Minä olen onnistunut oppimaan kokkaamaan, leipomaan ja kasvattamaan lapsia. Eiväthän nämä suuren suuria taitoja ole. Karttuvat kokemusten myötä. Mutta elämässä hyvin tärkeitä ja olennaisia taitoja. Niin sanotulla kovalla työllä, sinnikkyydellä, tavoitteellisuudella olen onnistunut selviytymään aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa ja yliopistossa huonoista lähtökohdistani huolimatta. Ne vaativat tietoista punnerrusta ja huhkimista.
Nyt tähän väliin vähän asian vierestä. Kun olen niin malttamaton luonne. Pitää kertoa heti ja paikalla. Eilisessä postauksessa "Yritän sisustaa ja mies kauhistelee" minulla oli kalaverkko sisustuselementtinä, josta mies järkyttyi. Kun hän oli siinä mielentilassa sain puhuttua hänet tekemään hyllyn kalaverkon päälle, johon vastapainoksi laittaisin värikkäitä retroastioita.
Vähän piti naputtaa ja luonteelleni ominaisesti kiirehtiä. Mutta hän teki kuin tekikin sen hyllyn raakalaudasta. Ei sekään mikään suuren suuri esteettinen elämys ole. Mutta kyllä kelpaa minulle. En ole turhan tarkka asioissa, joita en edes itse osaa tehdä. Olihan tämäkin episodi onnistumista, josta tämä kirjoitus kokonaisuudessaan kertoo. Onnistuin puhumaan miehen ympäri. Olen onnistunut ostamaan - mielestäni ihanan - kalaverkon halvalla. Olen myös vähitellen onnistunut ostamaan edullisesti vanhoja retroastioita ja muutakin vanhaa. Ja astiat on ihan nättejä ja pääsivät pois kaapin pimeydestä.
Päätin eilen myös nostella vanhoja Arabian lautasia esille. Löysin Tokmannilta sellaisia jänniä napsukoita, joilla niitä saa seinälle. Mutta olen niin epäkäytännöllinen luonne, että mies varmaankin joutuu auttamaan minua.
Onnistuminen on taito, jota jokainen ihminen voi harjoitella. Mutta se onnistuu vain. Jos itse haluaa muutosta ja uskoo vankasti asiaansa. Ikävä kyllä jatkuvan epäonnistumisenkin voi oppia. Kannattaisi luottaa "itseään toteuttavaan ennusteeseen". Kun uskoo onnistuvansa. Onnistuu. Kun uskoo epäonnistuvansa. Epäonnistuu.
Kaikilla on epäonnistumisen kokemuksia. Ne kuuluvat elämään. Hyvin harva ihminen on niin onnekas, että pääsee tavoitteeseensa ensimmäisellä kerralla. Usein se, mikä näyttää ulkopuolisen silmin onnistumiselta, on seurausta harjoittelusta ja sitkeästä yrittämisestä.
Onnistumista yrittävän kannattaisi myös katsoa ympärilleen. Minkälaisten ihmisten seurassa on? Jos tunnelma on latistava ja väheksyvä, voi miettiä seuransa valitsemista uudelleen. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee laumansa kannustusta. Luovuus ei puhkea kukoistukseensa. Jos sanotaan, ettei sinusta tule mitään.
Sitkeän yrittämisen ja kannustavan ympäristön lisäksi tutkijat ovat havainneet, että onnistujissa on tietynlaista kepeyttä. He osaavat nauraa itselleen. Tämä rentouttaa ja auttaa onnistumaan.
Itselleen ei kannata asettaa kuitenkaan ylimitoitettuja vaatimuksia. Perfektionistille voi käydä niin, ettei hän ehdi levätä kunnolla. Vaan yrittää ja yrittää yli voimiensa olla aina vaan parempi. Siksi hän lopulta uupuu ja epäonnistuu.
Onnistujat ei paahda eteenpäin koko ajan täysin kierroksin. Onnistumisen este voi olla liika yrittäminen. Välillä voi relata. Ja vain olla. Tämä on luovuuden edellytys. Vapaa-aika. Jouten olo.
Missä asioissa sinä katsot onnistuneesi?
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat omat.
Missäkö asiassa,,, noo,jokapäiväisessä selviytymissä yleensä,, ilon säilyttämisessä,,kaikesta huolimatta.... ja tuo on tärkeää,ei sellaisten seuraan,jotka yrittävät hyydyttää,ilon ja olemisen vapauden,,siis latistajat,,, ,,, mutta: Hyvää vappua sinulle Marja :)
VastaaPoistaKiitos, Tuula, kommentistasi. Se on suuri onnistuminen, kun osaa iloita kaikesta huolimatta. Noita latistajia piäisi yrittää välttää ainakin lähipiirissään. Voihan heidän lyttäämistaipumuksestaan saada osansa sopivin väliajoin, eikä se vie silloin onnistumisenhalua vaan huvittaa.
PoistaHei Marja! Mukavaa vappulounasta thai- ravintolassa! Itse aion mennä tivoliin ja syödä omia sapuskoitani sen jälkeen jos hattaransyönnin jälkeen jaksan. Ex mieheni sanoi myös minua malttamattamaksi ja jopa hätäiseksi asioiden suhteen. No minusta hän vain oli hidas. Onnistuin löytämään itsestäni tuon nukkemuotoilun taidon. Osaan tehdä kolmiulotteisia esineitä katsoen kuvasta miltä se näyttää tai ilman kuvaakin. En osaa maalata tauluja se on varmaa, vaikka en ole edes yrittänyt, tiedän sen muutenkin. Osaan tehdä käsitöitä ja välillä onnistun välillä en. On hienoa huomata jos oivaltaa miten joku asia tehdään. Minusta ei olisi kovin kirjallisiin töihin. Tarkoitan tarkkuutta siinä. Tosin tykkään kirjoittaa. Romaanejakin olen yrittänyt. Kirjoitin pari. Mutta lopetin sen liian kunnianhimoisena yrityksenä. Ne eivät kelpaisi julkaistavaksi. Olen onnistunut löytämään toisen hyvän harrastuksen, näyttelemisen. Shakespearen mukaeltua Kesäyön unelmaa aletaan esittää kesän ohjelmistossa Jyväskylässä ja olen mukana siinä! Rattoisaa vappupäivän jatkoa!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Ravintolassa ruoka oli sopivan tulista. Ja monia kasvisvaihtoehtoja.Me käydään ulkona syömässä todella harvoin. Vain joinakin iloisina juhlapäivinä,ja myös siksi että tykkäämme laittaa ruokaa molemmat. Tivolissa oli varmasti mukavasti hulinaa.Tiedätkö, minunkin mieheni on hidas. Hyvin hidas lastenkin mielestä. Olemme siinä mielessä vastakohdat ukkoseni kanssa. Ne facessa olleet nuket olivat tosi kauniita. Ei olisi uskonut, että joku osaa ne käsityönä tehdä. Olet taitava. Miksi olet noin jyrkkä kirjoittamisesi suhteen? Älä ole liian varma, etteikö ne olisi kelvanneet kustantajalle. Ja omakustannuksia voi tehdä. Nekin aina varmasti löytää lukijansa. Sinulla on paljon harrastuksia. Näytteletkin vielä. Minua ei saisi esiintymislavalle. Ei sitten millään. On vähän outoa, että olen ope, mutta kaikkea muuta esiintymistä saatan jännittää kovastikin. Mukavaa Vapun päivän iltaa sinulle!
PoistaHei Marja. Kyllä näytteleminen jännittää. Mutta jo lapsena tykkäsin siitä. Vaikka olen oma itseni mutta esitän jotakin toista. Se on mielenkiintoista. Minusta omana itsenä esiintyminen on paljon vaikeampaa, kuten esimerkiksi esitelmän pitäminen. Hyvä että sait nauttia ravintolassa käymisestä!
PoistaKiitos, Merja, kommentista. Jännä juttu. Mutta monet ammattinäyttelijätkin sanovat samaa kuin sinä. Kun eläytyy rooliin, unohtaa sen jännittävän puolensa. Mutta tuokaan ajatus ei saa minua ikinä, koskaan esiintymislavalle.
PoistaAivan Marja. Minä halusin esiintyä jo lapsena ha niin teinkin. Halusib aina koulunöytelmiin ja laulamaan. Kolme neljästä lapsestani on perinyt tai ominut miten vaan tämän saman halun. Laulavat soittavat ja näyttelevät mielellään.
PoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Ihanaa että lapsesi ovat perineet sinun hienon taitosi.
PoistaHienosti tuo raakalautahylly sopii verkon kanssa yhteen. Olet onnistunut kääntämään miehen pään varmaan joskus ennenkin 😀 Minä tykkään, kun käytät omia kuvia ❤️Osoitus onnistumisesta sekin. Aistin, että olet toisinaan liian ankara itsellesi.
VastaaPoistaLapsena haaveilin "omasta lastenkodista" ja matkustamisesta. Molemmat isot haaveeni olen mieheni kanssa onnistunut toteuttamaan. Samoin monta pienempää.
Kivaa illan jatkoa sinulle!
Katson onnistuneeni vaimona ja äitinä. Olen myös onnistunut opiskelemaan itselleni ammatin, vaikka lapseni olivatkin silloin pieniä. Olen myös hyvä työssäni, joten onnistumista sekin kai on.
VastaaPoistaKiitos, Outi, kommentistasi. Nämä kommentit ovat jotenkin sekaisin täällä. Eikä ole ensimmäinen kerta. Hienoa, että uskallat sanoa, että olet hyvä työssäsi. Minä aina epäilen.Elämässä on loppujen lopuksi tärkeintä läheiset.Pyyteetön keskinäinen rakkaus.
PoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Ihanaa että olet onnistunut toteuttamaan unelmasi miehesi kanssa.Juu, kyllä miehen päätä on tullut kääneltyä. Minulla on niin kiire elää. Mutta pystyn myös vain oleilemaan, hiljentymään ja lukemaan paperikirjoja syvästi nauttien.Olen tosiaankin välillä liian ankara itselleni, vaikka vanhempani eivät olleet ankaria minulle. Eivät jaksaneet ja ehtineet. Sisälläni ei ole ankaraa puhetta vaan lohduttavaa ja kannustavaa.Ehkäpä se tulee siitä, etten ole syntynyt kulta- enkä edes rautalusikka suussani. On pitänyt selviytyä ja kamppailla yksin. Kunnes menin naimisiin. Toisaalta olen aika laiskakin muun muassa kotihommien suhteen. Nytkin vatkuttelin pari viikkoa ikkunoiden pesun kanssa. Kunnes sain ne tänään viimein pestyä. Siinäpä riehakasta vapputunnelmaa! Olen toivottoman hajamielinen. Ehkä se on osittain ankaruudesta pakoa: ei tarvitse tehdä, kun ei muista. Asiasta toiseen. Sinä olet pitänyt blogia pitkään. Osaisitko sanoa, miten ihmeessä minun kuvani ovat muuttuneet suuremmiksi? Ei ne ennen noin mahti-isoja olleet. Vai kuvittelenko vain, koska kiinnitän niihin nykyisin enemmän huomiota kuin ennen. Enkä pysty ja halua lukea vanhoja postauksiani. Paitsi jos viittaan niihin.Silloinkin vain etsin postauksen nimeä. Huomenna on jännittävä päivä. Joudun menemään tutkimuksiin Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan.PET-kuvaus.Niitä laitteita ei ole Mikkelissä. Lääkäri epäilee, että alavatsassani on jotakin vialla. Tämä viikko on ollut luulosairauteen taipuvaiselle raskas.Mutta on hyvä saada asialle selvyys. Sinulla on varmaankin sairastettujen syöpien myötä kokemusta tuosta PET-kuvauksesta.On kuulemma tarkin tutkimus, mitä on olemassa. Kun halutaan nähdä ihmisen sisälle. Koko homma kestää lähetteen mukaan neljä tuntia. Olen varmasti raato sen jälkeen. Toivotan mukavaa Vappuiltaa! Ja toukokuun iloa!
VastaaPoista