Laihdutukseni loppuu

Rentukat kukkii.

Olen  laihtunut 5 kuukaudessa 13 kg. Tavoitepainoni oli 68 kg, ja nyt olen reilusti saavuttanut sen, painan itse asiassa 67,5 kiloa. Laihduin kahden viikon aikana  yli 2 kg ja vyötärön ympärys on kaventunut 10 senttiä.

Paino jumitti monta viikkoa 70 kilossa, ja ajattelin, että se on ehkä minulle terveellinen paino. Olen miettinyt sitä, että kun aloin taas reippaasti laihtua ketogeenisen ruokavalion kokeilun jälkeen, olisiko keto ollut jokin tärsky aineenvaihdunnalle. Ehkäpä. Olihan se hemmetin rankkaa ja väsyttävää, kun energian lähteeksi muuttui rasva, ja nesteitä lähti kahden kilon verran kehosta. 

Toisaalta olen tehnyt niin paljon ulko- ja puutarhatöitä lenkin lisäksi, että sekin on voinut laihduttaa. No, jee, joka tapauksessa olen nyt tavoitepainossani!

Kasvimaa käännetty, työnjohtajana Kille-kissi.

Lupiinilla on mahtava juurakko.

Kukkaunelmia.

Pontevat auringonkukan taimet. On ihana seurata siementen itämistä.

On tämä laihdutus vaatinut melkoista ankaruutta ja tavoitekeskeisyyttä. Ehkä itsekuriakin. Olen luonteeltani aika kärsimätön, joten itsekin ihmettelen, että jaksoin keskittyä laihduttamiseen jopa viisi kuukautta, mutta ehkä se johtui siitä, että tuloksia tuli nopeasti. Jos ei olisi tullut, tuskin olisin laihduttanut näinkään pitkään. Mutta henkisesti minua on skarpannut mindfulness, mielikuvaharjoittelu ja meditaatio. Mindfulnessissa voi esimerkiksi tarkkailla nälkää ja antaa sen sitten irrota pois, mennä ohi omia menojaan. Mielikuvaharjoittelussa olen syönyt ne herkut, joita olen himoinnut ja päässyt niistä irti. Tai nähnyt konkreettisesti rasvan tirisevän pois. Meditaatio rauhoittaa levotonta mieltä. Laihdutus on korvien välissä.

Liperi eli  lipstikka, oivallinen keittomauste.

Osa yrteistä istutettuna lähinnä vanhoihin kattiloihin ja pottiin.

Nyt korona-aikaan laihdutus on ollut melko vaikeaa, kun olisi tehnyt mieli herkutella, saada syömisestä lohtua tähän pelottavaan ja arvaamattomaan tilanteeseen.  Nautinto olisi ollut tavallaan paikallaan. Mutta olen muuntanut sen lenkkeilyksi.  Lenkin jälkeiseen  "euforiaan". Laihdutus on myös haastavaa myöhäiskeski-iässä ja vaihdevuosissa, koska aineenvaihdunta hidastuu. Kilot kertyvät etenkin   vyötärölle.

Olen pätkäpaastonnut koko laihduttamisen ajan 14-16 tuntia vuorokaudessa, syönyt paljon puolukkaa, koska se auttaa tutkitusti  painonhallinnassa ja olen syönyt pätkäpaaston jälkeen kolme kertaa päivässä. Eikä ole ollut nälkä kuin joskus myöhään illalla vähän. Jatkan edelleen pätkäpaastoa. Saa elimistö levätä paaston ajan.

Ensimmäinen nokkoskeitto ennustelee kesää.

Lounas.

Miten tästä eteenpäin? En syö edelleenkään höttöhiilareita, valkoista pastaa, riisiä, en ehkä perunaakaan. Kun en ole syönyt niitä, ruoka on itse asiassa piristänyt, ei väsyttänyt. Tämä rajoitus sopii minun kala-kasvissyöjän elimistölleni. Yhden kerran viikossa on nyt herkkupäivä. Herkuttelin kyllä kolme kertaa laihdutuskuurinkin aikana. Ruokavaliossani on klassisesti 80% terveellistä ja 20% herkkuja. Todennäköisesti syön suurinta herkkuani salmiakkia.

Borssikeitto.

Iltapala.

Syön ravintotiheitä papuja, parsa-, ruusu- ja valkokaalia. Kesäkuun alussa kauppoihin tulee sesonkiherkku kotimainen varhaiskaali. Oikein odotan sitä, että pääsee sillä herkuttelemaan. Kuten kevään ensimmäisillä parsoilla herkuttelimme. Muutenkin kesällä on tarjolla kotimaisia sesonkiherkkuja, esimerkiksi porkkanoita, sipuleita, mansikoita ja vadelmia. Lisäksi saan kasvimaalta tuoreita luomuvihanneksia.

Olen mielistynyt dalgona-kahviin.

Kaurapuuroa marjoilla ei voita aamiaiseksi mikään.

Chiiavanukas ja marjoja.

Laihdutuksen loppurutistus oli sinänsä helppo, koska mieskin alkoi yhdessä vaiheessa laihduttamaan terveydellisistä syistä. Se oli toisaalta huvittavaa, koska hän oli väheksynyt laihdutustani ja ihmetellyt, etten syö höttöhiilareita. Jankannut, ettei sinussa ole mitään laihdutettavaa. Ja mites kävi? Nyt mies puree nälkäänsä kaalia ja porkkanaa välipaloina. Hih!

Korvasienessä. Hyvä korvasienikevät.

Ja nyt tulee kesä. Aurinko hoitaa talven pimeän tunteita. Kasvien lehtivihreärummut paukuttaa. Maisema muuttuu uhkeaksi ja täydeksi. Niin paljon vihreää!!!

Ujo Siiri-kissi.

Tytär sanoi, että myöhäiskeski-ikäisen pitää valita kasvot tai vartalo. Niin että, kun laihduttaa, kasvot alkavat roikkua, kun rasvat häviää. Olen totisesti tämän huomannut. Kapeat kasvoni ovat entisestään kaventuneet ja roikkuvat, siksi tämä kuva naisellisessa turhamaisuudessa on suodatettu. Ehkä kasvot vielä jotenkin muuntautuvat ikäiseni kasvoiksi. Tiedä häntä.  

Naaman lisäksi 42 kokoni vaatteet roikkuvat. Olen ollut kaksi vuotta uusia vaatteita ostamatta - ilmastosyistä - enkä nytkään osta. Olen nyt kokoa 38-40.  Minulla on myös jonkin verran tämän koon  vaatteita, ei ehkä trendikkäitä, mutta ne saavat riittää. Painoin pitkään lasten synnytysten jälkeen 66 kiloa. Sitä ennen painoin 59 kiloa. Kuitenkaan en ole koskaan jojolaihduttanut, koska olen laihduttanut vain synnytysten jälkeen ja toisen kerran hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä tulleita kiloja.

Vanha potta ja herkänkaunis neilikka.

Laihdutusta ja meidän uusi kissa

Paino on junnannut menneen viikon. Olen laihtunut vain muutamia satoja grammoja. Mutta en laske grammoja vaan täysiä kiloja. Kuten ennalta ajattelinkin, kun ollaan lähestymässä niin sanottua normaalipainoa - pitäisi sanoa terveellistä painoa - , laihduttaminen käy vaativammaksi.

Olen laihduttanut 2 ja puolessa kuukaudessa 8 kg. Lähtöpainoni oli 81 kg, ja nyt painan 73 kg. Jotkut sanovat, että kun paino jumittaa, on hyvä potkaista aineenvaihdunta toimimaan kunnolla syömällä  herkkuja. En tiedä, onko tuo totta.  Mutta erittäin  mieluusti ja innoissani kokeilen tänään. Onhan siis muka ihan pakko syödä herkkuja. Heh! Mässääminen ja hurjastelu alkaa iltapäivällä.

Syön wokkia, jossa on nuudeleita, kasviksia ja sieniä. Aion syödä myös himoitsemiani, Matsmartilta tilattuja salmiakkia, kookostoffeeta ja viinikumeja. Kuvittelin ennen laihdutusta, että syön niin vähän makeaa, ettei siihen tulisi himoja. Ehkä olenkin syönyt enemmän kuin kuvittelin, koska koko laihdutuksen olen himoinnut salmiakkia ja luomukookostoffeeta. Olen kai huijannut itseäni. Nytpä tiedän asian.

Hämmästelen itseäni, kun ei juurikaan haittaa tämä painon junnaaminen. Aikaa on. En ole asettanut mitään aikarajaa, jolloin tavoitteeni 71 kg pitäisi saavuttaa. Milloin vain. Viikkojen, kuukausien päästä. Ei huolta. Ei häivääkään. Olen aivan tyytyväinen  jo tähänkin saavutukseeni. Laihdutus toki jatkuu.

Tuherran siis edelleen tämän laihdutuksen parissa. Olen hämmästellyt itseäni myös siitä, että olen ollut miltei nautamaisen kärsivällinen. Kun olen perustaltani kärsimätön luonne. On erinomaisen upeaa, että osaan olla tässä kärsivällinen. No hops, töissä pitää olla oppilaiden kanssa melko useinkin kärsivällinen. Mutta se on työminä, rooli.

Edelleen pätkäpaastoan, harjoitan mindfulnessia ja meditaatiota.Syön paljon puolukkaa, enkä yhtään valkoista hiilarihöttöä, pastaa sun muuta. Enkä perunaa ja juustoa.

   Kasvispullia

Itse asiassa tykkään kovasti tästä laihdutussapuskasta. Syön yleensäkin monipuolista kasvisruokaa. Mutta nyt vielä enemmän kasviksia, kun olen korvannut perunan ja höttöhiilarit parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla.  Olen syönyt kala-kasvisruokaa jo 36 vuotta. Kyllä aika on hujahtanut. Ruoka on herkullista, ja nautin syömisestä.

Kissa-asiaa

Meidän Serefina-rouva nukkui viimeiseen uneen kaksi kuukautta sitten. Toinen kissa Kille-leskimies etsi häntä kaikista huoneista aina, kun tuli ulkoa. Killelle ei maistunut ruoka ja hän nukkui paljon. Kasvoista näki, että hän suree.

Tämän vuoksi -Killelle seuraksi - päätettiin ottaa uusi kissa, jos se lohduttaisi ja piristäisi häntä ja se onkin nyt piristänyt.  Ensimmäisenä tuli mieleen naapurikunnan löytöeläintalo. Että samalla autettaisiin sitä, sen kissoja. Että edes yksi niistä saisi kodin.

Mentiin miehen kanssa käymään siellä parin puhelun jälkeen. Löytöeläintalon pitäjä oli ystävällinen hajamielisellä tavalla. Paikka oli ankea navetan maitokeittiö. Eli siellä on aikoinaan siivilöity maitoa ja pesty lypsytarvikkeita.

              Pelokas Siiri. Tämä on ainoa valokuva hänestä.
              En halua pelotella häntä lisää ottamalla kuvia.

Kaksi kissaa oli omissa häkeissään. Se oli vähän lohduton näky. Toinen emo ja toinen syyskuussa syntynyt pentu. Pitäjä halusi antaa pennun meille. Ja sehän sopi. Kissat olivat sisäsiistejä ja eivät olleet käyneet ulkona. Kun näin pennun, heti tuli mieleen nimi Siiri.

Kissi on nyt siis Siiri. Oli hyvin vaikea saada Siiriä kantokoppaan. Hän taisteli kaikin voimin vastaan ja karkasi käsistä. Viimein saimme hänet kotiin. Hän on nyt ollut meillä viikon, viime perjantaista.

Löytöeläintalon pitäjä sanoi, että voi mennä jopa viikkoja siihen, että Siiri kesyyntyy, tottuu uuteen kotiin ja hän saattaa olla lopun elämäänsä arka kissi.

Nyt hän pieni, raukka piilottelee. Rajasimme makuuhuoneen ja olohuoneen Siirin paikoiksi, jotta hän ei ahdistuisi lisää koko talon tilasta. Aluksi Siiri ei edes syönyt ja juonut. Nyt pari päivää sitten hän onneksi alkoi syödä ja juoda öisin, kun me nukumme.

Minun pieni sydämeni pakahtuu huolesta. Aivan kuin minulla olisi nyt pieni lapsi. Siiri piilottelee eri paikoissa, erityisesti hän tykkää  olla huonekalujen alla. Ja minä etsiskelen häntä taskulampulla sohvien, sänkyjen alta ja vaatehuoneesta. Kun löydän hänet, juttelen, en koske. Ei kannata, koska silloin hän säntää pakoon. Voi Siiri. Kunpa kesyyntyisit.

Kille-leskimies on huomannut uusia hajuja. Hän pitää omaa vahtiaan olohuoneen sohvalla. Pari kertaa hän on myös löytänyt Siirin ja tuijotellut häntä, kunnes Siiri on sähähtänyt ja pinkonut uuteen piiloon.

Mutta kyllä tämä tästä. Ajan kanssa. Siiri on lutusen söpö ja nätti.

Onko jollakin antaa neuvoa, miten kissan saisi kesytettyä?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tasaista laihduttamista

    Herneproteiinista tehty tomaattipohjainen, tulinen kastike ja kasviksia

Olen nyt laihtunut menneellä viikolla taas 1 kilon.  Olen laihtunut 2 kuukauden ja 1 viikon aikana 8 kiloa. Lähtöpaino oli 81 kg ja nyt painan  73 kg. Tarkalleen ottaen 72 kiloa ja 800 grammaa, mutta en ota huomioon noita grammoja. Suurpiirteisesti  ja tasaisesti  mennään.

Sunnuntaina iski karmea makeanhimo. Salmiakkia, toffeeta, viinikumeja, leivonnaisia. Heti minulle! Kääk! Heti! Kotona on luomukookostoffeeta ja onneksi ne on yläkerrassa. Matkalla yläkertaan loin mielessäni mielikuvan, että syön sitä toffeeta. Sain jopa sen täyteläisen maun suuhuni. Kun pääsin perille, himo oli laantunut. Enkä syönyt toffeita. Hah. Huijasin mieltäni.

En ole enää kursaillut ruuan suhteen vaan olen syönyt isoja annoksia puuroa ja muuta ruokaa. Silti olen laihtunut. Uskon, että muun muassa pätkäpaasto, mindfulness ja meditaatio ja puolukka ja se, etten syö perunaa, riisiä, pastaa ja kaikkea valkoista, ovat auttaneet asiaa. Olen korvannut ne parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla. Olen kirjoittanut jo monessa postauksessa tästä laihduttamisesta.

   Marjoja, jugurttia, voileipä

Alkuun laihduin etenkin vatsan seutuvilta. Nyt olen laihtunut yllättävän tasaisesti kaikkialta. Jotkut vaatteet roikkuvat ja varmasti useammat, kun saan tämän laihdutuksen loppuun. Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Mutta en osta. Enkä missään nimessä ostaisi pikamuotimyymälöistä. Täysin ilmastosyistä. En ole ostanut uusia vaatteita melkein kahteen vuoteen. Kenotan vaan vanhoissa vaatteissa. Ja ainahan vaatteita voi pienentää. Vain käytettyjen vaatteiden ostamista voisin harkita.

              Suorastaan rakastan kikherneitä.

Vyötärö on onneksi kaventunut niin sanottuun normaalimittaan. 97:stä 88:aan. Sokeriarvot olivat ennen laihduttamista kakkostyypin diabeteksen puolella. Ihmeen nopeasti parin kilon laihdutuksen jälkeen ne laskivat miltei normaaliksi. Verensokeria seurataan kolmen kuukauden välein. Parasta oli, etten joudu syömään lääkkeitä.

Mindfulness ja meditaatio ovat olleet suureksi avuksi.  Liikasyöminen on lopulta mielen asia. Kun syöminen muuttuu, on tätä käsiteltävä mielessä. Etenkin jättää jäähyväiset herkuille ja tunnesyömiselle.

Miksi syön, vaikka ei ole nälkä? Tähän kysymykseen meditaatiossa voi nousta vastauksia syvältä lapsuudesta. On voitu lohduttaa ruualla, mikä näkyy lohtusyömisenä. Minulla turvallisuudentunne. Tunnesyömisessä saan turvaa ruuasta, vaikka nykyinen elämäntilanne olisi turvallinen. Mieli ei toimi johdonmukaisesti. Olen käsitellyt meditaatiossa tätä. Sanonut itselleni, etten tarvitse enää turvaa ruuasta. Olen aikuinen ihminen nyt. Minulla on nyt turvallisuudentunne.

Ruuan suuhun laittaminen voi olla hyvin intiimikin asia. Suuhan on myös erotogeeninen alue. Samoin täysi vatsa. Se tunne, kun vatsa täyttyy voi mennä jopa vauvaiän imetyskokemuksiin. Syvälle, syvälle.

Meditaatiossa olen jo kauan aikaa tiennyt, että tavallisessa elämässä pidättelen hengitystä. Siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa päästä, luopua. Siihenkin olen löytänyt syyn lapsuudestani. En tarvitse sitäkään enää. Ei ole mitään hätää.

Joku voi pitää tätä humppana ja huuhaana. Mutta minun todellisuudessa meditaatiolla on aivan ihmeellisiä vaikutuksia. Sillä voi rauhoittaa sekä myös piristää mieltä. Meditaatio tuo rauhaa, selkeyttä, tasapainoa ja energiaa elämään. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

Laihdutus väsyttää

Juuressosekeittoa.

Jees. Kyllä tämä sujuu. Tämä laihduttaminen. Nyt jotenkin  melko helposti. Laihduin menneellä viikolla reilut 1 kiloa. Painan nyt 74 kiloa, tavoitteena on pudottaa paino 71 kiloon. Alussa painoin 81 kiloa. Olen laihtunut kokonaisuudessaan 7 kiloa kahden kuukauden aikana. 

 Pakastetut banaaninpalat tekevät puurosta kermaisen.

Minulle on tullut jonkinlainen laihdutusväsymys. Ei sentään laihdutusuupumus, koska tämä laihduttaminen on tapahtunut aika lyhyen ajan sisällä. Ei puoli vuotta, vuotta. Uupumus syntyy yleensä pitkän ajan sisällä. Väsymystä vain. Välillä hyvin syvää, mikä tekee minusta miltei toimintakyvyttömän.  Se ilmenee esimerkiksi siten , ettei erityisesti innostu puntarin lukemista. On vähän välinpitämätön. Katselee sivussa. Katveessa.

Suklaanhimoon syön silloin tällöin proteiinipatukoita.

Silti olen laihduttanut ja laihdutan yhä. Olen jo tottunut laihduttamiseen ja vähän erilaisiin ruokiin. Ruokavaliosta on tullut arkinen rutiini. Tapa, tottumus. Ja kun se muuttuu tavaksi, ollaan jo voitettu paljon. Ei enää tarvitse kipuilla. Peitän ruokalautasesta yli puolet kasviksilla. Proteiinia noin kolmas osa. Eikä yhtään riisiä, pastaa tai perunaa. Ihme kyllä, syön yhä paljon puolukkaa. En ole vielä kyllästynyt siihen. Enkä mindfulnessiin.

Eikä tämä laihdutus ole nyt mikään tärkein asia. Hyvin tärkeä asia. Se sujuu. On monta asiaa, joista olen enemmän kiinnostunut. Hyvän elämän käsitykseeni ei kuulu laihdutusta lainkaan. Mutta toisaalta siihen kuuluu myös terveys ja liikunta. Ihmissuhteet, tasapaino ja omien arvojen mukainen elämä.

Metabolinen muisti toimii. Vuosikymmenet - tarkalleen ottaen 34 vuotta - herkuttelin viikonloppuisin ja joskus join myös viiniä. Olen huomannut tämän laihdutuksen aikana, että viikonloppuisin on karmea nälkä. Viikolla ei ole melkeinpä mitään näläntunnetta. Viime lauantaina heräsin kuin krapulaan. Pääkipu ja väsymys. Vaivoin pääsin sängystä ylös. Vaikka en ollut siis juonut perjantaina, vaan se oli metabolisessa muistissa. Pitää vain kestää viikonloput.

Tein miehelle ja tyttärelle, joka on nyt käymässä, foccaciaa, italialaista leipää. Laiton leipään viinirypäleitä ja aurajuustoa. Oli vähän kiusaus tehdä sitä. Mutta söin vain viinirypäleitä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

Yritän saada painoa pois vyötäröltä

Tämä on minulle ajankohtainen aihe, laihdutan tällä hetkellä ja yritän saada kiloja  pois etenkin vyötäröltä. Vyötärön kilot kertovat siitä, että vatsaontelossa on rasvaa. Saa nähdä miten käy. Olen helposti uusista asioista innostuva - niin kuin nyt tästä 

laihdutuksesta - ja innostus  saattaa lopahtaa aika helposti.

Laihduttamiseni on yksinkertaisesti sitä, että käytän mindfulnessia,  syön vähemmän ja liikun. Syön paljon puolukkaa smoothiena, koska se vastikään tehdyn tutkimuksen mukaan auttaa painonhallinnassa ja laskee verensokeri- ja rasva-arvoja. Olen kiinnostunut myös pätkäpaastoista, voi olla, että vielä kokeilen jotakin niistä.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin tässä vuoden alussa laihdutusyrityksestäni, mutta en muistanut silloin kirjoittaa, että sen lisäksi, etten viihdy enää kehossani, laihdutan myös terveyssyistä. Hiljattain rutiinitutkimuksessa selvisi, että verensokerini on noussut arvoon 7,3 ja se on siis kakkostyypin diabeteksen puolella. Paastoverensokeri mitataan pian uudestaan, ja jos se on edelleen koholla joudun syömään diabeteslääkkeitä. Ei vielä kuitenkaan tarvitse piikittää.

Minulla ei ole onneksi  metabolista-oireyhtymää, johon diabeteskin kuuluu. Kokonaiskolesteroli on 3,5 ja hyvät ja huonot kolesteroliarvot erittäin hyvät. En muista lukuja. Verenpaine on oikeastaan liiankin alhainen ja se aiheuttaa huimaamista.

En edes tiedä, miksi verensokeri on nyt noussut. Ehkäpä se johtuu tästä vyötärölihavuudesta ja muutenkin siitä, että olen lihonut reilut kuusi kiloa. Silti ihmetyttää tämä, koska olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta ja liikun; lenkkeilen, käyn kuntosalilla ja käveleksin metsässä. Minä en ole edes mitannut vyötäröä, mutta tiedän, että se on yli 90 senttiä. Ehkä pitää kuitenkin hankkia mittanauha.

Yritän siis laihduttaa ja katsoa, tippuuko sokeriarvo. Jospa ei tarvitsisikaan syödä lääkkeitä. Lääkäri sanoi, että jo viiden kilon laihduttaminen voisi laskea sokeriarvoa. En haluaisi ruveta syömään lääkkeitä. Luulisin, että moni muukin ajattelee näin lääkkeiden syömisestä.

Minun oli tarkoitus tehdä tästä asiateksti eli käsitellä yleisiä tietoja vyötärölihavuudesta, mutta lipsahdin näköjään omaan tilanteeseeni. Välillä teksti aivan kuin kirjoittaa itseään, karkaa käsistä ja näppäimistöltä ja  pelmahtelee sinne tänne. Kirjoitan myöhemmin sen asiapostauksen.

 Lähteet: kuvat omat