Elämää maalla 43.

 

Vanha riihi.

Viikko on mennyt tosi nopsaan, eikä minulle kuulu paljon mitään. Pönttöuunien lämmitys ja puiden raahaaminen saavilla sisään on taas alkanut. Vaikka minä en tästä pidä, on kotoisaa kuunnella tulen ritinää, rätinää ja pientä paukahtelua. Puut on tämänvuotisia ja kosteita. 

Join viime perjantaina liikaa viiniä, ja tuli hirveä krapula, joka kesti neljä päivää. Olo oli ahdistunut ja kurja. 21-vuotiaan lapseni Veran kuoleman jälkeen, olen juonut muutaman kerran liikaa - täysin liikaa.

Muisti ei mennyt. Juttelin ystäväni kanssa neljä tuntia puhelimessa. Hänkin oli juonut. Varsinainen maratonpuhelinkeskustelu, mutta teki mielelle hyvää -  puhua kaikesta avoimesti.

Tietokone ei pelittänyt. Vein sen heti maanantaina liikkeesen, josta ostin sen. Heillä ei ollut kaapelin päitä, enkä ymmärrä, miksi he eivät  voineet niitä tilata. Sain ohjeeksi työntää kaapelin pään tanakasti koneeseen, ja käyttää tietsikkaa vain pöydällä, kunnes akku on täynnä.

Tämän jälkeen tietokonetta  saa siirtää. Katson liian usein sitä, että tietokoneen akku täyttyy, joka näkyy sinisenä  valona. Nyt tilanne on kuitenkin jollain tavoin hallinnassa. Voin katsoa suoratoistopalveluja vanhalla koneella, josta blogi on hävinnyt. Mietin, että jos uuden voisi viedä tietokoneen korjaajalle Mikkeliin. Jos se ei ole korjattavissa, täytyy ostaa uusi tietsikka. Kaupassa myyjä ei tarkalleen tiennyt, johtuuko harmi laturista vai itse koneesta.

Muutenkin tämä Windows 11 on huonosti tehty. Kuvien siirtäminen puhelimesta koneeseen on aika hankalaa. Rehellinen myyjä sanoi, että se on alkeellista ja liian monivaiheista. Joskus kuvien siirtäminen onnistuu ja joskus ei. Kuten viimepäivinä ei.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä. Keittiö on täynnä talousveden ja järviveden saaveja. Mies tuo edelleen talousveden työpaikalta. Samoin pesee siellä vaatteet. Minä tiskaan iltaisin käsin kaikki astiat ja muut. Olen vähän kyllästynyt tähän, mutta se jotenkin rauhoittaa.

Olen innostunut uusista ravitsemussuosituksista, jotka julkaistaan tämän kuun lopulla. Suositus kehottaa luopumaan lihaleikkeleistä. Syömään vain kaksi kertaa viikossa liharuokaa, ja korvaamaan osan pavuilla ja muilla palkokasveilla. Ei kanalla.

Liha on suuri rasvan lähde ja aiheuttaa suolistosyöpiä. Lisäksi lihassa on paljon nitriittiä, joka vaikuttaa makuun, ulkonäköön ja säilytyvyyteen.

Uuden suosituksen mukaan  lihaa mahtuu vain siis kaksi kertaa viikossa. Yksi ateria viikossa suositellaan vaihdettavaksi palkokasveihin ja kalaan. Soijapapu on niistä eniten proteiinia sisältävä.

Lisäksi uuden suosituksen mukaan juureksia, hedelmiä ja marjoja tulee rutkasti. Niitä pitäisi syödä vähintään 500-800 grammaa päivässä. Aikaisempi suositus oli 500 grammaa. Minulla ravitsemussuositukset täyttyy jo hyvin. Syön palkokasveja ja kalaa paljon.

Rakkaassa 17-vuotiaassa kissimme Killessä vanhuus alkaa jo näkyä. Hän nukkuu koko päiväsajan ja lähtee vasta illalla ulos. Häntä pitää huhuilla sisään.      Kissamme Siiri katosi noin vuosi sitten, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Sydän pakahtuu surusta.

Järkytyin ja olen surullinen Yhdysvaltojen vaalituloksesta. En voi käsittää Trumpin voittoa. Hän on selvästi narsisti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                Retrolamppu.

Päivän vaatteet ja kuulumiset 8.

Minulla epäiltiin olevan paksusuolen syöpä noin kuukausi sitten. Onneksi sitä ei perusteellisten tutkimusten jälkeen löytynyt. Olin suunnattoman onnellinen. Mutta maanantaina sain taas kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan kilpirauhasen ultraääni-tutkimukseen kesäkuun viides päivä. Hämmästyin, surustuin. Vieläkö ne etsivät syöpää minusta? Meiltä on matkaa Kuopioon 300 kilometriä. Miksi kutsu ei tullut Mikkelin sairaalaan? Kutsussa ei ollut mitään selitystä, miksi kilpirauhanen tutkitaan. Taas epävarmuuden aikaa. Olen välillä kireä kuin piikkilanka. Toisaalta olen hemmetin vihainen. Aikooko ne tutkia minusta kaikki elimet kerrallaan? Päätin olla ajattelematta asiaa päiväsaikaan.

Valokuvissa valokuvakammoisena taas olla vetkutan penseänä. En minä oikeasti ole sellainen! Mekko näyttää samalta kuin aikoinaan Pieni talo preeralla-sarjan naisten mekot. Mekko on merkiltään White Stuff. Ja jo vanha. Ihanan korkeakorkoiset sandaalit on pari vuotta vanhat Tamaris merkkiset. Vanha Serefina rouva osallistui myös kuvauksiin. Kiitos yhteistyöstä Serefina.

                   Kerrankin joku ilme valokuvassa. Mutta tietysti sekin vain huvittava.

Olen pohtinut, olenko tämän reilun vuoden blogin pitämisen aikana oppinut mitään ensinkään digistä. Ehkä edistystä on tapahtunut.

Viime keväänä työpaikan ATK-järjestelmävalvojat pyörittelivät silmiään minun kysymyksille työkoneeni ongelmista. Ajattelivat varmaan: Ompa tyhmä akka. Luulin jopa, että järjestelmävalvojat näkee kaiken, mitä työkoneelleni kirjoitan jonkun ihme kanavan kautta. Tämä herätti suurta hupia järjestelmänvalvojissa. Mutta miksi niiden nimi on sitten järjestelmänvalvoja? Valvoja? Mielestäni ajattelin vain loogisesti. Tänä vuonna konetta ei ole tarvinnut viedä järjestelmänvalvojille. Edistystä. Mutta olen kyllä runsaanpuoleisesti joutunut turvautumaan työpaikan tietokonevastaavaan.

Onneksi minulla on ollut ATK-ohjaaja. Jota olen vaivannut reippaanlaisesti: kuvatiedostot sekaisin; kuvat ei siirry kännykältä tietokoneeseen; linkit, kuvakaappaus ... Ajattelin aluksi, että kuvakaappaus on nimensä mukaisesti laitonta.Kaappaus. Ohjaaja joutui opettamaan minulle myös tässä taannoin kolme kertaa liitteen laittamista sähköpostiin.

En vieläkään tiedä, miten tietokonetta päivitetään? Miten kännykän roskakori tyhjennetään? Sitä aion kysyä ensi kerralla ohjaajaltani.Kirjoitan edelleen surkean hitaasti elämäni ensimmäisellä älypuhelimella. Ne kirjaimet on vaan niin älyttömän pienet.

Olen melkein hyväksynyt tietokoneen oikut ja insinöörilogiikan.En voi tehdä sille mitään suuremmissa ongelmissa. Välillä kaikki toimii hyvin. Välillä hiton huonosti. Voin vain sadatella ja murjottaa.

Suoraan blogiin liittyen ajattelin pitkään. Että blogiyhteistyö tarkoittaa postauksen tekemistä yhdessä toisen bloggaajan kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Tehdään postaus yhteistyössä jonkin yrityksen kanssa.

Jees, liityinhän minä Facebookiin ja Instagramiin. Mutta en osaa vieläkään käyttää kumpaakaan kunnolla. Oikeastaan en ymmärrä lainkaan instan ideaa. Enkä osaa rajata sinne lähettämiäni kuvia. Facebookin idean ymmärrän. Siinä vaihdetaan kuulumisia.

          Tupsut on hauska yksityiskohta mekossa.

Olen oppinut ottamaan kännykällä valokuvia niin, ettei omat jalkani näy kuvissa. Näin oli varsin pitkään. Samoin pidin sormeani usein kameraikkunan päällä.

Paras oppimani asia on, etten enää pelkää tietokonetta niin paljon kuin alkuun pelkäsin. Oikeastaan en pelkää ja kunnioita vempainta enää lainkaan. Se on vain yksi esine.

Mitä aiot tehdä viikonloppuna?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!