Päivän vaatteet ja kuulumiset 5.

Tällä viikolla silmälasini ovat nousseet keskiöön perheessämme.  Minä hajamielisenä ihmisenä hukkaan silmälasini muutaman kerran viikossa. Etenkin tällä viikolla ne on ollut yhtenään hukassa. Päivittäin. Rillini on miinuslasit, ja näen lähelle kunnolla, jos otan ne pois päästäni. Välttelen yhä - jo tämän ikäisenä - lukulasien ostamista.

Perheemme uusi harrastus on ollut jo siis pari vuotta silmälasieni etsiminen. Ja tietty ne lymyilee oudoissa paikoissa. Kun ei ole koskaan siististi esimerkiksi pöydällä. Ne on löytyneet joskus jopa vaatekaappini hyllyltä. En tajua miksi minun on pitänyt ottaa ne vaatekaapissa pois.

        Istutin menneellä viikolla ensimmäiset kesäkukat, orvokit vanhaan kattilaan ja pottaan.

Usein ne on unohtuneet vaatekasoihin, vessan lavuaariin tai kaappeihin, sänkyyn, autoon; sohvalle - joka on ihan järkeenkäypä paikka - koska luen sohvalla ja rillit pitää ottaa pois, jotta näen tekstin. Yhtenä kesänä ne oli pari päivää kasvimaan laidalla, ja meinasin astua niitten päälle. Eri paikkoihin veneessäkin ne tahtovat unohtua.

Niin, vaatteisiin. Yritimme aluksi kuvata ulkona, mutta alkoi sataa tiiviisti vettä. Sisätiloissa  murjotan taas ja keekoilen pönttöuunin edessä. Milloin tämä valokuvauskammo loppuu? Milloin? Mekko on ostettu vastikään nettikirpparilta ja kengät oli tämän viikon löytö paikalliselta kirpparilta. Mekko on merkiltään Rostfrei by Anett Röstel. Melkein kuin uusi merkkimekko. Ikävä että se meidän Epäselvän koulukunnan kuvissa näyttää mustalta, vaikka on oikeasti tumman violetti. Se on paksua kangasta ja helma on muotoiltu jännästi. Tykkään mekosta. Siinä on jotakin huolettomuutta ja iloisuutta.

Ja vielä enemmän tykkään kengistä, jotka oli tämän   viikon huippukirppislöytö. Hinta viisi euroa. Ne on vaan niin näpsäkät, ja yksityiskohtiakin on. Kengät on tehty kankaasta ja tekonahasta. Talvikäyttöön ne ei sovellu. Välikausi kengiksi ja talvella sisäkengiksi ne ovat suloiset. Merkki on Heavenly Feed.

Muutaman kerran olen onnistunut hävittämään rillit jämptissä, siistissä, asiallisessa opetusluokassani. Huomasin kyllä oppilaiden vinot hymyt, kun kailotin: Apua rillit hävisi! Kohkasin ja säntäilin  sinne ja tänne niitä etsien. Ne eivät tietenkään olleet pöydällä tai masiinoiden päällä. Ja lopulta löysin ne taulun reunalta. Jota en nykyään käytä muutoin, kun merkitsemällä siihen tunnin aiheen sivunumerot.

Molemmat tyttäreni ovat neuvoneet ja käskeneet minun ostaa vitjan silmälaseihin. Kun en niitä käyttäisi. Ne roikkuisivat turvallisuutta huokuen  rintaumuksella. Mutta yksinkertaisesti turhamaisuuteni takia en ketjua hanki. Minusta ne antaisivat hyvin iäkkään ihmisen vaikutelman. Niin ounastelen.

              Tässä kuvassa näkyy mekon oikea tummanvioletti väri ja kuviot.

Vapun päivänä sain viimeinkin ikkunat pestyä. Olin jahkaillut, vatkuttanut ja vehkaillut sitä hommaa kaksi viikkoa. Riehakas Vappu siis. Jostain syystä olin ihmeen säyseällä tuulella. Aluksi suunnittelin peseväni ovelasti vain ikkunan näkyvän osan. Jättäisin viherkasvien ja verhojen peitossa olevat osat pesemättä. Mutta luterilainen työn etiikka voitti. Pesin kunnolla koko ikkunan. Taputtelin urakan jälkeen päätäni: Hyvin tehty, akkaseni.

Oletko sinä jahkaillut jonkin kotityön tekemistä pidemmän ajan?

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!