Remonttilainan haku tiedossa

 

*Kaupallinen yhteistyö Sortterin kanssa

Minä olin nuorempana huoleton rahankäyttäjä. Lentelin, liitelin, ilmassa kiitelin perhosen lailla. Opiskeluaikana tein osapäiväisesti siivoojan työtä, kesällä sen lisäksi kesätyötä. Ehkäpä minulla oli rahaa hummaillakin. En yleensä tiennyt, paljonko minulla oli rahaa tilillä. Vai eikö ollenkaan.

Sitten valmistuin. Naimisiin, oma koti, asuntolaina. Tämä palautti minut maan pinnalle. En enää liidellyt. Havahduin rahan järkevään käyttöön. Siinä oli käsiteltävä myös tunteitani ja tehtävä psyykkistä työtä. Lapsetkin syntyivät. Asuntolainaa oli maksettava joka kuukausi säännöllisesti. Nyt tiesin, paljonko minulla oli rahaa tilillä. Yleensä aina oli. Pakko oli.

Nyt asuntolaina on maksettu. Mutta tiedossa on remonttilaina. Meillä ei ole niin paljon rahaa säästössä - remontti on melko suuri -, että voisimme tehdä sen ilman uutta lainaa. Asuntolainan aikoinaan kilpailutimme itse, nyt kilpailutamme parin vuoden sisällä Sortterin kanssa remonttilainan. Remonttilaskuria on helppo käyttää -  minun digiblondinkin.

Me emme ole ottaneet lainaa tai kulutusluottoa autoihin, kodinkoneisiin tai sisustukseen. Ehkä suurimpia jonkinlaisia remontteja on ollut aurinkopaneelien laittaminen, pellettitakan osto ja ilmapumpun asentaminen. Lämmitämme puulla pönttöuuneja.

Nyt olen ymmärtänyt, ettei tarvitse itse huolehtia kilpailuttamisesta, eikä Sortter  ole pikavippifirma. Vaikka olen vasta maalannut keittiön kaapit ja koko talon ovet ja kynnykset, keittiön tuolit, remontti tulee. Näin minä olen päättänyt - heh, minä, mies ei (vielä), hän on kiinnostunut vain autojen kauneudesta. Pihalla leuhottaa lukemattomia Citroeneja. Hänen lempiharrastus ja keräilykohde. Mutta viis siitä.

Talomme on rakennettu 1960-luvun alussa ja sitä on remontoitu 1980-luvulla, jolloin on rakennettu sisäsauna ja kylpyhuone sekä laajennettu keittiö tupakeittiöksi.

Remontissa haluaisin uusia tupakeittiön tasot, kaapit ja kodinkoneet. Kaikkien huoneiden lattia on muovimatoitettu. Haluan, että ne poistetaan, koska alla on kauniit lattialaudat.

Sortterilla voi kilpailuttaa monenlaisia lainoja:

Seuraavaksi haluan - tapani mukaan - hiukan syventää aihetta rahankäytön psykologiaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut samasta aiheesta, mutta se jaksaa yhä vaan kiinnostaa minua.

Psykologi Anna Collander kertoo, miksi toiset tuhlaavat helpommin kuin toiset. Hänen mukaansa ihmisen rahasuhde alkaa jo lapsuudessa. Varhaiset kiintymyssuhdekokemukset voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi rahasuhde muokkautuu. Kiintymyssuhteet vaikuttavat muun muassa turvallisuuden tunteeseen ja itsetuntoon.

Jos ihmisellä on ongelmia perusturvallisuuden kanssa, se voi näkyä esimerkiksi hallitsemattomana rahankäyttönä tai saituutena. Ei kultaisena keskitienä.

Usein, jos törsäily ja tuhlailu menee liiallisuuksiin, sillä voidaan paikata omaa pahaa oloa. Ihminen voi esimerkiksi toteuttaa tarvettaan olla vapaa vastuista tuhlaamisen lisäksi myös humalalla tai kalliilla lomamatkalla.

Liiallinen nuukuus voi kertoa hankaluuksista kohdata omia tunteitaan.

Lisäksi lapsuus vaikuttaa ihmisen kykyyn säädellä tunteitaan ja sitä kautta toimintatapoihin, käyttäytymiseen.

"Pystynkö hillitsemään itseni, kun tulee mieliteko? Pystynkö kuuntelemaan tunteitani rauhassa ja vasta sitten toimimaan? Tunteiden säätely ei ole tunteiden sivuuttamista, vaan niiden rauhallista ja empaattista kuuntelemista", Collander sanoo.

Ihmisen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa myös rahankäyttöön. Jos ihminen on hyvin impulsiivinen, hänen on usein hankalaa säästää pitkäjänteisesti. Varautunut ja harkitseva sen sijaan osaa yleensä säästää.

Tuhlaaminen voi koukuttaa myös aivokemiallisella tasolla. Se laukaisee aivoissa dopamiini- ja endorfiiniryöpyn, mikä synnyttää hyvän olon tunteen. Pahimmillaan shoppaajalle voi kehittyä ostoriippuvuus eli oniomania, jolloin ostaminen on addiktio.

Myös ostokrapulaa, ostokatumusta esiintyy. Se voi olla myönteinen tunne. Jos sitä kuuntelee, sen avulla voi jopa muuttaa toimintaansa.

Jos tuhlaaminen on tiukasti persoonallisuudessa, siitä voi olla vaikea päästä eroon. Collander sanoo: "Psyykkinen muutos vaatii aina tunnetyöskentelyä. Se on totuus meidän kaikkien kohdalla, ja siksi me pidämme mieluummin kiinni vanhoista tavoista. Onneksi muutos on kuitenkin hyvin mahdollista ja etenkin nuoressa aikuisiässä voimavaroja vapauttavaa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.8.2020, kuvat omat, kuvakaappaukset sortterin sivustolta

Miten nopea ihminen voisi ymmärtää hidastempoista?

Minulla - vaikka en ole puhdas ekstrovertti - on joskus vaikeuksia hitaan puhujan seurassa. Tekisi mieli malttamattomasti sanoa: sano nyt jo. Ja sassiin. En tietenkään sano tätä ääneen ja yritän virittäytyä hänen kanssaan samaan tunnetilaan ja taajuuteen. Osin tämä käy myös peilisolujen turvin.

Jos toisen rauhallisuus ärsyttää, pulssi nousee, ja on hankala olla kärsivällinen, on usein kyse ekstrovertin reaktiosta. Ihminen ei ole välttämättä täysin ekstrovertti tai introvertti vaan myös siltä väliltä.

Noudatan 30 sekunnin sääntöä. Se tarkoittaa sitä, että riippumatta siitä, mitä toinen ihminen nyt yrittää sanoa, ja tai olenko samaa tai eri mieltä, keskityn ottamaan vastaan hänen viestinsä häntä häiritsemättä ainakin 30 sekunnin ajan.

Voi ottaa rennon asennon ja olla aidosti kiinnostunut toisen sanomisesta. 30 sekuntia on aika, jossa ihminen saa keskustelussa sanottua ydinjuttunsa. 30 sekuntia riittää arkitilanteessa hyvin, ja sitä voi tietoisesti myös harjoitella.

Temperamentti on meidän synnynnäinen tapa reagoida ja toimia eri tilanteissa. Kun ihminen on esimerkiksi rauhallinen, hidas ja niin sanotusti introvertti, hän voi olettaa, että muutkin ovat samankaltaisia. Samoin ekstrovertti kuvittelee muiden olevan ulospäinsuuntautuneita.

Ekstrovertin olisi hyvä ymmärtää, että keskustelukumppani aistii tämän sanomattomista eleistä ja ilmeistä kärsimättömyyden, vaikka ekstrovertti ei sanoisi mitään.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.9.2019, kuvat omat  

Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta 2.

Kirjoitin jo aikaisemmin tästä aiheesta Helsingin Sanomissa olleen jutun pohjalta. Mutta sain Irina Holman kirjan Takaisin elämään - uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta Minerva kustannukselta ja kirjoitan aiheesta uudelleen ja lisää, koska aihe on mielestäni tärkeä.

Masennukseen sairastuu 20 % väestöstä jossakin elämänvaiheessa. Naisilla on masennusta kaksi kertaa useammin kuin miehillä. Masennuksesta voi onneksi toipua, jos oireet tunnistetaan, ja hoito aloitetaan ajoissa. Irina Holma toivoo, että kirjasta olisi apua masennusta sairastaville ja heidän läheisilleen.

Tähän asti masennuksen syntyteorioita on pyritty eriyttämään ja löytämään yksittäisiä syitä. Nyt suuntaus on päinvastainen. Uutta mallia kutsutaan biopsykososiaaliseksi. Tämä malli ottaa huomioon kaikki tunnetut masennukseen vaikuttavat asiat: biologiset (geneettiset, fysiologiset, biokemialliset), psykologiset (tunteet, ajattelu, käyttäytyminen) ja sosiaaliset (kulttuuriset ja sosioekonomiset) tekijät.

                                Masennuksen oireet

Masentunut voi menettää kiinnostuksen ja mielihyvän tunteet. Voimat vähenevät. Väsymys vaivaa. Lisäksi masentunutta vaivaavat muun muassa itsesyytökset, kuolemanajatukset, ruokahalun ja unen muutokset, keskittymisvaikeudet.

Esimerkiksi kipu altistaa masennukselle, mutta masennus voi olla myös kivun aiheuttaja.  

                               Masennuksen psykologiaa

Ihmiset turvautuvat erilaisiin keinoihin vältellessään vaikeuksia. Masennuksen oireet ovat erilaisia eri ihmisillä riippuen siitä, millaisiin puolustuskeinoihin ihmiset turvautuvat. Puolustuskeinot eli defenssit ovat yksi mielen suojautumiskeino.

Puolustusmekanismit jaetaan neljään ryhmään.

1) Kypsä. Ihminen kohtelee itseään ja muita joustavasti ja realistisesti.

2) Neuroottinen. Ihminen kokee itsensä hyväksi ja viattomaksi, uhan kohdatessa hän käyttäytyy uhrautuvasti.

3) Kypsymätön. Ihminen siirtää vastuun uhasta ja tunteista ympäristölleen, hän reagoi uhkaan lapsenomaisesti ja syyttää muita.

4) Patologinen. Ihminen ei siedä todellisuutta vaan rakentaa oman sisäisen todellisuutensa, joka perustuu kuvittelulle.

Ihmisen temperamenttikin vaikuttaa masennukseen. Temperamentti on synnynnäinen joukko valmiuksia ja tapoja reagoida. Näitä ovat esimerkiksi uteliaisuus tai varautuneisuus, iloisuus tai apeus, järjestelmällisyys tai huolimattomuus, herkkyys tai piittaamattomuus.

                                      Masennuksen hoito

Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä ja/tai psykoterapialla. Käypä hoito -suosituksen mukaan liikunta ja happi tehoavat masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Tämä ei koske vaikeaa masennusta, koska vaikeasti masentuneet eivät yleensä jaksa liikkua.

Masentuneella on aivoissa puutetta välittäjäaineista, etenkin serotoniinista ja noradrenaliinista. Masennuslääkkeet korjaavat tätä. Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä on tehokas.

Kaikille psykoterapian muodoille on yhtenäistä monet piirteet: huonosti toimineet puolustusmekanismit korjautuvat paremmilla, tunteiden käsittely muuttuu, tiedostamattomat ristiriidat aukeavat riittävästi, ankara yliminä muuttuu armollisemmaksi, itsekuva ja vuorovaikutus muuttuvat myönteisimmiksi, itsetuntemus lisääntyy.

Vaikeaan masennukseen on saatu hyvä vaste sähköhoidolla, joka annetaan nukutuksessa. EEG:llä eli aivosähkökäyrällä on todennettu, että sähköhoidon jälkeen aivot pyrkivät rauhoittamaan tilannetta ja palautumaan. Tällä on hoitava vaikutus aivoihin.

Lähteet: Irina Holma: Takaisin elämään. Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. Kuvat omat.

Järjettömän pelottavaa

Rupesin ihan miettimään, mitä asioita pelkään oikein kunnolla. Tulin siihen lopputulokseen, että läheisteni ja itseni vakavaa sairastumista. Konkreettinen, pysyvä pelkoni on metro. Olen huomannut sen ulkomailla suurkaupungeissa asuessani.

Erityisesti maalla mökillä kaupunki-ihminen voi pelätä esimerkiksi käärmeitä, ukkosta, maakellareita; pimeässä metsää, kun on menossa ulkohuussiin.

Pelko on inhottava, mutta luonnollinen ja järkeväkin tunne. Se auttaa ihmistä valmistautumaan vaaraan. Autonominen hermosto virittäytyy. Sydän hakkaa. Hikoiluttaa. Verenpaine nousee.

Sairaalloisesta pelosta eli neuroottisesta fobiasta on kyse silloin, kun pelko kohdistuu suuren suurena selkeästi tiettyyn kohteeseen. Esimerkiksi hämähäkkeihin, käärmeisiin, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin.

Monet tekijät - muun muassa temperamentti - vaikuttaa herkkyyteen reagoida pelolla. Varhaislapsuuden kiintymyssuhde hoitajaan vaikuttaa paljon, koska se muodostaa perustan turvallisuudentunteelle. Pelon syyt voivat ulottua lapsuuteen asti myös siinä, että lasta on peloteltu. Vaikka vain suojeluntarpeessa tai leikkimielellä.

Lapsuuden ympäristö on voinut olla myös ylisuojeleva. Vaikka tarkoitus on voinut olla hyvä, se siirtää pelkoja, jotka ei myöhemminkään palvele lapsen hyvinvointia.

Populaarikulttuurikin voi vaikuttaa. Esimerkiksi Stephen Kingin kirjan Se pohjalta tehty elokuva on saanut jo kaksi sukupolvea pelkäämään klovneja. Klovnipelko voi johtua myös ihan muustakin asiasta.

Mikä fobioihin voisi auttaa? Vähittäinen altistaminen pelon kohteelle. Terapeutin tai ystävän avulla voi opetella etenemään kohti fobiaansa oikeaan, rauhalliseen tahtiin. Faktatieto ei auta yksinään poistamaan pelkoa. Altistuksen kautta ihminen voi kokea, ettei hänelle käynyt kuinkaan, kun hän lähestyi fobian kohdetta.

Mitä sinä pelkäät?

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.7.2018, kuvat Pixabay