On jännää, että minulla on pesän jättäneisiin tyttäriini erilainen suhde. Tai meillä on erilainen suhde. Toinen viilettää ja pitää silloin tällöin yhteyttä. Toinen soittaa tai minä soitan hänelle joka päivä ja hän käy usein kotonakin.
Suhteet aikuiseen lapseen on erilaiset. 40-vuotias saattaa kiukutella vanhemmilleen kuin murrosikäinen. Aikuinen tytär soittaa äidilleen kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja purkaa pettymystä elämään. Kolmas pitää etäisyyttä vanhempiin.
Moni vanhempi menettää mielenrauhansa aikuisten lasten takia. Usein tämä on turhaa.
Hyväksynkö lapseni?
Vanhempi ja lapsi saattavat jäädä jumiin suhteessaan. Vanhempi voi olla huolissaan lapsen ongelmista - todellisista ja kuvitelluista. Hän kokee syyllisyyttä ja voimattomuutta, ja väsymys ja stressi voivat saada ajatukset pyörimään kehää.
Aikuinen lapsi taasen voi ihmetellä, miksi vanhempien kanssa olo saa hänet käyttäytymään kuin teini, mököttämään ja kiukuttelemaan.
Usein kyse on siitä, että vanhemman ja lapsen suhde on jäänyt kesken. Todellista itsenäistymistä ei ole tapahtunut.
Vanhempi voisi kysyä itseltään: riittääkö lapsi minulle juuri tuollaisena kuin on? Hyväksynkö hänet oikeasti? Olenko päästänyt irti peloistani lapsen suhteen?
Älä syyllisty
Vanhemman tunne omasta vastuusta ei lopu siihen, kun lapsi aikuistuu. Mutta jos vastuuntunne on ylikorostunut, on syytä lähteä miettimään, onko kyse riippuvaisuudesta.
Tunne voi liittyä myös syyllisyyden paikkaamiseen. Vanhempi kokee, että jotakin meni vikaan ja haluaa sovittaa virheitä vielä vuosien takaa.
Olisi tärkeää, että vanhempi kykenisi vetämään terveellä tavalla rajoja aikuisen lapsen ongelmiin. Ahdistus ja vatvominen ei auta mitään.
Kuulolla oleminen
On hyvä miettiä, onko omassa lapsi- ja vanhempisuhteessa edes vivahteita kahden aikuisen suhteesta.
Jos on, silloin yhteydenpidon motiivina on halu olla tekemisessä toisen kanssa. Ei velvollisuus tai syyllisyys. Kumpikin näkee toisensa nykyhetkessä ja suhteellisen realistisesti. Hyvä merkki on se, että toisen lähellä on helppo ja hyvä olla.
Lapsuus meni jo
Aikuiselle kiukuttelevalle lapselle viesti voisi olla: lapsuus on ohi. Ota vastuu elämästäsi.
Lapsen kannattaisi pohtia suhdetta vanhempiin. Jos huomaa käyttäytyvänsä hullusti vanhempien seurassa, voi pohtia, mitä keskeneräisyyttä itsessään ei pysty kohtaamaan, ja miksi laittaa sen mielellään vanhempien syyksi.
Miten vanhempi voi saada etäisyyttä tulehtuneeseen tilanteeseen? Yksi tärkeä asia on oivaltaa, ettei omaa lastaan koskaan täysin tunne - etenkään kun hän on aikuinen.
Kaikki perheenjäsenet ovat kokeneet menneisyyden tapahtumat eri tavalla, siksi kannattaisi luopua totuuden etsimisestä.
Lähteet: Anna-lehti? Hävinnyt, kuvat omat
Kuulolla oleminen
On hyvä miettiä, onko omassa lapsi- ja vanhempisuhteessa edes vivahteita kahden aikuisen suhteesta.
Jos on, silloin yhteydenpidon motiivina on halu olla tekemisessä toisen kanssa. Ei velvollisuus tai syyllisyys. Kumpikin näkee toisensa nykyhetkessä ja suhteellisen realistisesti. Hyvä merkki on se, että toisen lähellä on helppo ja hyvä olla.
Lapsuus meni jo
Aikuiselle kiukuttelevalle lapselle viesti voisi olla: lapsuus on ohi. Ota vastuu elämästäsi.
Lapsen kannattaisi pohtia suhdetta vanhempiin. Jos huomaa käyttäytyvänsä hullusti vanhempien seurassa, voi pohtia, mitä keskeneräisyyttä itsessään ei pysty kohtaamaan, ja miksi laittaa sen mielellään vanhempien syyksi.
Miten vanhempi voi saada etäisyyttä tulehtuneeseen tilanteeseen? Yksi tärkeä asia on oivaltaa, ettei omaa lastaan koskaan täysin tunne - etenkään kun hän on aikuinen.
Kaikki perheenjäsenet ovat kokeneet menneisyyden tapahtumat eri tavalla, siksi kannattaisi luopua totuuden etsimisestä.
Lähteet: Anna-lehti? Hävinnyt, kuvat omat
Jälleen kerran tartuit hyvään aiheeseen.
VastaaPoistaOikeastaan on aika järkeenkäypää, että suhde aikuisiin lapsiin on erilainen. Niinhän se, meillä ainakin, oli lasten ollessa pieniäkin. Siihen vaikuttaa niin moni asia, vaikkapa lapsen temperamentti, vanhempien elämäntilanne jne.
Ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa aikuisten lasteni valintoja.
Mukavaa illan jatkoa!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Tosiaankin suhde aikuisiin lapsiin on erilainen kuin pieniin lapsiin. Minun tyttäret on vielä niin nuoria, 20- ja 21-vuotiaita, että tässä aikuisempi suhde on vielä kehittymässä. Nuorempi on piakkoin lähdössä Saksaan ratsuttajaksi. Se on minusta rohkea ja hieno päätös. En kyseenalaista - niin kuin et sinäkään - hänen valintaansa.
PoistaOli hyvä aihe. Pojan kanssa välit ovat parantuneet,kun hän muutti omilleen. Aluksi murehdin,kunnes tajusin, että ihan turhaan . Jokainen menee oman polkunsa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Unknown. Minullakin on välit parantuneet toisen lapsen kanssa hänen kotoa muuttamisen jälkeen. Maarit laulaa, että lapset ovat lainaa vain. Mutta laina jatkuu jollakin tasolla läpi elämän. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoista