Herkkäunisuus

 

Minä olen erityisherkkä ja siksi altis ympäristön aistiärsykkeille. Erityisherkkyys vaikuttaa myös tunteisiin ja ajatuksiinkin. Kuulen esimerkiksi äänet tavallista kovempina, haistan tuoksut vahvasti.

Mutta vaikka olen altis ympäristön ärsykkeille, nukun kuin tukki. Tässä yhtenä aamuna mies sanoi, että olet kyllä sikeäuninen, kun et herännyt ukkoseen.  Olen hyvin kiitollinen sitkeäunisuudesta.

Osa ihmisistä on herkkiä aistimaan ympäristön ärsykkeitä, ja siksi he havahtuvat helposti hereille. Tämä ominaisuus vaikeuttaa nukkumista, mutta siitä on myös hyötyä.

Ikkunasta heijastuvat varhaiset auringonsäteet tai seinällä tikittävä kello turhauttavat silloin, kun ne sotkevat yöunet. Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan edes huomaa verhon takaa pilkahtelevaa valoa tai ulkoa kantautuvia ääniä, kun taas toisten uni häiriintyy muita herkemmin.

Herkkäunisuus ei ole tautiluokiteltu unihäiriö vaan se on ihmisen ominaisuus. Se liittyy aistitoimintojen herkkyyteen. Aistitoimintojen herkkyys on ominaisuus, joka on synnynnäistä.

Herkkäunisuus on usein perinnöllistä. On tavallista, että jos lapsella on aistiherkkyyttä, sitä löytyy myös ainakin toiselta vanhemmalta.

Aistiherkkyys mahdollistaa luovuutta. Aistiherkkiä ihmisiä on keskimääräistä enemmän taiteilijoiden ja tutkijoiden parissa, mutta myös liike-elämän menestyjissä.

Ihminen herää tavallisestikin muutaman kerran yössä, mutta lyhyitä heräämisiä ei yleensä muista aamulla. Ylivirittyneenä saattaa kuitenkin jäädä hereille.

Herkkäunisuutta voi vaimentaa korvatulpilla ja pimennysverhoilla tai silmälapuilla. Myös turvalliset nukkumaanmenorituaalit voivat hyödyttää unen häiriöherkkyydestä kärsiviä.

Tällaisia rituaaleja voi olla makuuhuoneen tuulettaminen, korvatulpat, kofeiiniton tee tai lämpimän maidon nauttiminen, lempivillasukat, lämmin suihku tai sauna.

Ehdottoman tärkeää on tehdä nukkumaanmenorituaaleistaan sellaisia, että kun menee sänkyyn, se tuntuu hyvältä: siellä on hyvä hengittää eikä huoneessa ole ärsyttäviä tekijöitä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.6.2021, kuvat Pixabay

Keskittymisen vaikeus digiaikana

Varmaankin kaikki tietää, että jatkuvat keskeytykset, silppumainen työpäivä, sähköpostit, viestit, puhelut keskeyttävät koko ajan työn tekoa. Joudutaan multitaskaamaan. Tutkimusten mukaan se ei ole yhtä tehokasta kuin yhteen asiaan keskittyminen. Vain 2 prosenttia ihmisistä on aidosti multitaskaajia.

Keskittymisen häiriöstä käytetään epävirallista nimitystä ADT eli attention deficit trait.

Aivot oppivat, ja se mitä toistaa, vahvistuu. Kun totuttaa aivot jatkuvaan pomppimiseen asiasta toiseen, ne eivät osaa tehdä enää yhtä asiaa kerrallaan.

Mieli on tottunut seikkailemaan niin paljon jatkuvassa ärsyketulvassa, ettei rauhoittuminen tahdo onnistua. Iltaisinkin saatetaan esimerkiksi televisiota katsoa kännykkä sylissä.

                                 Mielihyvän koukutus

Kun taskussa on viihdekeskus, ei tarvitse tylsistyä. Aivot ei saa hetkeäkään tyhjäkäyntiä, jota se nimenomaan välillä tarvitsisi.

Koska tietoa tulee koko ajan valtavasti, ratkaisu on tiedon silmäily. Ei syvempi lukeminen.

Keskittymistä säätelevät aivoalueet tarvitsevat käyttöä. Jos ei tietoisesti harjoita keskittymistä, hermoyhteydet heikkenevät, ja keskittyminen vaikeutuu. Taito, jota ei käytä, ruostuu.

                               Kohti kestävää tasapainoa

Oikea tasapaino ja hyvinvointi syntyy kestävän mielihyvän kautta.

Kun alkaa lukea kirjaa, mielihyvä ei välttämättä tule ensimäisellä sivulla. Mutta lukemisen jälkeen voi saada uusia ideoita ja elämyksiä. Kirjan maailma voi rikastuttaa omaa elämää.

Kestävässä mielihyvässä palkkio tulee jälkikäteen lukemisen seurauksena.

                             Yksi asia kerrallaan

Suurin ongelma ei ole ulkoinen häly. Laitteet saa pois päältä. Suurin ongelma on sisäinen kaaos, arvojärjestyksen puute tai rauhattomuus. Sekä omituinen tunne, että jää jostakin tärkeästä pois, jos ei seuraa nettiä tai somea.

Sisäistä hälyä voi oppia rauhoittamaan.

                           Omia tietoja ja ideoita

Keskittynyt tekeminen - vaikkapa värityskirjan värittäminen tai vaatteiden silittäminen -, auttaa aivoja aktivoimaan keskittymisen alueita. Mieli ja keho rauhoittuu. Tätä tilaa saatetaan kutsua aivojen tyhjäkäynniksi.

Tiedon jäsentelyn ja pitkäkestoiseen muistiin tallentamisen kannalta uni on tärkein tapa. Valveilla ollessa aivojen tyhjäkäynti mahdollistaa luovan tilan, jossa ideat ja suunnitelmat kypsyvät.

                        Keskittynyt on tehokas

Keskittyminen voi vaatia sinnikästä puurtamista. Ja tylsyyden sietämistä. Mutta se palkitsee. Se saa aikaan työn iloa. Keskittynyt on tehokas.

Kannattaa valita, mihin keskittyy. Kun keskitytään, tehdään vain sitä yhtä asiaa kerrallaan. Vain niin syntyy hyvä lopputulos ja turhat virheet jäävät tekemättä.

Oletko sinä hyvä keskittymään?

Lähteet: Hyväterveys 3/2019, kuvat Pixabay, Pexel

Hiljaisuus lataa aivoja

Minä olen aistiyliherkkä ja tarvitsen hiljaisuutta. Kotona vallitsee yleensä täysi hiljaisuus, ei radion tai television ääntä. Mies katsoo yläkerrassa televisiota. Minä luen päivän Hesarin paperiversiona ja romaaneja.

Nykyisin töissä on kaikenlaisia häiritseviä ääniä. Esimerkiksi kännykän kilahtelua. Tietsikan ärsyketulva on niin suuri, että se uuvuttaa aivotkin.

Hiljaisuudella on aivotutkimuksen mukaan tärkeämpi merkitys ihmisen hyvinvoinnille kuin uskoisikaan.

Säännöllinen hiljentyminen lataa aivoja ja lisää mielenrauhaa. Arjenpyörityksessä hiljaisuus ei ole kaikille itsestäänselvä asia vaan hiljaisuudelle pitää raivata oma tilansa. Esimerkiksi jos kulkee autolla tai julkisilla töihin voi pitää hiljentymisen hetken.

Täällä maalla ei ole julkisia. Usein autolla yksinään ajaessani toistan itselleni tekemää tyyneysharjoitusta, johon liittyy sanoja ja lauluakin. Se on rauhoittanut minua vuosia töihin mennessä ja kotiin tullessa.

Nopeassa ärsyketulvan elämässä hiljentymisestä on tullut hyvinvointitrendi. Järjestetään esimerkiksi hiljaisuuden retriittejä ja joogaviikonloppuja.Mutta hiljentymishetket voi "vetää" itsekin.

Pahimmillaa aivot voi joutua sressitilaan ärsyketulvassa, mikä heikentää terveyttä. Aivoja pitäisi itse ymmärtää hoitaa antamalla niiden palautua, levätä hiljaisuudessa.

Hiljaisuuden sanotaan tekevän ihmisistä luovempia ja vähemmän ahdistuneita.

Jos ei voi harjoittaa hiljaisuutta autossa, voi aamulla varata vaikkapa viisi minuuttia aikaa hiljentymiselle. Voi vaikka seurata omaa hengitystä sängyllä maaten tai rennosti istuen. Tai jos on levoton olo, voi laskea sisäänhengityksessä seitsemään ja uloshengityksessä yhdeksään. Tai panna kätensä pallean päälle ja vain hengitellä omaan tahtiin.

Miten paljon hiljaisuutta sinä tarvitset?

Lähteet: Ruohonjuurilehti 1/2019, kuvat omat

Omaehtoiset ihmiset viihtyvät myös yksin

Introvertit viihtyvät hyvin itsekseen. Sen sijaa ekstrovertit kaipaavat seuraa. Rochesterin yliopiston tutkijat tutkivat satojen vapaaehtoisten päiväkirjoja selvittääkseen, miksi toiset ovat tarkkoja omasta ajastaan, kun taas toiset kammoavat yksinoloa. Yllätys oli se, että  introverttius ja ekstroverttius ei juuri näyttänyt selittävän eroja.

Selvisi, että yksinolosta nauttiminen liittyykin ihmisen autonomiaan eli omaehtoisuuteen. Tutkijoiden mukaan ominaisuus näkyy niin, että ihmisen käytös, arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat linjassa, eikä ihminen ole altis ulkoisille paineille.

Omaehtoinen ihminen on kiinnostunut oppimaan kokemuksistaan ja hän suhtautuu uteliaasti kaikenlaisiin tunteisiin.

Introvertille yksin olo näyttäytyy pakona sosiaalisista tilanteista. Omaehtoiselle ihmiselle on tyypillistä hakeutua omiin oloihin, koska he kokevat sen antoisaksi.

Jotkut karttavat muiden seuraa ujouttaan. Toiset siksi, etteivät pidä ihmisistä. Omaehtoiset ihmiset nauttivat seurasta, mutta ovat mielellään myös yksin. Oman rauhan tarve ja itsenäisyys näyttää olevan yhteydessä myös luovuuteen.

Valittu yksinolo voi olla myönteistä. Mutta vastentahtoinen yksinäisyys nujertaa hyvinvointia.

Nautitko sinä yksinolosta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat

Sopivasti häpeää

Lapsuudessani sain välillä hävetä kovastikin. Koulussa voitiin laittaa rangistuksesi nurkkaan seisomaan. Siihen aikaan opettajat saattoivat vielä nälviä oppilaitaan avoimesti.

Nuorena häpesin isän itsemurhaa. Häpesin äitini alkoholismia. Ajan myötä näin viisikymppisenä en tunne enää useinkaan häpeää. Mokailu kuuluu elämään. Epäonnistumalla oppii parhaiten. Paitsi autoilua minun tapauksessani.

Ihminen voi hävetä melkein kaikkea maan ja taivaan väliltä itsessään ja itsensä ulkopuolella. Tekemättä jättämisiään. Ulkonäköään. Suorituksiaan. Puheitaan. Ystäviensä tekemisiä.

Häpeä liittyy ihmisarvoon. Syyllisyys yhteen tekoon.

Häpeän kokemuksessakin on kyse keskitiestä. Siitä ettei häpeää ole liikaa ja häpeä on tervettä. Häpeä on arvokas tunne, sillä se estää meitä tekemästä pahaa toisillemme.

Ihminen, jolla on sopiva määrä häpeää, tajuaa tehneensä väärin. Hänellä on empatiaa.

Liika häpeä vie ihmiseltä luovuuden, kyvyn elää itsensänäköistä elämää. Se kahlitsee ja rajoittaa hyvinvointia.

Väärää häpeää vastaan suojaa hyvä itsetuntemus ja itsetunto.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaalta ilmestyi juuri uusi kirja

Hirveä häpeä! Suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon.

Vijamaan mielestä suomalaiset ovat eläneet pitkään samanlaisessa häpeäkulttuurissa kuin japanilaiset.

Vasta nuoret ovat vapautumasta häpeästä, joka litisti suuria ikäluokkia.

Suomalaiseen sodanjäkeiseen traumaan kuului. Neuvostoliiton pelko. Herran pelko. Naapurin pelko. Möhlimisen pelko. Erilaisuuden pelko. Muun muassa.

Nuoret aikuiset ei enää koe samanlaista häpeää kuin aikaisemmin.

Työssään psykologian opettaja Viljamaa on huomannut häpeän muuttuneen suurien ikäluokkien voimakkaastakin häpeästä jopa äärilaitaan.

Häpeä panee ripustautumaan auktoriteettiin. Enää opettajan titteli ei tuo automaattisesti auktoriteettia. Nykynuorilla on aina ollut mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. He tuntevat arvonsa.

Nykypäivänä itseään ei kannata tai tarvitse vähätellä. Vaan omaa erinomaisuutta saa tuoda rohkeasti esiin.

Entistä itsekeskeisemmäksi muuttunut yhteiskunta on kuitenkin kehittänyt itsetunnon joillakin nuorilla liiankin suureksi. Heidän pitäisi opetella myös toisten kunnioittamista ja kuuntelemista.

Tulevaisuuden työelämässä nykynuoria ei johdeta huutamalla. He kysyvät aina miksi. Työn mielekkyys ja hyvä, rento työympäristö ovat heille tärkeitä.

Viljamaa kertoo, että jos hän joutuu jollakin tapaa rajoittamaan oppilasta tai vaikka arvosana ei miellytä. Oppilas saattaa puuskahtaa, että teen sinusta valituksen ja ilmoitan rehtorille. Monesti kyseenalaistetaan auktoriteetti, vaikka itse ollaan laiskoja. Mikä on harmi.

Mitkä ovat suurimmat häpeän aiheesi tai mokasi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.9.2018, kuvat Pixabay

Päätin rikkoa edes yhden rutiinini

 

Minä päätin  olla nyt radikaali naisihminen. No, eipä tuo taida  kovin mullistavaa olla rikkoa aamiaisrutiininsa. Kovin pieni on tämä elämäni.

Olen kauan aikaa syönyt aamupalaksi turkkilaista jugurttia marjoilla, avokadon, saksanpähkinöitä, granaattiomenamehua kollageeni jauheella terästettynä, kahvia. Mutta nyt tämä nainen alkaa syödä kaurapuuroa marjojen kanssa. Granaattiomenamehu säilyy aamupalassa, koska se on niin ihanan kirpakkaa. Että varmasti aukaisee silmät. Ja nyt ruisleipää juustolla. Avokado ja saksanpähkinät jääköön vaikka välipalaksi.

Olen vallan innostunut surauttamaan smoothien välipalaksi. Joko vihersmoothieta, jossa on lehtikaalia tai pinaattia, varsiselleriä ja reippaasti inkivääriä ja piimää nesteenä. Jees, tähän smoothieen voisin lisätä nuo avokadon ja saksanpähkinät. Marjasmoothiessa on usein mustikoita, mansikoita, vadelmia ja nesteenä mantelimaitoa. Tykkään vain kovasti smoothien mausta ja raikkaudesta. Terveysvaikutukset tulee kakkosena.

Mutta aamuni hiljaisuus pysyy varmaan loppuelämäni. Ei radiota, televisiota, digiä. Vain pieni lukuhetki aamiaisen äärellä. Eikä kiirettä. Ehkäpä - tiedä häntä - teen muutoksia myös muihinkin rutiineihin. Katsotaan nyt sitten. Olisiko tämä sitä viidenkympin villitystä? Mutta toisaalta niin, niin pientä näpertelyä ja muutosta. Vapaaehtoistyötä vanhusten parissa olen vähän suunnitellut. Se ei taida olla kovinkaan villiä. Jotta kunnon villitys olisi vallannut minut. Luulen että minun olisi pitänyt muuttaa pukeutumista, meikata kunnolla ja silmäillä muita miehiä. Eipä sovi asiantilaan.

Asiantuntijat neuvovat käymään läpi rutiineja ja hylkäämään vain huonoja sellaisia. Hyvistä rutiineista kannattaa pitää kiinni. Nimenomaan jos siltä tuntuu. Rutiineja kannattaisi rikkoa niin, että uudet rutiinit tuottaisivat mielihyvää, oppimisen iloa ja työasioista irtaantumista.

    

Ihminen tottuu nopeasti mihin tahansa. Tottuu olemaan vaikka sohvaperuna, joka ei juurikaan harrastele liikuntaa. Perjantaikänneihin tottuu ja monenlaisiin muihin riippuvuuksiin.

Rutiinit ovat ihmiselle tärkeitä. Ne lisäävät tunnetta arjen hallinnasta ja turvallisuudesta. Rutiinit myös vapauttavat voimavaroja, kun ei tarvitse joka päivä miettiä, mitenhän tämänkin  jutun tekisin.

    Näin ensimmäiset sinivuokot muutama päivä sitten.

Lopuksi neljä vinkkiä rutiineiden ravisteluun.

1)Liiku. Jos alat liikkua enemmän. Elämässä tapahtuu muitakin muutoksia. Uni on parempaa. Mieliala on positiivisuusvoittoinen.

2)Opiskele uutta. Uuden oppiminen virkistää kummasti mieltä. Minulla se on tällä hetkellä digin opettelua.

3)Anna tilaa luovuudelle. Aloita uusi harrastus, joka virittelee luovuutta. Vaikka laulua, näyttelemistä, tanssia, maalaamista, kirjoittamista, kaunokirjallisuuden lukemista.

4)Liikutu. Mene luontoon, konsertteihin, teatteriin, elokuviin. Eläydy ja anna tunteiden koskettaa. Itkun ja naurun tulla. Näin sisäinen maailmasi rikastuu ja laajenee.

Minkälaisia rutiineja sinulla on?

   

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2018, kuvat omat

Harjoittelen onnistumista

Minä olen onnistunut oppimaan kokkaamaan, leipomaan ja kasvattamaan lapsia. Eiväthän nämä suuren suuria taitoja ole. Karttuvat kokemusten myötä. Mutta elämässä hyvin tärkeitä ja olennaisia taitoja. Niin sanotulla kovalla työllä, sinnikkyydellä, tavoitteellisuudella olen onnistunut selviytymään aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa ja yliopistossa huonoista lähtökohdistani huolimatta. Ne vaativat tietoista punnerrusta ja huhkimista.

Nyt tähän väliin vähän asian vierestä. Kun olen niin malttamaton luonne. Pitää kertoa heti ja paikalla. Eilisessä postauksessa "Yritän sisustaa ja mies kauhistelee" minulla oli kalaverkko sisustuselementtinä, josta mies järkyttyi. Kun hän oli siinä mielentilassa sain puhuttua hänet tekemään hyllyn kalaverkon päälle, johon vastapainoksi laittaisin värikkäitä retroastioita. 

Vähän piti naputtaa ja luonteelleni ominaisesti kiirehtiä. Mutta hän teki kuin tekikin sen hyllyn raakalaudasta. Ei sekään mikään suuren suuri esteettinen elämys ole. Mutta kyllä kelpaa minulle. En ole turhan tarkka asioissa, joita en edes itse osaa tehdä. Olihan tämäkin episodi onnistumista, josta tämä kirjoitus kokonaisuudessaan kertoo. Onnistuin puhumaan miehen ympäri. Olen onnistunut ostamaan - mielestäni ihanan - kalaverkon halvalla. Olen myös vähitellen onnistunut ostamaan edullisesti vanhoja retroastioita ja muutakin vanhaa. Ja astiat on ihan nättejä ja pääsivät pois kaapin pimeydestä.

Päätin eilen myös nostella vanhoja Arabian lautasia esille. Löysin Tokmannilta sellaisia jänniä napsukoita, joilla niitä saa seinälle. Mutta olen niin epäkäytännöllinen luonne, että mies varmaankin joutuu auttamaan minua.

Onnistuminen on taito, jota jokainen ihminen voi harjoitella. Mutta se onnistuu vain. Jos itse haluaa muutosta ja uskoo vankasti asiaansa. Ikävä kyllä jatkuvan epäonnistumisenkin voi oppia. Kannattaisi luottaa "itseään toteuttavaan ennusteeseen". Kun uskoo onnistuvansa. Onnistuu. Kun uskoo epäonnistuvansa. Epäonnistuu.

Kaikilla on epäonnistumisen kokemuksia. Ne kuuluvat elämään. Hyvin harva ihminen on niin onnekas, että pääsee tavoitteeseensa ensimmäisellä kerralla. Usein se, mikä näyttää ulkopuolisen silmin onnistumiselta, on seurausta harjoittelusta ja  sitkeästä yrittämisestä.

Onnistumista yrittävän kannattaisi myös katsoa ympärilleen. Minkälaisten ihmisten seurassa on? Jos tunnelma on latistava ja väheksyvä, voi miettiä seuransa valitsemista uudelleen. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee laumansa kannustusta. Luovuus ei puhkea kukoistukseensa. Jos sanotaan, ettei sinusta tule mitään.

Sitkeän yrittämisen ja kannustavan ympäristön lisäksi tutkijat ovat havainneet, että onnistujissa on tietynlaista kepeyttä. He osaavat nauraa itselleen. Tämä rentouttaa ja auttaa onnistumaan.

Itselleen ei kannata asettaa kuitenkaan ylimitoitettuja vaatimuksia. Perfektionistille voi käydä niin, ettei hän ehdi levätä kunnolla. Vaan yrittää ja yrittää yli voimiensa olla aina vaan parempi. Siksi hän lopulta uupuu ja epäonnistuu.

Onnistujat ei paahda eteenpäin koko ajan täysin kierroksin. Onnistumisen este voi olla liika yrittäminen. Välillä voi relata. Ja vain olla. Tämä on luovuuden edellytys. Vapaa-aika. Jouten olo.

Missä asioissa sinä katsot onnistuneesi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat omat.

Tilannetajuni on huono

Tilannetajuni on vieläkin jo tässä iässä keskeneräinen.

Saatan puhua toisten ihmisten päälle. Saatan töksäytellä.

Nauran väärässä kohtaa. Harva ymmärtää huumorintajuani. Se kun on aika mustaa ja ironista.

Mutta onneksi olen edes aidosti kiinnostunut ihmisistä. Ymmärrän myös vastavuoroisuuden ihmissuhteissa.

Tämän samaisen postauksen yritin julkaista viime viikolla. Sen kanssa oli ongelmia. Tämä oli vähän aikaa netissä. Anteeksi toisto niille jotka ehtivät jo lukea tämän.Tähän asti digiblodillekin ymmärrettävä Blogger-alusta on toiminut hyvin. Nyt se (oikeastihan mikähän "se"; näen mielikuvituksen silmin pari nörtistäkin nörtimpää suhaamassa siellä kaikenlaisten piuhojen kanssa...Mutta mihin niitä oikeasti tarvitsee, kun voi vain naputella...) on alkanut oikutella. Siispä yritän nyt uudestaan, josko tämä tulisi julkaistuksi.

Siis tilannetajusta. Näin vain on. Että joku työkavereista kokouksissa tajuaa vikkelään tilanteen. Löytää tilanteeseen sopivat sanat ja hyvät kysymykset.

Tilannetajuun tarvittaisiin kykyä havainnoida muita. Tehdä tulkintoja havainnoistaan ja toimia eteenpäin pyrkien.

Onneksi on viisaita neuvoja, miksi opetella tilannetajua. Mitä hyötyä on tilannetajusta?

Mitä hyötyä on tilannetajusta?

• Yhteistyö paranee. Kun työntekijät esimerkiksi kokouksessa ymmärtävät ja ottavat huomioon toistensa tunnetilat. Silloin ei synny ikäviä norsu posliinikaupassa hetkiä. Tilannetaju antaa tilaa myös intuitiiviselle - syvälle, vaistonvaraiselle - yhteistyölle. Mutta tämä sopii vain melko pieniin työyhteisöihin.
• 
• Luovuus lisääntyy. Intuitiivista tekemistä voi aina kehittää. Se lisää luovuutta. Voidaan uskoa, että on olemassa ratkaisuja, joita vaan ei heti huomaa.
• Mieli rauhoittuu. Tilannetaju auttaa ymmärtämään, mikä ympärillä vaikuttaa mieleen ja sen myötä toimintaan. Tämä rauhoittaa mieltä mukavasti.

Minkälainen tilannetaju sinulla on?

Lähteet: Hyvä Terveys 11/2017, kuvat omat