Herkullinen ja erilainen tonnikalasalaatti

Tätä tonnikalasalaattia olen viritellyt vuosien mittaan. Olen päätynyt käyttämään paljon yrttejä ja pastaa. Koko perhe tykkää tästä salaatista. Annos riittää kahdeksi päiväksi. Ainekset on edullisia ketjuliikkeen aineksia. Tonnikalaa nolottaa vähän käyttää, koska sitä liikapyydystetään ja pyydyksiin saattaa tarttua myös delfiinejä. Tämä voisi olla yksi viikonlopun ruokavinkki. Käy leivän kanssa ateriasta. Niin tuhtia se on.

Näitä tarvitset

2 prk kermaviiliä

2 rkl valkoviinietikkaa

1-2 tl suolaa

2 tl rouhittua mustapippuria

2 rkl hunajaa tai sokeria

2 korallista tuoretta persiljaa tai reilusti kuivattua

2 kourallista sitruunatimjamia tai reilusti kuivattua timjamia

2 kourallista tilliä tai reilusti kuivattua

300g mieleistäsi pastaa

200-400g herne-maissi- paprika pakastetta

3/4 osa tuorekurkkua

4 tomaattia
2 prk tonnikala paloja vedessä

4 rkl kapriksia

lehtisalaattia

korsteeksi krassin- tai kurkkuyrtin kukkia

lisänä sitruunaa ja kananmunia

Näin toimit

1. Keitä pasta.

2. Tyjennä kermaviilit isohkoon kulhoon

3. Lisää kermaviiliin etikka, sokeri, suola, mustapippuri

ja silputut yrtit. Timjamin lehdissä on hommaa. Ulkona kasvatetussa on niin tukeva rakenne, ettei niitä voi vain silputa vaan lehdet pitää hellästi riipiä.

4. Lisää pasta kuumana. Se imee näin enemmän makuja itseensä.

5. Lisää sulatettu herne-maissi-paprika, pilkotut tomaatit,

kurkut, kaprikset, tonnikala.

6. Sekoita hyvin.

7. Keitä kananmunat.

8. Kumoa salaatti isolle laakealle vadille, jonka pohjalle olet asetellut koristeeksi salaatinlehtiä

9. Koristele salaatti krassin ihanan pippurisilla kukilla,

kurkkuyrtin kukilla tai minkä tahansa syötävän kasvin kukilla.

Nauti!

Minkälainen on sinun lemppari tonnikalasalaatti tai muu pastasalaatti?

Lähteet: resepti oma, kuvat omat

Ovatko unelmani toteuttamisen arvoiset ja varmasti minun?

Ihmisellä on hyvä olla unelmia tai suurta innostusta johonkin. Se lisää elämänvoimaa ja -halua. 

Tähän sopii you tubesta Juha Tapion Sitkeä sydän:

Mistä minä unelmoin tällä hetkellä? Olen  kirjoittanut jo aikaa sitten niin sanotun koko elämääni ja maailmaa käsittelevän  postauksen yli viisikymppisen akan unelmista.

Mutta yksinkertaisemmin. Vain omasta elämästä.

Ja vain ammatillisessa mielessä.

Ehkä eniten uneksin hypnoterapeutiksi valmistumisesta. Se ei ole kauhean pitkän tien päässä. Osaan jo teknisesti hypnoosin. Mutta opintoja puuttuu vielä. Terapeuttisesta kohtaamisesta.

Toivon jaksavani ne loppuun.

En jotenkin osaa nähdä itseäni opettajana eläkeikään asti.

Ei tämä työ mitenkään vastenmielistä ole. 

Viihdyn kyllä. Tällä hetkellä.

Mutta voinko saada töitä näin pieniltä paikkakunnilta, Mikkelistä ja Mäntyharjulta? 

Lapsesta asti olen myös unelmoinut kirjoittamisesta työnä. 

Mutta viisikymppisenä ei voi aloittaa enää kaikkea alusta.

Tai tietty voisin. 

Mutta kun...juuri niin.

Mutta kun. 

Ei taida enää niin hirveästi kiinnostaa.

Olen kirjoittanut runokokoelma- ja romaanikäsikirjoituksia. Mutta ne ei ole mennyt läpi.

Ensimmäisen runokokoelma käsikirjoituksen möhlin kyllä ihan itse nuorena ja ehdottomana. En suostunut kustantajan muutosehdotuksiin.

Jos olisin suostunut, se olisi todennäköisesti julkaistu. Olin noihin aikoihin sijoittunut toiseksi maanlaajuisessa runokilpailussa.

Mutta olin änkyrä, varma ja ehdoton sen suhteen, mikä on oikeaa runoutta.

Toisaalta ymmärrän tuota nuorta Marjaa. Olin rehellinen itselleni.

En enää siis unelmoi kirjailijan urasta. Opiskeluaikoina kirjoitin free lancer-pohjalta joitakin artikkeleita lehtiin. Se oli tuolloin helppoa. Kauheaa kilpailua ei ollut. 

Parnasso-kirjallisuuslehdessä ja parissa runoantologiassa julkaistiin runojani. 

Jotakin käytännöllisempää haluaisin tehdä. Ehkä jonkinmoinen kirjoittaja? Tai en tiedä siitäkään. 

Tai, hei melkein unohdin: onhan minulla tämä keskinkertaisen blogin raapustaminen. Tästä saan iloa!!!Yllin kyllin.

Nykyisin on trendikästä ryhtyä jooga-, mindfulnes,- lifecoachopettajaksi, ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi tai start-up yrittäjäksi.

Ihmisellä on vähän huono tapa unelmoida siitä. Mikä on muidenkin mielestä hienoa.

              Kuten varmaankin olette huomanneet. Että tämän postauksen kaikki
                     kuvat on jotenkin syksyisiä. Kuten tämä kulahtanut Marketta-neiti.

Kulttuuri, somekupla, kaverit, media voivat muun muassa vaikuttaa siihen, minkälainen unelma kullekin syntyy. Se ei ole mikään huonouden merkki. Ihmiselle on aivan luvallista olla kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin.

Totta kai elämän- ja perhetilanne vaikuttaa unelmiin.

Hurahduksia saa ainakin harrastusmielessä tulla. 

Mitä siitä jos on vaikkapa puoli vuotta älyttömän ja tajuttoman kiinnostunut jostakin harrastuksesta.

Ei se ole keneltäkään pois?

Suomalainen kulttuuri on oikeastaan minun temperamentilleni liian vakavaa ja totista. 

Ei saisi kokeilla, innostua, hurahtaa ja möheltää aivan avoimesti. 

Niin monet ovat hemmetin tarkkoja uskottavuutensa säilyttämisestä. 

Olkoon hillittyjä ja hallittuja. Mutta se on toisaalta surullista. Elämän kapeutuminen. 

Tai mikä minä olen sanomaan näin! Jotkut varmasti syntyvät hillityiksi ihmisiksi.

Yritä selvittää seuraavien kysymysten avulla. Kannattaisiko unelmaasi tosiaan tavoitella.

1)Mitkä ovat motiivisi?
Jos motiivisi ovat vain ulkoisia. Pohdi. Mistä ulkoisen ihailun tarpeesi kumpuaa?

2)Liittyykö unelmaasi suuri merkityksellisyyden tunne?
Sinun olisi hyvä tuntea unelmaasi liittyen suuria merkityksellisyyden  ja tarkoituksen tunteita.

3)Mitä unelmasi vaatii?
Oletko tarpeeksi sinnikäs yrittämään, vaikka tulisi aluksi kunnolla "turpiin"?

4)Onko sinulla tarpeeksi taitoja ja lahjoja?

5)Miten suuri taloudellinen riski on?
Voitko ottaa lainaa esimerkiksi 50 000-100 000?

  Naapurin kukkia elokuussa.



Lähteet: mm. Kauneus&Terveys  12/2017, kuvat omat

Vastustuskyvyn parantaminen ruualla

Nyt on se aika vuodesta, jolloin flunssat alkavat jyllätä. Vastustuskykyä voi parantaa ravinnolla.

1)Ruokavalion koostaminen

Muista katsoa kaupassa ostoskärryysi, jotta se olisi ruokapyramidin mukainen. Kasviksia, hedelmiä, marjoja eniten. Täysjyväviljoja, maitotuotteita, kalaa, kanaa ja pehmeitä rasvoja. Vain jonkin verran punaista lihaa - minulla sitä ei ole ollenkaan -, rasvaisia maitotuotteita ja pikkasen sokeria.

2)Onko lisäravinteista hyötyä?

Ravintoaineet kannattaisi hankkia ruuasta. Ei purkista. Ja syöminen on mukavaakin. Tälläkin hetkellä tutkimuksissa kasvikunnan tuotteista tunnistetaan koko ajan uusia terveellisiä ja tarpeellisia yhdisteitä. Joita ei ole vielä onnistuttu eristämään pilleripurkkiin. Vegaanit tarvitsevat B12 vitamiinilisän.

3)Mitä ravintoaineita ruuasta pitäisi saada?

Ensiksikin etenkin energiaa. Jos on rankalla laihdutuskuurilla, tulee vääjäämättä ravinnepuutoksia. Myös monet vanhukset voivat kärsiä huonosta ruokahalusta.

Ruuasta tulisi saada muun muassa hyviä rasvahappoja, vitamiineja, sinkkiä, seleeniä.

Hyviä rasvoja saa esimerkiksi kalasta, kasvisöljystä, pähkinöistä, siemenistä, avokadosta.

Maidosta, vijasta, lihasta saa B-vitamiinia. Kasviksista, marjoista, hedelmistä C-vitamiinia. Kalasta ja maidosta D-vitamiineja. Talvella D-vitamiinia kannattaa ottaa myös purkista. Tämä on ikuinen kiistanaihe: tarvitaanko D-vitamiini lisää ja kuinka paljon?

4)Runsas C-vitamiini ja sinkki voivat lyhentää flunssan kestoa. Mutta ne ei ehkäise sitä.

5)Onko luomu ja superfoodit hyödyllisiä?

Tutkimusten mukaan luomuruoka ei paranna vastustuskykyä, mutta se on kuitenkin maukaampaa kuin tavallisesti viljelty ruoka.

Superfoodeille ei ole vielä virallista määritelmää. Mutta yleensä ne on hyvin ravinnerikkaita. Niissä voi olla paljon esimerkiksi tiettyä vitamiinia.

Parasta superfoodia on suomalaiset marjat!

6)Voimakkaan väriset kasvikset, marjat ja hedelmät muunmuassa mustikka ja punajuuri parantavat vastustuskykyä, koska niissä on runsaasti flavonoideja.

Nämä kaksi viimeistä ei tarkasti ottaen kuulu aiheeseen, koska kyse ei ole ruuasta. Mutta en malta olla lisäämättä niitä.

7)Stressi heikentää tutkitusti vastustuskykyä.

8)Avantouinti parantaa tutkitusti vastustuskykyä.

On siitä omakohtaista kokemusta. Mutta hillitsen itseäni kirjoittamasta siitä enempää. Kirjoitan joskus vaikka koko postauksen avantouinnista. Muuten tästä tulee taas liian pitkä juttu.

Onko sinulla joitakin hyväksi havaittuja keinoja vastustuskyvyn parantamiseen?

Lähteet: Hyvä Terveys 9/2017, kuvat Pexel

SAIRASTIN MASENNUSTA MELKEIN VUODEN

Masennuksestani on nyt melkein 10 vuotta aikaa. Joten pystyn kirjoittamaan siitä. En ole enää vereslihalla.

Ja etenkin haluan kirjoittaa. Mielestäni mielen sairauksista  ei pitäisi vaieta. Tai hävetä niitä. Suomalaisen yhiteiskunnan on vähitellen muututtava ja avauduttava. Merkkejä siitä jo onneksi on. Mieleltään sairaita ei pitäisi stigmatisoida eli leimata heidät häpeän polttomerkillä.

 

Ihminen on kokonaisuus. Mieli ja ruumis toimivat yhdessä. Monien  mielen sairauksien syyt voivat olla ruumiillisia ja perinnöllisiä. Esimerkiksi masennuksessa välittäjäaine serotoniinin lasku. Ja aivojen osan hippokampuksen pieneneminen.

Selkäkipu voi johtua mielen asioista. Esimerkiksi stressistä, uupumuksesta, huolista. Syy- ja seuraussuhteita ei vielä tiedetä.

Ihmisten pitäisi voida/saada puhua masennuksesta samalla tavalla kuin esimerkiksi diabeteksesta tai hartoiden jumista.

No, nyt tämän jupinan jälkeen kerron oman kokemukseni masennuksesta.

Masennus alkoi loppukesällä. Sinnittelin töissä koko vuoden. Kunnes toukokuun lopussa romahdin täysin.

Aamut olivat kauheimpia. Heräsin erittäin ahdistuneena. Käteni vapisivat niin, että tuskin sain meikattua. Mielessäni oli vain yksi ajatus: Miten jaksan tämän päivän?

Töissä olin koko ajan ahdistunut ja ylihuolestunut kaikesta. Onnistuin kuitenkin näyttelemään tavallista minääni. Me opet ollaan pohjimmalta ehkä vain keskinkertaisia näyttelijöitä. 

Masennustani hallitsi nimenomaan ahdistus. Päälimmäisinä tunteina ei olleet suru ja alakulo. Tietysti olin surullinen olostani. Iltaisin sängyssä alakulo puhui:"Ei sinusta ole enää ihmiseksi. Ei sinusta ole mihinkään."

Töiden jälkeen sain kotityöt joten kuten tehtyä. 

Aloin eristäytyä. En halunnut tavata edes ystäviänikään. En jaksanut. Töiden ja kotitöiden jälkeen makasin sängyssä tyhjin silmin.

Menin psykiatrille. Sain masennuslääkkeet.

Diagnoosi keskivaikea masennus.

Vei reilun kuukauden, että lääkkeet alkoivat vaikuttaa. Mutta ei ne minua niljanteisesta suosta nostaneet. Olo vähän tasottui. Mutta olin edelleen hyvin ahdistuneesti masentunut. Sain myös lähetteen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Elin päivä kerrallaan: kumpa jaksaisin tämän päivän.

En halunnut sairauslomaa. Koska uskon, että se olisi voinut jopa pahentaa masennustani. Kaiken kurjuuden keskellä minulla oli edes jokin suunta elämässä: työ. Töiden vuoksi en myöskään voinut eristäytyä kokonaan.

               Nurmaa joki patoineen.

Yhtä selkeää syytä en psykiatrien ja itseanalyysin kanssa sairauteeni löytänyt.

Kaikki oli elämässäni juuri silloin hyvin. Kaksi, tervettä kouluikäistä lasta. Hyvä aviomies. Mukava työ. Kivat harrastukset ja ystävät. Sopivasti lepoa ja työtä.

Joten ehkä masennus pystyi ottamaan tilansa, jota se oli odottanut jo kauan.

Se sai toteutua.

Minun oli ehkä aika surra kaikkea raskasta, mikä liittyi erityisesti nuoruuteeni. Isän itsemurhaa. Äidin kuolemista viinaan. Parhaimman ystäväni itsemurhaa. Ja monen niin läheisen kuolemaa.

Luulin surreneeni  jo tarpeeksi. Itkin jokaista läheistä vuoden verran.Mieli on tieteessäkin niin tutkimaton, että mitään 100% varmaa siitä ei voi sanoa.

Minua ei kiinnostanut mikään.Minua ei haluttanut mikään.En saanut ruokaa kunnolla alas. Laihduin. En jaksanut liikkua. Ennen se oli ollut suuri mielihyvän lähde.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että etenkin liikunta helpottaisi masennusta. Entä jos ei millään keinolla jaksa liikkua?

Minulle tuli rintakipuja ja pääkipua. Unettomuutta ei onneksi tullut. Ehkä pakenin uneen kurjaa tilannettani. Käteni vapisivat jatkuvasti.Sydän hakkasi.

Mieheni tuki minua parhaansa mukaan.

Mutta sitten toukokuussa - talven sinnittelyn ja tuskan jälkeen - romahdin.

Olin menossa töihin valvomaan koetta, mutta en millään meinannut päästä opehuoneeseen vieviä portaita ylös. Jaloista meni kaikki voima. Valtava ahdistus vyöryi päälleni.

Porras portaalta kuin hyvin iäkäs nainen sain raahauduttua opehuoneeseen ja sieltä rehtorin huoneeseen. Kerroin rehtorille, että minulla on kaikin puolin paha olo, ja voisiko hän pyytää miestäni hakemaan minut kotiin. En olisi siinä mielentilassa pystynyt ajamaan autoani.