"Nyt tuli kyllä syötyä niin paljon, että täytyy lähteä illalla lenkille."
Kukapa ei olisi kuullut vastaavaa lausahdusta ruokapöydässä ja tai itse ajatellut "hyvittävänsä" hampurilaisen hölkkäämällä tai salilla.
"Herkuttelin viikonlopppuna, joten nyt en voi ottaa jälkkäriä. Syötpä sinä paljon/vähän? Miten sinä tuollaista epäterveellistä mättöä syöt! Itsehän olen ollut puoli vuotta karkkilakossa. En syö hiilareita, koska ne lihottavat."
Tämäkin on tuttua puhetta. Kun ympärillä olevaa ruokapuhetta pysähtyy pohtimaan tarkemmin, alkaa ihmetyttää: Kenelle ja miksi selittelemme syömisiämme?
"Ruokapuhe ei ole pelkästään ääneen lausuttua, vaan myös puhetta itselle omassa mielessä. Se on sitäkin, mitä sanotaan rivien välissä, vihjataan tai jätetään sanomatta", psykologi Katarina Meskanen sanoo.
Taustalla voi kuulua tiettyjen ruokien tuomitsemista, pyrkimystä liialliseen kuriin ja nuhteeseen tai lihomisen pelkoa ja syömisen suorittamista.
Jutun alun esimerkeissä Meskanen tunnistaa ajatusmallin, jossa ruoka on jotain, joka täytyy ansaita:pitää treenata, jotta voi syödä tai syöminen on ikään kuin nollattava treenaamalla.
"Kaupankäynti syömisillä, erilaiset säännöt tai "ryhtiliikkeet" eivät kuulu tasapainoiseen ruokasuhteeseen"; Meskanen sanoo.
Tällaisen puheen toistuminen ympärillä luo sääntöjä siitä, miten "kunnon ihminen" syö. Tämän vuoksi päädymme selittelemään syömisiämme tai syömättä jättämisiämme toisillemme. Tämä kuulostaa ehkä harmittomalta, mutta pitää yllä haitallista ruokapuhetta.
Arkisella ruokapuheella on suuri vaikutus. Meskasen korvaan särähtävät esimerkiksi sanat "roskaruoka", "höttöhiilarit" "sallittu tai kielletty" herkku.
"Kieli luo mieltä. Se miten puhumme ruuasta ääneen tai mielessämme, luo todellisuutta."
Jos oma sisäinen puhe on hyvin ankaraa, syömisestä katoaa rentous ja nautinto. Paine tehdä oikeita vaihtoehtoja voi olla valtava.
"Esimerkiksi "höttöhiilareista" puhuminen luo mielikuvaa, että vaikkapa valkoista pastaa ei saisi syödä lainkaan." Valkoinen pasta ei ole yhtä ravitsevaa kuin täysjyväpasta, mutta sekin voi mahtua tasapainoiseen ruokavalioon. Roskaruuasta puhumalla taas tulee verranneekseen ruokaa roskaan. "Ruoka on ruokaa, ei sen pitäisi sisältää arvolatausta."
10 keinoa syödä puhtaasti! Muuta ruokavaliosi puhtaammaksi!
Tällaisiin kehotuksiin törmää muun muassa somessa ja mainoksissa. Se on yksi aikamme trendeistä "syödä puhtaasti", eikä sitä ihannoivalta ruokapuheelta voi välttyä.
"Kun saman asian kuulee jatkuvasti, se alkaa tuntua tavanomaiselta tavalta ajatella", Meskanen sanoo.
On iso riski, että syöminen häiriintyy, jos lähtee toteuttamaan jonkinlaista "puhdasta" tai täydellistä syömistä. Se ohjaa ajattelemaan, että kun syö puhtaasti ja terveellisesti, on puhdas ja terve. Jos sattuu syömään toisin, herää syyllisyyden ja häpeän tunteita.
Vaikka tiukkia ruokasääntöjä onnistuisikin noudattamaan, ne tuskin tuovat onnellisuutta. On huolestuttavaa, jos tuntee hyvää oloa vain silloin, kun saa syömisensä toteutettua "puhtaasti" ja "täydellisesti".
Meskasen mukaan puhuu ravitsevasta ruuasta, joka on myös polttoaine kehollemme ja myös arjen nautinto.
"Vihdoinkin perjantai. Nyt voi hakea kotiin pitsaa."
Mutta miksi tarvitaan tietty viikonpäivä oikeuttamaan jokin ruoka? Miksi pitsaa ei voisi syödä vaikka maanantaina?
"Ihan jokaisen on hyvä miettiä, miten puhuu ruuasta. Se voi paljastaa paljon siitä, onko ruokasuhde tasapainossa", Meskanen sanoo.
Onko muun muassa perjantaipitsa palkinto, raskaan viikon raatamisella ansaittu? Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, Meskanen sanoo. Mutta jos ruoka on ainoa tapa palkita itsensä ja kokea mielihyvää, arkielämässä ei ehkä ole tarpeeksi muita mielihyvän lähteitä.
Herkkujen syömistä tai minkään muunkaan ruuan syömistä ei tarvitse selitellä on Meskasen yksinkertainen ohjenuora.
"Omia tai muiden ruokavalintoja ei ylipäätään ole tarvetta kommentoida. Jokaisella on oikeus ruokarauhaan riippumatta siitä, mitä syö."
Tietoisuus ruokapuheen merkityksestä kasvaa koko ajan, ja se on hyvä asia. Riittää, että on huomaavainen ja ymmärtää, että huoletonkin heitto voi olla toisen korvaan ahdistava.Ruokasuhteen häiriöt ovat hyvin yleisiä, emmekä voi päällepäin tietää, kuka kamppailee ruokasuhteensa kanssa.
Omaa sisäistä ruokapuhetta ja ajatuksia kannattaa muovata joustavampaan ja sallivampaan suuntaan.
"Sen sijaan, että miettii, onko jokin ruoka puhdasta, sallittua tai omien ruokasääntöjen mukaista, voi pohtia, onko se hyvältä maistuvaa, värikästä ja kauniisti katettu. Söinkö yhdessä muitten kanssa ja tuliko minulle hyvä olo", Meskanen sanoo.
Oma hyvinvointi lisääntyy, jos ruoka tai syöminen eivät ole suorite, vaan nautinto itsessään.
Lähteet: Hyvä Terveys 11/2024, kuvat Pixabay
