Lemmikeistä

Minusta tuntuu, etten voisi elää ilman kissaani Killeä. Kun sairastin koronan, keuhkokuumeen, pitkittyneen virtsarakontulehduksen, virtsaummen ja katerktin harjoittelun, hän oli aina vierelläni. Kävi vain syömässä ja tarpeillaan. Kille on jo 17-vuotias, mutta hyvässä kunnossa. Viime kesänä hän pyydysti hiiriäkin. Ruokahalu on hyvä. Hemmottelemme häntä hyvällä ruualla. Hänen herkkua on tuoreet muikut.

Monet tutkimukset jo vuosikymmenten takaa vahvistavat lemmikkien vaikutuksen omistajansa terveyteen. Lemmikin silitteleminen laskee verenpainetta, vähentää elimistön stressihormonien määrää, vapauttaa mielihyvähormoni oksitosiinia. Lemmikkien omistajat toipuvat tutkitusti erilaisista tulehdussairauksista ja vammoista nopeammin lemmikittömät verrokkinsa.

Yksin asuvilla lemmikin vanhemilla omistajilla  verbaalisen muistin rappeutuminen oli yllättäen hitaampaa kuin muilla ikääntyneillä. Näyttää siltä, että lemmikin omistaminen ylläpitää muistia ja puheen sujuvuutta.

Työterveyspsykologi, psykoterapeutti Atte Varis tietää itsekin koiranomistajana, mitä lemmikki omistajalleen antaa.

"Eläimet myötäelävät ja lohduttavat. Ne tuovat elämään säännöllisyyttä, vaativat päivittäistä ulkoilua, virikkeitä, ja ovat omistajansa nähdessään pyyteettömän iloisia, miellyttämishaluisia ja usein valmiita tekemään sen, mitä pyydät."

"Lemmikkiä hoitaessamme kehitämme kykyä läheisyyteen, huolenpitoon, vastuuseen ja hyvään kohteluun. Lemmikeillä on siten ihmisyyteemme arvaamattoman suuri vaikutus", Varis tähdentää.

Yksinäisyyden tunne voi tuntua kauhealta sen vuoksi, ettei yksinäisellä ole kenties ketään, jolle tuntisi olevansa tärkeä. Yksinäisyydessä on myös kosketuksen puute. Jollei lähellä ole ihmistä, jolta hakea läheisyyden ja turvallisuudentunteen kokemuksia, voi lemmikki olla parhaassa tapauksessa tärkeä ihmiskontaktin korvaaja.

Lapsiperheissä lemmikin hoivaaminen ja sen tarpeista huolehtiminen opettaa lapselle empatiaa ja vastuuntuntoa. Vaikka vastuu lemmikistä on aikuisilla, lemmikkiperheissä lapsi harjaantuu jo pienestä pitäen ottamaan huomioon myös hoivaa vaativan eläimen. Lapsi oppii läheisyyden ja sen tosiasian, että jos lemmikkiä ei hoida, se kärsii.

"Lemmikkiä hoivannut lapsi ja nuori on todennäköisesti hoivaava ja myötäeläväinen ihminen myös aikuisena. Hän panee lapsuudessa opitun hyvän ikään kuin kiertämään."

Lemmikin pitäminen ei aina yhtä juhlaa

Omistajana olet kiinni esimerkiksi kissassasi ja koirassasi niin kauan kuin tämä elää. Mistä löytää luotettava hoitaja vaikka silloin, kun eteesi tulee äkillinen työmatka tai sairastut?

Arjessakin lemmikin omistaja kohtaa haasteita: väsyneenä ei mieli tee lähteä koiran kanssa neljännelle lenkille räntäsateeseen tai keskittyminen etäpalaveriin voi olla koetuksella, kun kissa vaatii maukuen huomiota.

On hyvä muistaa, ettei lemmikki ole vain laastari yksinäisyyteen tai lääke kohonneeseen verenpaineeseen. Lemmikin hankkimista on syytä harkita tarkoin myös sellaisten tilanteiden varalta, että elämässä tulee vastoinkäymisiä.

Muun muassa eläinlääkärikulut voivat nousta jopa tuhansiin euroihin, eikä lemmikkivakuutuskaan korvaa kaikkia eläinten terveydenhoitokuluja.

Vaikutukset useimmiten positiivisia

Laajan kirjallisuuskatsauksen ydinlöydös on pääosin hyvä: siinä missä 10 prosentissa lemmikin vaikutus omistajansa mielenterveyteen oli negatiivinen, kolmasosassa vaikutus oli positiivinen.

Lemmikin vaikutus omistajansa psykofyysiselle hyvinvoinnille tulee jostakin niin syvältä, että sen pohjustamiseksi täytyisi mennä pitkälle ihmisen evoluutiossa. Ihmisillä on syvään rakennettuna voimakas hoivavietti, joka voi kohdistua lapsiimme ja muihin läheisiimme, myös lemmikkeihimme. Tällaisessa hoivassa ja huolenpidossa on jotakin lämmintä ja herkkää - kaunistakin.

Lähteet: Diabetes 4. syyskuuta 2024, kuvat omat

Miksi kannattaa viettää aikaa yksin?

Mielestäni on vähän prameilevaa sanoa, että "elän hetkessä". Kyllähän näitä tilanteita on, mutta ei jatkuvasti. Ihmiselle on tyypillistä ajatella, mitä tein äsken ja mitä teen seuraavaksi ihmisjoukossakin.

Toisten ihmisten keskellä saattaa keskittyä enemmän muihin kuin itseen. Ainainen sosiaalisuus tai kiireisyys voi olla jopa keino vältellä omien tunteiden, tarpeiden ja elämän epäkohtien kohtaamista. Näitä auttaa selvittämään hetkellinen yksinolo.

Yksin voi uppoutua itselle tärkeisiin puuhiin. Jos sekä työ että kotielämä on hyvin sosiaalista, voi ajautua huolehtimaan ensisijaisesti muista. Se, että osaa nauttia vapaaehtoisesta yksinolosta, lisää tyytyväisyyden tunteita itseä ja elämää kohtaan.

Kun voi hyvin, on enemmän annettavaa myös muille. Kiireinen ja suorittava elämä ei juuri tarjoa mahdollisuutta pysähtyä läheisen äärelle. Yksin oleminen saattaa tukea palautumista ja tunnetaitoja, jolloin pystyy olemaan empaattisemmin läsnä myös muille.

Omien arvojen kirkastaminen lisää merkityksellisyyden ja vähentää tyytymättömyyden ja uupuneisuuden tunteita. Voit miettiä tärkeimmät arvosi: millaista elämää haluat elää, mikä on sinulle tärkeää, mitä kohti haluat elämässäsi kulkea ja mitä haluat vähentää.

Yksinolon taitoa voi harjoitella pienillä teoilla: kahvi itsekseen kahvilassa tai rauhallinen ulkoilu. Jos yksinolo ahdistaa hyvin häiritsevästi, sitä on hyvä käydä läpi vaikka ammattilaisen kanssa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 2023-6.

Miksi luen paperikirjoja?

Minun on luettava ainakin kolme tuntia kaunokirjallisuutta päivässä. Sukeltaa muihin maailmoihin; mielenkiitoisiin, hyviin, kauniisiin, pahoihin, rumiin. Koko elämän kirjoon. Kun luen olen täysin rentoutunut, ehkä siksi, että lukeminen on ollut minulle jo lapsesta asti suuri nautinto. Ja se on niin yksinkertaista, kirja käteen ja lukemaan, mieluiten makuuasennossa. Reaalimaailma pyyhkiytyy pois, ja olen aivan muissa maailmoissa.

Lukeminen:

Palauttaa rennosti

Lukeminen on tehokas apu palautua päivän kiireistä. Se vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kevyt liikunta: pulssi ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja hengitys hidastuu ja syvenee.

Moni unettomuudesta kärsivä on löytänyt helpotusta kirjoista. Syventyminen tarinaan saa unohtamaan nukahtamiseen liittyvän ahdistuksen.

Kasvattaa sanavarastoa

Sanavarasto kasvaa koko elämän ajan taaperosta vanhukseen. Uusia sanoja poimitaan jo aikaisempien päälle medioista, kirjoista ja keskustelukumppaneilta. Kirjojen etu esimerkiksi nettiin tai televisioon verrattuna on omatahtisuus: lukiessa voi pysähtyä miettimään uusia sanoja ja niiden merkitystä. Vasta sitten kun sanan ymmärtää, sitä osaa käyttää omassa puheessaan.

Kirjojen lukeminen lisää sanavarastoa tehokkaasti. Tutkimusten mukaan kirjoja lukevien murrosikäisten sanavarastossa on keskimäärin 70 000 sanaa. Samanikäiset nuoret, jotka eivät lue kirjoja, hallitsevat vain 15 000 sanaa.

Treenaa muistia

Hyvin vanhaksi eläneitä ihmisiä tutkittaessa on huomattu, että suuri osa vireässä henkisessä kunnossa olevista vanhuksista on ahkeria lukijoita.

Paljon lukeminen aktivoi muistitoimintoja, kun kirjan juonen edetessä on muistettava myös aikaisemmat henkilöt ja tapahtumat.

Vahvistaa empatiakykyä

Kirjan henkilöiden kohtaloihin eläytyminen on taito, joka voi siirtyä myös elävään elämään. Aivotutkimus on osoittanut, että kirjan henkilöhahmoja kohtaan koettu myötätunto aktivoi samoja aivoalueita kuin vastaavassa todellisessa tilanteessa.

Yllättäen lukeminen opettaa myös tulkitsemaan toisten ilmeitä. Käyttäytymistutkijat ovat havainneet, että paljon lukeva huomaa pienetkin muutokset keskustelukumppanin ilmeissä, eleissä ja äänensävyissä.

 


Lähteet: 

Lähteet:Yhteishyvä 4/20, kuvat Pixabay

Entä jos meissä kaikissa on narsismia, psykopatiaa ja machiavellismiä?

Melkein kaikissa ihmisissä on vähän psykopaattia, narsistia ja machiavellimäisyyttä. Pimeä kolminaisuus -  narsismi, psykopatia, machiavellismi - on ollut todella muodikas tutkimuskohde viime vuosina. Aiheesta on tehty tuhansia tutkimuksia.

Näkemys pahuudesta on yksilöllistä, mutta psykologian teoriassa tunnetaan persoonallisuuden piirteet, jotka liittyvät inhimilliseen pahuuteen.

Narsismi on varmasti kaikille tuttu käsite. Se on täydellistä itserakkautta. Narsismi nimitys tulee Kreikan mytologiasta, jossa puolijumala Narkissos rakastuu lähteen kuvajaiseen niin, että kuolee mieluummin nälkään kuin lakkaa ihailemasta kasvojaan.

Moni ihminen, jolla pimeä kolminaisuus hallitsee persoonallisuutta, on sosiaalisesti taitava. He ovat eteviä tulkitsemaan muita.

Psykopatia on kyvyttömyyttä tuntea empatiaa muita kohtaan. Psykopaateilla on usein myös huono impulssikontrolli, mutta toisaalta he ovat rohkeita, sosiaalisesti hyvin hallitsevia ja monesti hurmaavia ensimmäisellä tapaamisella. Psykopaatteja on paljon väkivaltarikollisten joukossa ja vankiloissa.

Primääripsykopaatteja määrittää paljolti nimenomaan heidän katumuksen puutteensa. He saattavat olla yhteiskunnallisesti hyvinkin menestyviä ja kiinni vallankahvassa.

Machiavellismi on saanut nimensä filosofi ja valtiomies Machiavellin mukaan. Hänen nimestään on tullut juonittelun synonyymi.

Kun puhutaan pimeästä kolminaisuudesta, olisi tärkeä ymmärtää, että ihminen on harvoin joko pimeän kolminaisuuden vallassa tai vapaa siitä.

Näitä piirteitä voisi kuvata kolmella janalla. Kaikki ihmiset ovat jossain kohdassa kutakin janaa.

Lähes kaikissa ihmisissä pimeä kolminaisuus vaikuttaa persoonallisuuteen, ainakin jollakin tavalla. Hyvin harva on kaikissa pimeän kolminaisuuden janoissa aivan pimeässä päässä. Ja hyvä niin.

Turvaton lapsuus voi luoda herkästi psykopaatteja. Jos on kokenut lapsena epätasa-arvoa ja aineellista köyhyyttä saa todennäköisesti korkeita pisteitä psykopatiaa mittaavissa testeissä. Tunnekylmyys ja hyväksikäyttäminen saattavat antaa korkeamman elintason ja aseman.

Vastineeksi rikkailla ihmisillä voi olla narsistisia piirteitä. Myös rikastuminen myöhemmällä iällä on yhteydessä narsistisiin pisteisiin testeissä. Raha ikään kuin ruokkii ihmisessä narsistisia piirteitä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.7.2020, kuvat omat

Röyhkeyskoulu

Sain Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu arvostelukappaleen tuuma-kustantamolta.

Jenni Janakan kaksi tärkeintä ajatusta kirjassa on: oppia kyseenalaistamaan totuttu ajattelu etenkin silloin, kun se ei palvele mitään, ja suurinta röyhkeyttä nykyisessä individualistisessa kulttuurissa on oppia olemaan empaattinen.

Röyhkeyttä - sen tavanomaisessa merkityksessä -  on lähinnä kirjan melko lukuisat kirosanat. Esimerkiksi "Paskoja juttuja sattuu ja ne saavatkin tuntua kurjilta."

Jenni Janakka on tiiviisti ajatteleva nainen. Kirja on nopealukuinen. Teksti on napakkaa ja sidosteista.

Kirja koostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee lähinnä itsetuntemusta.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan niitä asioita, jotka ovat naisen aktiivisuuden tukkoja ja esteitä.

Kolmannessa opintokokonaissuudessa opetetaan ratkaisuja. Mitä voi tehdä? Miten ajatella uudella tavalla? Miten röyhkeentyä? Kirja pääsee tässä opintokokonaisuudessa kunnolla vauhtiin.

Opintokokonaisuuksiin kuuluu myös tehtäviä. Minä olin huono  ja vallaton oppilas, kun tein vain yhden tehtävän. 

Ensimmäisessä opintokokonaisuudessa Janakka  lainaa filosofi David Humea: "Ei ole olemassa sinua, joka olisi sama syntymästä kuolemaan."

Itsensä ja muiden vähättely ei ole hyväksi  kenellekään. Röyhkeyskoulussa opetetaan ilmaisemaan itseä ja mielipiteitä vahvasti, ilman häpeää. 

Ihminen on kaikista eniten sokea omille heikkouksille. Janakka kirjoittaa C.G Jungin psykologiaan kuuluvasta varjo käsitteestä. Tällä Jung tarkoittaa kaikkia niitä asioita mitä ei tietoisessa minässä hyväksytä. Janakkalan mielestä ihmisten pitäisi oppia tuntemaan oma varjonsa, koska se on itsetuntemukselle tärkeää.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan ymmärtämään kiltin tytön- ja huijarisyndroomaa.  Tytöt kasvatetaan usein lapsesta asti olemaan kilttejä ja nättejä. Pojat taasen rohkeita ja aktiivisia. Hujarisyndroomassa nainen ajattelee, ettei ole ansainnut menestystään.

Naisen euro on edelleen 83 senttiä.  Naisia palkataan johtajaksi mielellään kriisissä olevaan yritykseen, koska uskotaan stereotyyppisesti, että naisten perinteiset taidot kuten ihmissuhdetaidot, hyvä kommunikaatiokyky, lämpö ja sosiaalisuus saavat yrityksen pois aallonpohjasta. Jos yritys lähtee uuteen nousuun, naisjohtajan paikalle palkataan mies.

Röyhkeyskoulun kolmannessa opintokokonaisuudessa Janakka korostaa sitä, että ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tarvitsemme toisiamme. Naisten kannattaa verkostoitua ja hankkia itselleen mentori.

Minä pidin eniten ja löysin eniten itsestäni luvussa Miten kommunikaatio vaikuttaa? Naiset vähättelevät itseään sanoilla: vain, tavallaan, yritin, koitin, anteeksi. "Minä koitin tehdä tämän hyvin."; "Tämä nyt vain on tällainen."; "Anteeksi kun en voinut vastata puheluun."

Jenni Janakka painottaa: älä pyydä anteeksi, jollet ole tehnyt mitään, josta pitää pyytää anteeksi. Oivalsin, että minä käytän sanaa "anteeksi" turhan usein. Myös sanaa "vain" käytän liikaa. Eli vähättelen itseäni jonkin verran.

Kirjasta jäi jälkituntona mieleen, että Janakka on todella tarmokas,  empaattinen, vaikeuksia kaihtamaton ja rohkea nainen. Jotakin hänen energiastaan vyöryi mieleeni kirjaa lukiessa.

Miltä kirja sinusta vaikuttaa?

Kestääkö ystävyyssuhde suoraa puhetta?

Sanotaanpa vaikka, että sinulla olisi ystävä Leena. Hän valittaisi sinulle taas avioliittonsa vaikeuksista. Kenelle tahansa ulkopuoliselle olisi selvää, että suhde on vinoutunut ja Leena alistuu täysin miehensä oikkuihin. Entäs se että miehen auto on nähty usein  yhden naisen talon edessä? Tekisi mieli sanoa Leenalle asiat suoraan niin kuin ne ovat. Kuinka suoraan ystävälle voi puhua?

Tämä riippuu ystävyyssuhteesta, sillä jokainen ystävyyssuhde on omanlaisensa. Joissakin suhteissa voidaan sanoa suoraan, toisissa ei.

Jokainen ihmissuhde sisältää hiljaista tietoa. Ystävyyssuhteeseen alkaa alusta asti rakentua tapa olla yhdessä.

Hiljaista tietoa kannattaa käyttää hyväkseen, kun miettii tapaa, miten kertoa ystävälle ikävästä asiasta. Paras tapa tehdä se on pyytää lupa.

Voi kysyä, haluatko kuulla mitä tuo kertomasi minussa herättää? Jos vastaus on kyllä, voit puhua suoraan asiasta.

Mitäs sitten jos on tottunut olemaan aina ystävän olkapää? Kuuntelija, tukija, lohduttaja. Ystävyyssuhteessa tarjotaan monesti rooleja, mutta esimerkiksi kuuntelijan ja lohduttajan roolia ei ole pakko ottaa jatkuvasti vastaan.

Sympatia on sitä, että kuuntelet ja lohdutat. Empatia taasen vaatii ystävyyssuhteessa molemmilta enemmän. Jos haluat olla empaattinen ystävä, et aina myötäile ystävääsi vaan saatat kommentoida uudesta näkökulmasta.

Juuri empatiasta ystävyyssuhde voi hyötyä enemmän, sillä empatia synnyttää uutta.

Suoraan puhumisessa - vaikka luvan kanssa - on riski, että ystävä suuttuu.

Ajattelemme helposti, että jos toiselle tulee mielipahaa, se on melkein kuin maailmanloppu tai ainakin ystävyyssuhteen loppu. Mutta mielipaha ei ole vaarallista vaan se on avain kaikkeen kehittymiseen.

Pitkässä ystävyyssuhteessa on hyvin todennäköisesti jossakin vaiheessa aiheutettu ystävälle mielipahaa ja siitä on seurannut katkos suhteeseen. Mutta katkokset ovat merkittäviä etappeja. Katkos voi rikkoa aina samanlaisena pysyneen käyttäytymiskaavan pois suhteesta.

Pahimmassa tapauksessa ystävyyssuhde voi päättyäkin. Mutta aivan yhtä hyvin suhde voi kasvaa ja kehittyä, kun yhteydenkatkos pystytään selvittämään yhdessä. Suhde vahvistuu ja siihen tulee uudenlainen luottamus. "Me pystyttiin selvittämään tämä asia."

"Älä ajattele, mitä itse tarvitset tai mitä ystävä tarvitsee. Kumpikaan teistä ei ole se tärkein. Kysy mieluummin: Mitä tämä suhde kaipaa. Suhde on se kolmas, jossa ovat sekä sinun ja minun tarpeeni."

Sukulaisuussuhde on "pakollinen", mutta ystävyyssuhde on vapaaehtoinen. Siksi sitä pitää rakentaa ja huoltaa.

Uuteen ystävyyssuhteeseen ei kannata lähteä uhrautuvalla mielellä. Kaikkea ei ole pakko kestää ja kuunnella. On merkityksellistä, että on myös oman itsensä ystävä. Se auttaa myös huoltamaan ystävyysssuhdetta.

Ovatko sinun ystävyyssuhteet olleet aina helppoja vai onko ollut joskus ongelmia?

Lähteet: Anna 6.12.2018/49 Psykologi Hanne-Leona Lumijoen haastatteluartikkeli

Oletko liiankin myötätuntoinen?

Minulle on nuoresta asti ollut selvää, että olen aina heikoimman puolella. Saatan puolustaa häntä jopa hyvin kärkkäästi, mikä on aiheuttanut vaikeuksia minulle. Mutta jatkan yhä vain.

Myötätunto on useimmille ihmisille luonnollinen tunne. Sen avulla voi kokea empatiaa, ja auttaa  muita.

Kun kuuntelee toisen ihmisen kokemuksia, hermosto ja keho voivat aivan kuin yhdistyä. On huomattu, että antaumuksella keskustelevien ystävysten eleet ja asennot muuttuvat usein samankaltaisiksi. Hengityskin voi mennä samaan rytmiin. Kun esimerkiksi traumaattista asiaa kertova henkilö vaikka pidättää hengitystään. Kuulija alkaa tehdä samoin. Tämä on niin alitajuista, ettei keskustelukumppanit sitä edes huomaa.

Kun myötäelää voimakkaasti ja katsoo ja kuuntelee toista. Aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin keskustelukumppanilla. Tämä on hyvin tavallista. Puhutaan aivojen peilisoluista. Keskustelijat alkavat peilata toisiaan  samoin asennoin ja ilmein.

Silti on tärkeää, että sellaisen keskustelun jälkeen, jossa toinen on kertonut traumaattisesta, pahasta kokemuksesta, pystyy irrottamaan toisen kokemukset, tunnetilat ja hermoston reaktiot omistaan. Jos ei pysty tekemään näin. Toisen tunnetilaan voi jäädä jumiin. Tästä voi seurata myötätuntouupumus.

Myötätuntouupumuksen oireet ovat samankaltaisia kuin traumaattisessa stressireaktiossa (pahan kokemuksen jälkeen syntyvä vahva reaktio). Ahdistus. Univaikeudet. Ärtymys. Hermostolliset oireet kuten kiihtynyt syke.

Useimmiten myötätuntouupumukselle altistuvat muun muassa sosiaali-, hoito-, ja terapiatyössä työskentelevät ihmiset. He kuuntelevat ja myötäelävät jatkuvasti toisten ihmisten traumaattisia kokemuksia ja hätää.

Mutta myötätuntouupumukselle voi altistua myös perhe- ja ystävyyssuhteissa. Jos kokee empatiaa voimakkaasti ja toistuvasti toisen ihmisen vaikeuksien parissa.

Myötätuntouupumuksesta toipumisen kannalta on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää prosessi, joka on aiheuttanut myötätuntouupumuksen. Tällöin myötätuntouupumukselta oppii suojautumaan. Joskus toipumiseen voidaan tarvita terapia-apua.

Oletko kokenut myötätuntouupumusta?

Lähteet: Anna 18.10.2018/42,  kuvat omat

Millainen ihminen on viisas?

Olen miettinyt tätä kysymystä ja aina päätynyt siihen, että ihminen on vasta vanhana viisas. Viisas on vanha ihminen, jolla on elämänkokemuksen lisäksi vielä uteliaisuutta elämälle. Älykkyys on eri asia kuin viisaus. Nuorikin ihminen voi olla esimerkiksi matemaattis-loogisesti tai kielellisesti älykäs.

Tätäkin asiaa on tutkittu. Dosentti Eeva Kallio kuuluu harvoihin suomalaisiin viisaustutkijoihin. Hänen toimittamansa kirja Aikuisen ajattelun kehitys julkaistiin kaksi vuotta sitten.

               Kyky vaihtaa näkökulmaa

Hänen mukaansa yksi viisauden avaimista on kyky vaihtaa näkökulmaa. Moninäkökulmaisuus. Kyky vaihtaa näkökulmaa vaatii etenkin ajattelun joustavuutta. Suhteellisuudentajuakin.

Joustaminen voi kyllä joutua koetukselle, jos esimerkiksi joku lietsoo somessa vihapuhetta pakolaisia vastaan. Silloin viisas ihminen pystyy ymmärtämään, että tällaisen tyypin ajattelu nousee nimenomaan tunteista. Ei siis järjestä. Mutta hänen tekoaan - melskaamista somessa - ei tarvitse hyväksyä.

            Kokemustieto

Näkökulman vaihtamisen lisäksi aivan yhtä tärkeää on kokemustieto. Sitä nimitetään myös hiljaiseksi tiedoksi. Sitä ei saa oppikirjoista. Kokemustiedossa omakohtaisuus voi yhdistyä asiatietoon, ja syntyy hyvää asiantuntijuutta. Esimerkiksi sairaanhoitaja huomaa avuntarvitsijan ennen kuin tämä horjahtaa.

        Tunne-elämän kehittyneisyys

Kolmas viisauden piirre on tunne-elämän kehittyneisyys. Esimerkiksi kyky aukaista omia tunne-elämän solmujaan. Se on myös vastuuntuntoista aikuisuutta. Erityisesti empatian kykyä.

       Eettisyys

Viisas ihminen haluaa tehdä jotakin hyvää yhteisössään. Jotkut ehkä maailmanlaajuisesti. Se voi vaatia omasta mukavuudesta tinkimistä. Kuten esimerkiksi tahto elää ekologisesti vastuullisesti.

Kun ihmisiltä kysytään, ketä he pitävät viisaina, hyvin usein vastaus on Äiti Teresa, Nelson Mandela, Martin Luther King. He kaikki tekivät jotakin, joka ylitti henkilökohtaisuuden ja he joutuivat myös kärsimään toisten puolesta.

Minkälainen ihminen on sinusta viisas?

Lähteet: Hyväterveys 11/2018, kuvat omat

Sopivasti häpeää

Lapsuudessani sain välillä hävetä kovastikin. Koulussa voitiin laittaa rangistuksesi nurkkaan seisomaan. Siihen aikaan opettajat saattoivat vielä nälviä oppilaitaan avoimesti.

Nuorena häpesin isän itsemurhaa. Häpesin äitini alkoholismia. Ajan myötä näin viisikymppisenä en tunne enää useinkaan häpeää. Mokailu kuuluu elämään. Epäonnistumalla oppii parhaiten. Paitsi autoilua minun tapauksessani.

Ihminen voi hävetä melkein kaikkea maan ja taivaan väliltä itsessään ja itsensä ulkopuolella. Tekemättä jättämisiään. Ulkonäköään. Suorituksiaan. Puheitaan. Ystäviensä tekemisiä.

Häpeä liittyy ihmisarvoon. Syyllisyys yhteen tekoon.

Häpeän kokemuksessakin on kyse keskitiestä. Siitä ettei häpeää ole liikaa ja häpeä on tervettä. Häpeä on arvokas tunne, sillä se estää meitä tekemästä pahaa toisillemme.

Ihminen, jolla on sopiva määrä häpeää, tajuaa tehneensä väärin. Hänellä on empatiaa.

Liika häpeä vie ihmiseltä luovuuden, kyvyn elää itsensänäköistä elämää. Se kahlitsee ja rajoittaa hyvinvointia.

Väärää häpeää vastaan suojaa hyvä itsetuntemus ja itsetunto.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaalta ilmestyi juuri uusi kirja

Hirveä häpeä! Suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon.

Vijamaan mielestä suomalaiset ovat eläneet pitkään samanlaisessa häpeäkulttuurissa kuin japanilaiset.

Vasta nuoret ovat vapautumasta häpeästä, joka litisti suuria ikäluokkia.

Suomalaiseen sodanjäkeiseen traumaan kuului. Neuvostoliiton pelko. Herran pelko. Naapurin pelko. Möhlimisen pelko. Erilaisuuden pelko. Muun muassa.

Nuoret aikuiset ei enää koe samanlaista häpeää kuin aikaisemmin.

Työssään psykologian opettaja Viljamaa on huomannut häpeän muuttuneen suurien ikäluokkien voimakkaastakin häpeästä jopa äärilaitaan.

Häpeä panee ripustautumaan auktoriteettiin. Enää opettajan titteli ei tuo automaattisesti auktoriteettia. Nykynuorilla on aina ollut mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. He tuntevat arvonsa.

Nykypäivänä itseään ei kannata tai tarvitse vähätellä. Vaan omaa erinomaisuutta saa tuoda rohkeasti esiin.

Entistä itsekeskeisemmäksi muuttunut yhteiskunta on kuitenkin kehittänyt itsetunnon joillakin nuorilla liiankin suureksi. Heidän pitäisi opetella myös toisten kunnioittamista ja kuuntelemista.

Tulevaisuuden työelämässä nykynuoria ei johdeta huutamalla. He kysyvät aina miksi. Työn mielekkyys ja hyvä, rento työympäristö ovat heille tärkeitä.

Viljamaa kertoo, että jos hän joutuu jollakin tapaa rajoittamaan oppilasta tai vaikka arvosana ei miellytä. Oppilas saattaa puuskahtaa, että teen sinusta valituksen ja ilmoitan rehtorille. Monesti kyseenalaistetaan auktoriteetti, vaikka itse ollaan laiskoja. Mikä on harmi.

Mitkä ovat suurimmat häpeän aiheesi tai mokasi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.9.2018, kuvat Pixabay

Vastoinkäymiset, tappiot ja lopulta niiden hyväksyminen

Olen kokenut elämässäni jo tähän ikään asti paljon menetyksiä. Isäni teki itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Paras ystävänikin päätyi itsemurhaan. Isosisko kuoli 52-vuotiaana syöpään. Suurin osa sukulaisista on kuollut tavalla ja toisella. Aika moni viinaan. Joten minullakin täytyy olla geneettinen taipumus alkoholismiin. Siksi nyt vanhempana en juurikaan ole perso alkoholille.

Minulla on lähisukulaisistani elossa vain kaksi veljeä. Vaikeinta oli hyväksyä isän ja ystäväni itsemurha. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Olen hyväksynyt heidän ratkaisunsa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ikävä heitä tai etten enää ajattelisi heitä.

Elämässä on vaikeinta menetyksen tai tappion kohtaaminen. Elämä romahtaa. Tunteet kuohuvat. Tulevaisuus pelottaa. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden hyväksyminen vähitellen kuitenkin palkitsee.

Jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä, pettymyksiä. Ne  voi vaihdella pienistä murheista suuriin suruihin. Läheisen kuolema, oma vakava sairaus, ero, työpaikan menettäminen saattaa heittää ihmisen syvään kuoppaan. Josta kukin nousee ylös omalla tavallaan. Suurin vaara on, että jää kuopan pohjalle ja alkaa kaivaa sitä vielä syvemmäksi.

Vastoinkäymisten työstäminen ja lopulta hyväksyminen nostaa mieleen uusia voimavaroja ja sitkeyttä. Hyväksyjä voi ymmärtää, että jokainen päivä on lahja. Myös empatiakyky kasvaa.

Vaikeinta on kohdata menetyksen herättämät tunteet. Psyykkinen kipu kuuluu kuitenkin elämään. Ihminen saattaa syyttää itseään, että ei saisi tuntea näin. Tunteita ei voi kuitenkaan täysin hallita. Jotkut sulkevat murheet sisälleen. Jotkut keksivät mahdollisimman paljon toimintaa, että murhe ei pyörisi mielessä. Jotkut jäävät kiinni vastoiskäymiseen ja vatvovat, analysoivat sitä loputtomasti.  Pahinta on katkeroituminen, joka hiljalleen tuhoaa elämää. Jossakin vaiheessa pitäisi kuitenkin päästää irti.

              Mia Kuoppa Tuuletar

Käytännönneuvoja vastoinkäymisen hyväksymiseen.

• Huomaa, että kärsit. Yritä pitää huolta itsestäsi kuin äiti lapsestaan.
• Ankkuroidu hetkeen. Kiinnitä huomio hengitykseen, ympäröiviin ääniin. Havainnoi tuntemuksiasi.
• Anna vaikeiden tunteiden tulla. Mikään tunne ei kestä ikuisesti.
• Katso todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on. Et voi perua menetystä, vastoinkäymistä. Yritä pitää kiinni arjen rutiineista.
• Tunnista mielesi tarinat: "en tule onnistumaan, selviämään tästä."Kun mieli alkaa pyörittämään näitä hyödyttömiä tarinoita, käännä huomio nykyhetkeen.
• Vaihda näkökulmaa. Kun etenet menetyksen hyväksymisessä, huomaat muuttuvasi. Tämä on psyykkistä kasvua.
• Päästä vähitellen irti. Kulje sinulle tärkeitä asioita kohti.

Mikään tunne ei voi hukuttaa meitä alleen, koska olemme itse se meri, jossa tunteiden aallokot lyövät. Aaltoja en pysty hallitsemaan. Silti en huku.

-------- Asiasta toiseen. Minulla on blogit.fi sivustossa kirjautuneita seuraajia 18. En edes osaa laittaa blogisivulleni seuraajien määräkuvaketta. Mutta lukijoita on enemmän. Noin 200-300 päivässä. Niinpä kysyn nyt rohkeasti- omasta mielestäni - mitä mieltä te lukijat olisitte siitä, etten postaisi sunnuntain lisäksi torstainakaan. 

Tajusin, että tämän runsaan vuoden aikana blogi on alkanut keskittyä hyvinvointiin. Etenkin henkiseen hyvinvointiin. Ehkäpä myös toisinaan hyvinkin raskaisiin aiheisiin. Tuli tunne, että miten niitä jaksaa joku kuusi kertaa viikossa lukea???  Pelkään väsyttäväni lukijat. Mikä olisi teidän mielestä sopiva määrä viikossa?

Olen itse vähän sokea tälle asialle, kun olen aivan koukussa kirjoittamiseen. Se on yksi suurimpia ilojani. En ehkä osaisi olla kirjoittamatta  neljää viittä vähempää.

Se on jännä, että blogit kehittyvät aina johonkin suuntaan. Ja siitä suunnasta sitten kirjoitetaan.

Olen myös miettinyt sitä, ettei tämä blogi alusta alkaenkaan ollut aivan tavallinen lifestyleblogi esimerkiksi: minun päiväni, kosmetiikka, vaatteet, sisustaminen.

Ajattelen nyt -  ja kirjoitinkin uuden profiilin blogit.fi sivustolle ja omalle sivulleni -, että tämä on henkiseen hyvinvointiin painottunut lifestyleblogi. Kirjoitanhan minä myös vähän muun muassa yleisestä hyvinvoinnista, ruoasta,  vaatteista ja kosmetiikasta.

Että tällaisia mietteitä.

Olisin toooosi iloinen, jos kertoisitte mielipiteenne kommentissanne!!! Mikään pakko ei missään nimessä ole!

Lisäksi toinen kysymys päivän aiheesta.

Miten sinä selviät pahoista vastoinkäymisistä ja menetyksistä?

Lähteet: Voi Hyvin 6/2018, kuvat omat

Tunneäly

Elämässä pärjääminen vaatii yleensä enemmän tunneälyä kuin perinteistä loogis-matemaattista älyä. Huippuälykäs voi olla kömpelö sosiaalisissa taidoissa. Tunneäly on ennemminkin taitoa kuin tietoa.  Se jaetaan neljään eri osaan.

1. Kyky tunnistaa erilaisia tunteita itsessä ja muissa.

Tunneälykkäälle omat tunteet ei ole sekavaa sotkua. Vaan hän osaa tutkia, eritellä tunteitaan. Taito tunnistaa toisten tunteita on melkein välttämätöntä sosiaalisissa tilanteissa. Empaattinen ihminen osaa samaistua muiden tunteisiin. Tuntea myötätuntoa ja kanssaelämistä. Tunteet myös tarttuvat ihmeen helposti.

2. Kyky ymmärtää tunteita.

Tunneälykäs ihminen ymmärtää tunteiden vellovuuden, epätarkkuuden. Hän välttää äkkipäätöksiä ja ymmärtää minkälaisissa tilanteissa tunteet syntyvät, ja miten ihmiset käyttäytyvät niiden vallassa. Tunneälykäs ymmärtää tunteiden vaikutuksen itseensä. Ja osaa arvioida sitä. Milloin tunteet johtavat häntä harhaan. Ihminen voi tuntea syyllisyyttä, vaikka ei ole tehnyt mitään pahaa.

3. Kyky säädellä tunteita

Tunneälykäs ei torju tunteitaan vaan on avoin niiden moninaiselle kirjolle. Hän on oppinut kuitenkin vaikuttamaan tunteisiinsa eikä ole keinoton esimerkiksi ahdistuksen tunteiden noustessa pintaan. Hän osaa käyttää monia keinoja tunteiden säätelyssä. Muuttamalla ajattelutapaansa. Ohjaamalla tarkkaavaisuuttaan hyviin kohteisiin. Hakemalla tukea muilta ihmisiltä. Tunneälykäs osaa myös kanavoida tunteitaan esimerkiksi lähtemällä lenkille tai kuuntelemalla musiikkia.

4. Kyky käyttää tunteita ajattelun apuna.

Vaikka tunteet voivat joskus hämärtää harkinnan. Ne ovat myös ajattelun tärkeä apu.Tunteet voivat tuoda myös energiaa toimintaan. Viha, pelko ja ilokin aktivoivat ihmisen kehoa. Ja käynnistävät voimavaroja, jotka muutoin jäisivät käyttämättä. Tunteet antavat asioille merkityksellisyyttä ja auttavat tekemään päätöksiä. Kukaan ei tee isoja päätöksiä vain järjen varassa.

Tunnetko sinä olevasi tunneälykäs? Tai tunnetko ihmisen, joka on siinä taitava?

Lähteet: omat, kuvat omat.