Olipa leppoisa sunnuntai

En osaa enää pyhäpäivänäkään nukkua pitkään. Mutta heräämisen jälkeen sängyssä loikoilu on ylellisyyttä. Voi venytellä kuin kissa. Antaa ajatusten virrata. Sitten aamiainen kaikessa rauhassa Elif Shafakin Valkoinen Norsu-kirjaa lukien, joka on loistelias romaani.

Sää oli mitä kaunein. Mieli alkoi palaa ulkohommiin. Istutin kukkia ja yrttejä vanhoihin kattiloihin, pottiin, ruukkuihin sun muihin. Miehen vanhat autot on vallanneet tilan etupihaltakin. En voi tehdä kukkapenkkejä, ja on siis tyytyminen ruukkupuutarhaan. Näiden kukkien istutus oli vasta alkusoittoa kesäkukkien istuttamiselle. Aion kukkahulluna istuttaa niitä paaaaaljon.

Sanon tässä välissä: Anteeksi jos en vastaa vanhempien tekstien kommentteihin. Sähköposti ei jostain nettiavaruudellisesta syystä lähetä niitä minulle, enkä tiedä sitten vastata. Päivän postauksesta katson aina, onko kommentteja. On iso ilo saada kommentteja ja vastata niihin.

   Pesin kattilat ja potat myöhemmin. Kille poika tutkii tilannetta.

                 Kanankakkaa mullan sekaan.

   Vanha Serefina rouva toimi aika laiskana pomona.

           Lipstikka on röyhähtynyt kasvuun. Monikäyttöinen mausteyrtti.

    Kevätvuohenjuuri 

Kasvimaalle istutin kesäkurpitsan taimia ja ruohosipulia. Kylvin kasvimaan Äitien päivänä 13.5  ja peitin harsoilla. Ja nyt harsojen alla pilkottaa jo vihreää.

               Kasvimaalle on tullut itsestään jännää maanpeitekasvia. Nimeä en muista.

Tämä on mieheni käsitys pienestä terassistamme: polttopuun kuivausvarasto.

Lähdin jalkaisin kyttäämään korvasieniä. Oli turha reissu. Niitä ei löytynyt edes vakiopaikasta, jossa niitä on aina ollut. Korvasienien asemasta yhdessä paikkaa oli keltainen hiirenvirna.

Shortseihin, toppiin ja lenkkareihin pukeutuneena mäkialue asetti omat haasteensa. Ryteikköä, kiviä ja lahoamaan jätettyjä puita. Tältä sääret näyttivät sen jälkeen. Ja ne ovat valkeat kuin sian potkat. En ota aurinkoa ja olen unohtanut käyttää Crissa Swedenin itseruskettavaa, jonka lanseeraustilaisuuteen sain kutsun.

En paljon itseäni suojaile punkkeja ja kyykäärmeitä vastaan. Kyyt karttaa ihmisiä. Ja joka kesä minulla on ollut ainakin kaksi punkkia ihollani. Punkkipihdit on kätevä vempain saada ne kokonaan pois.

Lantustelin sitten kotiin turhasta sienireissusta vähän nyrpeänä.  Hiki valui kasvoja pitkin. Päivä oli lämpöinen. Ja minulla oli - ihan oikeasti - huvittava lierihattuni päässä kasvojen aurinkosuojana. Ihailin järveä, kieloja ja kuusen vuosikasvaimia, joista voi tehdä vaikka mitä. Esimerkiksi syödä niitä tuoreeltaan, tehdä kerkkäsiirappia tai hilloa.

Lounaaksi tein nokkoskeittoa. Mietin aluksi, että panen tyttären pyydystämän hauen uuniin ryytien kanssa ja keitän ruotsalaisia uusia perunoita. Mutta päätin tehdä sitä sapuskaa huomenna.

Illalla päähänpistosta lähdettiin katsastamaan thaimaalainen ravintola Mäntyharjun cityssä. Suurin osa suomalaisista varmaankin grillasi, saunoi ja ui. Me pöljänlaiset ihmiset mentiin thairavintolaan. Ravintolassa pyysin ruoka-annoksen thaimaalaisittain maustettuna eli melko tulisen jymäkkänä. En suomalaistettuna versiona. Niin kuin se yleensä tarjotaan. Ruoka oli herkullista. Söin punaista currya, jossa oli muun muassa tofua, paprikaa, vihreitä papuja, bambun versoja.

Toivon sydämestäni, että Mäntyharjun porukka alkaisi käydä tässä ravintolassa. Jättäisi välillä pitserian ja kaksi lounaspaikkaa väliin. Kunnolla maustettu thaikasvisruoka on piristävää. Ihan oikeasti virkistyin. Ei liian täyttä ja turtaa, väsynyttä oloa. Vaan sain halun nauttia lempeästä ilta-auringosta Hesaria lukien.

Päivä oli muuten someton ja digitön paitsi, että laitoin Instaan pari kuvaa, mutta en alkanut selata sitä. Nyt kirjoitan tätä juttua editoituani valokuvat. Sitten luen pari tuntia Shafakin Valkoista norsua. Lopulta silmät alkaa lupsahdella. Unen aika.

Mitä sinä teet mieluiten vapaapäivinäsi?

               Rentukka