Vastoinkäymiset, tappiot ja lopulta niiden hyväksyminen

Olen kokenut elämässäni jo tähän ikään asti paljon menetyksiä. Isäni teki itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Paras ystävänikin päätyi itsemurhaan. Isosisko kuoli 52-vuotiaana syöpään. Suurin osa sukulaisista on kuollut tavalla ja toisella. Aika moni viinaan. Joten minullakin täytyy olla geneettinen taipumus alkoholismiin. Siksi nyt vanhempana en juurikaan ole perso alkoholille.

Minulla on lähisukulaisistani elossa vain kaksi veljeä. Vaikeinta oli hyväksyä isän ja ystäväni itsemurha. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Olen hyväksynyt heidän ratkaisunsa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ikävä heitä tai etten enää ajattelisi heitä.

Elämässä on vaikeinta menetyksen tai tappion kohtaaminen. Elämä romahtaa. Tunteet kuohuvat. Tulevaisuus pelottaa. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden hyväksyminen vähitellen kuitenkin palkitsee.

Jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä, pettymyksiä. Ne  voi vaihdella pienistä murheista suuriin suruihin. Läheisen kuolema, oma vakava sairaus, ero, työpaikan menettäminen saattaa heittää ihmisen syvään kuoppaan. Josta kukin nousee ylös omalla tavallaan. Suurin vaara on, että jää kuopan pohjalle ja alkaa kaivaa sitä vielä syvemmäksi.

Vastoinkäymisten työstäminen ja lopulta hyväksyminen nostaa mieleen uusia voimavaroja ja sitkeyttä. Hyväksyjä voi ymmärtää, että jokainen päivä on lahja. Myös empatiakyky kasvaa.

Vaikeinta on kohdata menetyksen herättämät tunteet. Psyykkinen kipu kuuluu kuitenkin elämään. Ihminen saattaa syyttää itseään, että ei saisi tuntea näin. Tunteita ei voi kuitenkaan täysin hallita. Jotkut sulkevat murheet sisälleen. Jotkut keksivät mahdollisimman paljon toimintaa, että murhe ei pyörisi mielessä. Jotkut jäävät kiinni vastoiskäymiseen ja vatvovat, analysoivat sitä loputtomasti.  Pahinta on katkeroituminen, joka hiljalleen tuhoaa elämää. Jossakin vaiheessa pitäisi kuitenkin päästää irti.

              Mia Kuoppa Tuuletar

Käytännönneuvoja vastoinkäymisen hyväksymiseen.

• Huomaa, että kärsit. Yritä pitää huolta itsestäsi kuin äiti lapsestaan.
• Ankkuroidu hetkeen. Kiinnitä huomio hengitykseen, ympäröiviin ääniin. Havainnoi tuntemuksiasi.
• Anna vaikeiden tunteiden tulla. Mikään tunne ei kestä ikuisesti.
• Katso todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on. Et voi perua menetystä, vastoinkäymistä. Yritä pitää kiinni arjen rutiineista.
• Tunnista mielesi tarinat: "en tule onnistumaan, selviämään tästä."Kun mieli alkaa pyörittämään näitä hyödyttömiä tarinoita, käännä huomio nykyhetkeen.
• Vaihda näkökulmaa. Kun etenet menetyksen hyväksymisessä, huomaat muuttuvasi. Tämä on psyykkistä kasvua.
• Päästä vähitellen irti. Kulje sinulle tärkeitä asioita kohti.

Mikään tunne ei voi hukuttaa meitä alleen, koska olemme itse se meri, jossa tunteiden aallokot lyövät. Aaltoja en pysty hallitsemaan. Silti en huku.

-------- Asiasta toiseen. Minulla on blogit.fi sivustossa kirjautuneita seuraajia 18. En edes osaa laittaa blogisivulleni seuraajien määräkuvaketta. Mutta lukijoita on enemmän. Noin 200-300 päivässä. Niinpä kysyn nyt rohkeasti- omasta mielestäni - mitä mieltä te lukijat olisitte siitä, etten postaisi sunnuntain lisäksi torstainakaan. 

Tajusin, että tämän runsaan vuoden aikana blogi on alkanut keskittyä hyvinvointiin. Etenkin henkiseen hyvinvointiin. Ehkäpä myös toisinaan hyvinkin raskaisiin aiheisiin. Tuli tunne, että miten niitä jaksaa joku kuusi kertaa viikossa lukea???  Pelkään väsyttäväni lukijat. Mikä olisi teidän mielestä sopiva määrä viikossa?

Olen itse vähän sokea tälle asialle, kun olen aivan koukussa kirjoittamiseen. Se on yksi suurimpia ilojani. En ehkä osaisi olla kirjoittamatta  neljää viittä vähempää.

Se on jännä, että blogit kehittyvät aina johonkin suuntaan. Ja siitä suunnasta sitten kirjoitetaan.

Olen myös miettinyt sitä, ettei tämä blogi alusta alkaenkaan ollut aivan tavallinen lifestyleblogi esimerkiksi: minun päiväni, kosmetiikka, vaatteet, sisustaminen.

Ajattelen nyt -  ja kirjoitinkin uuden profiilin blogit.fi sivustolle ja omalle sivulleni -, että tämä on henkiseen hyvinvointiin painottunut lifestyleblogi. Kirjoitanhan minä myös vähän muun muassa yleisestä hyvinvoinnista, ruoasta,  vaatteista ja kosmetiikasta.

Että tällaisia mietteitä.

Olisin toooosi iloinen, jos kertoisitte mielipiteenne kommentissanne!!! Mikään pakko ei missään nimessä ole!

Lisäksi toinen kysymys päivän aiheesta.

Miten sinä selviät pahoista vastoinkäymisistä ja menetyksistä?

Lähteet: Voi Hyvin 6/2018, kuvat omat