Sairastin itse aikoinaan vuoden verran keskivaikeaa masennusta. Se oli todella suden vuosi. Kaikki tuntui olevan ulkonaisesti ja sisäisesti hyvin, mutta silti sairastuin. Todella pahasti. Ehkäpä minulla oli silloin tilaa antaa masennuksen tulla. Tämän minulle mainitsi viisas Kirsti Mummon päivitykset blogin pitäjä kommentissa. Kirstin blogi tässä. Olen kirjoittanut omasta masennuksesta täällä viime syyskuussa. En yleensä ikinä halua tai pysty lukemaan vanhoja postauksiani. Tämän luin. Tuntui todella kipeältä, pahalta lukea täysin toivottomasta itsestäni.
Masennus on jo kansantauti. Siihen sairastuu elämänsä aikana yksi viidesosa ihmisistä. Noin puolella se uusiutuu. Masennus on myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti samalla masennuslääkkeiden käyttöä kauhistellaan. Ei kukaan julkimo - joka tilittää loppuun palamista tai masennusta mediassa - muka käytä lääkkeitä. Täyttä puppua!
Nykyisin masennus jaetaan eri alaryhmiin sen mukaan, mikä alunperin aiheutti mielialan laskun. Olen kirjoittanut tästä aiheesta postauksen vime marraskuussa.
Masennus voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Kuten kaikki psyykkiset ongelmat. Vain vaikea masennus vetää ihan sängynpohjalle. Eikä sieltä nopeasti nousta.
Masennuksen syitä on lukemattomia: yksinäisyys, koettu trauma, vaikea elämäntilanne, avo/avioero, työttömyys, pitkittynyt suru, synnytys, jokin fyysinen sairaus, anoreksia...
Masentuneina jotkut syövä liikaa ja nukkuvat paljon. Toiset kärsivät unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta.
Osalla potilaista on löydetty matala-asteista tulehdusta, ja stressihormoni kortisolin nousemista. Lisäksi välittäjäaine serotoniinin määrä vaihtelee. Tutkijat haluaisivat verikokeet ja laboratoriotestit masennuksen hoidon valintaan.
Masennuksen syitä on vaikea panna eri luokkiin. Jonkinlainen karkea jako voisi olla tämä: perinnöllisyys, persoonallisuus, temperamentti, ikävät elämäntapahtumat ja pitkäaikainen stressi.
Depressiotaipumus periytyy melko helposti. Persoonallisuuden piirteistä riskiä nostaa taipumus kokea kielteisiä ajatuksia ja tunteita arkielämässä. Isompi kielteinen kokemus voi tempaista ihmisen depression pimeään luolaan.
Naisten sairastumisriskissä korostuu ihmissuhdeongelmat ja persoonallisuus eli luonne. Miehillä taasen korostuu työhön ja talouteen liittyvät murheet ja päihteiden käyttö.
Paljon alkoholia käyttävistä ja masennuksesta kärsivistä noin puolella masennus on alkoholin syytä. Toisella puolella se on itsenäinen sairaus. Varmaankin kaikki alkoholia käyttävät tietävät, että krapulassa on usein alakulo ja ikävä olo.
Usein sanotaan, että vähäinen alkoholin käyttö on turvallista ja jopa hyväksi sydämelle. Mutta jokaisen annoksen, iän karttumisen, lääkityksen lisääntymisen takia masennukseen sairastumisen riski kasvaa.
Tunnetko masennusta sairastavia tai oletko itse joskus sairastanut masennusta?
Lähteet: TM 2/2017, kuvat omat
Masennus on jo kansantauti. Siihen sairastuu elämänsä aikana yksi viidesosa ihmisistä. Noin puolella se uusiutuu. Masennus on myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti samalla masennuslääkkeiden käyttöä kauhistellaan. Ei kukaan julkimo - joka tilittää loppuun palamista tai masennusta mediassa - muka käytä lääkkeitä. Täyttä puppua!
Nykyisin masennus jaetaan eri alaryhmiin sen mukaan, mikä alunperin aiheutti mielialan laskun. Olen kirjoittanut tästä aiheesta postauksen vime marraskuussa.
Masennus voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Kuten kaikki psyykkiset ongelmat. Vain vaikea masennus vetää ihan sängynpohjalle. Eikä sieltä nopeasti nousta.
Masennuksen syitä on lukemattomia: yksinäisyys, koettu trauma, vaikea elämäntilanne, avo/avioero, työttömyys, pitkittynyt suru, synnytys, jokin fyysinen sairaus, anoreksia...
Masentuneina jotkut syövä liikaa ja nukkuvat paljon. Toiset kärsivät unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta.
Osalla potilaista on löydetty matala-asteista tulehdusta, ja stressihormoni kortisolin nousemista. Lisäksi välittäjäaine serotoniinin määrä vaihtelee. Tutkijat haluaisivat verikokeet ja laboratoriotestit masennuksen hoidon valintaan.
Masennuksen syitä on vaikea panna eri luokkiin. Jonkinlainen karkea jako voisi olla tämä: perinnöllisyys, persoonallisuus, temperamentti, ikävät elämäntapahtumat ja pitkäaikainen stressi.
Depressiotaipumus periytyy melko helposti. Persoonallisuuden piirteistä riskiä nostaa taipumus kokea kielteisiä ajatuksia ja tunteita arkielämässä. Isompi kielteinen kokemus voi tempaista ihmisen depression pimeään luolaan.
Naisten sairastumisriskissä korostuu ihmissuhdeongelmat ja persoonallisuus eli luonne. Miehillä taasen korostuu työhön ja talouteen liittyvät murheet ja päihteiden käyttö.
Paljon alkoholia käyttävistä ja masennuksesta kärsivistä noin puolella masennus on alkoholin syytä. Toisella puolella se on itsenäinen sairaus. Varmaankin kaikki alkoholia käyttävät tietävät, että krapulassa on usein alakulo ja ikävä olo.
Usein sanotaan, että vähäinen alkoholin käyttö on turvallista ja jopa hyväksi sydämelle. Mutta jokaisen annoksen, iän karttumisen, lääkityksen lisääntymisen takia masennukseen sairastumisen riski kasvaa.
Tunnetko masennusta sairastavia tai oletko itse joskus sairastanut masennusta?
Lähteet: TM 2/2017, kuvat omat
Hei Marja! Minulla on vuosien "masennusrumba" takanani. Sitä kesti kauan. Varmaan parikymmentä vuotta . Välillä oli parempia jaksoja. Kävin terapiassa ja söin mitä erilaisimpia lääkkeitä jaksottaisesti. Olo oli toivoton ja musta. Elin avioliitossa joka ei sopinut minulle niin voi sanoa. Rämmin suossa josta en ollut päästä ollenkaan pois. Lopulta kun taistelujen ja viimein monien itsemurhayritysten jälkeen eräs virolainen psykiatri kirjoitti munulle vaikean masennuksen diagnoosin eläkehakemykseen sain eläkepäätöksen. Sen jälkeen myös pystyin lähtemään vaikeasta avioliitostani. Pystyin jopa tekemään työtä. Mutta vain hetkittäin ja se on sopinut minulle. Pysyvästi en palaisi työelämään. Uutta pysyvämpää parisuhdetta en ole löytänyt. Mutta se ei muserra minua. Jos niin ei ole tarkoitettu niin minkäpä mahtaa. Eläkepäätöksestä on nyt neljä vuotta.Kiitos Marja että otit vaikean asian esiin. Yllättävän monilla ihmisillä on näitä kokemuksia. Mutta kahvipöydissä tai olut pubeissa niistä ei paljon puhuta. Ns. Normaalius on niin tärkeää. Että "muilla on vain ongelmia ei minulla." Useimmat tapaamani masennukseen taipuvaiset ovat fiksuja ja jopa iloisia ihmisiä.
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Sinulla on ollut todella pitkä taivan masennuksesi kanssa. Onneksi selviydyit. Minä ajattelen, ettei niin sanottua normaali ihmistä olekaan.Kaikilla meillä on omat omituisuutemme. Ehkä masennuksesi taustalla saattoi vaikuttaa huono avioliitto. Oli varmasti hyvä päätös jäädä pois työelämästä, joka saattaa kuluttaa ihmisen loppuun. Se on jännää, että vaikka masennus on yleinen sairaus, siitä ei paljon puhuta. Suomessa hävetään yhä mielensairauksia, vaikka ihminen on kokonaisuus. Ruumis vaikuttaa mieleen ja mieli ruumiiseen.
PoistaAurinkoista lauantaita sinulle!
Tykkään niin näistä sinun omista kuvista.
VastaaPoistaKiitos Marja, että nostit tämän monelle vaikean ja raskaan asian esille ja pidät sitä esillä. Kiitos myös siitä, että annat sille kasvot. Nostan hattua, kun kerrot avoimesti käsityksesi masennuksen lääkkeettömästä paranemisesta. En ymmärrä, miksi lääkkeiden käyttö tämän sairauden yhteydessä koetaan häpeälliseksi, kun ei niin muidenkaan sairauksien kohdalla tehdä.
Oma äitini oli tosi sairas. Masennusta, psykoosi, ehkä kaksisuuntainen mieliala-häiriö, koska joskus hän ylsi epäinhimillisiin työsuorituksiin. Sairaalahoidon ja lääkkeiden ansiosta hän kuntoutui vielä työkykyiseksi moneksi vuodeksi. Ja sen ajan lääkkeillä, joista ei voi edes puhua samana päivänä kuin nykyisistä.
Olivatpa masennuksen syyt, mitkä hyvänsä tunnen monia (valitettavasti jo edesmenneitä henkilöitä), jotka ovat yrittäneet lääkitä masennustaan alkoholilla. Noidankehästä ei ole ollut ulospääsyä.
Sydämen pohjasta sinulle mahtavaa äitienpäivää toivotellen <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Minä olen niin sanottuna "valokuvaajana" vielä alussa. Ja vähän häiritsee se, että pidän kovasti pikkuyksityiskohdista. Minua melkein ärsyttää tuo, ettei puhuta masennuslääkkeiden käytöstä. Niin kuin sanoit että sitä ei muiden sairauksien kohdalla tehdä. Minusta masennus on sairaus siinä kun esimerkiksi diabetes, koska ihminen on kokonaisuus. Masennukseenkin vaikuttaa puhdas biologiakin.Muistan romaanistasi äitisi käytöksen ja varmasti hänellä oli omat ongelmansa. Se on surullista, että masennuksessa alkoholi voi hetken aikaa olla hyvä lääke, mutta sitten pahentaa sairautta.
PoistaOnkos sinulla jo kova matkakuume? Lämpöistä ja kivaa lauantaita! Ihanaa Äitien päivää huomenissa!
Hei, Marja,
VastaaPoistaKäyn tällä hetkellä läpi masennuskautta ja haen psykoterapiaan jatkoa toiseksi vuodeksi.
Viime kesänä en saanut lainkaan väriä pintaan, koska istuin sisällä yksin koko kesän. Koko kesänä en jaksanut kiinnostua mistään. Asunto oli hävityksen kauhistus ja postilaatikko täynnä laskuja. En voinut kertoa kenellekään ja myös töissä näyttelin normaalia.
Ihana kertoa jollekin joka ymmärtää.
Syksyllä alkoi terapia ja hankin itselleni kaksi kissanpentua seuraksi ja tuomaan motivaatiota elämään.Stressasin pentujenkin hoidosta niin että ihottuma puhkesi.
Hyvin hitaasti olen alkanut toipua. Nyt jaksan jutella vapaa-aikana naapurien kanssa, koti on siisti ja laskut maksettu. Kisut pääsevät valjaissa ulos.
Vielä on päiviä jolloin vain tuijotan ja tuijotan enkä jaksa tehdä mitään. Ruoskin itseäni laiskuudesta, kun en saisi olla jouten. Mutta kun luin tekstisi niin ymmärrän että itsesyytöksistä ei ole hyötyä.
Olen kanssasi samanikäinen, asun yksin ja aikuinen poika käy välillä. Työpaikka on tärkeä sosiaalisten kontaktien takia.
Ehkä yritän muistuttaa itseäni että en voi hoitaa itseäni kiireellä kuntoon. Aivojen pitää antaa parantua ja ne kaipaavat hoivaa.
Kiitos tekstistäsi,t. Sirpa
Kiitos,Anonyymi, kommentistasi.Olen surullinen puolestasi, koska sinulla on nyt masennus päällä. Toivon, että saat psykoterapiaa myös toiseksi vuodeksi. Suositushan on kolme vuotta, mutta kaikki riippuu Kelasta.Minä olen kertonut töissä avoimesti sairaudestani. Koska minusta mielen- ja ruumiinsairauksia ei pitäisi erotella. Ihminen on kokonaisuus. Ja nykylääketieteessä onneksi tämä ymmärretään. Liittyyhän masennukseen ruumiilliset syyt tai seuraukset. Serotoniinin väheneminen, hippokampuksen pieneneminen, matala-asteinen tulehdus. Eilen luin, että masennukseen vaikuttaa myös ruokavalio. Folaatin ja B12 vitamiinin puute.Omega-rasvahapoista ja D-vitamiinilisästä on myös tutkimusnäyttöä masennuksesta toipumiseen.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin sinua, koska olen itsekin ollut masennuksen mustassa luolassa.Meillä masennukseen taipuvaisilla on suuri tarve hoitaa työnsä hyvin. Meissä on vähän perfektionistin vikaa. Kuten kirjoitit "ruoskin itseäni laiskuudesta". Samaa tunsin itsekin.Työpaikka oli minullekin tärkeä juuri sosiaalisten kontaktien takia. Mutta ehkä parasta olisi ollut sairaslomalla koko vuosi. Olisin saanut rauhassa toipua ja kelata menneisyyttäni, esimerkiksi turvatonta lapsuuttani.Mutta tunsin tarvitsevani itselle edes jonkinlaiset arjen raamit. Hyvä että hankit kissat ja alat toipua.Vietä leppoisa kesä ja anna tosiaan aivoille lepoa ja hellyyttä.
Kiitos ihanasta vastauksestasi ja aurinkoista äitienpäivää
VastaaPoistaT. Sirpa
Kiitos itsellesi tarinastasi. Ja hyvää äitienpäivää!
VastaaPoistaMasennus on tuttua suomalaisille. Minunkin suvussani on ikäviä kohtaloita sen vuoksi. Onneksi nykyään saa jo apuakin, lääkkeillä ja terapialla.
VastaaPoistaVoisimmekohan ennaltaehkäistä sitä olemalla enemmän huomaavaisia toisiamme kohtaan, myös vieraita kohtaan? Voiko suomalaisella etäisellä vuorovaikutuskulttuurilla on masennukseen yhteyttä?
Kiitos, Eeva, kommentistasi.Mielenkiintoinen havainto sinulla, miten masennusta ehkä voitaisiin ennaltaehkäistä. Meidän suomalaisten vuorovaikutus on tosiaankin usein hyvin neutraalia tai etäistä. Mutta miten sen saisi muutettua? Ehkäpä tulevat sukupolvet.
Poista