Tämä viikko on ollut yhtä matalalentoa. Olen ollut jotenkin viistossa, väärässä, ruosteessa. Kaiken on sävyttänyt tummaksi unettomuuskauteni, joka on tällä kertaa aivan omituinen. Nukahdan väkisin kello 20-21 ja herään kolmelta yöllä. Siinä sitten ihmettelen, mitä teen, kun töihin lähtöön on vielä viisi tuntia. Olen sitten laittanut päivän ruoan valmiiksi. Lukenut. Tuhertanut tätä blogia.
Päivän mekko on ikivanha. Sandaalit mistä lie. Ja kuvat taas meidän epäselvän koulukunnan mukaisia. Siis epätarkkoja.
Tuntuu että murheiden vesistöt on syvät ja rannattomat. Olen hyvin huolestunut nuoremman tyttäreni oudoista nivelvaivoista. Etenkin polvet ja kyynärpäät kipeytyvät pahasti ja turpoavat. Niistä on poistettu nestettä, piikitetty kortisonia ja hän on saanut lääkkeet. Syytä tähän vaivaan ei ole löydetty.
Tyttö on hevosen ratsuttaja. Eli opettaa hevosia ratsuiksi. Joutuuko hän luopumaan rakkaasta työstään näiden nivelvaivojen takia ja kouluttautumaan uuteen työhön? Hän on hyvin reipas luonteeltaan. Ja vakuuttelee huolestuneelle äidille, että lääkket ovat auttaneet.
Toisestakin tytöstä olen huolissani. Hän lähtee tämän kuun loppupuolella Riiaan opiskelemaan lääketiedettä. Niin kauas! Olen tietysti iloinen, että hän sai opiskelupaikan. Mutta hän on aivan yhtä surkean epäkäytännöllinen sählääjä kuin minä olen. Pärjääkö hän siellä? Vai sotkeeko asiansa? Hän on tehnyt aina hyvin vähän kotitöitä. Koska aikanaan päätin. Että minun lapset eivät joudu tekemään yhtä hillittömän kauheasti kotitöitä kuin minä aikoinaan kotonani.
Olenkohan turhan paljon huolestunut tyttäristäni? Unettomuuden pehmentämällä päälläni. Huolet saa liian suuret mittasuhteet? Olen purkanut huoliani miehen kanssa. Ja kyllä häntäkin huolestuttaa.
Töitä on ollut jo melkein kaksi viikkoa. Vieläkin tuntuu vähän tahmealta. Ei itse työpaikan suhteen. Ei oppilaitten suhteen. Nautin aistia heidän elämännälkänsä. Vaan digin suhteen. Kaikki opettajan aineistot on nykyään verkossa kustantajien sivustoilla. Ja voi hemmetti miten kauan niitä usein kestää saada näkyviin. Kliks, kliks, kliks...joutuu klikkaamaan monta, monta kertaa. Vie aivan liian kauan aikaa itse opetustyöltä. Milloinkahan siitä tulee sutjakkaampaa ja ketterämpää? Tämäkin digijuttu on pitänyt opetella yksin. Opettajat ei ole saaneet siihen mitään koulutusta. Onneksi lukiolla on tietokonevastaava. Joka auttaa aivan ylitsepääsemättömissä ongelmissa.
Tässäpä oli nämä rutinat tällä kertaa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Tässäpä oli nämä rutinat tällä kertaa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Tuo aamuyöstä herääminen on kyllä ikävää, meikäläisellä herääminen tapahtuu usein neljän maissa kun voisi nukkua vielä tunnin tai kaksi, johtuneeko iästä tiedä häntä. Harmittavaa nuo huolet tyttäristäsi, kyllä kaikki menee hyvin. Tämä äitinä olo on kyllä joskus rankkaa, aina niistä lapsista huoli on. Mekkoja sinulla tuntuu riittävän, nytkin niin hempeä. Hyvää viikonvaihdetta Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Kiva että löytyy kohtalonkumppani, joka myös herää liian aikaisin. Sinun heräämisesi on ehkä luonnollista, ikään liittyvää. Tämä minun unettomuuskuvio on aivan uusi. Eikä voi jatkua samalla tavalla. Joku keino tähän on keksittävä. Valvon vaikka väkisin kymmeneen ja katson sitten, heräänkö myöhemmin. Ensi viikon kokeilu.Juu, äitiys on joskus hyvin raskasta. Nuo minun mekot on kertyneet reilun 20 vuoden ajalta ja niitä riittää. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaAina sitä on lapsistaan huolissaan. Onneksi suurimmaksi osaksi huoli on turhaa. Ihanaa viikonloppua sinulle
VastaaPoistaKiitos, Outi, kommentistasi. Kyllä huolia riittää, kun on saanut äidiksi tulla. Nimenomaan saanut. Lapset ovat lahjoja. Mutta välillä tuntuu, että mitä aikuisempia he ovat, sitä suuremmat huolet. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
PoistaKauniita vaatteita sinulla on näemmä komero pullollaan.
VastaaPoistaTuo on kai äidin osa, että lapsiaan ajatellessa on ison ilon rinnalla aina isompi tai pienempi huoli. Itsekin toteat, että aamuyöllä herääminen kasvattaa huolet vielä isommiksi.
Oikein sydämestä kouraisi, kun luin noista tyttäresi nivelvaivoista.
Vanhimmalla tyttärellämme oli aikoinaan samanlaista vaivaa. Hän sairastui sittemmin nivelpsoriakseen. Ihottumaa tuli vasta vuosia niveloireiden jälkeen. Tyttären piti vaihtaa haaveilemansa ala sairaanhoitajan ammattiin. Hyvä hoito pitää taudin suhteellisen oireettomana.
Kyllä se toinen tyttäresi siellä Riiassa pärjää.
Toivottavasti unirytmisi palaa pian ennalleen.
Ihanaa viikonloppua!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Nuo minun vaatteen rytkyt on kertyneet yli 20 vuoden ajalta ja lisäksi perin isosiskoni vielä jykevämmän vaatevaraston. Oikeastaan ei ole yksinkertaisesti tilaa uusille vaatteille. Enkä juuri niitä ostelekaan kaupoista. Menneenä vuonna vain kaksi vaatetta. Jotakin kirpparilta. Eikä minulle edes komero riitä. Kaksi vaaterekkiä on ollut pakko hankkia. Tuntuu, että nekään ei mahdu mihinkään kunnolla. On tosiaan välillä raskaita nämä äidin huolet. Etenkin lapsen terveydestä. Vaikka hän olisi kuinka aikuinen. Hyvä että kerroit tuosta nivelpsoriaksesta. Olisihan se edes viimein joku selittävä tekijä. Melkein pahinta on se, että ei ole mitään tietoa, mikä sairaus on. Diagnoosi antaisi raamit. Kivaa viikonloppua sinulle!
PoistaHeippa,
VastaaPoistaIhan olet normaali huolehtiva äiti. Tyttäresi pärjää varmasti Riiassa. Itse lähdin 19 vuotiaana Lontooseen 900€ taskussa.Muistan kun äiti oli sekaisin huolesta, etenkin kun menin sinne ilman työpaikkaa tai asuntoa :D Niin minä vain selvisin, ja asuin siellä 12 vuotta.
Tartuin myös
noihin tyttäresi nivelvaivoihin; itse olen juuri palannut reissusta Romaniasta missä kävin tutkituttamassa autoimmuunivasteeni, koska Suomessa ei sitä alettu tekemään vaikka kärsin useista autoimmuunitaudeista, psoriasis mukaanluettuna. Suomessa tyrkättiin vain uusi kortisonivoide käteen kun toinen lakkaa toimimasta.
Suosittelen tarkistuttamaan D-vitamiinin, b12-vitamiinin sekä foolihapon verikokeissa. Minulla nämä kaikki olivat huolestuttavan alhaalla ja sain ukaasin heti aloittaa kuurit näistä jokaiseen, sekä tutustumaan AIP-ruokavalioon, missä jätetään pois tulehdusta ylläpitävät ruoka-aineet kuten gluteenipitoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet. Kun oireet alkavat parantua, voidaan testata yksi kerrallaan niitä pois jätettyjä ja tuoda ne takaisin ruokavalioon jos oireita ei tule.NAPRAPAATIN VAIMO-blogissa on näistä autoimmuunjutuista lisää.
Itselläni nivelvaivat ovat pääasiassa jäykkyyttä istumisen jälkeen, turvotusta en ole havainnut.Lääkäri huomasi kuitenkin heti ettei ne toimi normaalisti kun näki minun nousevan vain tuolista :D Lääkäri sanoi aina ihmettelevänsä kun ihopsoripotilaalla hoidetaan sitä läiskää, kun se läiskä on vain 20% siitä kokonaisuudesta. Autoimmuunisairaudet iskevät kaikkialle missä on kollageenia, ja kollageenia on niin ihossa, nivelissä, luissa, rustoissa kuin elinten ympärilläkin. Lähtisin kokeilemaan ylläolevilla, sillä kortisoni auttaa oireisiin mutta ei poista niiden oireiden aiheuttajaa. Sori, tästä tuli novelli, on vain itsellä niin pinnalla tää aihe...
Ihanaa syksyn jatkoa sinulle! Kyllä ne tytöt selvii! Usko vain!
Kiitos, HannaV, kommentistasi. Se ei missään nimessä ollut liian pitkä. Sain rutkasti tietoa. Lähetän tuon myös tyttärelleni kuvankaappauksena. Suuret kiitokset sinulle vaivasta. Itse jotenkin ymmärsin kuvauksesi sairaudesta ja sen syistä. Olet ollut tosi rohkea 19-vuotias ja ymmärrän täysin äitisi silloisen huolen. Mutta pärjäsit! Ehkäpä tyttärenikin pärjää siellä Riiassa. Kivaa viikonloppua sinulle!
PoistaYmmärrän hyvin ja niin kyllä täälläkin menisi yöunet, jos oma tytär lähtisi opiskelemaan Riikaan. Mutta ole huoleti, Riiassa on todella ihanaa ja muuttaisin sinne jetsulleen takaisinkin. Siellä muuten perjantaisinkin kadut hiljenee, eikä ole sellaista hillitöntä hurvittelua, kuten stadin keskustassa. Riika on turvallinen kaupunki. <3
VastaaPoistaKurjaa nuo unet, mutta uskon, jahka tyttäresi asettuu Riikaan, niin sinullakin helpottaa. Tosin nuo mystiset nivelvaivat taatusti pohdituttaa ja kunpa niille löytyisi jokin selitys.
Upeaa viikonloppua ja toivottavasti Marja saat nukuttua <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Ihanaa se mitä kirjoitit Riikasta. Etenkin että se on turvallinen kaupunki. Huh! Auttoi huoleeni paljon. Ja onneksi noilla lääkiksen opiskelijoilla on ryhmiä facessa, joihin tyttärenikin on paneutunut ja saanut paljon ennakkotietoja. Toivon kovasti, että toisen lupukkaisen tyttären nivelvaivoille selviäisi diagnoosi. Tähän outoon unettomuuteen päätin ensi viikolla kokeilla sitä, että olen vaikka litran kahvin voimilla hereillä kymmeneen ja katson , heräänkö sitten myöhemmin. Ihanaista viikonloppua sinulle!
PoistaVoi, Marja, tuttua juttua. Unirytmi sekaisin ja aamuyöllä valvominen. Kun yöllä valvoo, alkaa minullakin päässä surrata kaikenlaiset huolet. Vaikka kyllä lapsen sairastelu aina huolta aiheuttaakin, niin eetä ei se ihme ole, jos se sinulla mielessä pyörii. Nuorten lasten kanssa on aina paljon haasteita, toisin kuin minulla, kun lapset ovat jo lähes nelikymppisiä.
VastaaPoistaTuttua on minulle myös tuo opettajan digi digi ... huh huh, kun ei kirjautuminen onnistu, kun ei sivu aukea, kun opiskelijat eivät saa koneitaan toimimaan, kun kukaan ei ole kädestä pitäen neuvomassa ja hommat pitäisi vain saada alkuun.
Elämä on tällaista, hankalaakin. Vaan on siinä ilonsakin. Mukavaa viikonloppua sinulle! Toivottavasti saat nukuttua kunnolla.
Kiitos, Eeva, kommentistasi. Tervehdys toinen aamuyön uneton. Kyllä yöllä sängyssä pyöriskellessä asia kuin asia saa valtavat mittasuhteet. Mutta huoli lapsista on varmasti jokaisella äidillä sydämellään. Sinun lapset ovat jo "oikeasti" aikuisia. Minun tyttäret 18- ja 20-vuotiaita. Ei noin nuoria osaakaan pitää vielä aikuisina. Tervehdys myös toiselle työpaikan digin raskauttamalle. Juu valoa ja varjoa. Kivaa lauantai päivää sinulle! Minulla ei rytmi muuttunut viime yönäkään. Jos ei ala muuttumaan muutamassa viikossa, menen lääkäriin.
PoistaKyllä sitä aina on huolissaa lapsista, vaikka ovat aikuisia ja vuosia eläneet omillaan. Tyttäresi tulee varmasti pärjäämään hienosti Riikassa. Ikäviä nuo toisen tyttäresi nivelvaivat, toivottavasti syy selviää ja esim. tuo HannaV:n mainitsema ruokavalio auttaa.
VastaaPoistaKiitos,Belladonna, kommentistasi.Kiitos lohdutuksesta, että tytär tulisi siellä pärjäämään. Nivelvaivojen syy saisi kyllä selvitä. Kun on oikea diagnoosi, tiedetään, miten hoitaa. HannaV:n ohjeet oli kullanarvoisia. Kivaa lauantai päivää sinulle!
Poista