Treenaa keskittymiskyky takaisin

Nykyisin älypuhelin ja kaikenlainen digi ja some heikentävät tutkimustenkin mukaan keskittymiskykyä ja tekevät ihmisestä lyhytjänteisen. Ainakin silloin, kun näitä käyttää jatkuvasti. Jotkut eivät enää osaa lukea kirjaakaan. Huh, mihin tämä maailma on mennytkään.

Mieli harhailee, työt pyörivät päässä vapaa-ajallakin ja puhelin piippaa jatkuvasti. Työpäivän aikana pää tuntuu kuormittuvan, eivätkä kierrokset laske illallakaan. Unen päästä ei saa kiinni. Pahassa tapauksessa edes viikonloppuna ei palaudu kunnolla.

Aivotutkija Mona Moisala sanoo: "aivojen ylikuormittumisen tunnistaa esimerkiksi siitä, että on hirveän hajamielinen. Häslää ja säätää arjessa, ja tavarat ovat jatkuvasti hukassa." Tämä on minulle yleistä, mutta en tunne käyväni ylikierroksilla. Nykyisin olen väsynyt ja melkein toivoisin niitä lisäkierroksia.

Kun työnteko kerran keskeytyy, saattaa mennä jopa 20 minuuttia, että työhön pääsee kunnolla kiinni uudelleen.

Yksi aivoille haitallinen tapa on multitasking, eli usean asian tekeminen samaan aikaan. Se voi vaikuttaa tehokkaalta, mutta oikeasti se ei ole sitä.

Multitasking lisää levottomuutta. Saattaa tuntua tuskallisen vaikealta keskittyä yhteen asiaan, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen.

Jos tällainen stressi jatkuu hyvin pitkään, se näkyy myös aivoissa. Vaaroja havaitseva mantelitumake voi alkaa hitaasti kasvaa. Tämän vuoksi stressi tulee kerta kerralta helpommin. Otsalohko voi ohentua, eikä se pysty enää hillitsemään stressiä.

Jos arjesta puuttuu kokonaan levollinen ja rauhallinen keskittyminen, aivot muokkautuvat uuteen käytökseen. Tämän vuoksi keskittyminen on kerta kerralta hankalampaa.

"Hyvä uutinen on kuitenkin se, että muokkaantuminen toimii myös toiseen suuntaan. Aivot voi treenata takaisin keskittymiskykyisiksi", Moisala sanoo.

Keskittymiskykyä voi treenata seuraavasti.

Lämmittely: huomaa, kun keskittyminen herpaantuu.

Ensimmäinen askel on tunnistaa, milloin aivot käyvät ylikierroksilla, ja milloin keskittyminen herpaantuu.

Näiden hetkien huomaaminen on jo hyvä alku. Kun huomaa keskittymisen häviävän, on hyvä lopettaa kaikki ja hengittää viisi kertaa syvään.

Tämän jälkeen työskentelyä voi jatkaa niin, että listaa paperille tärkeimmät työtehtävät. Kun tehtävä tulee valmiiksi, voi yliviivata sen listasta. Se tuottaa mielihyvää.

Jos älypuhelin houkuttelee jatkuvasti, se kannattaa panna näkyviltä kokonaan pois.

Kestävyystreeni: jaksota työpäivä.

Työpäivän voi pilkkoa osiin. Yksi tapa on käyttää työpäivän ensimmäiset tunnit vaativammalle ajatustyölle.

Lounaan jälkeen tulee usein energianotkahdus, ja tällöin on hyvä hoitaa silppuhommia kuten sähköposteja.

Kaikkien työhön tällainen jaksottaminen ei tietenkään sovellu. Joka tapauksessa työtä kannatta tauottaa selkeästi. Taukojen aikana aivot saavat lepoa, ja stressi laskee.

Paras hetki tauon pitämiseen on, kun saa yhden tehtävän valmiiksi.

Voimaharjoittelu: ainakin tunti älylaitteetonta aikaa päivässä.

Esimerkiksi työmatkat voisi rauhoittaa kokonaan älylaitteettomiksi.

Palautuminen: aseta uni etusijalle.

Huono keskittyminen päivän aikana saattaa riistäytyä illalla niin, että tekemättömät työt painavat mieltä.

Moni katsoo älypuhelinta vielä sängyssäkin. Se tapa kannattaisi jättää lopullisesti. Älylaitteet on hyvä panna kiinni kaksi tuntia ennen nukahtamista.

Aivojen kannalta riittävä uni on erityisen tärkeää. Uni vaikuttaa keskittymiskyvyn lisäksi mielialaan ja vahvistaa muistijälkiä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.12.2019, kuvat omat

Päivän vaatteet ja kuulumiset 8.

Minulla epäiltiin olevan paksusuolen syöpä noin kuukausi sitten. Onneksi sitä ei perusteellisten tutkimusten jälkeen löytynyt. Olin suunnattoman onnellinen. Mutta maanantaina sain taas kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan kilpirauhasen ultraääni-tutkimukseen kesäkuun viides päivä. Hämmästyin, surustuin. Vieläkö ne etsivät syöpää minusta? Meiltä on matkaa Kuopioon 300 kilometriä. Miksi kutsu ei tullut Mikkelin sairaalaan? Kutsussa ei ollut mitään selitystä, miksi kilpirauhanen tutkitaan. Taas epävarmuuden aikaa. Olen välillä kireä kuin piikkilanka. Toisaalta olen hemmetin vihainen. Aikooko ne tutkia minusta kaikki elimet kerrallaan? Päätin olla ajattelematta asiaa päiväsaikaan.

Valokuvissa valokuvakammoisena taas olla vetkutan penseänä. En minä oikeasti ole sellainen! Mekko näyttää samalta kuin aikoinaan Pieni talo preeralla-sarjan naisten mekot. Mekko on merkiltään White Stuff. Ja jo vanha. Ihanan korkeakorkoiset sandaalit on pari vuotta vanhat Tamaris merkkiset. Vanha Serefina rouva osallistui myös kuvauksiin. Kiitos yhteistyöstä Serefina.

                   Kerrankin joku ilme valokuvassa. Mutta tietysti sekin vain huvittava.

Olen pohtinut, olenko tämän reilun vuoden blogin pitämisen aikana oppinut mitään ensinkään digistä. Ehkä edistystä on tapahtunut.

Viime keväänä työpaikan ATK-järjestelmävalvojat pyörittelivät silmiään minun kysymyksille työkoneeni ongelmista. Ajattelivat varmaan: Ompa tyhmä akka. Luulin jopa, että järjestelmävalvojat näkee kaiken, mitä työkoneelleni kirjoitan jonkun ihme kanavan kautta. Tämä herätti suurta hupia järjestelmänvalvojissa. Mutta miksi niiden nimi on sitten järjestelmänvalvoja? Valvoja? Mielestäni ajattelin vain loogisesti. Tänä vuonna konetta ei ole tarvinnut viedä järjestelmänvalvojille. Edistystä. Mutta olen kyllä runsaanpuoleisesti joutunut turvautumaan työpaikan tietokonevastaavaan.

Onneksi minulla on ollut ATK-ohjaaja. Jota olen vaivannut reippaanlaisesti: kuvatiedostot sekaisin; kuvat ei siirry kännykältä tietokoneeseen; linkit, kuvakaappaus ... Ajattelin aluksi, että kuvakaappaus on nimensä mukaisesti laitonta.Kaappaus. Ohjaaja joutui opettamaan minulle myös tässä taannoin kolme kertaa liitteen laittamista sähköpostiin.

En vieläkään tiedä, miten tietokonetta päivitetään? Miten kännykän roskakori tyhjennetään? Sitä aion kysyä ensi kerralla ohjaajaltani.Kirjoitan edelleen surkean hitaasti elämäni ensimmäisellä älypuhelimella. Ne kirjaimet on vaan niin älyttömän pienet.

Olen melkein hyväksynyt tietokoneen oikut ja insinöörilogiikan.En voi tehdä sille mitään suuremmissa ongelmissa. Välillä kaikki toimii hyvin. Välillä hiton huonosti. Voin vain sadatella ja murjottaa.

Suoraan blogiin liittyen ajattelin pitkään. Että blogiyhteistyö tarkoittaa postauksen tekemistä yhdessä toisen bloggaajan kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Tehdään postaus yhteistyössä jonkin yrityksen kanssa.

Jees, liityinhän minä Facebookiin ja Instagramiin. Mutta en osaa vieläkään käyttää kumpaakaan kunnolla. Oikeastaan en ymmärrä lainkaan instan ideaa. Enkä osaa rajata sinne lähettämiäni kuvia. Facebookin idean ymmärrän. Siinä vaihdetaan kuulumisia.

          Tupsut on hauska yksityiskohta mekossa.

Olen oppinut ottamaan kännykällä valokuvia niin, ettei omat jalkani näy kuvissa. Näin oli varsin pitkään. Samoin pidin sormeani usein kameraikkunan päällä.

Paras oppimani asia on, etten enää pelkää tietokonetta niin paljon kuin alkuun pelkäsin. Oikeastaan en pelkää ja kunnioita vempainta enää lainkaan. Se on vain yksi esine.

Mitä aiot tehdä viikonloppuna?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!