Ylivastuullinen haalii liikaa tehtäviä

 

Minä teen! Oli se pihatalkoot, suvun juhlat tai ylityöt. Melko usein se, joka toimii ylivastuullisesti töissä, tekee niin myös kotonaan ja sosiaalisissa piireissä. Ylivastuullisuus on kokonaisvaltaista huolehtimista ja murehtimista monista asioista.

Ylivastuullisuus voi johtaa uupumiseen siksi, että ylenpalttisesti vastuuta kantava ylittää usein oman vastuualueensa lisäksi myös jaksamisensa rajat.

On pakko. Täytyy. Pitää. Ylivastuullisuuteen liittyy velvollisuudentunnetta, perfektionismia ja kontrollintarvetta.

Ylivastuullisuuden juuret ovat usein heikossa vanhemmuudessa, mutta aina ei tietenkään näin ole. Esimerkiksi vanhemman alkoholismi on pakottanut ottamaan liikaa vastuullisuutta kotitöistä ja pienien sisarusten hoitamisesta.

Lapsuudessa on saattanut kehittyä kokemus, että on häpeällistä, jos ei hoida asioita ylivastuullisesti.

     

Heikkojen vanhempien lapselle ei tule tietoisuutta siitä, mistä vastuun kantaminen alkaa ja mihin se päättyy. Sen sijaan tulee rajattomuus, että minun pitää huolehtia aivan kaikesta.

Asioiden hoitamisesta on saatettu myös kehua ja palkita. Se on taas voitu sivuuttaa, miltä vastuunkantaminen on lapsesta tuntunut.

Ongelmallista on se, että vaikeaan ylivastuullisuuteen on vaikea havahtua ajoissa, koska ajattelu- ja toimintamallit on usein automatisoituneet.

Aina vastuunkantaminen ei liity persoonalisuuden  ominaisuuksiin. Joskus työssä saattaa joutua ylivastuulliseen asemaan resurssipulan takia.

Ylivastuullisuus voi liittyä pakko-oireiseen häiriöön. Henkilö pelkää aiheuttavansa omalla toiminnalla vahinkoa muille.

Omien rajojen vetäminen ei olisi  väärin. Silti ylivastuulliset ihmiset tuntevat siitä syyllisyyttä ja murehtivat, miten muut pärjäävät.

Ylivastuullisuudesta pois harjoitteleminen saattaa olla joskus loppuelämän prosessi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.9.2022, kuvat omat

Läheisriippuvuus saattaa vähentyä

 

Nyt kun alkoholin käyttö vähenee, myös alkoholia juovan läheiset voivat paremmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö on vähentynyt pidemmän aikaa, ja myös moni korkean riskin käyttäjä on pyrkinyt vähentämään juomistaan. Tämän seurauksena alkoholin ongelmakäyttäjän läheiset voivat paremmin, arvioi psykologi ja psykoterapeutti Leea Halmetoja.

Läheisriippuvuudella on perinteisesti tarkoitettu tilannetta, jossa myös alkoholistin kumppani ikään kuin sairastuu ja alkaa toimia itselleen vahingollisella tavalla. Hän voi kokea olevansa vastuussa toisen käyttäytymisestä ja potea syyllisyyttä oman hyvinvointinsa edistämisestä.

"Läheisriippuvuus ei ole diagnoosi, vaikka sen yhteydessä saatetaan kokea esimerkiksi ahdistusta tai masennusta", Halmetoja sanoo.

Läheisriippuvuuden käsite on laajentunut, ja nykyään sillä voidaan tarkoittaa yleisesti ottaen ylimiellyttämistä, ylivastuullisuutta ja rajojen puutetta.

Ihmisten on edelleen usein vaikea tunnistaa itseään läheisriippuvaisiksi etenkin, jos he ovat lapsuudenkodeissaan oppineet selviytymään miellyttämällä ja konflikteja välttelemällä.  Lapset uskovat, että heidän pitää toimia näin saadakseen rakkautta ja välttääkseen hylätyksi tuleminen.

Läheisriippuvainen - etenkin alkoholistin kumppani - on usein todistanut riippuvuuskäytöstä jo omassa lapsuudenkodissaan.

"Tärkeä perheenjäsen ei ole ollut emotionaalisesti saatavilla omien ongelmiensa vuoksi, ja läheiset ovat joutuneet laittamaan omat tarpeensa ja toiveensa sivuun. Lapsi tarvitsee luotettavia aikuisia antamaan hoivaa ja kertomaan, että muiden ongelmat ei ole hänen syytään."

Voimakas empatiakyky on hyvä piirre, mutta sekin tarvitsee suojakseen rajoja.  Myös sovinnollisuus ja konfliktien vältteleminen voivat olla  hyvästä, mutta elämässä tarvitaan jämäkkyyttä.

Läheisriippuvuuden taustalla voi olla myös pohjaton usko kumppanin hyvyyteen ja kykyyn muuttua.

Läheisriippuvuuteen etsitään apua yleensä siinä vaiheessa, kun oman stressinsietokyvyn rajat ylittyvät, ja ihminen alkaa tunnistaa omia toimintatapojaan. Masennus tai kova ahdistus voi myös saada hakemaan apua.

Ihmisen pitäisi opetella rakastamaan ja arvostamaan itseään ja pitämään itsestään huolta.

"Lisäksi tarvitaan rajojen asettamista ja kykyä sanoa tarvittaessa ei. Myös oman ajan ja tilan ottaminen on tärkeää, sillä ne vahvistavat hyvinvointia ja ihmissuhteiden laatua."

Toipuminen edellyttää oman itsetuntemuksen lisäämistä ja tunnesäätelykeinojen parantamista.  Usein läheisriippuvainen yrittää kumppaniinsa ylikeskittymisellä helpottaa omia turvattomuuden, pelon ja ahdistuksen tunteitaan.  

Lähteet: Helsingin Sanomat, kuvat omat

Keho kertoo esimerkiksi stressistä

 

Kun puhutaan tunteista, unohtuu herkästi se, että kyse ei ole vain mielestä, vaan keho aistii ilot ja surut usein mieltä tarkemmin. Esimerkiksi voi vakuuttaa itselleen, että jaksaa ylityöt ja kiireen, mutta päänsärky ja niskajumit kertovat toista tarinaa. Myös se, mitä kehossa tapahtuu, vaikuttaa mieleen. Kova kipu voi aiheuttaa surua ja ahdistusta. Nälkä tekee kiukkuiseksi.

Kun oppii kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja tarpeita, voi olla aika vastata niihin. Jos pää on jatkuvasti kipeä ja vatsa löysällä, kannattaa pysähtyä ja pohdiskella, johtuuko tämä stressistä ja kiireestä.

Oman kehon tarpeisiin vastaaminen on tärkeää siksi, että ympäröivä kulttuuri voi ohjata ohittamaan näitä tuntemuksia, jolloin yhteys sisimpään heikkenee. Suorituskeskeisessä kulttuurissa pitää pinnistellä, vaikka ei jaksaisi. Tehdään kahvin voimalla. Vielä kymmenen toistoa jumpassa.

Joskus pinnistely voi olla tarpeellista, mutta pitkään jatkuessaan sen vaikutukset voivat olla pahoja. Omien rajojen jatkuva ylittäminen voi johtaa krooniseen stressiin, uupumukseen tai syömisen pulmiin.

Omaa stressitasoa ja palautumista kannattaa kuulostella päivittäin. Kulkeeko hengitys vatsan pohjasta asti? Onko lihakset jumissa? Jos olo on levoton tai jännittynyt, hermostoa voi rauhoittaa liikkumalla kevyesti ja keskittymisellä rauhalliseen uloshengitykseen.

Liikunta ja tuntuma omaan kehoon ovat tärkeitä tunne-elämälle. Jokaisen olisi hyvä kuulostella, mikä milloinkin on itselle mielekäs tapa liikkua. Mielihyvää tuova liikunta tukee tunne-elämää ja palautumista.

Kehoyhteyden vahvistamisessa on kyse omien rajojen ja tarpeiden kunnioittamisesta. Tärkeintä on, että liikunnasta nauttii eikä suorita sitä itsetunnon mittarina.

Stressaantuneena ja ahdistuneena kannattaa kokeilla kasvolihasten rentouttamista ja uloshengityksen pidentämistä. Kehon ja mielen yhteyttä ja tunnesäätelyä voi tiettyyn pisteeseen asti vahvistaa omassa arjessa, mutta jos omat keinot ei tunnu riittävän, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Lähteet: Kauneus&Terveys 7/2022, kuvat omat

Välit poikki vanhempien kanssa

 

Minulla oli aikoinaan nyt jo kuolleen äitini kanssa välit poikki noin kahden vuoden ajan. Hän oli alkoholisti, enkä jaksanut enää hänen valheitaan. Kun oli välit oli poikki, sain aikaa ajatella suhdettamme noin ylipäätänsäkin. Suhde oli lapsuudessa hyvä, silloin äiti ei ollut vielä alkoholisti. Hän alkoholisoitui keski-iässä isän itsemurhan jälkeen.

Kahden vuoden jälkeen annoin periksi,  huono suhteemme jatkui, ja pystyin edelleen kuuntelemaan hänen valheitaan, joihin hän itsekin uskoi. Ei sukulaiset ja perhe pysty parantamaan alkoholismia. Parantuminen vaatii, että alkoholisti myöntää olevansa alkoholisti.

Jokainen varmasti toivoo, että olisi hyvät suhteet vanhempiin. Usein lähimmät suhteet on kuitenkin kaikkein vaikeimpia, ja isältä ja äidiltä siedetään miltei mitä tahansa. Mutta joskus tulee ajatus, että nyt riitti.

Nainen, 52 kertoo Helsingin Sanomien kyselyyn välirikosta:

"Välit  äitiin ja siskoon ovat poikki. Siskoni oli "niin paljon parempi ihminen" kuin minä, kuvitteli tietävänsä ja tuntevansa minut paremmin kuin minä itse. En jaksanut tätä arvostelua. Äiti taas ei ole koskaan välittänyt omista lapsistaan, soitti vain humalassa ja kylvi riitaa minun ja siskoni välille, joten päätin luopua yhteydenpidosta."

Yleensä jos lapsi kertoo, että katkaisi välit, automaattisesti ajatellaan, että hänessä itsessään on jotain vikaa, kun ei pysty joustamaan ja sopeutumaan.

Vaikeat perhedynamiikat ovat vaikeita siksi, että ne eivät näy ulkopuolisille, eivät välttämättä edes kaikille perheenjäsenille.

Aikuinen lapsi on monesti todella vähään tyytyväinen. Jos vanhempi vaikka sanoo, ettei varmaan onnistunut aina olemaan reilu ja tasapuolinen ja pahoittelee tätä, lapsi on valmis antamaan anteeksi.

Aina välit eivät ole korjattavissa. Tällöin pysyvä välirikko voi olla elämää perusteellisesti selkiyttävä ratkaisu.

Nainen,53 kertoo:

"Itselläni oli hyvin surullinen ja itkuinen olo usein päiväkausia tapaamisten jälkeen, koska äiti sai itsetuntoni pohjalukemiin. Tunsin monesti voimakasta vihaa ja halveksuntaa. Kun katkaisin kokonaan välini, vihan tunne helpottui. Oma olotila oli hyvin lohdullinen."

Jos on ottanut asioita puheeksi, yrittänyt vetää rajat, mutta tulee aina solvatuksi tai jyrätyksi, ja kohtaamisen jälkeen on aina paha olla, pitää alkaa ajatella itseään. Jokaisella ihmisellä on oikeus kasvaa omanlaisekseen, ja ottaa ohjat omiin käsinsä, eikä alistua huonoon kohteluun.

Välirikko saattaa olla hyvin helpottava kokemus. Elämä voi olla hyvää, vaikka yhteys sukulaisiin puuttuisi.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 30.12.2021, kuvat omat

Seksuaalisuus

 

Seksuaalisuus yhdistetään usein seksiin, vaikka se on paljon muutakin. Seksi on toimintaa. Seksuaalisuus on sitä, mitä ihminen on. Se on elämän, libidon voima vastakohtana kuoleman Thanatoksen voimaan.

Seksuaalisuus puhkeaa kukkaan, kun liikkuu, nautiskelee ja kohtaa sisäiset esteet. Seksuaalisuus on sitä, miten kantaa itsensä ja on läsnä eri tilanteissa.  Seksuaalisuutta on hyvin vaikea tarkasti määritellä, koska se on niin kokonaisvaltainen asia.

Omaan seksuaalisuuteen tutustumisesta seuraa yleensä hyviä asioita. Seksuaalisuus on parhaimmillaan suuri voima. Ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa. Hän tietää rajansa ja hyvät puolensa, osaa ottaa kehuja vastaan ja on ylpeä saavutuksistaan.

Kun seksuaalienergia toimii, se voi olla hehkua tai virettä, jonka muutkin huomaavat. Sen vastakohta käyttäytymisessä on ahdistus ja jäykkyys.

Jos oma uteliaisuus ja elämänhalu on hukassa, kannattaa tehdä jotakin, mikä tuo nautintoa. Esimerkiksi tuoksutella hajuvettä, saunoa, meditoida.

Liikunta on myös hyvä keino lisätä seksuaalienergiaa. Jos on paljon paikoillaan, keho jumiutuu ja energiat  pysähtyvät. Kun panee kehonsa liikkeelle, seksuaalienergia alkaa jyllätä.

                                 Häpeä

Seksuaalisuuden tiellä on usein yksi este:häpeä. Moni tuntee häpeää omasta kehostaan, halusta ja haluttomuudesta. Häpeä saa alkunsa monesti melkein mistä vain kommentista, kasvatuksesta, yhteiskunnan normeista tai seksikokemuksesta.

  

Seksuaalisen itsetunnon kolhuja voivat esimerkiksi korjata aika, hyvä parisuhde ja muut rakkaudelliset kokemukset. Häpeä on tervetullut silloin, kun tekee jotakin luvatonta. Seksuaalista halua tai haluttomuutta, omaa kehoa ei ole mitään syytä hävetä.

Joskus häpeään auttaa sen haastaminen. Se että, tekee jotakin, mikä tuntuu epämukavalta. Voi pitää puheen, laulaa karakoea, mennä seksikauppaan. Mukavuuden rajat on kaikilla hyvin erilaiset. Se, mikä nolottaa toista, voi  toiselle olla arkipäivää.

Lähteet: Kauneus&Terveys 8-9/2021, kuvat omat

  

Seksuaalisuus on aika moinen voima. Ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa, hän tietää rajansa. Seksuaalisuus on kaikilla ihmisillä, mutta joskus kiireinen elämäntapa, kriisit tai muutos voivat piilotta sen

Tervettä itsekkyyttä on sanoa ei

Sanoitko töissä kyllä työtehtävälle, vaikka sinulla ei olisi ollut aikaa sen tekemiseen ja olisit halunnut sanoa ei?

Helsingin sanomien lukija kertoo tilanteestaan: "En uskalla kieltäytyä mistään tehtävästä, kun pelkään työn menettämistä ja sitä, mitä muut ajattelevat. Tämä on johtanut siihen, että muut pyytävät minulta palveluksia. Tämä alkaa näkyä ylitöinä ja jaksamisessa muutenkin."

Ensimmäinen askel ei-sanan sanomiselle on oppia tunnistamaan tilanteita, joissa antautuu toisten toiveille. Tunteet ja ajatukset tekevät kieltäytymisen monelle vaikeaksi, ja siksi se vaatii paljon harjoittelua.

Vaikeus kieltäytyä voi olla lähtöisin perheen tavasta ratkaista konflikteja ja siitä, miten on ollut lupa tuoda mielipiteitä esille. Tämän jälkeen erilaiset kokemukset elämässä ja työelämässä voivat vaikuttaa siihen, miten uskaltaa kertoa mielipiteitä.

Jotkut saattavat kantaa enemmän huolta siitä, mitä toiset heidän tekemisistään ajattelevat. Miellyttämishalun taustalla voi olla pelkoja. Saatetaan ajatella, että jos nyt sanon ei, miten käy seuraavissa yt-neuvotteluissaa tai saanko jatkossa mielekkäitä tehtäviä.

Rajojen asettamista on tärkeää harjoitella, koska se vaikuttaa hyvinvointiin. Jos suostuu helpolla työtehtäviin, joiden takia joutuu venymään, riskinä on ylikuormittuminen ja uupuminen.

Kannattaa pohtia, mitä voi saada tilalle, jos osaa välillä sanoa ei. Ehkä enemmän taukoja ja palautumista työstä. Pääsee  lopettamaan työt ajoissa, jolloin jää aikaa enemmän läheisille, levolle ja harrastuksille.

Joskus työpaikalla on paljon työtä, mutta työntekijöitä vähän. Joku voi ruveta kantamaan huolta muitten jaksamisesta. Työntekijä saattaa ajatella, jos nyt kieltäydyn homma siirtyy kollegalle.

Hyvä asia on se, että ei-sanan käyttämistä voi harjoitella. Jos kieltäytyminen tuntuu vaikealta työpaikalla, sitä voi kokeilla ensin kotona ja ystävien ja tuttavien kanssa.

Yksi vinkki ei-sanan sanomiseen on ottaa aikalisä.Työntekijä voi opetella antamaan vastauksen vähän myöhemmin. Voi vastata, että palaan asiaan tunnin, päivän tai viikon päästä.

Miten sitten sanoa ei olematta tyly, mutta niin, että viesti menee perille. Kieltäytymisen alkuun voi sanoa jotakin myönteistä kuten "Kiitos, mielelläni tekisin, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa."

Myös kehonkieli on tärkeä kieltäytyessä, ja asentoa voi harjoitella Sillä on merkitystä, onko hartiat lysyssä ja katsooko omia jalkoja, vai onko ryhdikäs asento ja katsoo toista silmiin. Kannattaisi puhua jämäkällä äänellä, ei liian hiljaa, muttei huutaenkaan.

 

Lähteet: Referaatti Helsingin-Sanomat 9.9.2021, kuvat omat

Itsetunnon parantaminen

Tässä jutussa fonttikoko vaihtelee, vaikka tein kaikkeni fonttikoon yhtenäistämiseksi. Uusi Blogger ei toimi vielä hyvin ainakaan minulla. Harmittaa. Minkälaisia kokemuksia sinulla, joka bloggaat on tästä  uudesta Bloggerista? Entä kannnattaisko minun kirjoittaa aina tuolla suuurimmalla fonttikoolla, olisiko se luettavampi kuin suuri fonttikoko?

Minulla on kohtuullisen hyvä itsetunto, mutta itsetunto vaihtelee eri tilanteissa. Se ei ole aina samana pysyvä. Jos minä joutuisin tekemään itselleni täysin vieraan asian tai jos kohtaisin jotakin täysin uutta, pelottavaakin, itsetuntoni alenisi.

Ihmisellä on kuitenkin ydinitsetunto, joka on rakentunut lapsuudessa ja se on pysyvä, jos ei ole kokenut paljon korvaavia kokemuksia esimerkiksi ihmissuhteissa. Minulla on hyvä parisuhde aviomieheni kanssa ja se on tuonut korvaavia kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden traumoilleni. 

Seuraavaksi  psykoanalyytikko ja kouluttajapsykoterapeutti  Katri Laine neuvoo, miten parantaa itsetuntoa.

1) Ole kiltti itsellesi

Anna itsellesi asioita, joita tarvitset voidaksesi hyvin. Se voi olla esimerkiksi pitkät yöunet, kylpy, kasvojen hoito, seksi, hyvä ruoka tai säännöllinen hieronta. Tärkeintä on, että tekosi kertoo sinulle, että arvostat itseäsi. Se on myötäitsetuntoa. Se on Laineen mukaan helpoin tapa vahvistaa hyvää oloa ja itsetuntoa. Heikkoitsetuntoisen ajattelee helposti, että on liian itsekäs, kun hoitaa itseään. Se voi tuntua hyvältä, jos viimein uskaltautuu antamaan itselle hyviä asioita.

2)Vaali hyviä ihmissuhteita.

Läheiset ihmissuhteet vaikuttavat itsetuntoon eniten. Katri Laine sanoo: "Kun asiakkaalla on ongelmia itsetunnon kanssa, hänellä on usein myös haavoja ihmissuhdekokemuksissa. Turvalliset ihmissuhteet voivat jopa korjata itsetuntoa ja huonot taas rapauttaa sitä."

Usein ajatellaan virheellisesti, että itsetunto on ihmisen oma projekti. Ei voi noin vain päättää, että minulla on nyt hyvä itsetunto. Itsetunto rakentuu paljon siinä, miten toiset suhtautuvat ja kohtelevat. Läheisissä ihmissuhteissa pitäisi olla hyvä olo. Ihmissuhteitten pitäisi perustua siihen, että tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi.

3)Vaali rajojasi

Usein ajatellaan, että itsetunto paranee, kun voi kokea itsensä osaavaksi ja tarpeelliseksi. Vaikka hyvä palaute töissä ja kotona hivelisikin itsetuntoa, ei kannata mennä liian pitkälle. Suorittaa ja suorittaa kaikkea liiankin hyvin. Tässä on riskinä, että alat rikkoa rajojasi.

Tämän ajattelumallin taustalta löytyy usein uskomus siitä, että enhän minä tarvitse mitään erityistä. Kertoo heikosta itsetunnosta, jos miettii aina, mikä olisi parasta muille, ja itse on listan viimeisenä.

4)Pyri rauhaan peilikuvan kanssa

Nykymaailma on hyvin ulkonäkökeskeinen, ja ulkonäkö on yksi itsetuntoon eniten vaikuttavista asioista. Katri Laineen terapia-asiakkaiden ulkonäkökysymykset keskittyvät usein painoon. Hoikkuutta ihaillaan paljon.

Mutta parantaako laihtuminen itsetuntoa? Laineen mukaan usein kyllä, jos lihavuus on tärkeä syy huonoon minäkuvaan. Mikään oikotie dieetti ei ole. Sitä varmempi tapa parantaa itsetuntoa on, että lakkaat vertailemasta itseäsi ihanteisiin ja rakastat itseäsi juuri sen näköisenä ja kokoisena kuin olet. Kun hyväksyt itsesi, mielessäsi nousee esiin oma ainutlaatuisuutesi.

5)Hyväksy elämän aaltoliike

Itsetunnossa on pysyvä ydin, joka on kehittynyt lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapahtuviin kokemuksiin. Erilaiset elämäntilanteet voivat horjuttaa itsetuntoa hetkellisesti.

Masennuksessa, työuupumuksessa tai pahassa parisuhdekriisissä voi tuntua kuin koko itsetunto menisi palasiksi. Useimmiten tämä on hetkellistä. Ihminen voi kriisistä selvittyään lähteä uuteen kasvuun. Itsetunto ikään kuin joustaa molempiin suuntiin.

Laine sanoo: "Kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista asioista omilla ponnisteluillasi, se todella vahvistaa itsetuntoa." Itsetunto vaihtelee hieman, vaikka ei olisi mitään kriisiä.  "Välillä tulee päiviä, jolloin tuntee olonsa huonoksi. Se on normaalia ja tervettä", Laine sanoo.

Lähteet: Kauneus&Terveys 15-16.2020, kuvat omat

Onko ihminen joskus riittävän kypsä?

Kehityspsykologisten teorioiden mukaan aikuisella on useita kehitysvaiheita. Harvardin yliopiston professori Robert Keganin mukaan iso osa aikuisista elää maailmassa, joka on heidän kehitystasolleen liian vaativa.

Keganin teoriassa ihmisellä on kehityksessään viisi vaihetta. Ensimäisellä tasolla ihminen käy läpi kaikki lapsuuden normaalit kehitysvaiheet uhmaiästä murrosikään.

Toisella tasolla ovat pääasiassa murrosikäiset eli 13-19-vuotiaat. Noin kuusi prosenttia aikuisista ei kehity tätä pidemmälle. Tätä tasoa määrittävät erityisesti ihmisen tarpeet. Ihminen muodostaa minäkuvansa, erityisesti käsityksen siitä, mitä haluaa. Toisten tunteita ja tarpeita on tuolloin usein hankala ajatella.

Kakkostasolla olevat ihmiset suhtautuvat usein muihin keinoina saavuttaa omat halunsa ja päämääränsä, mikä hankaloittaa yhteistyötä muiden kanssa.

Kolmannella tasolla ihminen on muodostanut niin sanotun yhteisöllisen tajunnan. Suurin osa aikuisista, yli 60 prosenttia, on kolmannella tasolla.

Ihminen on kiinnostunut ja tarkka omasta roolistaan yhteiskunnassa, ideoista, ja erityisesti muiden suhtautumisesta niihin ja ihmiseen itseensä. Tässä vaihesessa tapahtuu siirtymä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen.

Kolmannen tason yleiseksi ongelmaksi Kegan nostaa kyvyttömyyden muodostaa rajoja omiin velvoitteisiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Ongelma on myös se, että ihminen ottaa hoidettavakseen ja vastuulleen asioita, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu.

Keganin neljännen tason ero kolmanteen on se, että neljännen tason ihminen ei koostu uskomuksista, arvoista ja tunteista, vaan hänellä on niitä. Läheisyyteen liittyy se, että toinen nähdään itsenäisenä ihmisenä, joka voi muodostaa itse erilaisia ajatuksia ja arvoja, ja toinen hyväksyy hänet.

Vain noin prosentti ihmisistä kehittyy viidennelle tasolle, eikä juuri kukaan ennen keski-ikää. Nämä harvat ihmiset eivät ole enää identiteetin vankeja. Sen sijaan, että sitouduttaisiin yhteen näkökulmaan, ideologiaan, rooliin, liikutaan sujuvasti erilaisten mallien välillä ja luodaan oma käsitys itsestä yhä uudelleen tilanteesta riippuen.

Keganin mukaan suurin osa  aikuisista jää alemmalle kehitystasolle kuin vaivatta yhteiskunnassa pärjääminen vaatisi. Tämä on yhteinen piirre monen muun kehityspsykologian teorian kanssa, että suurin osa ihmisistä ei kehity ajattelussa, ja vain harva voi esimerkiksi sisäistää yhtä aikaa useita erilaisia ajatusmalleja.

Iso osa aikuisista elää hyvin stressaavassa maailmassa. He eivät ole tarpeeksi kypsiä kohtaamaan työn ja perhe-elämän vaatimuksia.

Lähteet: helsingin Sanomat 1.6.2020, kuvat omat

Meneekö hermot?

Pidin kaksi viikkoa taukoa tästä blogista ja ylipäätään somesta, koska tarvitsin paljon aikaa kaunokirjoittamiseen. Kirjoittamisessa on menossa nyt ensimmäinen intensiivinen vaihe. Nyt kirjoitan öisin. Piipahdin kylläkin kaksi kertaa facessa. Muuta somea en harrastanut.

Minulla menee aika helposti hermot (ja mies saa sen huomata). Olen ehkä eniten A-persoonallisuustyyppi. Mutta en ole sitä puhtaasti, B-tyypinkin piirteitä löytyy. A-tyypin ihminen kilahtaa melko helposti. Hän suorittaa, taistelee, on impulsiivinen porheltaja ja häärääjä. A-tyyppi saattaa ottaa töitä lomalleen, valitsee kaupassa lyhyimmän jonon, kiilailee, tahtoo voittaa. B-tyyppi on leppoisa, eikä näe elämää nopeatempoisena suorittamisena vaan on melko rauhallinen.

Aggressio ei ole vain paha asia. Se on luonnollinen tunne ja jokainen kokee sitä joskus. Se voi olla vastaus turhauttaviin ja uhkaaviin kokemuksiin. Aggressio voi olla myös reaktio epäoikeudenmukaiselle kohtelulle, siitä että joku ei kunnioita toisen rajoja ja itsenäisyyttä.

Vihanpuuskan tyypillinen aiheuttaja on keskeyttäminen vaiheessa, jossa on juuri saavuttamassa tavoitteen. Ihminen turhautuu. Raivo voi olla myös merkki siitä, että oma ihmisarvo ja itsetunto on jäljellä.

Jos menettää aggression, voi lamaantua. Viha on arvokas ominaisuus, koska se auttaa laittamaan rajat ilkeille ihmisille ja panemaan asioita liikkeelle. Se on energiaa.

Joskus viha kasvaa yli äyräiden suhteessa sen laukaisseeseen asiaan. Tämä voi aiheuttaa murtumia ihmissuhteisiin ja sumentaa harkintakykyä.

Se, miten ihminen kokee ja ilmaisee tunteitaan, on riippuvainen temperamentista ja persoonallisuuden piirteistä.Raivostuminen on joillakin räjähtävämpää kuin toisilla.

Pinnan tiukkaa kiristymistä saattaa selittää oleellisesti narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsisti ajattelee, että hänellä on oikeus käyttää aggressiota epämoraalisesti omien asioiden ajamiseen. Ihmiset ovat narsistille välineitä omien tarpeiden toteuttamiseen.

Naisilla on tyypillisempää kuin miehillä osoittaa aggressiota kirtoteitse juoruilemalla tai jättämällä toisen huomiotta. Joku saattaa kätkeä vihansa tai kääntää sen itseään vastaan. Itseen kohdistuva viha on yksi depression syy.

Marttyyrinen ihmistyyppi osoittaa vihaansa uhrautumisen kautta. Näin hän latistaa muita. Marttyyri on syyllistävä ja passiivis-aggressiivinen mulkoilija- ja huokailijatyyppi.

Lähteet: hävinnyt, kuvat omat

Aikuisen lapsen ja vanhemman suhde

On jännää, että minulla on pesän jättäneisiin tyttäriini erilainen suhde. Tai meillä on erilainen suhde. Toinen viilettää ja pitää silloin tällöin yhteyttä. Toinen soittaa tai minä soitan hänelle joka päivä ja hän käy usein kotonakin.

Suhteet aikuiseen lapseen on erilaiset. 40-vuotias saattaa kiukutella vanhemmilleen kuin murrosikäinen. Aikuinen tytär soittaa äidilleen kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja purkaa pettymystä elämään. Kolmas pitää etäisyyttä vanhempiin.

Moni vanhempi menettää mielenrauhansa aikuisten lasten takia. Usein tämä on turhaa.

                              Hyväksynkö lapseni?

Vanhempi ja lapsi saattavat jäädä jumiin suhteessaan. Vanhempi voi olla huolissaan lapsen ongelmista - todellisista ja kuvitelluista. Hän kokee syyllisyyttä ja voimattomuutta, ja väsymys ja stressi voivat saada ajatukset pyörimään kehää.

Aikuinen lapsi taasen voi ihmetellä, miksi vanhempien kanssa olo saa hänet käyttäytymään kuin teini, mököttämään ja kiukuttelemaan.

Usein kyse on siitä, että vanhemman ja lapsen suhde on jäänyt kesken. Todellista itsenäistymistä ei ole tapahtunut.

Vanhempi voisi kysyä itseltään: riittääkö lapsi minulle juuri tuollaisena kuin on? Hyväksynkö hänet oikeasti? Olenko päästänyt irti peloistani lapsen suhteen?

                                      Älä syyllisty

Vanhemman tunne omasta vastuusta ei lopu siihen, kun lapsi aikuistuu. Mutta jos vastuuntunne on ylikorostunut, on syytä lähteä miettimään, onko kyse riippuvaisuudesta.

Tunne voi liittyä myös syyllisyyden paikkaamiseen. Vanhempi kokee, että jotakin meni vikaan ja haluaa sovittaa virheitä vielä vuosien takaa.

Olisi tärkeää, että vanhempi kykenisi vetämään terveellä tavalla rajoja aikuisen lapsen ongelmiin. Ahdistus ja vatvominen ei auta mitään.

                                    Kuulolla oleminen
On hyvä miettiä, onko omassa lapsi- ja vanhempisuhteessa edes vivahteita kahden aikuisen suhteesta.

Jos on, silloin yhteydenpidon motiivina on halu olla tekemisessä toisen kanssa. Ei velvollisuus tai syyllisyys. Kumpikin näkee toisensa nykyhetkessä ja suhteellisen realistisesti. Hyvä merkki on se, että toisen lähellä on helppo ja hyvä olla.

                                    Lapsuus meni jo
Aikuiselle kiukuttelevalle lapselle viesti voisi olla: lapsuus on ohi. Ota vastuu elämästäsi.

Lapsen kannattaisi pohtia suhdetta vanhempiin. Jos huomaa käyttäytyvänsä hullusti vanhempien seurassa, voi pohtia, mitä keskeneräisyyttä itsessään ei pysty kohtaamaan, ja miksi laittaa sen mielellään vanhempien syyksi.

Miten vanhempi voi saada etäisyyttä tulehtuneeseen tilanteeseen? Yksi tärkeä asia on oivaltaa, ettei omaa lastaan koskaan täysin tunne - etenkään kun hän on aikuinen.

Kaikki perheenjäsenet ovat kokeneet menneisyyden tapahtumat eri tavalla, siksi kannattaisi luopua totuuden etsimisestä.

Lähteet: Anna-lehti? Hävinnyt,  kuvat omat

Aggressio voi olla myös voimavara

Minä osoitan aggressioni usein melko suoraan. En suostu kynnysmatoksi, jonka päältä askelletaan.

Naisen aggressio on yhä jonkinlainen tabu. Vaikka naiset tarvitsevat samalla tavalla voimaa kuin miehetkin. Joskus naisen on luovuttava liiasta kiltteydestä, lyötävä nyrkki pöytään ja sanoa jämäkästi, mikä käy ja mikä ei.

Ikävä kyllä usein naisten aggressio on epäsuoraa. Puhutaan pahaa takanapäin. Eristetään aggression kohde.

Aggressio on vihan lisäksi kimppu muitakin tunteita. Se voi olla mustasukkaisuutta, kateutta, ärtymystä, loukkaantumista. Sen takaa voi myös löytyä häpeää, pelkoa, pettymistä.

Aggression avulla voi saada sen, mitä haluaa. Sillä voi myös osoittaa rajansa. Kaikkeen ei ole pakko suostua. Voi myös sanoa: Ei. Aggression ei saa koskaan olla kuitenkaan fyysistä.

Aggressiota voi tietysti käyttää myös haitallisesti. Siksi se pitäisi osata muuntaa hyötykäyttöön. Aggression käsittelyssä on hyvä pysähtyä tunnustelemaan, mitä tunteita ja tarpeita oman olon takana on. Hyvin usein taustalla on kokemus. Että jää jotakin vaille.

Aggressiosta pitäisi ottaa vastuu. Sen tunnistaminen ja säätely voi olla jopa tie siihen, että ihmissuhteet paranevat. Soruus kasvaa, jos pystyy kertomaan omat toiveet ja tarpeet. Tällainen on myönteistä aggression käyttämistä.

Joskus aggressiota voi tarvita vaikka siihen, että uskaltaa lähteä epähedelmällisestä ja huonosta parisuhteesta tai työpaikasta.

Kannattaa opetella kieltäytymään, vaikka tekisi mieli jatkaa niin turvallista toisten miellyttämistä. Aggressiota voi käyttää hyödyksi myös tilanteessa, jossa jää naljailun uhriksi. Naljailun voi lopettaa ystävällisellä kysymyksellä: "Anteeksi, mitä sanoit?" Voi myös sanoa suoraan, että loukkaajalla ei ole mitään oikeutta kohdella sinua niin.

Miten sinä näytät aggressiosi?

Lähteet: Anna 26.7.2018/30, kuvat Pixabay