Miten päästä eroon liiallisesta miellyttämisen tarpeesta?

Etenkin nuorena ja nuorena aikuisenakin halusin välillä miellyttää muita. Nyt kun olen reilu viisikymppinen, miellyttämisen halua ei enää ole. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sitten en kelpaa. Thats it. Enkä ala ainakaan kenenkään ja etenkään  mieheni kynnysmatoksi.  

Toisten maltillinen miellyttäminen on aivan hyvä piirre - suurin osa meistä haluaa tulla rakastetuksi -, mutta jos toistuvasti ohittaa omat tarpeensa ja huomioi vain toisten toiveet, se voi muuttua haitalliseksi.

Monesti toisten liiallisen miellyttämisen taustalla on hylätyksi tulemisen pelko. Syynä voi olla itsetuntovaurio, kokemus siitä ettei itse ole ollut rakastettu. Tätä saatetaan lähteä hoitamaan ja hakemaan varmistusta yrittämällä saada rakkautta miellyttämällä muita.

Etenkin parisuhteessa voi olla usein pelko siitä, että toinen on tyytymätön ja hylkää.Parisuhteissa korostuvat varhain opitut mallit ihmissuhteissa.

Parisuhde on tiivein ja läheisin ihmissuhde, ja usein siinä toistuu  lapsuuden kiintymyssuhteen malli.

Toisten liiallista miellyttämistä tuottaa takertuva kiintymyssuhde. Vanhemmat ovat voineet kyllä olla fyysisesti läsnä, mutta lapsesta ei ole oltu riittävän kiinnostuneita. Eikä tunteisiin ole vastattu. Vanhemmat eivät ole osanneet olla lapsen peilejä.

Pahimmassa tapauksessa toisten miellyttäjä voi ajautua tilanteeseen, jossa hän tyytyy siihen, että kumppani käyttäytyy huonosti ja tökerösti.

Ihmisellä voi olla uskomus, että tulee hylätyksi ja jää porukan ulkopuolelle, jos kieltäytyy jostakin.

Jos huomaa olevansa jatkuvasti tyytymätön, ja toisten tarpeet uuvuttavat, se voi olla merkki siitä, että laiminlyö omia tarpeitaan.

Toisten liiallisesta miellyttämisen tarpeesta irti pääseminen on hidas mutta mahdollinen prosessi. Muutos lähtee siitä, että hyväksyy itsensä ja omat tarpeensa.

Olennaista on, ettei aina toimi tunteensa mukaan vaan pyrkii muokkaamaan toimintatapojaan.

Kannattaisi kiinnittää myös huomiota sisäiseen puheeseen. Se on aika usein miellyttämiseen pyrkivillä ihmisillä kielteistä ja syyllistävää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2019, kuvat omat

Tunnelukot syynä samankaltaisiin riitoihin miehen kanssa

Ollaan oltu miehen kanssa 27 vuotta yhdessä, mutta riitelytavat ovat pysyneet samoina. Riitelemme onneksi harvoin ja nopeasti. 

Minä saatan huutaa ja heitellä astioita. En tosin edes halua osua mieheen, mutta rikkoutuvien astioiden räime kuulostaa siinä tilanteessa hyvältä (?). Olen varannut astiakaappiin etumaisimmaksi huonoja astioita näitä tilanteita varten.

Mieskin huutaa aikansa ja lähtee pois tilanteesta, mutta palaa pian, ja teemme sovinnon. Minä alan lakaista lattialta astioiden siruja. Melko nöyränä ja hiljaa.

Minulla on tunnelukkona riittämätön itsekontrolli ja miehellä ehkä jossain määrin sama. Tiedostan oman tunnelukkoni ja olen yrittänyt avata sen ja muuttua. Mutta en tarpeeksi sinnikkäästi ja perusteellisesti. Olen joissakin asioissa ja tunteissa psyykkisesti laiska, huithapeli. Ajattelen, että me riidellään niin harvoin, ettei maksa vaivaa työstää tunnelukko kunnolla.

On  tullut myös riitoja, joissa olen käyttänyt  onneksi aikuisempia riitelykeinoja: puhumista suhteellisen tavallisella äänellä. Ihminen voi kyllä päästä tunnelukoistaan, kun tiedostaa ne ja haluaa muuttua.

Tunnelukoista on puhuttu - ehkä jo liiaksi asti - psykologiassa, populaaripsykologiassa ja arkisissa keskusteluissakin.

Samankaltaiset riidat ovat merkki siitä, että toisella tai molemmilla kumppaneilla on tunnelukkoja. Kun tunnelukot aktivoituvat, laskeudutaan lapsen tasolle. Enää ei riitele aikuiset vaan lapset.

Ihmisillä voi olla taipumus käyttää samoja selviytymiskeinoja kuin lapsena, kun kohdataan huono ja hankala tilanne. Niitä käytetään tiedostamattomasti.

Tunnelukkoja on 18: alistuminen, epäonnistuminen, estyneisyys, hylkääminen, hyväksynnän halu, kaltoinkohtelu, kietoutuminen, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus.

Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa aktivoituvat näistä tunnelukoista tunnevaje, hylkääminen ja kaltoinkohtelu.

Tunnevajeessa ihminen tuntee jäävänsä ilman läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Tämä voi tuntua epämääräisenä pahana olona ja tunteena, että omasta elämästä puuttuu jotakin.

Jotta kumppanin kanssa voitaisiin kokea yhteenkuuluvuutta, pitäisi pystyä kertomaan omista tarpeistaan ja uskaltaa olla myös haavoittuva. Tunnevajeeseen liittyvässä lapsuudenkokemuksessa voi olla etäiset välit vanhempiin.

Hylkäämisen tunnelukossa ihminen kokee torjunnan pelkoa ja hylkäämistä silloin, kun kumppanin huomio keskittyy muualle kuin itseen.

Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Sen juuret ovat lapsuudessa koetuissa hylkäämisissä.

Kaltoinkohtelun tunnelukko voi tehdä tasa-arvoisesta parisuhteesta jopa mahdottoman, koska lukko estää luottamuksen syntymisen. Jos lapsuudessa on ollut kaltoinkohtelua, parisuhde voi nostaa kokemukset pintaan.

On melko yleistä, että puolisoksi valikoituu ihminen, jolla on tuttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi nainen, jota on kaltoinkohdeltu lapsuudessa, valitsee tunnekylmän puolison.

Elämän ja vuorovaikutuksen pelisäännöt opitaan lapsuuden perheessä. Meillä kaikilla on omat tunnelukkomme, koska täydellistä lapsuutta ei ole kenelläkään.

Ensimmäinen askel tunnelukkojen tunnistamisessa ja tiedostamisessa on oman käytöksen havainnointi ja pohtiminen. Jos parisuhteen ongelmat nousevat lapsuudesta, ne eivät ratkea nykyisestä tilanteesta puhumalla, vaan pitää mennä ensin ongelman syntyjuurille eli lapsuuden kokemuksiin.

Tunnistatko itsessäsi tunnelukkoja?

Lähde: Anna 6.6.2019/23, kuvat omat

Tunnelukot

Tunnelukot on ollut suosittu psykologinen aihe viime aikoina. Kimmo Takasen kirjoittamasta Tunne lukkosi kirjasta on tullut suuri menestys. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa kirjasta.

Tunnelukkoajattelu perustuu skeematerapiaan. Siinä on tarkoitus tunnistaa lapsena opitut käyttäytymismallit, jotka ovat aikuisena muuttuneet haitallisiksi. Terapiassa ohjataan parempiin toimintatapoihin.

Skeematerapiassa olennaisinta on tunnelukot, jotka voivat lähes automaattisesti ohjata käyttäytymistä hankalissa tilanteissa. Moni suomalainen voi tunnistaa itsensä uhrautumisen, pessimistisyyden, alistumisen tunnelukoista.

Kymmenen yleisintä tunnelukkoa ovat uhrautuminen, alistuminen, vaativuus, pessimistisyys, hyväksynnän haku, emotionaalinen estyneisyys, ulkopuolisuus, riittämätön itsekontrolli, hylkääminen, kaltoinkohtelu.

Esimerkiksi parisuhteessa näkyvät tunnelukot ovat syntyneet lapsuuden aikaisesta suhteesta hoitajaan. Ne voivat aktivoitua uudelleen aikuisiän läheisimmissä ihmissuhteissa. Ja ne alkavat pilata parisuhdetta. Kun parisuhteessa ei saa sitä, mitä eniten tarvitsisi. Ollaan tyytymättömiä kumppaniin. Vaikka tunnelukot ovat meissä itsessämme. Kumppani ei voi tietää, mitä tarvitsemme, jos sitä ei itse kerro.

Skeematerapiassa pohditaan, mistä haitalliset ajatukset on peräisin. Palataan lapsuuteen. Apuna käytetään mielikuvaharjoittelua ja muita kokemuksellisia keinoja.

Jos isä tai äiti oli lapsuudenkodissa hyvin voimakas, vahva persoona. Lapsi saattoi oppia. Että paras tapa pärjätä vanhemman kanssa oli olla mahdollisimman kiltti.

Kiltteys voi vielä aikuisenakin tuntua hyvältä tavalta pärjätä. Näin ei ole. Jos esimerkiksi parisuhteessaan ei kerro kumppanille omista tarpeistaan vaan alistuu, seuraa ongelmia.

Pahimmillaan tunnelukot saattavat varmistaa. Että ei itse saa sitä, mitä tarvitsisi. Lapsen työkaluilla vain selviydytään vaikeissa tilanteissa. Mutta ei saavuteta tavoitteita tai onnellisuutta.

Kaikilla meistä on jonkinlaatuisia tunnelukkoja. Ja niistä voi olla seurauksena vakavuudeltaan eriasteisia ongelmia. Ehkä yleisimmin tunnelukko voi haitata toimivan parisuhteen luomista.

Mitä mieltä olet tunnelukkoajattelusta? Tunnistatko itsessäsi tunnelukkoja?

Lähteet:Hyväterveys 14/2018, kuvat omat