Ylivastuullinen haalii liikaa tehtäviä

 

Minä teen! Oli se pihatalkoot, suvun juhlat tai ylityöt. Melko usein se, joka toimii ylivastuullisesti töissä, tekee niin myös kotonaan ja sosiaalisissa piireissä. Ylivastuullisuus on kokonaisvaltaista huolehtimista ja murehtimista monista asioista.

Ylivastuullisuus voi johtaa uupumiseen siksi, että ylenpalttisesti vastuuta kantava ylittää usein oman vastuualueensa lisäksi myös jaksamisensa rajat.

On pakko. Täytyy. Pitää. Ylivastuullisuuteen liittyy velvollisuudentunnetta, perfektionismia ja kontrollintarvetta.

Ylivastuullisuuden juuret ovat usein heikossa vanhemmuudessa, mutta aina ei tietenkään näin ole. Esimerkiksi vanhemman alkoholismi on pakottanut ottamaan liikaa vastuullisuutta kotitöistä ja pienien sisarusten hoitamisesta.

Lapsuudessa on saattanut kehittyä kokemus, että on häpeällistä, jos ei hoida asioita ylivastuullisesti.

     

Heikkojen vanhempien lapselle ei tule tietoisuutta siitä, mistä vastuun kantaminen alkaa ja mihin se päättyy. Sen sijaan tulee rajattomuus, että minun pitää huolehtia aivan kaikesta.

Asioiden hoitamisesta on saatettu myös kehua ja palkita. Se on taas voitu sivuuttaa, miltä vastuunkantaminen on lapsesta tuntunut.

Ongelmallista on se, että vaikeaan ylivastuullisuuteen on vaikea havahtua ajoissa, koska ajattelu- ja toimintamallit on usein automatisoituneet.

Aina vastuunkantaminen ei liity persoonalisuuden  ominaisuuksiin. Joskus työssä saattaa joutua ylivastuulliseen asemaan resurssipulan takia.

Ylivastuullisuus voi liittyä pakko-oireiseen häiriöön. Henkilö pelkää aiheuttavansa omalla toiminnalla vahinkoa muille.

Omien rajojen vetäminen ei olisi  väärin. Silti ylivastuulliset ihmiset tuntevat siitä syyllisyyttä ja murehtivat, miten muut pärjäävät.

Ylivastuullisuudesta pois harjoitteleminen saattaa olla joskus loppuelämän prosessi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.9.2022, kuvat omat