kun lähtee vanhempien luota kyläilystä, voi esimerkiksi halata ja sanoa"kyllä te olette niin tärkeitä ihmisiä minulle".

Heti ei tarvitse sanoa "minä rakastan sinua", koska se ei sovi omaan suuhun ja tuntuu kiusalliselta ja absurdilta. Tarvitaan tunneälyä ja pieniä askeleita. Ei ole koskaan myöhäistä opetella tunteen ilmaisemisen taitoja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.6.2020, kuvat omat

Elämää maalla 36.

 

Nyt on sitten syksy. Koivut pudottavat lehtensä kuin vanhat kirjat, joihin on merkitty hiirenkorvat, lehtien puhkeaminen, kesän täyteydessä haviseminen. Pelargoniani ovat melkein kuolleet, mutta köynnöskukat jatkavat kukkimistaan. Kelloköynnöskin on avannut viimein kukkia. Daaliatkin ovat nyt parhaassa kukasssa. Toivon, ettei tulisi hallaöitä. Sipulikukat voi istuttaa. Tänä vuonna istutan vain krookuksen ja tulppaanien sipuleita.

Onneksi pidän syksystä: värikylläisyydestä, puiden lehtien luopumisen grafiikasta ja lokakuun päivien kuulaudesta. Ainoa asia mikä harmittaa on talon lämmittämisen aloittaminen. Haravoiminen.

Olen vaaninut metsissä sieniä: mustia torvisieniä, suppilovahveroita, kantarelleja, herkkutatteja ja kangasrouskuja. Ainoa sieni, joka pelkästään kuuluu sienisalaattiin, on rouskut, jotka ovat helppo saalis.

Ihmeekseni jaksoin kärsimättömyydestäni huolimatta poimia sangollisen puolukoita. Niiden siivoaminen oli tylsää ja hidasta, mutta kuuntelin samalla musiikkia Spotifystä. Sieniä ei tarvitse siivota kotona, koska teen sen jo metsässä. Metsässä kulkeminen on ihanaa ja niin rauhoittavaa.

Varoitan nyt tulee sairauskertomus. Olen alkanut etsiä tietoa tyypin 2 diabeteksesta. Olen miltei järkyttynyt ja hyvin surullinen. Rakas 21-vuotiaana kuollut tyttäreni Vera on ollut tavallista enemmän mielessäni. Jos hän eläisi, hän rohkaisisi ja tsemppaisi minua. Sellainen hän oli.

Mitä tyypin 2 diabetes voi aiheuttaa:

-väsymys ja vastustuskyvyn heikkeneminen

-hermosto voi vaurioitua, mikä aiheuttaa tuntoaistin heikkenemistä, kipuja, näön ja munuaisten toiminnan heikkenemistä. Hermostohäiriöt voivat lisätä myös muistisairauksia ja pahimmillaan voi johtaa raajan amputaatioon

-sydän- ja aivoinfarktin vaara on 2-4 kertainen

-masennus

-veren rasva-arvojen ja verenpaineen huonontuminen

Että sellaista. Kuinka olenkaan surrut ja vihannut tätä tautia. Minulla se on mahdollisesti perinnöllistä, koska kolesteroliarvot on hyvät ja verenpaine loistava. 30% tyypin 2 diabetesta sairastaa perinnöllisistä syistä. Näin sanoi lääkäri.

Jaloista pitää huolehtia. Tilasin diabetessukat. Pesen jalkani joka ilta, kuivaan ne huolellisesti ja rasvaan.

Minun ei tarvitse lisätä liikuntaa, koska liikun jo riittävästi. Olen syönyt terveellistä kasvisruokaa 39 vuotta, joten ruokavaliota ei tarvitse muuttaa. Helvetti, mitä voisin tehdä enemmän? En mitään. Paitsi hankkia diabetessukat. Niitä nyt kovasti somessa mainostetaan. Mutta sain diabetesvertaistukiryhmässä vinkin eräistä  oikeasti hyvistä sukista.

Eli suren sairauttani ja olen jo saanut sen osaksi identiteettiä eli pysyvää minäkäsitystä.

Kauneudenhoitoon liittyy se, että lopetin meikkivoiteen käytön. Ihoni näyttää paremmalta ilman sitä. Katkenneet verisuonet toimivat kuin poskipunana. Minun ei enää tarvitse meikata kuin vain huulet. Kampaamossa kulmakarvani siistittiin ja värjättiin. Etuhiuksissa on nyt niin paljon kullanvaaleita raitoja, että näytän melkein blondilta. Selfieni otin ennen sitä.

Ilta-Sanomat pyysivät haastattelua surutyöstä. En taida ottaa haastattelua vastaan. Olen jo kolmen ja puolen vuoden aikana päässyt vellovasta ja hukuttavasta surutyöstä eteenpäin. Pois mustista vesistä. Oppinut elämään surun kanssa. En halua avata haavojani uudestaan, vaikka siitä saattaisi olla myös vertaistukea.

Mutta kaikille lukijoille:

Hyvää viikonloppua!

Kauheat läskimakkarat, allit, selluliittia...

 

Minulla on allit ja samaan aikaan selluliittia niissä. Reisissä on runsaasti selluliittia. Kasvoilla on jo ryppyjä ja juonet suusta alaspäin. Sulkeita ei vielä ole. Olkoon vain, olenhan kohta 60-vuotias nainen. En edes yritä peitelläkkään alleja sun muuta. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Ajatelkoon muut, mitä haluaa. Tämä kaikki liittyy ikääntymiseen, joka on luonnollinen asia.

Oman vartalon haukkuminen on niin normaali small talk-aihe, että monet ei kiinnitä siihen juuri huomiota. Tällaiseen keskusteluun on helppo heittäytyä mukaan ihan kuin puhuttaisiin säästä.

Itsekritiikki on hyödyllistä silloin, kun sen avulla esimerkiksi oppii ilmaisemaan omia näkemyksiään. Mitä hyötyä on sitten omaan vartaloon kohdistetusta kritiikistä?

Nykytiedon valossa ei juurikaan mitään. Tiedetään, että haukkuminen ei motivoi muutokseen. Ihmiset eivät vain ala laihtua, jos heitä syyllistetään liiasta syömisestä ja haukutaan läskiksi. Tällainen ylläpitää pahan mielen kierrettä.

Yhdysvaltalaisissa tutkimukasissa on saatu hälyttäviä lukuja: jopa 80-90 prosenttia naisista on tyytymättömiä omaan vartaloonsa. Saara Särmälle ilmiö on tuttu. Hän on tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

"Oman kehon haukkuminen on kulttuurinen ilmiö. Yhtenä sen tarkoituksena on osoittaa kunnollisuutta ihmisenä ja näyttää, että keho on kontrollissa."

Nykyisin myös ihaillaan itsekontrollia. Nyt kun kaikkea on yltäkylläisesti, hienoin ihminen on se, joka pysyy tiukkana.

Nykyisten keski-ikäisten vanhemmat ovat ensimmäistä sukupolvea, joka on laihduttanut. Sitä ennen Suomessa kärsittiin pulaa.

1970-luvulla alkoi laihdutusbuumi, joka on siitä lähtien vain voimistunut. Monet ovat omaksuneet itsensä parjaamisen suoraan edelliseltä sukupolvelta kuin minkä tahansa ylisukupolvisen perinteen. Tämä taas siirtyy heidän lapsilleen.

Särmä sanoo, että ruman kehopuheen taustalla voi muun muassa olla se, että epävarmassa maailmassa oma kroppa on niitä harvoja asioita, joihin voi itse vaikuttaa.

Kun puhuu rumasti omasta kropastaan, saattaa ajatella, ettei sillä ole vaikutusta muihin. Tulkinta on kuitenkin väärä.

"Jos on ylipainoisena ihmisenä tällaisessa seurassa, jossa keskipainoiset ihmiset sättivät itseään lihavaksi, niin kyllähän siinä herää ajatus, että heidän suurin pelkonsa on tulla tällaiseksi kuin minä", Särmä sanoo.

Esimerkiksi syömishäiriöasiantuntijat ovat koettaneet korostaa, miten iso vaikutus lapsille ja nuorille voi olla aikuisen esimerkillä. Myös sillä, kuinka aikuinen puhuu omasta kehostaan.

Ruman kehopuheen kulttuuri pitää muuttaa ja tehdä se tietoisesti.

"Ei ruma kehopuhe ole psykologinen ominaisuus, kyllä se tulee yhteiskunnasta. Särmä sanoo, mutta lohduttaa perään, että tuomitsevasta suhtautumisesta voi myös opetella eroon."

Monen päässä elää sitkeänä ajatus, että elämä olisi parempaa, jos olisi erilainen nenä, vähemmän ryppyjä, vaikka todellisuudessa elämä olisi parempaa, jos pääsisi eroon tällaisista ajatuksista.

Kaikista simppelein neuvo oman pään sisäisen että yhteiskunnan ruman kehopuheen kitkemiseen onkin pitää suu kiinni ja olla kommentoimatta mitään, myös itseään. Mutta tämä on yllättävän vaikeaa.

"Voi pohtia, miksi itselle tuli tällainen ajatus mieleen, mistä se voi kertoa. Olen itse huomannut, että itseään ja muita on helpompi katsoa hyväksyvästi silloin, kun voi henkisesti hyvin", Särmä sanoo.

"Nuoret onneksi muuttavat vanhentuneita sosiaalisia  normeja. Tälle muutoksen tielle meidän aikuisten on tärkeä hypätä tietoisesti mukaan. Muutos lähtee sanoista, joita itse käytämme. Toisen kehon kommentointi ei ole enää ok. Piste."

Lähteet: Kauneus&Terveys 9/2024, kuvat Pixabay

Minkälainen rahankäyttäjä sinä olet?

 

Seuraavaksi erilaisia rahankäyttäjiä, jotka ovat kyllä tavallaan ääritapauksia. Tavallinen rahankäyttäjä, mikä minä olen, maksaa laskunsa, ostaa jotakin, kun se on tarpeellista ja voi jopa säästää.

Huoleton höveli

Hei, minä tarjoan! Eihän rahaa voi hautaan viedä. Höveli on suurpiirteinen ja oikeastaan hän ei pahemmin ajattele rahaa. Näin hän välttyy epävarmuuden tuntemuksilta.

Höveli jättää ison tipin, vaikka laskuja on maksamatta. "Höveli uskoo elämän kantavan, vaikka maksaa kuukauden lopussa vain osan luottokorttilaskusta", psykologi Maarit Lassander kuvailee.

Höveli on huoleton, mutta myös antelias. Varallisuuden sijaan hän kasvattaa sosiaalista pääomaa.

Nuukailija

Pihi parsii sukkansa kaksi kertaa ja viettää elokuvailtaa omalla sohvalla sen sijaan, että menisi elokuvatreffeille kaverin kanssa. Siinähän säästyy paljon rahaa saiturilla.

Säästäminen lisää turvallisuuden tunnetta ja luo aitoa turvallisuutta elämän kriiseissä.

"Nuukailija voi kuitenkin olla niin tottunut pihtailemaan, että säästämisestä tulee pakkomielle ja se menettää hyvät vaikutuksensa."

Elokuvalipun hinnallla saa kulttuurielämyksen ja myös arvokkaan kaverihetken.

Jahkailija

Tämä tyyppi miettii järkeviä ostoksia todella tarkkaan - ja kokee sitten helpotusta, kun päättää olla hankkimatta uutta syystakkia. Hän perustelee helposti itselleen, että vanhakin on aivan kelvollinen.

Jahkailu voi olla myös huolenpitoa läheisiä kohtaan: säästyneellä rahalla voi hankkia vielä jotakin tarpeellisempaa tai hemmotella muita. Rahan vartiointi voi tulla myös taakaksi.

"Jahkailija saattaa piilotella kuluttamistaan tai vähätellä, mitä on ostanut tai mitä ostoksesta maksanut."

Pröystäilijä

Visa vinkumaan, kun on pakko saada uusi laukku. Merkki sellainen. Pöytään pullo aitoa samppanjaa viinin sijasta!

Pohjaton lompakko toimii statussymbolina. Rahalla pröystäilevä yrittää saada näyttävällä kulutuksellaan menestystä, ihailua ja parempaa asemaa.

"Jos näkee rahan statussymbolina, voi olla taipumus elää yli varojen ja menettää taloutensa hallinta. Vaara kasvaa, jos haluaa näyttää ulkopuolisille, kuinka paljon rahaa omistaakaan", Lassander sanoo.

Lähteet: Hyvä Terveys 9/2024

"Seksistä puhuminen on entistä vaikeampaa"

 

Kyvyllä puhua seksistä avoimesti on merkittävä rooli parisuhteen onnellisuudessa. Vastoin kaikkia odotuksia se koetaan kuitenkin entistä vaikeammaksi, arvioi Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusprofessori emeritus Osmo Kontula.

Yhteiskunnallisesti seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan nykyään enemmän ja avoimemmin. Tilanne on kuitenkin hyvin päinvastainen parisuhteiden tasolla.

Kaikki parit ovat erilaisia ja näissä asioissa on monia tasoja. Osalla puhuminen sujuu hyvin ja helposti, osalla taas vaikeasti.

Aiheena seksi ei ole muuttunut mitenkään tabuksi, vaan mahdollisuuksia puhua seksistä on parisuhteessa vähemmän kuin ennen.

Yksi aikaa vievä asia on sosiaalinen media ja ruuduilla käytetty aika. Vaativa työelämä ja stressi vaikuttavat myös. Ikääntyminenkin vaikuttaa. Aikaa ja energiaa keskusteluun seksistä on aiempaa vähemmän.

Seksistä keskustelun luontevuuden rinnalla tutkimuksissa on mitattu myös sitä, onko parisuhteissa riittävästi kosketusta, suutelua ja muuta fyysistä intiimiä läheisyyttä. Niiden vaikutus parisuhdeonneen on kiistaton ja merkittävä.

Osmo Kontulalta kysytään usein, mistä helpoiten tietää, onko parisuhde onnellinen ja toimiva. Hän vastaa, että vastaamalla seuraavaan yksinkertaiseen kysymykseen: Kuinka usein suutelette?

Kun suutelette päivittäin, on suhteessa todennäköisesti onnellisuutta. Jos ette onnellisuutta on todennäköisesti vähemmän.

Koskettelun määrä ja parisuhteen onnellisuus liittyvät myös laajemmin rakkauteen ja sen ilmaisemiseen: ohimennen toisen koskettamiseen, muuhun ruumiilliseen kontaktiin ja toki myös suutelemiseen. Tällaisten asioiden näkyminen arjessa on merkki siitä, että suhteessa on onnellisuutta.

Kontula neuvoo: Heille, jotka nyt tunnistavat, ettei omassa suhteessa ole keskustelua tai fyysistä kontaktia, sen määrä on vähentynyt tai kokee muuten vaikeuksia yhteyden luomisessa ja ylläpidossa, suosittelen siis aktiivisuutta puhua omista ja yhteisistä tarpeista.

Kosketelkaa toisianne ja seuratkaa, miten se vaikuttaa suhteeseen. Kosketuksen lisääminen on kovin yksinkertainen keino piristää suhdetta ja myös seurata sen laatua.

Seksin ja parisuhteiden yleisin ongelma tätä nykyä on se, että seksiä on määrällisesti vähemmän kuin ennen. Seksin yleisyys on yhteydessä siihen, miten onnelliseksi suhde koetaan.

Usein seksin vähäisyyttä selitetään stressillä ja arjen kuluttavuudella ja sillä, ettei energiaa yksinkertaisesti riitä seksin ajatteluun.  Elämä on niin täynnä muita asioita, kuten edellä mainittua somea ja ruudulla käytettyä aikaa.

Minä en nyt noin viikkoon kirjoita ja julkaise uusia postauksia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.8.2024, kuvat Pixabay

Iholla ongelmia

Ihoa hoitamalla huolehditaan koko kehon puolustuksesta. Kannattaa aloittaa kuivan ihon rasvaus, ja moneen kutinaan ja ihottumaankin löytyy sopiva kotikonsti.

Kun ihotautilääkäri tekee vastaanotollaan koko ihon tarkastuksen, heikoin kohta löytyy ylivoimaisesti "nimettömän" ja pikkuvarpaan välistä.

Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Martta Jokinen sanoo: "Raippaasti yli puolella tutkittavista väli on hautunut valkoiseksi. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että ihoon syntyy haava, joka on portti bakteereille."

Jos on huono tuuri, varpaanvälin haavasta pääsee sisään ruusubakteeri. Myös virukset voivat pesiytyä rikkonaisiin kohtiin, muun muassa papilloomavirukset ja sieni-infektiot.

"Terve iho on osa ihmisen puolustusjärjestelmää, sen etulinjaa. Se on kuin suojamuuri elimistön ja ympäristön välillä."

Kuivuus on tulehduksen merkki

Tuttu konsti ihonhoitoon pätee: perusvoidetta 1-2 kertaa päivässä ainakin kuivilta tuntuviin kohtiin.

Lievä tulehdus saattaa parantua jo sillä, että kosteustasapainoa korjataan rasvaamalla runsaammin. Voiteista kannattaa valita sellainen, jossa on keramideja. Ne ovat rasvahappoja, jotka suojaavat ihoa. Pöpöt pysyvät ulkona ja kosteus sisällä.

Atoopikko, ajoissa kortisonia

Joka viidennellä suomalaisella on atooppinen iho. Sille on tyypillistä oireiden aaltoilu. Lievä ihottuma pysyy hallinnassa pelkällä perusvoiteella. Voimakkaaseen tulehdukseen tarvitaan kuitenkin myös lääkevoiteita, kuten kortisoni- tai kalsineuriiniestäjävoiteita.

"Olisi tärkeää omaksua oman sairauden kanssa sellainen ajatus, että heti kun se aktivoituu, lääkehoito päälle."

Stressi näkyy iholla

"Taustalla on yleensä jo ihosairaus, jota stressi pahentaa. Esimerkiksi atooppinen ihottuma, jonka kanssa tasapainoillaan, ja sitten stressi keikauttaa sen sairauden puolelle."

Ihon kunnon huononemiseen voi vaikuttaa myös se, jos ihon hoitorutiinit ja muut terveelliset elintavat jäävät kiireen ja väsymyksen syystä rempalleen.

Kotihoitoa viikko, sitten lääkäriin

Kun aiemmin terve iho ärsyyntyy, kutisee tai ihottuma puskee pintaan, sitä kannattaa hoitaa ensin itse kotona noin viikon ajan.

Vartalolle tulleeseen ihottumaan voi testata hydrokortisonia. Sitä on turvallista käyttää ja sitä saa ilman reseptiä. "Aikuinen voi huoletta laittaa hydrokortisonia ärsyyntyneelle alueelle kahdesti päivässä viikon ajan. Kasvoille en kuitenkaan sitä suosittele. Jos hydrokortisoni auttaa, kyseessä oli todennäköisesti jokin tulehduksellinen ihosairaus, joka jo rauhoittui."

Paukamiin ja kutinaan voi kokeilla antihistamiinitabletteja, joita saa myös ilman reseptiä apteekista.

Sittenkin allergia?

Ihottuman yllättäessä mieleen voi tulla epäilys ruoka-aineallergiasta. Aikuisilla ruoka-aineallergiat eivät juuri koskaan oireile niin, että iho hilseilee, punottaa tai tuntuu karhealta.

"Ruoka-aineallergia aiheuttaa nokkosrokkotyyppistä oireilua eli kutisevia, jopa polttelevia ihosta kohoavia länttejä välittömästi ruuan syömisen jälkeen ja joka kerta."

Vaali ihon rasvavaippaa

Ihossa on itsessään suojaavia rasvahappoja, keramideja. Sitä kannattaa vaalia. Yksi niksi on säätää pesuveden lämpötila viileämmäksi.

"Kuuma vesi liuottaa ihon luontaisia öljyjä, ja harva hyötyy pitkistä kuumista suihkuista tai kylvyistä. Säädä vesi kädenlämpöiseksi ja vältä pitkiä suihkuja, etenkin jos iho on kuiva."

"Hiki ärsyttää ihoa. Jos päivittäin ei tule hikoiltua tai hiukset eivät rasvoitu, ei joka päivä ole välttämätöntä mennä suihkuun."

Kuivuutta voi ehkäistä vaihtamalla suihkugeeli apteekin pesevään nesteeseen tai kokeilla jopa rasvapesua: huuhtele iho vedellä, levitä kevyttä vesipitoista kosteusvoidetta kuten saippuaa ja huuhtele pois.

Mitä kannattaa syödä, että iho voi hyvin?

1)Pähkinät ja siemenet

Muun muassa saksanpähkinöistä ja auringonkukansiemenistä saa iholle tärkeitä E-vitamiinia, linolihappoa, kuparia ja proteiinia.

2)Vaihda rypsiöljyyn

Siinä on linolihappoa, joka estää ihon kuivumista, ylläpitää kosteustasapainoa ja suojaa ihoa.

3)Rauta

Raudan imeytyminen voi olla ongelma. Se kannattaa varmistaa niin, että vältät yhdellä aterialla maitotuotteita ja juot kahvin tai teen vasta, kun syömisestä on kulunut pari tuntia.

Raudanpuutos aiheuttaa ihon kalpeutta, kuivuutta ja hilseilyä. Rauta on mukana ihon uudistumisprosessissa auttamassa solujen jakautumisessa.

4)Proteiinit

Iho rakentuu proteiineista, kollageeni ja elastaani tekevät ihosta ehyen, lujan ja loustavan.

5)Höttöleivän tilalle täysjyvää

Valkoinen vehnä pahentaa aknea, kuivattaa ihoa ja vauhdittaa ihon ikääntymistä. Täysjyväleivässä on sen sijaan ihon pigmenttiä ylläpitävää kuparia, sinkkiä ja rautaa.

6)Paljon värejä lautaselle

Muun muassa paprika, lehtikaali, mustaherukka, tyrni sisältävät C-vitamiineja ja porkkana A-vitamiinia. Molemmat ovat ihovitamiineja.

A-vitamiini auttaa ihoa uudistumaan. C-vitamiini estää ihon vanhenemista, ohenemista ja edistää sen uudistumista. Se osallistuu kollageenin muodostumiseen.

Lähteet: Hyvä Terveys 14-2023, kuvat Pixabay

Levottomat jalat

   

Minulla oli molempien raskauksien aikana levottomat jalat. Se oli tuskallista. Ei ollut varsinaisesti kipua, vaan jalkoja piti liikutella kaiken öitä. Olin töissä ja koko ajan väsynyt. Se oli raskasta.

Levottomat jalat on neurologinen sairaus. Sen perimmäistä syytä ei tunneta.Sen arvioidaan liittyvän aivojen dopamiinijärjestelmän häiriöön. Dopamiini on välittäjäaine, joka osallistuu moniin aivojen keskeisiin toimintoihin, kuten liikkeiden säätelyyn, mielihyvään. Sen tuotanto vähenee vanhetessa.

Levottomien jalkojen riski lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen, mutta oireita voi tulla aiemminkin muun muassa raskausaikana. Tällöin ne menevät yleensä ohi raskauden jälkeen.

Suuremmilla osalla sairastuneista jompikumpi vanhemmista kärsii vaivasta. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Levottomista jaloista kärsii 5-10 prosenttia suomalaista.

Levottomat jalat saattaa liittyä johonkin sairauteen, kuten diabetekseen, kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaan tai Parkinsonin tautiin. Jotkut mielialalääkkeet ja antihistamiinit saattavat voimistaa jalkojen levottomuutta.

Epämiellyttäviä tuntemuksia voi olla säärissä, pohkeissa, jalkaterissä ja joskus käsissäkin. Oireita esiintyy eniten iltaisin tai öisin nukkumaan mennessä.

Oireet saattavat haitata pahastikin unen saantia, ja uni voi muuttua rikkonaiseksi. Tämä lisää päiväväsymystä ja heikentää elämänlaatua.

Joskus raudan puute aiheuttaa raajojen levottomuutta, ja tilanne korjaantuu rautalisällä. Myös magnesium voi auttaa.

Levottomat jalat-oireyhtymää ei voi parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää erilaisilla  lääkkeillä. Hoitona käytetään erilaisia epilepsialääkkeitä, jotka vaikuttavat kipu- ja tuntoaistimuksiin. Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt dopamiiniagonistit lievittävät oireita pieninäkin annoksina, mutta niiden käyttöön liittyy riski, että ajan kuluessa oireet alkavat voimistua ja ilmaantua aikaisemmin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 11-2022, kuvat Pexels

"Stressittömien ihmisten salaisuus"

 

Onko sinulla työkaveri, joka ei vaikuta stressaavan mistään. Kun muut nääntyvät ison työpaineen alle ja oireilevat stressiään eri tavoin, stressaamaton näyttää aina aina vaan jaksavan. Hän ei menetä yöunia eikä pinnakaan vaikuta kiristyvän yhtään.

Mutta ei syytä kateuteen, koska kyse voi olla siitä, että ihminen näyttelee. 

"Usein ihminen, jolla turvallisuuden tunne ei ole kehittynyt hyväksi, oppii kätkemään tunteitaan ja tarvitsevuuttaan. Esimerkiksi stressistä voi tulla asia, mitä hän ei näytä päällepäin", psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummeliin kertoo.

Silloin ihminen ei välttämättä tunnistaa edes itse stressaavansa. Taustalla saattaa olla tilanne, jossa vanhempi ei ole pystynyt vastaamaan lapsen tunnetarpeisiin. Jos lapsi on vaikka kiukutellut, vanhempi on saattanut ohittaa tämän tunteen. Tämän takia lapsi on oppinut piilottamaan tunteensa ja tarvitsevuutensa, sanoo Nummelin, joka on kirjoittanut kirjan Hallitse stressiä.

On toinenkin syy, miksi ei ole syytä stressittömän kateuteen: stressi on normaali tila ja reaktio stressaaviin olosuhteisiin. Mutta pitkäaikainen stressi ei ole luonnollista. 

"Keho kestää tilapäistä stressiä, joka auttaa ihmistä ponnistelemaan ja löytämään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Jatkuvassa ylivireystilassa kehon hormonaalinen tasapaino menee sekaisin. Pikkuhiljaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita - kuten rytmihäiriöitä ja unettomuutta - alkaa sen takia tulla."

Nummelin mukaan on varsin yleistä, että ihminen, joka muiden silmissä on kestänyt hyvin stressiä, romahtaa lopulta.

"Esimerkiksi unettomuus saattaa saada ihmisen hakemaan apua. Taustalta voi sitten löytyä kehityksen kautta syntyneitä oppimisen malleja, miksi stressiä ei ole voinut näyttää."

Jotkut ihmiset eivät oikeasti stressaannu mistään. Heistäkään ei välttämättä ole syytä ottaa mallia, sillä kyse voi olla narsistisista piirteistä.

 

Jos kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö, eivät edes muutos- neuvottelut ja työelämän tiukat paikat stressaa. "Narsistisessa persoonallisuushäiriössä lapsi ei ole saanut omista tarpeistaan lähtevää hoivaa, ja siksi hän on alkanut ylläpitää omaa arvokkuuden kokemustaan ulkoistamalla kaikki syyt. Hän ei pysty hyväksymään negatiivisia tunteita osaksi itseään."

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä johtaja ei stressaannu, koska epäonnistumiset ovat hänen mielestään aina jonkun muun syy.

Siinä missä narsisti on suojassa stressiltä, toiset persoonallisuushäiriöt voivat altistaa sille. Muun muassa epävakaassa persoonallisuushäiriössä elämä on hyvin stressintäyteistä, sillä siinä vireystila vaihtelee paljon ja ihmissuhteissa on paljon draamaa.

Kaikkien stressinsietokykyyn liittyy oma lapsuus. Perusturvallisuus vaikuttaa siihen, miten hyvin hän sietää stressiä.

"Tunne- ja stressinsäätelymallit rakentuvat jo ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana. Toisista meistä tulee turvallisesti kiintyneitä ja toisista taaas turvattomammin."

Turvallisesti kiintynyt todennäköisesti hyvä käsittelemään myös stressiä.

"Silloin ihmisellä on hyvä itsetunto ja kyky tunnistaa erilaisia tunteita kuten stressiä. Hän osaa myös sanoa ääneen, jos hän kokee jonkun tilanteen stressaavaksi eikä peittele sitä."

Kuinka paljon omaan stressinsietokykyyn voi vaikuttaa aikuisena? Paljonkin. Kyky tunnistaa stressi on olennaista stressinsietokykyä hioessa.

"Lisäksi on tärkeää pitää omista perustarpeista huolta: että saa riittävästi unta, syö terveellisesti, harrastaa liikuntaa ja tapaa ystäviä."

Aivot tarvitsevat myös luppoaikaa palautuakseen. Joskus on myös tärkeää vain tuijotella ikkunasta ulos.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2024, kuvat omat