Minulla kuolee silloin tällöin pieniä viherkasveja, koska kastelen niitä liikaa. Isot viherkasvit pysyvät hengissä. Siiri-kissa myös pudottelee kasveja ja rapsuttelee niistä multaa kukkapöydälle. Hän on meidän puutarhuri. Tosin huono sellainen. Hän jopa nukkuu peikonlehden ruukussa makoisia unia. Siiri kyllä ymmärtää sanan ei, mutta jossakin välissä hiippailee kasvien pariin.
Etenkin jos valoa ei voi huonekasveille lisätä, pitäisi talvella kastelua vähentää, eikä ylihoitaa kasveja. Kuivana huonekasveja ei kannata pitää talvellakaan. Liian vähän vettä saaneet kasvit tunnistaa nuutuneesta olomuodosta. Kasvi ei kasva, ja se saattaa pudottaa lehtiä.
Taasen liikaa vettä saanut kasvi tekee keltaisia lehtiä ja voi pehmentyä tyvestä. Ruukku on painava siellä olevan veden vuoksi. Jos kasvi tarvitsee muuhun vuodenaikaan vettä esimerkiksi kerran viikossa, kannattaa talvella kastella sitä puolentoista kahden viikon välein.
Jos kasvit on istutettu vesisäiliöllä varustettuun altakasteluruukkuun, veden lisäämisten väleissä kannattaa antaa säiliön mennä ensin kokonaan tyhjäksi.
Kasvit kannattaa kastella niin, että juuretkin kostuvat, eli antaa vettä niille mieluummin kerralla paljon mutta harvemmin kuin vähän kerralla.
Jos kastelee kasvia vähän kerrallaan ja usein, multa kastuu vain pinnasta, ja kasvin juuristo ei hakeudu koko multatilaan. Lannoitetta ei kannata käyttää, koska kasvit ovat talvella lepotilassa.
Valon määrää kasveille voi lisätä erilaisilla kasvilampuilla ja -valoilla. Kasvivalon voi hankkia erillisenä valaisemina tai pelkkänä lamppuna. Jos kasvivaloon ei voi satsata, kasvit voi sijoittaa eteläiselle ikkunalle eli valoisimpaan tilaan. Jos kotona on kirkasvalolamppu, siitä on hyötyä kasveillekin.
Kasvit kannattaa asetella tiiviiseen ryhmään ikkunan lähistölle, jotta ilma pysyy niiden ympärillä helposti kosteampana kuin silloin, kun ne sijoittaa laajemmalle alueelle.
Ihana Siiri peikonlehden suojissa!
VastaaPoistaMinä olen tappanut monta kasvia talviaikaan liialla kastelulla. Ehdin ehkä pelastaa peikonlehteni, kun sain kuulla että ruskeaksi menevät lehdet johtuvat märkyydestä eivätkä kuivuudesta. Pitäisi opetella kukkien kieltä!
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Sama täällä: talvella tulee kasteltua liikaa etenkin pieniä kasveja. Sitä kun tahtoo hoitaa niitä, kastella, varjella. Kukkien kieli olisi tosiaan hyvä osata.
PoistaVoi tuota Siiri-kattia. Hauskannäköinen oleskellessaan kasvin juurella. Tuo on minullekin tuttua. Minulla oli kaksi kissaa ja toinen yöaikaan "hoiti" kasveja uutterasti. Silloin hävitin kaikki kukkani, koska en jaksanut sitä sotkua ja multaa joka paikassa.
VastaaPoistaNyt ovat kisut jo kumpikin siellä sateenkaarensillalla, kuten tavataan sanoa lemmikin kuolemasta. En ota enää kissaa, vaikka aina tunnen kaihoa, kun näen jossain kuvassa kissan. Niin nytkin tässä sinun blogisi kuvissa.
Toivotan kaikkea hyvää Uudelle Vuodellesi ja surusi laimenemista hyviksi muistoiksi!
T. Irja
Kiitos kommentistasi Irja.Todellakin sotkua ja multaa saa meidänkin Siiri aikaiseksi. Onneksi toista kissaa, Killeä, ei ole koskaan kukat kiinnostaneet, ei ole siis multatassu. Otan osaa sateenkaarisillalle lähteneiden kissojesi puolesta. Surun tuska on laimentunut ajan myötä, mutta on edelleen hyvin todellinen, vaikea kuvata sitä. Sinullekin hyvää uutta vuotta.
PoistaTärkeitä huomioita huonekasvien talvihoidosta.
VastaaPoistaSuloinen Siiri onkin oikea linssilude. Meilläkin kissat pyrkivät isojen kasvien ruukkuihin nukkumaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi tulevaan vuoteen!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Siiri osaa keikistellä kameralle ja etenkin minun miehelle, se on jännä homma, vaikka koen itseni Siirin äidiksi. Teilläkin kissoilla samat urheat pyrkimykset ruukkuun nukkumaan. Ehkä mullan tuoksu houkuttelee. Hyvää uutta vuotta koko perheellesi!
VastaaPoistaVoi mikä suloinen Siiri.
VastaaPoistaMeidän edesmennyt kissamme otti aina pääsiäisenä makuupaikakseen rairuohon. Siinä kisulin kelpasi köllötellä kuin ruohomättäällä konsanaan. T. Selja
Kiitos kommentistasi Selja. Voi, miten hassua tuo rairuoholla lepäileminen. Onhan siinä kesäisen ruohon tuoksua ja makua.
PoistaMahdottoman ihana Siiri peikonlehden seurassa! 😇
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Susanna. Siiri on kyllä suloinen kissi. Löytöeläintalosta saatu. Oli äitinsä ja kahden sisaruksen kanssa villiintynyt kissa. Hirveän arka ja asusti sängyn alla ensimmäiset kuukautensa. Ihmisiin tottuminen vei kauan aikaa. Nyt hän on todella kesy kotikissa.
VastaaPoistaVoi, että sulla on siellä ihana viherpeukalo mukana. Sydämellistä uutta vuotta Marja. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia kommentistasi. Täällä on kyllä ihanainen puutarhuri. Siiri myös kulkee ja makoilee ruokapöydällä kuten Kille-kissakin. Meillä se ei ole kiellettyä. Kaunista ja hyvää uutta vuotta sinulle!
VastaaPoista