Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 22.

Vieroitusoireita

Nyt kirjoitan "raportteja" proosamuodossa täältä psykiatrisesta sairaalasta. Ei ne runotkaan olleet oikeita runoja vaan proosaa runomuodossa. 

Tässä eilen kävi niin, että sain pahan ahdistuskohtauksen. Se ei ollut paniikkikohtaus vaan koko illan kestävä kova ahdistus. Aluksi oikea puoli päästä muuttui turraksi. Sitten alkoi pääkipu, joka kulki monen tunnin sisällä toisesta puolesta päästä takaraivoon, toiselle puolelle päätäni ja lopulta otsaan.

Kaksi mieshoitajaa istui kansliassa, jonne menin niin kovasti ahdistuneena, että pelkäsin joutuvani psykoosiin. Toinen hoitaja sanoi, ettei sinulla ole psykoositaipumusta. Hän puhui rauhoittavasti.

Toinen taas sanoi, että jos psykoosi tulee, me hoidamme psykoosia. Saatana, mikä hoitaja! Hoitaa sairauksia - ei ihmisiä. Tämä hoitaja on ulkonäöltäänkin kuin vanginvartija tai koirankouluttaja. Varmaan melkein kaksi metriä pitkä, tanakka, hiukset ajettu kaljuksi, raaka yleisilme.  Sain itkukohtauksen. Itkin pitkään.

Ei sitten muuta kuin kotikonstit käyttöön. Yritin hengityksen avulla vähentää ahdistusta. Puoli minuuttia hengityksen pidättämistä - mikä alkuun ei meinannut onnistua -, normaalia hengitystä 10 minuuttia ja sitten taas hengityksen pidättäminen. Tätä noin tunti.

Ei auttanut. Seuraavaksi menin kylmään suihkuun, joka kohdistui aluksi päähäni ja sitten koko vartaloon. Kylmä suihku, lämmin suihku, kylmä suihku, lämmin suihku. Tätä niin kauan että totuin kylmään veteen.

Suihku auttoi miltei tyydyttävästi, ja nukahdin sen jälkeen. Yleensä nukun hyvin, mutta nyt olen muutamana yönä nukkunut koiranunta suurin piirtein aamuyöstä alkaen. Minulle uni on niin tärkeää, että jos nukun vähänkin huonosti, se näkyy seuraavan päivän olossa.

Toinen kipulääkevieroituksessa ollut nainen sai vieroituksensa loppuun. Lääkäri oli sanonut hänelle, että omaksi itseksi tuleminen vie vielä aikaa. Ei enää vertaistukea. Juttelua ja pohdiskelua. Naisella oli samanlaisia vieroitusoireita kuin minulla. Vaihdettiin puhelinnumerot. Pidetään yhteyttä. Hyvä niin.

Myös reipas hölkkä tai kävely auttaa paniikkikohtaukseen. Esimerkiksi viime torstaina kävelin 15 kilometriä ja siihen kuntosali päälle. Kunto kasvaa. Pää pehmenee.

Olen ajatellut kotiin lähtemistä. Voisin siellä tiputtaa viimeiset lääkeannokset. Rauhassa kotona. Lomalla kotona oli välillä miltei hyvä olo. Täällä tämä laitoselämäkin ahdistaa. Säännöt. Yksi mielivaltainen hoitaja. Melu. Home. Huoneen tarkastukset. Minua nolottaa, kun pikkuhousutkin tutkitaan. Mutta en saamari lähde kotiin. Kasvimaan voin kylvää vasta kesäkuun puolella.

Minä olen nyt niin huonossa kunnossa, etten vähään aikaan "raportoi" täältä sairaalasta. Minulla on varastossa  erilaisia  postauksia kauneudenhoidosta ja ruokaresepteistä asiapostauksiin,
joten julkaisen niitä. Toivon kovasti, että lukisitte niitä. En voi vastata kommentteihin, joten te niin paljon rakkaat vakilukijani jättäkää kommentoimatta.

Olen ilman aikojani.

Kaikki pelkistyy.

Pelko.