Masennuksen syitä

Sairastin itse aikoinaan vuoden verran keskivaikeaa masennusta. Se oli todella suden vuosi. Kaikki tuntui olevan ulkonaisesti ja sisäisesti hyvin, mutta silti sairastuin. Todella pahasti. Ehkäpä minulla oli silloin tilaa antaa masennuksen tulla. Tämän minulle mainitsi viisas Kirsti Mummon päivitykset blogin pitäjä kommentissa. Kirstin blogi tässä. Olen kirjoittanut omasta masennuksesta  täällä viime syyskuussa. En yleensä ikinä halua tai pysty lukemaan vanhoja postauksiani. Tämän luin. Tuntui todella kipeältä, pahalta lukea  täysin toivottomasta itsestäni.

Masennus on jo kansantauti. Siihen sairastuu elämänsä aikana yksi viidesosa ihmisistä. Noin puolella se uusiutuu. Masennus on myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti samalla masennuslääkkeiden käyttöä kauhistellaan. Ei kukaan julkimo - joka tilittää loppuun palamista tai masennusta mediassa - muka käytä lääkkeitä. Täyttä puppua!

Nykyisin masennus jaetaan eri alaryhmiin sen mukaan, mikä alunperin aiheutti mielialan laskun. Olen kirjoittanut tästä aiheesta postauksen vime marraskuussa.

Masennus voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Kuten kaikki psyykkiset ongelmat. Vain vaikea masennus vetää ihan sängynpohjalle. Eikä sieltä nopeasti nousta.

Masennuksen syitä on lukemattomia: yksinäisyys, koettu trauma, vaikea elämäntilanne, avo/avioero, työttömyys, pitkittynyt suru, synnytys, jokin fyysinen sairaus, anoreksia...

Masentuneina jotkut syövä liikaa ja nukkuvat paljon. Toiset kärsivät unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta.

Osalla potilaista on löydetty matala-asteista tulehdusta, ja stressihormoni kortisolin nousemista. Lisäksi välittäjäaine serotoniinin määrä vaihtelee. Tutkijat haluaisivat verikokeet ja laboratoriotestit masennuksen hoidon valintaan.

Masennuksen syitä on vaikea panna eri luokkiin. Jonkinlainen karkea jako voisi olla tämä: perinnöllisyys, persoonallisuus, temperamentti, ikävät elämäntapahtumat ja pitkäaikainen stressi.

Depressiotaipumus periytyy melko helposti. Persoonallisuuden piirteistä riskiä nostaa taipumus kokea kielteisiä ajatuksia ja tunteita arkielämässä. Isompi kielteinen kokemus voi tempaista ihmisen depression pimeään luolaan.

Naisten sairastumisriskissä korostuu ihmissuhdeongelmat ja persoonallisuus eli luonne. Miehillä taasen korostuu työhön ja talouteen liittyvät murheet ja päihteiden käyttö.

Paljon alkoholia käyttävistä ja masennuksesta kärsivistä noin puolella masennus on alkoholin syytä. Toisella puolella se on itsenäinen sairaus. Varmaankin kaikki alkoholia käyttävät tietävät, että krapulassa on usein alakulo ja ikävä olo.

Usein sanotaan, että vähäinen alkoholin käyttö on turvallista ja jopa hyväksi sydämelle. Mutta jokaisen annoksen, iän karttumisen, lääkityksen lisääntymisen takia masennukseen sairastumisen riski kasvaa.

Tunnetko masennusta sairastavia tai oletko itse joskus sairastanut masennusta?

Lähteet: TM 2/2017, kuvat omat

Elämään kuuluvista, tavallisista tunteista tehdään nykyisin sairauksia

Tavallisia elämään kuuluvia tunteita on alettu diagnosoimaan  liiaksikin. Esimerkiksi tavalliseen elämään liittyvä suru voidaan diagnosoida masennukseksi. Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian prefessori Petteri Pietikäinen kutsuu tätä ilmiötä patologisoimiseksi eli määrittelemiseksi sairauksiksi. Puhutaan myös medikalisaatiosta.

Esimerkiksi jos on huono taloudellinen tilanne, parisuhteeseen ja työelämään liittyviä ongelmia ja huolia, ne voidaan diagnosoida aivan liian helposti masennukseksi. Vaikka kyse on tavallisen elämän huolista, mitkä yleensä ajan myötä helpottaa.

Normibiologiset asiat ja elämän kriisivaiheet patologisoidaan. Vaihdevuodet, nuoruuden etsikkoaika, vanheneminen on patologisoitu. Kulloisenkin aikakauden ihmiskuva ja ihanteet määrittää sen mikä on normaalia ja epänormaalia. Sopivaa ja epäsopivaa. Sairasta tai tervettä. Nyt tärkeitä arvoja ovat sosiaalisuus ja itsensä markkinointi, brändääminen.

Mielenterveyspuolella suosikkidiagnoosi on masennus. Vielä parisenkymmentä vuotta sitten pinnalla oli erilaiset neuroosit. Huomio kiinnitetään liian usein ohimeneviin ongelmiin ja elämäntilanteisiin. Niitä hoidetaan lääkkeillä entistä enemmän. Masennuslääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Pietikäinen pitää huonona myös kansainväliseen mielenterveyshäiriöiden DMS-tautiluokitukseen tehtyä uudistusta. Sen mukaan ihminen on masentunut, jos pahin suru ei laimene kahden viikon kuluessa. Maalaisjärjelläkin ymmärtää, että surutyö vie paljon enemmän aikaa. Yleensä vuoden verran.

Helposti annettavissa diagnooseissa on vaaransa. Diagnoosi voi siirtää ihmisen vastuun omasta elämästä itsensä ulkopuolelle. Ihminen saa sairauslomaa, lääkkeitä ja psykoterapiaa. Mutta ongelman laajempia yhteyksiä ei pohdita.

Terveyden kauppaaminen on iso bisnes. Siitä hyötyvät lääkeyhtiöt, hyvinvointi palveluja tarjoavat yritykset, psykoterapeutitkin. Lääkeyritykset lietsovat sairauksia ja mainostavat sitten niihin apua.

Pidätkö sinä pidempään kestänyttä surua masennuksena?

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.10.2017, kuvat omat