Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 21.

Psykiatrisen sairaalan sosiaalisen elämän pyörteissä

Kaksi maanikkoa osastolla. Nuorempi maanikko kertoi, että oli ostanut - tarkemmin sanoen yrittänyt ostaa - viisi ostoskärryllistä tavaraa grillistä kastelukannuun, kalastusvälineisiin, ruokaan, ynnä muuhun.Kaikki mitä tarvitsi. Selkeästi. Saatana. Eikö ihminen saa ostaa rauhassa?Vartija tuli. Sen jälkeen... En muista mitään.

Hänet tuotiin lepositeissä osastolle. Norsupiikki (tainnutuspiikki) kankkuun ja eristyksiin. Kun hän pääsi sieltä, hän on ollut verraton puhumaan. Pieni, laiha, vikkeläliikkeinen mies.

Vielä verrattomampi puhumaan on vanhempi maanikko. Kokoonnumme porukalla kuuntelemaan häntä. Hän on oikea tarinaniskijä. Ja hilpeä mies.  Hän osin muistelee värikästä menneisyyttään. Ja kertoo mehukkaita juttuja nykyhetkestä. Pullea, loivaliikkeinen mies. Hän näytti listaa, johon oli luokitellut osaston hoitajat hyvännäköisyys ja seksikkyys listaan. Eikö ole hyvä lista?  Totuudenmukainen? Ihmettelin, että hän muisti kaikkien hoitajien nimet. Toimelias mies. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hän kertoilee eniten seksiseikkailuistaan ja menneestä loistosta, asumisestaan lämpimissä maissa. Osa totta tosiaan palturia. Paljon seksijuttuja seikkaperäisesti. Punastuttaa.

Istutaan oleskelutilassa iso taulu-tv  helvetin kovalla. Ei sitä oikeasti katsota. Kuunnellan näitä kahta maanikkoa, jotka pahimmillaan puhuvat jatkuvasti toistensa päälle. Taistelevat metsot.  Kestän sitä  tunnin annoksena kerrallaan, koska olen aistiyliherkkä. Maanikot ovat onneksi tällä kertaa viihdyttäviä.

Nuori tyttö, joka lähti sairaalasta pois ennen lomaani, soitti. Hän ehdotti, että treffattaisiin ABC:llä. Täkäläisittäin Apsilla. Hän asuu siinä aika lähellä. Sovittiin ajankohta. Ja minä ravasin sinne koko ajan taakseni vilkuillen. Oikotie löytyi jokin aika sitten. Se kulkee metsän läpi. Polku on hyvä.

En ole vielä vainoharhainen. Mutta entinen guru on alkanut tuijottaa ja seurata minua osastolla. Siitä pälyilyni. Oli tunne, että hän seuraa ulkonakin. On saanut vasta kulkuluvat. 

Halattiin tytön kanssa. Mentiin  terassille syömään pizzaa. Meillä oli taas mukavaa. Ja voidaan olla välillä hiljaakin. Hän tulee minua osastolle treffaamaan torstaina. Erottiin. Halattiin. Minä pyysin häntä vilkaisemaan Apsin etupihalle, että entinen guru ei ole vaan siellä. Olihan se. Ovelasti ja kekseliäästi vakoillut minua. Minä karkasin terassin aidan yli. Se oli melko korkea. Kaftaani päällä kun oli tosi lämmin. Pikkuhousuni näkyivät aivan varmasti, kun raahauduin aidalla. Ravasin toista kautta sairaalaan. Siten entisen gurun vakoilukeikka ei onnistunut kokonaisuudessaan.

Mietin nyt, että pitääkö kertoa entisen gurun toimista hoitajille. Toisaalta toisesta samassa paikassa ja osin samassa liemessä olevasta ihmisestä ei haluttaisi juoruta. Mutta kun ahdistaa. Ja paniikkikohtauksissa joudun juoksemaan ja kävelemään parikin tuntia ympäri, poikki ja lävitse lähiseutuja. Sekin väsyttää ja ahdistaa. Minä en ole puuma lainkaan.