Mikä pilasi ystävyyteni?

Nykyisin tämä uusi Bloggeri toimii hyvin. Aluksi sen kanssa oli paljon vaikeuksia ja tehtävää. Hyvä näin. Nyt aiheeseen. Minulla on jo melko pitkän elämäni aikana loppunut kaksi ystävyyttä riitaisissa tunnelmissa.  Toinen monta vuotta sitten hyvä ystävä, johon tutustuin töissä. Viihdyimme toistemme seurassa niin hyvin, että työkaveruus syveni ystävyydeksi.

Mutta ajan myötä ystävyys muuttui, mikä johtui lähinnä siitä, että ystävälläni alkoi suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Tätä jännitettä hän alkoi purkaa minuun. Vaikka näimme töissä, hän soitti minulle töiden jälkeen tuntien puheluja. Minulla oli pienet lapset ja kotityöt, eikä minulla olisi ollut aikaa pitkiin puheluihin, mutta tämä ei tullut ystävälleni mieleenkään. Välillä hän saattoi piikitellä minua alistetuksi vaimoraukaksi räkänokka lapsien kanssa. Hän inhosi pieniä lapsia.

Loppujen lopuksi suoraan sanottuna hän vuodatti kaiken paskan minun päälleni. Ystävyys oli yksisuuntaista. Olisin halunnut puhua myös omista iloistani ja murheistani. Mutta se ei käynyt päinsä. Näin jatkui melkein puoli vuotta. Kuuntelin, kuuntelin, kommentoin, lohdutin. Tilanne ei näyttänyt muuttuvan.

Eräänä iltana puhelimessa sitten sanoin hänelle, että minusta tuntuu, että ystävyytemme alkaa olla minulle raskasta. Ja niin ei saisi olla ystävyyssuhteessa, mutta hän ei kunnolla kuunnellut tätäkään. Hän ei ikinä kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. "Ystävyys" kuitenkin jatkui. Noin vuoden päästä sanoin hänelle suoraan, että en halua enää jatkaa ystävyyssuhdettamme. Sain kauhean paskan vyöryn niskaani. Hän haukkui minua tunnekylmäksi idiootiksi, päivitteli, miten oli viitsinytkään tuhlata aikaa minuun, olin huonoa sitä sun tätä... Niin ystävyys loppui.

Ystävyyteen voi tulla säröjä ajan mittaan. Ystävä voi etääntyä tai käyttäytyä kummallisesti, ja luottamus alkaa horjua. Hän voi sulkea korvansa täysin toisen asioilta. Jopa piikitellä ja arvostella toista. Hän saattaa kaataa murheensa täysin toisen niskaan. Valitusryöppy jatkuu ja jatkuu.

Pahantuulisena hän saattaa olla ivallinen ja vihjaileva toisen persoonallisuudesta. Muuttunut käytös ei aina liity moitteiden kohteeseen. Taustalla voi olla monta erilaista asiaa. Etenkin jos kyse on pitkästä ystävyyssuhteesta, kannattaa selvittää käytöksen taustaa ennen kuin loukkaantuu.

Ihminen voi muuttua ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä saattaa olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmiselle. Joskus ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty enää vastaamaan. Tai ilkeily aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.

Moittiminen ja arvostelu eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, eivät sen enempää ystävyys- kuin perhesuhteisiin tai työkavereiden väleihin. Kaikki piikittely ja vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Ihminen on fyysisesti ja henkisesti koskematon, oli ihmissuhde minkälainen hyvänsä.

Joskus ystävä voi muuttua hätävaraksi, johon puretaan pahaa oloa ja kiukkua. Osa ystävistä putoaa pois elämän varrella, mutta se on aivan luonnollista.

Joskus tapahtuu myös niin, että kun vanhat koulukaverit tapaavat 40 vuoden jälkeen, tuntuu kuin ystävyys jatkuisi siitä, mihin jäätiin. Aivan kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä.

Ystävyyden katkeaminen on aina menetys, ja menetyksiin liittyy surua. Ihminen saattaa myös punnita sitä, kelpaako hän tulevaisuudessa, jos nyt ei kelvannut. Ystävyyden päättymisessä on paljon läpikäytävää.

Joskus päädytään siihen, että ystävyyssuhde on parempi katkaista. Tähän ollaan menossa, jos ystävyyttä alkaa varjostaa henkisen väkivallan piirteet tai luottamuksen pettäminen.

Uusia ystävyyssuhteita voi luoda myös varttuneemmalla iällä. Uuden ystävyyssuhteen luomiseen liittyy myös riskejä. Toinen ei saata olla halukas syventämään tuttavuutta ystävyydeksi saakka. Ystävyydessä voi saada samanlaiset pakit kuin parisuhteen luomisessa. Silloin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja surun.

Lähteet: Voi hyvin 8/2020, kuvat omat

Tein herkullista mysliä hiilihydraattihimoon

 

Syön yleensä aamupalaksi kaurapuuroa tai chiavanukasta marjojen kanssa. Nyt kun kaamosaikana tekee mieli makeaa ja hiilihydraatteja, mysli on oivallista herkkua. Tein myslin sormituntumalla ja aineksista mitä kaapissa sattui olemaan. Jokainen voi soveltaa ohjetta, kunhan paahtaa hiutaleet voin kanssa uunissa noin 20 minuuttia. Syödessä mysliin voi lisätä tuoreita marjoja. Minä syön mysliä AB-jugurtin tai maidon kanssa.

kaurahiutaleita noin 5 dl

tattarihiutaleita noin 3dl

kookoshiutaleita noin 2dl

voita noin 75g

makeutusta, käytin agavesiirappia

cashewpähkinöitä maun mukaan

inkamarjoja maun mukaan

gojimarjoja maun mukaan

kuivattuja karpaloita maun mukaan

1. Laita hiutaleet kulhoon ja sekoita. 

 2. Sulata voi ja lisää siihen makeutusaine.

3. Kaada voiseos hiutaleisiin ja sekoita kunnolla.

4. Levitä seos uunipellille tasaisesti.

5. Paahda 150 asteessa yhteensä 20 minuuttia, ensimmäisen 10             minuutin kuluttua sekoita hiutaleita ja pane takaisin uuniin.                 Paahda    niin kauan, että hiutaleet saavat väriä.

6. Jäähdytä. 

7.  Murustele kulhoon ja lisää vielä kaurahiutaleita noin 2 dl.

8. Lisää kuivatut marjat ja pähkinät.

9. Nauti.

Miksi luen paperikirjoja?

Minun on luettava ainakin kolme tuntia kaunokirjallisuutta päivässä. Sukeltaa muihin maailmoihin; mielenkiitoisiin, hyviin, kauniisiin, pahoihin, rumiin. Koko elämän kirjoon. Kun luen olen täysin rentoutunut, ehkä siksi, että lukeminen on ollut minulle jo lapsesta asti suuri nautinto. Ja se on niin yksinkertaista, kirja käteen ja lukemaan, mieluiten makuuasennossa. Reaalimaailma pyyhkiytyy pois, ja olen aivan muissa maailmoissa.

Lukeminen:

Palauttaa rennosti

Lukeminen on tehokas apu palautua päivän kiireistä. Se vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kevyt liikunta: pulssi ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja hengitys hidastuu ja syvenee.

Moni unettomuudesta kärsivä on löytänyt helpotusta kirjoista. Syventyminen tarinaan saa unohtamaan nukahtamiseen liittyvän ahdistuksen.

Kasvattaa sanavarastoa

Sanavarasto kasvaa koko elämän ajan taaperosta vanhukseen. Uusia sanoja poimitaan jo aikaisempien päälle medioista, kirjoista ja keskustelukumppaneilta. Kirjojen etu esimerkiksi nettiin tai televisioon verrattuna on omatahtisuus: lukiessa voi pysähtyä miettimään uusia sanoja ja niiden merkitystä. Vasta sitten kun sanan ymmärtää, sitä osaa käyttää omassa puheessaan.

Kirjojen lukeminen lisää sanavarastoa tehokkaasti. Tutkimusten mukaan kirjoja lukevien murrosikäisten sanavarastossa on keskimäärin 70 000 sanaa. Samanikäiset nuoret, jotka eivät lue kirjoja, hallitsevat vain 15 000 sanaa.

Treenaa muistia

Hyvin vanhaksi eläneitä ihmisiä tutkittaessa on huomattu, että suuri osa vireässä henkisessä kunnossa olevista vanhuksista on ahkeria lukijoita.

Paljon lukeminen aktivoi muistitoimintoja, kun kirjan juonen edetessä on muistettava myös aikaisemmat henkilöt ja tapahtumat.

Vahvistaa empatiakykyä

Kirjan henkilöiden kohtaloihin eläytyminen on taito, joka voi siirtyä myös elävään elämään. Aivotutkimus on osoittanut, että kirjan henkilöhahmoja kohtaan koettu myötätunto aktivoi samoja aivoalueita kuin vastaavassa todellisessa tilanteessa.

Yllättäen lukeminen opettaa myös tulkitsemaan toisten ilmeitä. Käyttäytymistutkijat ovat havainneet, että paljon lukeva huomaa pienetkin muutokset keskustelukumppanin ilmeissä, eleissä ja äänensävyissä.

 


Lähteet: 

Lähteet:Yhteishyvä 4/20, kuvat Pixabay

Kateus somessa

 

Kadehtiminen koskettaa kaikkia, ja lisääntyneen sometuksen myötä altistuneiden määrä vain kasvaa. Torjumisen sijaan kannattaa pysähtyä kateuden äärelle ja miettiä, puuttuuko omasta elämästäni jotakin; juuri sitä mitä kadehdin.

Kateus on tutkitusti yksi yleisimpiä somen käytön herättämä tunteita, mutta kadehtiminen on vaiettu aihe. Syynä on tähän kiellettyyn tunteeseen liittyvä häpeä.

Kateus on aina leimattu kielteiseksi tunteeksi, mutta kaikilla tunteilla on tarkoituksensa. Siksi ne ovat säilyneet evoluutiossa. Sen sijaan meidän kulttuuri uhkuu nykyään positiivista ajattelua, tunteiden pitäisi olla aina vain positiivisia. Tähän meitä johdattaa lukuisat self help-kirjat, erilaiset valmennukset, podcastit, blogit ja muu somesisältö.

Vain myönteisiin tunteisiin takertuminen on kuitenkin tunnesäätelylle haitallista. Missä ovat hankalien tunteiden self help-oppaat? Tunteitaan ei voi valita kuin karkkikaupassa. Hyvä mielenterveys ja tasapaino kiteytyy koko tunteiden kirjon sallimiseen ja tuntemiseen.

Pidempään jatkuessaan voimakas kadehtiminen saattaa ilmetä tunnistettavina tekoina, kuten  juoruiluna,  juonittelemisena. Somessa kiusaamisena ja vihapuheena. Jotta kateus ei jyllää mielessä ahdistavana möykkynä, pitää tunnistaa, mistä tunne syntyy ja miten sitä voisi fiksusti jäsennellä.

Luulisi, että somessa merkkivaatteet ja luksusautot olisivat oikeita kateusmagneetteja, mutta ei ole. Materia ei herätä yhtä paljon kateutta kuin tunnekokemukset. Ja sellaisia tunteita on somessa mielin määrin.

Kuva, jossa kilistellään läheisten kanssa yhdistyy välittömästi läheisyyteen, kiintymykseen ja rentouteen. Ne voivat olla juuri niitä asioita, joista kadehtija on jäänyt paitsi ja joita kaipaisi omaan elämään.

Tutkimusten mukaan passiivinen somen käyttö eli selailu ja muiden päivitysten seuraaminen tuottaa helpommin kateutta ja tyytymättömyyttä elämään. Aktiivinen osallistuminen ja sisällön tuotanto ei näytä johtavan kateuteen yhtä helposti.

Vaikka kateellinen esitetään usein ikävänä, katkerana ämmänä, pohjimmiltaan kateutta tuntee kaikki ihmiset.

Lähteet; Hyvä terveys12/20, kuvat omat   

Yksi päiväni kuvin kerrottuna

 

Amupalaksi  kaurapuuroa marjoilla, granaattiomenamehua, ja tietty kahvia, jota menee päivässä kymmenkunta suurta kuppia.

Kolme luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotetta, jotka ovat super ja jokapäiväisessä käytössä.

 

Siirikissi rakastaa pahvilaatikoita.

Kille ottaa rennosti.

Kasvoilla ei ole meikkiä, eikä hiuksia olla laitettu. Seuraavaksi suuntasin lenkille.

Lenkkeilin metsäautotiellä.

 

Metsäautotie päättyi yllättäen.

Kasvot lenkin jälkeen:

Meikattuna ja hiukset laitettuna. Olen joskus ottanut aikaa, miten kauan menee koko hoitoon eli meikkaamiseen ja hiusten laittoon. Selvisi että 20 minuuttia ja fifti fifti hiukset ja meikkaus. Meikkausaika on siksikin lyhyt, etten meikkaa silmiä, vain kulmakarvat.

 Nyt kotiaskareisiin, tein chili sin garnea soijaroheesta ja soijapavuista. Kastikkeen väri on kummallinen kuvassa.

Kaalisalaatti on vitamiinien , hivenaineiden ja maun takia ehdoton salaattisuosikkimme  syksyllä ja talvella ryyditettynä raskalaisella salaattikastikkeella.

Linssimakaronia. En syö enää mitään vaaleaa höttöä.

Aloin kirjoittaa blogitekstiä Siiri kaverin kanssa.

Mies kertoi lähtevänvä Mikkeliin lääkäriin, ja minä halusin mukaan etsimään kukkasipuleita, kun tällä kylällä ei ole krookuksia ja muita aikaisin puhkeavia sipuleita. Etsin kukkasipuleja Hankkijalta, eikä  sielläkään ollut aikaisia lajikkeita. Sipulit olivat puoleen hintaan tarjouksessa, ja tulihan niitä sitten ostettua.

Ostin neljä eriväristä kanervaa.

Koko matkamme Mikkeliin vei melkein neljä tuntia. Meiltä on sinne matkaa noin 100 kilometria. Kun tultiin kotiin oli jo iltapalan aika.

Tyydytin herkkuhimoa mustikkahilloleivällä.  Viilissä on kurpitsansiemeniä ja gojimarjoja.

Olin jonkin aikaa facebookissa ja Instragamissa, ehkä noin tunnin.

Iltapuolessa aloin lukea kahta kirjaa vuorotellen. Molemmat hyvin koukuttavia.

Tämä kirja on riipaisevan rehellinen ja toisaalta runollinen kuvaus ihmisistä, jotka menettävät kaiken. Ihmeellisen kauniina virtaavat sanat näyttävät mihin rakkaus, riippuvuus ja sukupolvesta toiseen syrjäytyminen johtaa.

Ali Smith kertoo pelottoman älykkäässsä, leikittelevässä ja hyvin omaäänisessä romaanissaan, miten satunnainen kesävieras voi muuttaa keskiluokkaisen perheen elämän.

Yksi Siirin puuha on rapsuttaa kukista multaa pois tai tiputtaa kukkia lattialle.

Muistan katsella televisiota aina välillä. Olin kolme ja puoli vuotta katsomatta koko toosaa.

Toissa päivänä kävi vähän hävettävän pahasti, kun ajoin suoralla,kuivalla tiellä ojaan. Olen surkea kuski, joka tykkää vauhdista, olen sen aikaisemminkin täällä sanonut. Kaivelin laukusta huulipunaa toisella kädellä ja toisella pitelin rattia. Yhtäkkiä auto vain karkasi käsistä pöpelikköön. Olen yleensä ajautunut ojaan talvella noin kaksi kertaa. Joten tällainen ojaan ajaminen oli uutta minulle. Ja hyvin nolottavaa. Mutta onneksi minulle ja autolle ei käynyt mitenkään muuten kuin, että autosta katkesi pakoputki.

Ihanaa viikonloppua kaikille!