Elämää maalla 37.

 

Tämä viikko on ollut vaikea. Ehkä Ilta-Sanomien haastattelupyyntö surutyöstä laukaisi sen. En suostunut haastatteluun. Mutta tuo pyyntö laukaisi taas kauhean surun 21-vuotiaana kuolleesta Verasta. Itken ja vihaan Jumalan julmuutta. Jos sitä Jumalaa ei ole lainkaan.

Minulla on ollut myös kokoaikainen paha ahdistus. Niin paha etten ole voinut mennä ihmisten ilmoille ja käydä kuntosalilla. Kävelylenkkejä olen tehnyt. Ollut yhden ystäväni luona. Ehkä ensi viikolla yritän taas elää ns. normaalia elämääni ahdistuksesta huolimatta. Ahdistukseen ei auta hengitysharjoitus ja lääkkeet. Enkä halua syödä lääkkeitä hirmuisia määriä.

Sanotaan, että ahdistuksen alla ja syynä on muun muassa häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Tunnen häpeää kymmenisen vuotta sitten tapahtumasta, mikä häpäisi minut. Syyllisyyttä tunnen irrationaalisesti Veran kuolemasta. En pystynyt pitämään lastani elossa. Myös läheisten itsemurhat aiheuttaa syyllisyyttä. Olisinko voinut tehdä enemmän heidän puolestaan? Ettei he olisi tehnyt itsemurhaa. Pelkoa tunnen esimerkiksi siitä, että toiselle tyttärellemme sattuu jotakin vakavaa, samoin miehelle.

Onneksi minulla on ystävä, joka ymmärtää ahdistustani, koska hänellä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olin viime keskiviikkona taas hänen luonaan yökylässä. Puhuimme paljon ahdistuksistamme. Se tuntui hyvältä. Että toinen ymmärtää.

Kaivostamme on vieläkin vesi lopussa, vaikka on satanut. Tiskaan illalla astioita käsin. Se edelleen rauhoittaa. Mutta on hän tämä melkoista härdelliä. Lämmittää järvivesi. Miehelle on myös raskasta tuoda talousvesi työpaikalta, ja muu vesi saaveilla järvestä.

Tyypin 2 diabeteksessa jalat pitää pestä joka ilta, kuivata myös varpaanvälit ja muu. Rasvata. En pidä siitä yhtään. Ehkä siitä tulee rutiini ajan kanssa.

En ole käyttänyt myös verensokerimittaria. Se on liian monimutkainen minulle, enkä itse asiassa pidä sitä tärkeänä. Mies osaisi mitata, mutta emme malta ennen aamiaista mitata paastosokeria Se siitä.

Löysin netistä erittäin hyvän proteiinivanukkaan ohjeen. Ei tarvitse ostaa kaupasta. Syön sitä aamiaiseksi marjojen kanssa. Kirjoitan tähän ohjeen:

8 dl maitoa

7 rkl maissitärekkelystä

sokeria tai steviaa tai muuta makeutusainetta

6 rkl proteiinijauhetta

mausteeksi mitä haluaa

Tuon proteiinijauheen tilasin Ruohonjuurelta ja se on valmiiksi vaniljan makuinen. Lisäksi siinä on chiansiemeniä, mantelia, kookosta, psylliumia, pellavansiementä, seesaminsiementä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeneniä.

Maito ja maissitärkkelys sekoitetaan hyvin ja sitä kuumennetaan, ei saa kieuhuttaa, kunnes se sakenee. Lisätään proteiinijauhe.

Kukkamaat ovat surullinen näky. Paitsi daaliat kukkii. Täytyy vain uskoa, että se kuuluu asiaan. Ne lepäävät talven yli. Niin kuin ihmisenkin tulisi levätä. Otin muutaman pelargonian suuresta ruukusta ja isutin ne 12 senttimetrin ruukkuun, toin sisälle. Ensi kuussa siirrän ne  talvehtimaan kellariin. En ole ennen tätä tehnyt, mutta on kiva kokeilla.

Siivoaminen on käynyt hankalaksi. Siivoan vain kolmen viikon välein, mutta sitten perusteellisesti. Pyyhin myös kaappien ovat ja ulko-oven ovet. Pyyhin pölyt huolella. Imuroin. Moppaan. Jaksan tehdä samalla, kun kuuntelen musiikkia Spotifyltä.

Kasvimaalla on tekemistä nyt kun saalis on jo nostetettu. Pitää kitkeä rikkaruohot. Ehkä kääntää maat, mutta sen voi myös jättää kevääseen, koska maa on silloin kostea. Kukkapenkki pitää myös puhdistaa rikkaruohoista. Tilata krookuksen ja tulppaanien sipuleita ja istuttaa ne myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille!