Minä en voi oikein ymmärtää kateutta. Jos joku pärjää tai onnistuu, onko se muilta tai minulta pois. Mielestäni ei.
Mutta ehkäpä kateus kalvaa ja syö kaikkia ainakin vähän. Tästä ikävästä tunteesta voi onneksi olla jotakin hyötyäkin: se lisää omaa yrittämistä pärjätä paremmin.
Usein kateus kohdistuu niihin ihmisiin, joiden kanssa niin sanotusti painiskelemme samassa sarjassa. Työkavereihin. Ystäviin. Naapureihin. Sisaruksiin.
Suomalaisia pidetään jostakin syystä erityisen kateellisina. Tämä ei pidä paikkaansa. Kateus versoo kaikissa kulttuureissa. Suomalaisesta kateudesta käy esimerkiksi se. Että kun media julkaisee verotustiedot, monet kiristelevät kateellisina hampaitaan.
Jotkut todella rikkaat haluavat paeta kateutta Yhdysvaltoihin. Uskotaan, että vapaan yrittämisen maassa. Ihmiset hyväksyvät toisten menestyksen. Ja pitävät sitä vain kannustimena, joka rohkaisee itseäkin ponnistelemaan eteenpäin. Amerikoissa osataan myös kehua toista ihmistä, joka esimerkiksi on suomalaisille vaikeaa. Samoin kehujen ottaminen vastaan. Tiedä sitten miten syvällistä amerikkalaisten kehu on. Onko se vain maan tapa?
Joissakin tapauksissa voi miettiä, onko kyse kateudesta vai epäoikeudenmukaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuuden kiukku on täysin eri asia kuin kateus.
Myös kateuden pelko ja sen lievitteleminen tekee kadehdituissa asemassa olevista ihmisistä ystävällisempiä, auttavaisempia.
Tunnetko sinä koskaan kateutta?
Lähteet: Tiede-lehti, kuvat omat
Huomenta Marja. Minä en ole kateellinen. Miksi ihmeessä olisin,, jokaisella oma elämänsä,kaikilla jotain hyvää,jos huonoakin välillä.
VastaaPoistaHyvää päivää sinulle :) :)
Kiitos, Tuula, kommentistasi.Niinhän se on, ettei ole täydellistä elämää. Kaikilla menee välillä vallan loistavasti, välillä huonosti ja välillä siltä väliltä.
PoistaLöysin kommenttisi vasta äsken. Olen vastoin tapojani koneella tähän aikaan. Yleensä järjestän illaksi kahden tunnin lukuajan. Mutta tämä päivä on ollut yhtä huipakkaa ja kiirusta. Hyvää sunnuntain vastaista yötä sinulle!
Huomenta Marja,
VastaaPoistaPakko tunnustaa, että olen kade. Olen kateellinen ihmisten lauluäänestä ja tanssitaidosta. Ehkä en ole riittävän kateellinen, koska en ole innostunut kehittämään noita.
Joskus kun tunnen äärimmäistä kiitollisuutta, saatan sanoa sen ääneen ja lisätä kadehtivani itseäni, mikä herättää hilpeyttä.
Oikein hyvää viikonloppua sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Eipä ole suurin suuria nuo kateellisuuden aiheesi. Hauska tuo juttu, että sanot kadehtivasi itseäsi. Mukavaa viikonloppua sinulle!
PoistaJoskus olen ollut kateellinen. Se on vain pisto. Ja huomaa ettei aihetta ole. Koska jokaisella on myös omat vaikeutensa ja niitä ei voi kadehtia! Kateuden kohteena olen ollut ja se on ilmennyt ilkeytenä, joka on ollut verhottu huolehtivaisuuteen. Sellaiset ns. ystävät olen joutunut jättämään. Hyvät ja mukavat ja oikeasti välittävät ihmiset ovat jääneet!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi.Ikävää tuo kateuden kohteena oleminen. Ilkeydet verhottuneena huolehtivaisuuteen ovat tosi kieroja. Hyvä että olet pystynyt jättämään tuollaiset ihmiset. Rentouttavaa viikonloppua sinulle.
PoistaKateuden kohteeksi olen joutunut, vaikka en todellakaan ymmärrä miksi. Kadehtija ei ilmiselvästi tiedä jos jonkun asian eteen on joutunut tekemään hirvittävästi töitä, luulee kai että ne asiat tulee ihan sormia napsauttamalla. Uskon että kateuden pohjalla on siis tietämättömyys. Blogini esimerkiksi on saanut kateuden siementä jostakin erään lähisukulaisen toimesta, ja poistin lopulta hänen kommenttinsa koska ne yltyivät niin ilkeiksi että ei niitä kehdannut siellä pitää, koska niin moni lukee sitä ja varmaan ihmetteli onko minulla vihamiehiä jossain ja blogiin tulee ikävä tunnelma sellaisesta. Itse en halunnut missään nimessä sellaiseen leikkiin ryhtyä, seurailin kommentointeja jonkin aikaa ja sitten laitoin pelin poikki.
VastaaPoistaItse en halua olla kateellinen, juuri siitä syystä että tiedän ettei mitään tosiaan saa ilmaiseksi. Kaikki on siis ansaittua ja pitäisi osata olla kiitollinen itselle ja toiselle saavutuksista, olivat ne kuinka pienimuotoisia tahansa. Uskoni on auttanut minua paljon näissä asioissa eli apu tulee ylhäältä.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Minkä nimistä blogia kirjoitat? Olisi kiva käydä lukemassa. Se on todella ärsyttävää kun on suurella, suurella vaivalla oppinut jonkin taidon. Siitä voidaan olla kateellisia. Ihmiset ei kertakaikkiaan tajua, että asian eteen on pitänyt tehdä rutosti työtä. Lähisukulaisen ikävä kommentointi on ollut varmasti raskasta.Hän on varmaankin kateellinen sinulle. Onneksi ne kommentit voi poistaa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNimeä klikkaamalla pääset sinne.
PoistaTervetuloa <3
Kiitos. Ahas se on noin helppoa. En tiennytkään.
PoistaKävin blogillasi. Se oli aivan ihanan raikas ulkoasultaan. Luin ensimmäisen jutun vapusta. Oih, miten ihania kukkakuvia! Minäkin harrastelen puutarhanhoitoa. Mutta en ole älynnyt lukea puutarhablogeja.
PoistaYmmärtääkseni jenkeissä ihaillaan menestyneitä ja ajatellaan, hei voin menestyä itsekin. Mielestäni tälläinen itseä sparraava lievä ei nyt ihailu, mutta muiden menestyksestä potkua omaan draiviin saadakseen on paljon parempi muoto, kuin kädet puuskassa, kun tuolla naapurilla on niin paljon parempi auto ja helppoahan hänellä on, kun on niin hyvä työkin, tokkopa se työ tai auto on helpolla meinaan tullut ja tämän ajattelun suomalaiset kyllä monesti haluavat oikaista. Ei ajatella yhtään sitä kaikkea työmäärää mitä moni ihminen tekee saavuttaakseen unelmia. Vaikka muuten jenkkikulttuuri on ehkä jopa raivostuttavaa, niin tässä asiassa meillä suomalaisilla olisi oppimista.
VastaaPoistaEn ole kadehtijatyyppiä, en olisi koskaan halunnut olla muuta, kuin minä ja minun surut ja ilot ja epäonnistumiset ovat tehneet minusta sen mitä olen ja matka jatkuu. Myönnän, että kahehtivat ihmiset rassaavat omia hermoja jopa, kadehtiminen on asia, jota en vaan oikein käsitä. Ihmisten tulisi enemmän nähdä kaikki se hyvä mitä heillä on, arvostaa sitä ja omaa elämäänsä.
Mukavaa viikonloppua Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Amerikan meininki avoimessa kehumisessa on hyvää, josta meidän suomalaisten kannattaisi oppia jotakin. Mutta se liittyy siihen kulttuuriin ja toisen kulttuurin tapoja on vaikea oppia. Kai me suomalaiset ollaan hamaan hautaan asti vähän kateellista kansaa. Minäkään en ole kateellista tyyppiä. Iloitsen toisten - kovalla työllä saavutetusta - menestyksestä ja osaamisesta. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!
PoistaOlen kateellinen, joskus. Aina kun tunnen kateutta, yritän pysähtyä miettimään, mistä se johtuu. Jos voin tehdä asialle jotain, niin teen. Esim. pyrin samaan kuin tuo, jota kadehdin. Jos en siihen kykene, niin yritän olla kadehtimatta. Olen oppinut olemaan kadehtimatta epäterveesti sellaista, missä ei ole mitään järkeä.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Hienoa kun osaat pysähtyä kateutesi äärelle ja pohdiskella sitä. Kateuden kohde voi toimia hyvinkin esimerkkinä.Järjettömyyksiä ei varmaankaan kannata kadehtia. Mukavaa viikonloppua sinulle.
PoistaHei Marja,
VastaaPoistaolen joskus kateellinen, mutta koen kateuden ennemminkin positiivisena. Sanoisinkin sen olevan ennemmin ihailua, roolimallien hakemista ja positiivisten piirteiden etsimistä muista siinä toivossa, että samankaltaisia piirteitä voisi jotenkin itsessään kehittää ja niin tulla 'paremmaksi versioksi' itsestään.
Toisaalta joskus huomaan tuntevani kateutta ystäviä kohtaan; lähes omistushalua. Sen on piirre, jota tällä hetkellä työstän.
Tiedän, että minulle on oltu kateellisia, joskus typeristäkin jutuista. Eniten olen kateuden suhteen huomannut sen, että toisen ihmisen kateus syntyy siitä, että hän on kuvitellut minun vain saaneen jotakin sen sijaan, että hän olisi nähnyt kaiken sen työn, mitä olen tehnyt tavoitteen eteen.
Kiitos, Joy, kommentistasi. Hienoa että kateutesi on positiivista laadultaan. Näin voit kehittyä roolimalliasi seuraten. Voih, kun se olisi näin kaikilla suomalaisilla. Ei likaisia, tahmeita puheita selän takana. Tai jopa avointa vihamielisyyttä. Omistushalusta voi aina kehittyä irti. Mukavaa sunnuntai iltaa sinulle.
Poista