Mistä tietää, onko masentunut vai vain alakuloinen?

Minun isäni kuoli masennukseen eli teki itsemurhan. Hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Me omaiset olimme sitä mieltä, että hänet päästettiin liian pian pois suljetulta osastolta, jossa häntä olisi tarkkailtu. Olin silloin 18-vuotias.

Isäni masennus oli niin syvä ja vaikea, että hän meni psykoosiin ja näki esimerkiksi liekkejä seinän vierustoilla ja oli soittamassa palokuntaa. Todellisuudentajua ei enää ollut.

Sitä oli hyvin vaikeaa ja raskasta seurata.  Isän masennus oireili aluksi huolestuneisuutena. Hän pelkäsi, että vesijohdot ja pannuhuoneen öljykattila rikkoutuvat. Liekkien näkemisen jälkeen saatoimme hänet sairaalaan ja hän jopa yritti vauhdissa hypätä autosta pois. Isä oli rakas. Häntä on edelleen suuri ikävä.

Kaikilla on joskus mieli maassa. Mutta miten erottaa tavallisen alakulon hoitoa vaativasta masennuksesta? Psykiatrian professori Erkki Isometsä vastaa:

Masennukselle on tyypillistä, että masennuksen tunne jatkuu viikkokausia. Alakulolle on sen sijaan tyypillistä se, ettei se jatku pitkään ja se liittyy johonkin ikävään ja vaikeaan asiaan, jota ihminen ajattelee.

Vaikeassa masennuksessa masentunut mieliala on vallitsevana koko ajan. Ihminen herää masentuneena ja on sitä koko päivän.

Masennuksen oireita on muun muassa mielihyvän menetys, väsymys, itsetunnon lasku, ruokahaluttomuus tai vastakohtaisesti sen lisääntyminen, itsetuhoiset ajatukset, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset.

Masennuksen nyrkkisääntönä on, että apua pitäisi hakea, jos masennus vaikuttaa arkiseen selviytymiseen ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia. Suomessa kuolee vuosittain satoja ihmisiä itsemurhaan.

Melkein kaikki mielenterveydenhäiriöt ovat monitekiäisijä. Joten masennukseen on vaikuttamassa monta eri syytä. Niitä ovat Isometsän mukaan ensiksikin geneettinen riski. Masennustaipumus on kohtalaisen periytyvää.

Toisena syynä voi olla lapsuusiän vakavat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja hoivaa vaille jättäminen. Näitä oli isälläni. Hänen lapsuutensa oli hyvin turvaton. On vankasti osoitettu, että näillä on tekemistä myöhempien mielenterveysongelmien kannalta.

Kolmanneksi persoonallisuuden piirteillä on vaikutusta masennukseen. Erityisesti ihmiset, jotka kokevat negatiivisia tunnetiloja arkielämässään muita enemmän, masentuvat helpommin kuin myönteiset ihmiset esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

Neljäntenä tärkeänä tekijänä on kuormittavat elämäntilanteet. Monesti ne ovat läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä menetyksiä, työrooliin vaikuttavia asioita tai toimintakykyyn liittyviä tekijöitä kuten sairastuminen vakavasti. Aikuisista suomalaisista noin 5-7 prosenttia täyttää vuosittaina masennuksen oireet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2020, kuvat omat

Tunnelukot syynä samankaltaisiin riitoihin miehen kanssa

Ollaan oltu miehen kanssa 27 vuotta yhdessä, mutta riitelytavat ovat pysyneet samoina. Riitelemme onneksi harvoin ja nopeasti. 

Minä saatan huutaa ja heitellä astioita. En tosin edes halua osua mieheen, mutta rikkoutuvien astioiden räime kuulostaa siinä tilanteessa hyvältä (?). Olen varannut astiakaappiin etumaisimmaksi huonoja astioita näitä tilanteita varten.

Mieskin huutaa aikansa ja lähtee pois tilanteesta, mutta palaa pian, ja teemme sovinnon. Minä alan lakaista lattialta astioiden siruja. Melko nöyränä ja hiljaa.

Minulla on tunnelukkona riittämätön itsekontrolli ja miehellä ehkä jossain määrin sama. Tiedostan oman tunnelukkoni ja olen yrittänyt avata sen ja muuttua. Mutta en tarpeeksi sinnikkäästi ja perusteellisesti. Olen joissakin asioissa ja tunteissa psyykkisesti laiska, huithapeli. Ajattelen, että me riidellään niin harvoin, ettei maksa vaivaa työstää tunnelukko kunnolla.

On  tullut myös riitoja, joissa olen käyttänyt  onneksi aikuisempia riitelykeinoja: puhumista suhteellisen tavallisella äänellä. Ihminen voi kyllä päästä tunnelukoistaan, kun tiedostaa ne ja haluaa muuttua.

Tunnelukoista on puhuttu - ehkä jo liiaksi asti - psykologiassa, populaaripsykologiassa ja arkisissa keskusteluissakin.

Samankaltaiset riidat ovat merkki siitä, että toisella tai molemmilla kumppaneilla on tunnelukkoja. Kun tunnelukot aktivoituvat, laskeudutaan lapsen tasolle. Enää ei riitele aikuiset vaan lapset.

Ihmisillä voi olla taipumus käyttää samoja selviytymiskeinoja kuin lapsena, kun kohdataan huono ja hankala tilanne. Niitä käytetään tiedostamattomasti.

Tunnelukkoja on 18: alistuminen, epäonnistuminen, estyneisyys, hylkääminen, hyväksynnän halu, kaltoinkohtelu, kietoutuminen, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus.

Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa aktivoituvat näistä tunnelukoista tunnevaje, hylkääminen ja kaltoinkohtelu.

Tunnevajeessa ihminen tuntee jäävänsä ilman läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Tämä voi tuntua epämääräisenä pahana olona ja tunteena, että omasta elämästä puuttuu jotakin.

Jotta kumppanin kanssa voitaisiin kokea yhteenkuuluvuutta, pitäisi pystyä kertomaan omista tarpeistaan ja uskaltaa olla myös haavoittuva. Tunnevajeeseen liittyvässä lapsuudenkokemuksessa voi olla etäiset välit vanhempiin.

Hylkäämisen tunnelukossa ihminen kokee torjunnan pelkoa ja hylkäämistä silloin, kun kumppanin huomio keskittyy muualle kuin itseen.

Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Sen juuret ovat lapsuudessa koetuissa hylkäämisissä.

Kaltoinkohtelun tunnelukko voi tehdä tasa-arvoisesta parisuhteesta jopa mahdottoman, koska lukko estää luottamuksen syntymisen. Jos lapsuudessa on ollut kaltoinkohtelua, parisuhde voi nostaa kokemukset pintaan.

On melko yleistä, että puolisoksi valikoituu ihminen, jolla on tuttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi nainen, jota on kaltoinkohdeltu lapsuudessa, valitsee tunnekylmän puolison.

Elämän ja vuorovaikutuksen pelisäännöt opitaan lapsuuden perheessä. Meillä kaikilla on omat tunnelukkomme, koska täydellistä lapsuutta ei ole kenelläkään.

Ensimmäinen askel tunnelukkojen tunnistamisessa ja tiedostamisessa on oman käytöksen havainnointi ja pohtiminen. Jos parisuhteen ongelmat nousevat lapsuudesta, ne eivät ratkea nykyisestä tilanteesta puhumalla, vaan pitää mennä ensin ongelman syntyjuurille eli lapsuuden kokemuksiin.

Tunnistatko itsessäsi tunnelukkoja?

Lähde: Anna 6.6.2019/23, kuvat omat

Vihasta ja aggressiosta 2.

Nuorena olin  nuori, vihainen nainen. Niin kuin monet muutkin ovat teini-iässä olleet. Aikuisena tunnen joskus vihaa, kun riitelemme mieheni kanssa. Astiat lentelevät. Muuallakin kuin vain kotona tunnen vihaa - ja näytän sen -, jos minua kohdellaan kaltoin.

Tutkijat ovat päätyneet siihen. Että pitäisi puhua vihan tunteiden perheestä, koska vihasta on monta muunnelmaa. Lievä ärtymys. Viha. Raivo. Viha voi esiintyä myös monen muun tunteen kanssa. Kateus on vihan ja ihailun yhdistelmä.

Aggressiolla tarkoitetaan vihan sävyttämää toimintaa. Miehet käyttävät enemmän suoraa aggressiota. He esimerkiksi puhuvat suunsa puhtaaksi. Naiset suosivat epäsuoraa aggressiota. Selän takkana puhumista. Mykkäkoulua. Syrjimistä.

Puhutaan myös passiivis-aggressiivisesta käytöksestä. Siinä kätketään vihamielisyys niin, että alainen käyttäytyy nöyrästi eikä  kuitenkaan puhu esimerkiksi esimiehelleen. Hän ilmaisee vastalauseensa heittäytymällä avuttomaksi tai tekemällä työnsä hitaasti.

Vihan tunteella on myös myönteisiä puolia. Se energisoi ihmisen. Ja tuo toimintaan päättäväisyyttä ja aloitekykyä. Itsensä puolustaminen kaltoinkohtelulta ja hyväksikäyttämiseltä vaatii vihan ilmaisemista.

Laaja-alaisemmin viha voi saada ihmisen toimimaan tasa-arvoisemman ja suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta.

Aggression purkaminen voi tuntua helpottavalta, koska vihan hillitseminen on raskasta. Mutta on väärin väittää. Että patoutunut viha purkautuisi hallitsemattomasti. Paljon yleisempää on, että vihan ilmaiseminen lietsoo vihan tunnetta. Muun muassa lievänä närkästyksenä alkanut tunne voi muuttua raivoksi. Kun ihminen pääsee vauhtiin moittiessaan närkästyksen kohdetta.

Oikealla tavalla ilmaistu viha voi antaa voimaa ja jopa parantaa ihmissuhteita.

Vihastuminen nostaa verenpainetta ja sykettä. Myös välittäjäaineiden noradrenaliinin ja adrenaliinin pitoisuutta aivoissa. Epämiellyttävä tunne vaatii toimimaan. Sen viesti on, että jonkin pitää muuttua. Viha voi antaa voimaa ja rohkeutta tarttua ikävään asiaan.

Parisuhteessa usein suuttumus tuo esiin, mikä suhteessa ei toimi. Kumppanilla on mahdollisuus muuttaa käytöstään. Vihan kätkeminen voi aiheuttaa kommunikaatio-ongelmia ja masennusta. Masennusta määritellään usein itseä kohtaan käännetyksi vihaksi.

Vihan tunteiden taustalla on usein muitakin tunteita - pelkoa, häpeää, syyllisyyttä. Nämä tunteet kertovat jostakin. Pysähtymällä vihan äärelle ihminen voi oppia tuntemaan itseään paremmin.

Minkälaisista asioista sinä tunnet vihaa?

Lähteet: omat, Kauneus&terveys  16/2018, kuvat omat