Yleisesti tiedetään jo, että liikunta tekee hyvää mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Sen huomaa selvästi itsekin. Olo on lenkin tai kuntosalin jälkeen piristynyt ja tasapainoinen.
Mutta liika on liikaa. Eräässä tutkimuksessa selvisi. Että erittäin paljon liikkuvien mielenterveys oli jopa huonompi kuin kokonaan liikkumattomien. Mistä tämä kertoo? Miksi näin on? Ensiksikin suuri liikuntamäärä voi johtua pakonomaisesta ja suorituskeskeisestä luonteesta. Ei voida ehkä edes huomata, että rääkätään itsensä ylikuntoon veren maku suussa.
Pakonomaisen suorittamisen pohjalla voi olla kelpaamattomuuden ja haavoittuvuuden tunne, jotka ovat voineet syntyä lapsuudenkokemuksista tai myöhemmistä traumaattisista kokemuksista. Lepäämisestä voidaan kokea jopa syyllisyyttä. Ikävä kyllä pakonomaisuus on myös yksi syömishäiriöiden syistä.
Pakonomaisuus näkyy nykyisessä yhteiskunnassa myös muualla kuin liikkumisessa. Työuupumus ja masennus on lisääntyneet. Yhteiskunta ja aika on liian vaativaa. Ihmiset saattaa yrittää olla jopa yli-ihmisiä. Elämää suoritetaan. Mahdollisimman, äärettömän hyvin. Työtä, vanhemmuutta, harrastuksia. Usein somessa kerrotaan sitten, miten paljon on saatukaan aikaan. Onko se ihmisen mitta?
Oletko koskaan liikkunut pakonomaisesti liikaa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 13.8.2018, kuvat omat
Pakonomaisen suorittamisen pohjalla voi olla kelpaamattomuuden ja haavoittuvuuden tunne, jotka ovat voineet syntyä lapsuudenkokemuksista tai myöhemmistä traumaattisista kokemuksista. Lepäämisestä voidaan kokea jopa syyllisyyttä. Ikävä kyllä pakonomaisuus on myös yksi syömishäiriöiden syistä.
Pakonomaisuus näkyy nykyisessä yhteiskunnassa myös muualla kuin liikkumisessa. Työuupumus ja masennus on lisääntyneet. Yhteiskunta ja aika on liian vaativaa. Ihmiset saattaa yrittää olla jopa yli-ihmisiä. Elämää suoritetaan. Mahdollisimman, äärettömän hyvin. Työtä, vanhemmuutta, harrastuksia. Usein somessa kerrotaan sitten, miten paljon on saatukaan aikaan. Onko se ihmisen mitta?
Oletko koskaan liikkunut pakonomaisesti liikaa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 13.8.2018, kuvat omat
Aiheeseen hienosti sopiva kuvitus.
VastaaPoistaJos, joku asia hallitsee ihmisen elämää niin, ettei se jätä ihmiselle itselleen valinnanvapautta, se ei voi olla pelkästään hyväksi. näin on myös liikunnan laita.
En todellakaan liiku liikaa, ehkä jopa liian vähän.
Mahtavaa tiistaita sinulle <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Kuvat oli epätarkkoja kuntosalilta ottamiani, kun harrastan kuntosalia.Tunnen pari pakonomaisesti liikkuvaa, eikä heillä todellakaan ole hymyä kasvoilla kuntosalilla. Mukavaa tiistaita sinulle.
PoistaItse en ole liikkunut pakonomaisesti vaikka teen sitä paljon. Tunnen kyllä ihmisiä joilla on tuota suorittamisen pakkoa ja niinikään tuloksia täytyy esitellä somessa, tässä olen erästäkin tapausta mietiskellyt puolisen vuotta että onko lapsuudessa mennyt joku vikaan.Jostain osasta elämästää on kyllä aukko ja se tuntuu olevan ihmissuhteet, mutta väliäkö sillä kunhan somessa näkyy hänen ylivertaisuutensa. Mietin etteikö tämmöinen ihminen ole saanut kehuja kun täytyy jatkuvasti todistella erinomaisuuttaan. Toinen tapaus on kun käyn ottamassa hoitoja häneltä,käynyt jo 15v, siis hän on hyvä hoitaja ja tekee hoidot hyvin mutta on mahdoton suorittaja, joutuu riitelemään paljon ihmisten kanssa,rankka työ,fyysisesti ja silti täytyy juosta,hiihtää,harrastaa tanssia,opiskella kieliä,matkustella ja pari kertaa vuodessa käydä vaeltamassa lapissa. Ihmettelen huuli pyöreänä kun tavataan että mitä kaikkea onkaan kerennyt taas, ikääkin on jo n.55v.Huomaan kyllä hänen ulkonäöstään että vanhuus on tullut, iho alkaa roikkua ryppyisenä ja muutenkin näyttää rasittuneelta, tulee vaan tunne että hän paras ja muut ei mitään.Kyllä kehoaan täytyy hoitaa ja olla armelias itselleen.Jotkut sanovat nauttivansa paljosta tekemisestä mutta onko ehkä niin että ei uskalleta kuulla sitä sisäistä ääntä vaan hiljennetään se tekemisellä,pelkääkö tällainen ihminen? Sinulla Marja on varmaan enemmän vastauksia tähän :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Varmaankin on niin että juostaan myös itseä pakoon rankoilla lenkeillä. Kuten sanoit, "että ei uskalleta kuulla sitä sisäistä ääntä". On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa olla hiljaisuudessa tai mitään tekemättä. Pelkoa, ahdistusta, kelpaamattomuutta ja häpeää voi olla taustalla. Tuli sääli tuota sinun tuttavaasi. Ehkäpä hän ei ole kelvannut tarpeeksi lapsena. Nyt pitää yrittää kelvata hirmuisella tekemisellä. Mutta joillekin ihmisille on aivan luonteenomaista pohdiskella siinä samalla elämäänsä, kun tekee jotakin. Taasen jotkut tarvitsevat siihen pysähtymistä ja hiljaisuutta. Meitä on niin moneksi. Se voisi olla itselle hälytysmerkki, jos ei saa enää iloa tekemisistään. Niin kuin tuossa himokuntoilussa. Kivaa tiistaita sinulle!
PoistaEi oo ihmisen mitta se :)
VastaaPoistaEi oo pakonomaista meikäläisen liikunta; oli valtava ilo ja onni uida järvessä koko kesän,, (melko pitkään aina vieläpä,kun ei raaskinut pois tulla).. nyt kävelyä kauniissa luonnossa ja harvakseltaan kuntosali,kun siltä tuntuupi... :)
Nuorempana juoksin ja pelasin tennistä,,,ihan ilolla ja tosiaan kohtuullisesti vaan..
Mukavaa iltaa Marja :)
Kiitos, Tuula, kommentista. Niin juuri: liikuntaan liittyy ilo ja nautinto silloin, kun se on järkevää eikä pakonomaista.Sinun luonnossa kävely on tosi hyvä harrastus. Tekee sekä mielelle että keholle hyvää. Kivaa keskiviikko päivää sinulle!
Poista