Rupesin ihan miettimään, mitä asioita pelkään oikein kunnolla. Tulin siihen lopputulokseen, että läheisteni ja itseni vakavaa sairastumista. Konkreettinen, pysyvä pelkoni on metro. Olen huomannut sen ulkomailla suurkaupungeissa asuessani.
Erityisesti maalla mökillä kaupunki-ihminen voi pelätä esimerkiksi käärmeitä, ukkosta, maakellareita; pimeässä metsää, kun on menossa ulkohuussiin.
Pelko on inhottava, mutta luonnollinen ja järkeväkin tunne. Se auttaa ihmistä valmistautumaan vaaraan. Autonominen hermosto virittäytyy. Sydän hakkaa. Hikoiluttaa. Verenpaine nousee.
Sairaalloisesta pelosta eli neuroottisesta fobiasta on kyse silloin, kun pelko kohdistuu suuren suurena selkeästi tiettyyn kohteeseen. Esimerkiksi hämähäkkeihin, käärmeisiin, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin.
Monet tekijät - muun muassa temperamentti - vaikuttaa herkkyyteen reagoida pelolla. Varhaislapsuuden kiintymyssuhde hoitajaan vaikuttaa paljon, koska se muodostaa perustan turvallisuudentunteelle. Pelon syyt voivat ulottua lapsuuteen asti myös siinä, että lasta on peloteltu. Vaikka vain suojeluntarpeessa tai leikkimielellä.
Lapsuuden ympäristö on voinut olla myös ylisuojeleva. Vaikka tarkoitus on voinut olla hyvä, se siirtää pelkoja, jotka ei myöhemminkään palvele lapsen hyvinvointia.
Populaarikulttuurikin voi vaikuttaa. Esimerkiksi Stephen Kingin kirjan Se pohjalta tehty elokuva on saanut jo kaksi sukupolvea pelkäämään klovneja. Klovnipelko voi johtua myös ihan muustakin asiasta.
Mikä fobioihin voisi auttaa? Vähittäinen altistaminen pelon kohteelle. Terapeutin tai ystävän avulla voi opetella etenemään kohti fobiaansa oikeaan, rauhalliseen tahtiin. Faktatieto ei auta yksinään poistamaan pelkoa. Altistuksen kautta ihminen voi kokea, ettei hänelle käynyt kuinkaan, kun hän lähestyi fobian kohdetta.
Mitä sinä pelkäät?
Lähteet: Helsingin Sanomat 26.7.2018, kuvat Pixabay
Vanhemmiten olen päässyt jo aika paljon peloistani kun tunnistan että minulla on suojelus. Onhan noita jokunen jäljellä, esim. nuo ahtaat paikat aikamoisia, läheisten mahdollinen sairastuminen vakavasti, maapallon tila, sodat ja ihmisten ahneus ja rahan valta, aika pelottavia mielestäni.
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju kommentistasi. Hienoa kun olet saanut suojeluksen. Ahtaitten ja korkeiden paikkojen pelko ovat yleisimmät pelot. Tuntuu jotenkin siltä, että maailma on pahempi paikka kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Kivaa lauantai päivää sinulle!
PoistaAjatella miten meitä peloteltiin lapsena möröillä, peikoilla ja kaikenlaisilla muilla kauhistuksilla. Ja ne Grimmin sadut! Onneksi lastenkasvatus on mennyt parempaan suuntaan, satukirjoja on siivottu ja jopa Aku Ankkakin on muuttunut. Ihan ei tosin vieläkään uskalla ostaa lapsenlapsille satukirjoja itse ensin lukematta sitä.
VastaaPoistaEn pelkää oikeastaan mitään, noin konkreettisesti. Jotkut asiat kyllä ärsyttävät suunnattomasti mutta ne eivät ole suoranaisia pelkoja. Pari fobiaa on kuitenkin - tukehtumisen ja ahtaan paikan pelko. Kaikenlainen pelko on turhaa mutta ihmisluonteeseenhan kuuluvat kaikenlaiset tunteet, pelko myös.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Pelkohan on lajinsäilymisen kannalta hyödyllinen tunne. Tunne tunteitten joukossa. Muistan itsekin hyvin nuo lapsuusajan pelottelut: "Jos et ole kiltisti musta mies tulee ja vie sinut!" Omia lapsiani en ole kasvattanut pelolla, koska se olisi täysin väärin. Kivaa viikonloppua sinulle.
PoistaEniten pelkään lasteni terveyden puolesta. Toinen, ehkä naurettava pelkon,i on pelon pelko. Pelkään, että pelkoni saattaisi muuttua juuri tuollaiseksi sairaalloiseksi peloksi, josta kirjoitat.
VastaaPoistaOllaan urhoollisia, vaikka pelkäisimmekin.
kaikkea hyvää viikonloppuusi Marja <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Minulla on suurin pelkoni sama kuin sinulla. Että lapset ja mies pysyisivät terveinä. Juu, aika hauska tuo pelon pelko, mutta ei sitä kannattaisi vähätelläkkään. Aivan todellinenhan se on. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
PoistaMitään tosiasiaan kohdistuvaa, konkreettista pelkoa minulla ei ole. En pelkää hämähäkkejä, mutta kavahdan niitä, en pelkää karhujakaan, mutta häiritsemästä varon. En mene ukkosella keskelle pihaa seisomaan, mutta en sitäkään erityisesti pelkää. Oma mielikuvitukseni sen sijaan saattaa saada minut pelkäämään jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa, mutta sen hiljennän sanomalla itselleni, että kaikesta selvitään. Jaa, jäin nyt miettimään, että pitäisiköhän osata pelätä enemmän, ihan itsesuojelunkin vuoksi?
VastaaPoista