Minulla epäiltiin olevan paksusuolen syöpä noin kuukausi sitten. Onneksi sitä ei perusteellisten tutkimusten jälkeen löytynyt. Olin suunnattoman onnellinen. Mutta maanantaina sain taas kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan kilpirauhasen ultraääni-tutkimukseen kesäkuun viides päivä. Hämmästyin, surustuin. Vieläkö ne etsivät syöpää minusta? Meiltä on matkaa Kuopioon 300 kilometriä. Miksi kutsu ei tullut Mikkelin sairaalaan? Kutsussa ei ollut mitään selitystä, miksi kilpirauhanen tutkitaan. Taas epävarmuuden aikaa. Olen välillä kireä kuin piikkilanka. Toisaalta olen hemmetin vihainen. Aikooko ne tutkia minusta kaikki elimet kerrallaan? Päätin olla ajattelematta asiaa päiväsaikaan.
Valokuvissa valokuvakammoisena taas olla vetkutan penseänä. En minä oikeasti ole sellainen! Mekko näyttää samalta kuin aikoinaan Pieni talo preeralla-sarjan naisten mekot. Mekko on merkiltään White Stuff. Ja jo vanha. Ihanan korkeakorkoiset sandaalit on pari vuotta vanhat Tamaris merkkiset. Vanha Serefina rouva osallistui myös kuvauksiin. Kiitos yhteistyöstä Serefina.
Kerrankin joku ilme valokuvassa. Mutta tietysti sekin vain huvittava.
Olen pohtinut, olenko tämän reilun vuoden blogin pitämisen aikana oppinut mitään ensinkään digistä. Ehkä edistystä on tapahtunut.
Viime keväänä työpaikan ATK-järjestelmävalvojat pyörittelivät silmiään minun kysymyksille työkoneeni ongelmista. Ajattelivat varmaan: Ompa tyhmä akka. Luulin jopa, että järjestelmävalvojat näkee kaiken, mitä työkoneelleni kirjoitan jonkun ihme kanavan kautta. Tämä herätti suurta hupia järjestelmänvalvojissa. Mutta miksi niiden nimi on sitten järjestelmänvalvoja? Valvoja? Mielestäni ajattelin vain loogisesti. Tänä vuonna konetta ei ole tarvinnut viedä järjestelmänvalvojille. Edistystä. Mutta olen kyllä runsaanpuoleisesti joutunut turvautumaan työpaikan tietokonevastaavaan.
Onneksi minulla on ollut ATK-ohjaaja. Jota olen vaivannut reippaanlaisesti: kuvatiedostot sekaisin; kuvat ei siirry kännykältä tietokoneeseen; linkit, kuvakaappaus ... Ajattelin aluksi, että kuvakaappaus on nimensä mukaisesti laitonta.Kaappaus. Ohjaaja joutui opettamaan minulle myös tässä taannoin kolme kertaa liitteen laittamista sähköpostiin.
En vieläkään tiedä, miten tietokonetta päivitetään? Miten kännykän roskakori tyhjennetään? Sitä aion kysyä ensi kerralla ohjaajaltani.Kirjoitan edelleen surkean hitaasti elämäni ensimmäisellä älypuhelimella. Ne kirjaimet on vaan niin älyttömän pienet.
Olen melkein hyväksynyt tietokoneen oikut ja insinöörilogiikan.En voi tehdä sille mitään suuremmissa ongelmissa. Välillä kaikki toimii hyvin. Välillä hiton huonosti. Voin vain sadatella ja murjottaa.
Suoraan blogiin liittyen ajattelin pitkään. Että blogiyhteistyö tarkoittaa postauksen tekemistä yhdessä toisen bloggaajan kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Tehdään postaus yhteistyössä jonkin yrityksen kanssa.
Jees, liityinhän minä Facebookiin ja Instagramiin. Mutta en osaa vieläkään käyttää kumpaakaan kunnolla. Oikeastaan en ymmärrä lainkaan instan ideaa. Enkä osaa rajata sinne lähettämiäni kuvia. Facebookin idean ymmärrän. Siinä vaihdetaan kuulumisia.
Tupsut on hauska yksityiskohta mekossa.
Olen oppinut ottamaan kännykällä valokuvia niin, ettei omat jalkani näy kuvissa. Näin oli varsin pitkään. Samoin pidin sormeani usein kameraikkunan päällä.
Paras oppimani asia on, etten enää pelkää tietokonetta niin paljon kuin alkuun pelkäsin. Oikeastaan en pelkää ja kunnioita vempainta enää lainkaan. Se on vain yksi esine.
Mitä aiot tehdä viikonloppuna?
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
