perjantai 6. lokakuuta 2023

Elämää maalla 3.



Vaikka  tässä on vähän melankolinen olo, kirjoitan tämän postauksen. No, mistä syystä melankolinen? Tajusin vasta eilen keskiviikkona, että on todellakin syksy. Minun siemenestä kasvattamat köynnöskukat kuolee. En ole koskaan pitänyt niin hyvää huolta kukistani kuin tänä vuonna. Silti olen aina pitänyt syksystä, sen dramaattisuudesta. Tuikeat tuulet ja vähitellen kylmenevä ilma. Alkusyksyn värikylläisyys ja sitten - ennen lumisateita - maiseman graafisuus.


Tilasin ja istutin kukkasipuleita ensi kevään iloksi. Ukon laukkaa, sinistä krookusta, paksuhelmililjaa ja kirjopikarililjaa. Krookusta ja kirjopikarililjaa on ennestään, mutta haluan, että niitä on enemmän. Valitettavasti tämä sipulikukkapenkki on rakkaan Kille-kissamme vessa. Siinä sipulit lentävät, mutta yritän tökkiä niitä paikoilleen ensi hallan jälkeen. Jospa tämä vessa ei enää silloin Killeä niin kiinnostaisi.


Atk-kurssilla tällä viikolla olin aivan pihalla. Kurssilla on paljon vanhuksia ja he olivat kymmenen kertaa terävämpiä kuin minä, tosin useimmat ovat käyneet saman kurssin viime vuonna. Mutta silti. Surkea digiblondi olen. Olen oppinut siirtämään kuvat kamerasta tietsikalle, mutta en saa kaikkia kuvia näyttöön tässä uudessa Windows 11:sta. Siis vanhoja. Siksi tässä postauksessa voi olla hiljattain aikaisemmin julkaistuja kuviani, kun muita en saa käyttöön. Ehkä tämä alkaa luonnistua huomisen ATK-opettajan yksityistunnilla. Jos sitten muistan, mitä opetettiin.





Tämän viikon olen maalannut lasikuistin ikkunakarmeja ja kukkalautoja. Ei kannata luulla, että minä teen maalaushommia jatkuvasti. Nyt on vain sellainen kausi. Minulla näitä kauseja riittää. Kaksi vuotta sitten kuumina kesäpäivinä tein viikon polttopuita sirkkelillä. Samana vuonna marjastin tiiviisti kaksi viikkoa. Mikähän kausi seuraavaksi tulee, jos on tullakseen? Toivottavasti jotakin hyödyllistä kodin kannalta.


Lasikuisti on ollut meidän romu- ja pellettivarasto, vaikka on mielestäni hyvin kaunis. Pelletti on tiivistettyä puuta, jota poltetaan pellettitakassa ja saadaan lämpöä. Aluksi tyhjensin lasikuistin rojusta. Osa kaatopaikalle ja osa seka- ja lasijätteeseen.



Ikkunoiden karmit ja kukkalaudat näyttivät lohduttomilta. Niitä ei ole maalattu yli 30 vuoteen. Ikkunoita on kaikkiaan 12. Puolet huoneen tilasta. Aluksi imuroin irtolastut ja roskat. Sitten jynssäsin grillinpuhdistusteräsharjalla ja sitten vasta hiekkapaperilla. Huomasin, että osa kukkalaudoista oli lahonnut. Taas imurointi. Maalauksen pohjatyöt olen viimein oppinut pönttöuunia maalatessani. Työ on tehtävä kahteen kertaan. Tässä postauksessa on ensimmäinen maalikerros.


Ja yritin kärsimättömänä ihmisenä olla kärsivällinen. Hidas ja tyyni. Nyt se melkein onnistuikin. Paitsi pudotin kerran maalipurkin käsistäni lattialle. Mikä sotku! Puolet maalista lattialla. Siivoamisessa meni kauan.







Mietteliäänä maalarina ajattelin eksistentialistifilosofi Sartrea. Hän on aina jotenkin vedonnut minuun. Ihminen on tuomittu vapauteen, mutta tämä vapaus aiheuttaa ahdistusta, kun on tehtävä valintoja. Valinnat elämässä pitäisi tehdä ilman uskontoa tai filosofiaa. Juuri tämä aiheuttaa ahdistusta.


Olen miettinyt myös epikurolaisuutta ja stoalaisuutta. Epikurolaisuus on enemmän mieleeni, vaikka molemmat ovat kelpo filosofioita. Epikurolaisuus syntyi jo ennen ajanlaskua. Sen mukaan hyvää tekevät suunniteltu elämäntyyli, johon kuuluvat ystävät, keskustelut ja kohtuulliset nautinnot. Maltilliset nautinnot olivat korkein hyve, jonka avulla ihminen saattoi saavuttaa mielenrauhan.


Hyvää viikonloppua kaikille!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!