Etenkin nuorena ja nuorena aikuisenakin halusin välillä miellyttää muita. Nyt kun olen reilu viisikymppinen, miellyttämisen halua ei enää ole. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sitten en kelpaa. Thats it. Enkä ala ainakaan kenenkään ja etenkään mieheni kynnysmatoksi.
Toisten maltillinen miellyttäminen on aivan hyvä piirre - suurin osa meistä haluaa tulla rakastetuksi -, mutta jos toistuvasti ohittaa omat tarpeensa ja huomioi vain toisten toiveet, se voi muuttua haitalliseksi.
Monesti toisten liiallisen miellyttämisen taustalla on hylätyksi tulemisen pelko. Syynä voi olla itsetuntovaurio, kokemus siitä ettei itse ole ollut rakastettu. Tätä saatetaan lähteä hoitamaan ja hakemaan varmistusta yrittämällä saada rakkautta miellyttämällä muita.
Etenkin parisuhteessa voi olla usein pelko siitä, että toinen on tyytymätön ja hylkää.Parisuhteissa korostuvat varhain opitut mallit ihmissuhteissa.
Parisuhde on tiivein ja läheisin ihmissuhde, ja usein siinä toistuu lapsuuden kiintymyssuhteen malli.
Toisten liiallista miellyttämistä tuottaa takertuva kiintymyssuhde. Vanhemmat ovat voineet kyllä olla fyysisesti läsnä, mutta lapsesta ei ole oltu riittävän kiinnostuneita. Eikä tunteisiin ole vastattu. Vanhemmat eivät ole osanneet olla lapsen peilejä.
Pahimmassa tapauksessa toisten miellyttäjä voi ajautua tilanteeseen, jossa hän tyytyy siihen, että kumppani käyttäytyy huonosti ja tökerösti.
Ihmisellä voi olla uskomus, että tulee hylätyksi ja jää porukan ulkopuolelle, jos kieltäytyy jostakin.
Jos huomaa olevansa jatkuvasti tyytymätön, ja toisten tarpeet uuvuttavat, se voi olla merkki siitä, että laiminlyö omia tarpeitaan.
Toisten liiallisesta miellyttämisen tarpeesta irti pääseminen on hidas mutta mahdollinen prosessi. Muutos lähtee siitä, että hyväksyy itsensä ja omat tarpeensa.
Olennaista on, ettei aina toimi tunteensa mukaan vaan pyrkii muokkaamaan toimintatapojaan.
Kannattaisi kiinnittää myös huomiota sisäiseen puheeseen. Se on aika usein miellyttämiseen pyrkivillä ihmisillä kielteistä ja syyllistävää.
Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2019, kuvat omat
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta.
VastaaPoistaKyllä tätä miellyttämistä on ollut jo niin kauan ja etenkin lapsena että nyt kuusikymppisenä ei enää tarvitse miellyttää ketään. Tunnun kelpaavan nyt omana itsenäni kumppanille,lapsilleni,ystäville ja itselleni mutta kova koulu on käyty että tähän on päästy.Mukavaa viikon alkua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Ikä tuo onneksi armollisuutta itseä kohtaan. Hienoa että olet päässyt miellyttämisen tarpeesta!
Poista