Minulla on tapana kehua ainakin yhtä ihmistä päivässä. En muista tai tiedä mistä tämä tapa on tullut. Kehun läheisiä, ystäviä, kavereita, työkavereita. Haluan vain tuottaa hyvää mieltä. Mutta suomalaiset usein kiusaantuvat kehuista. Ei kai sitten kuulu meidän kulttuuriin.
Ihminen kaipaa kannustusta ja hyväksyntää etenkin lapsena. Ja läpi elämän.Kehujen pitää olla tosia.Niin ne vaikuttavat parhaiten. Kaikki voivat kehua. Vanhemmat ihmiset kehuvat kokemuksella. Nuoret nuoruuden innolla.
Lasten kehuminen voi olla välillä vähän ponnetonta ja sukupuolittunutta."Oletpa reipas poika." "Olet kiltti ja suloinen tyttö."
Ulkomuodon kehuminen on vähän työlästä. Kehutun mieleen voi tulla, että arvotat ihmistä vain ulkonäön perusteella. Kehoallergikot saattavat reagoida ulkonäkökehuihin voimakkaasti.
Monesti kehutaan vääristä asioista. Kehumalla voidaan jopa alistaa: Miehiä kehutaan ruuanlaitosta aivan kuin se olisi vain naisten hommaa.
Kehuminen liittyy myös ikään. Nuorena tuli usein vain kuittailtua auktoriteetteja. Vanhempana kuittailu muuttuu kehumiseksi.
Kehutko sinä ihmisiä?
Lähteet: Hyvä terveys 14/2017, kuvat omat.
Hyvää huomenta Marja :) Kyllä juuri noin :) Ihmiset kaipaavat hyväksyntää,arvostamista ja rakkautta; niin sanoin kuin teoin; jokainen meistä. Kyllä minäkin yritän antaa ihmisille positiivista viestiä; huomioida heidän hyviä puoliaan ja antaa niistä palautetta. Lähtökohtana positiiviset asiat heissä; ei toisin päin-eli tuomio ja syytös tai arvostelu keskeisenä , ei ei.Emme kukaan sitä kaipaa toisten taholta.Jokaisen elämässä on ihan tarpeeksi huolta yms.
VastaaPoistaTosi on,että lapsi tarvitsee erityisesti kannustusta. Ei heitä tule latistaa millään lailla.Aina vain ylöspäin kohottaa.
No niin,nyt pyhäpäivän viettoon; meillä miehen syntymäpäivät.
Sinulle mukavaa päivää. Oli taas kauniita kuvia ,tuo kukkapelto erityisesti aivan ihana (toinen kuva ylhäältä)
Kiitos, Tuula, kommentistasi. Paljon onnea miehesi syntymäpäivän johdosta!Jokaisella on elämässä todellakin omat murheensa. Miksi pahentaa niitä kielteisellä arvostelulla? Parempi on sanoa iloiseksi tekeviä ja rohkaisevia asioita. Ihana että annat hyvää palautetta ihmisille. Silloin molemmat ovat tyytyväisiä.
PoistaYritän muistaa sanoa ääneen kehuvia ajatuksiani toisesta ihmisestä. Se on vaikeaa.
VastaaPoistaMinusta sanomani kehun pitää olla aito mielipiteeni. Falskin kehun aistii.
Vielä vaikeampaa on ottaa kehu vastaan, kun on opetettu lapsena "kavahtamaan lipevää ihmistä, koska sellaisella on pahat mielessä".
Hienoa tätä päivää sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Aidoista hyvistä puolista ihmisessä on hyvä kehua. Toki valheellisen teeskentelyn, makeilun, lirkuttelun aistii. Ihania aikoja siellä Islannissa!
PoistaTodellakin, kuten otsikkoon kirjoitit että kehuminen on rankkaa suomalaisille. Varsinkin sukulaisia ja naapureita on vaikea kehua, varmaan pohjimmaisena syynä on suomalainen perisynti kateus. Helpompi kehua puolituttuja tai tuntemattomia.
VastaaPoistaKehumista on myös vaikea vastaanottaa, siitä seuraa vaivaantuneisuus.
Parisuhteelle tekee oikein hyvää kehua puolisoa ulkopuolisten läsnäollessa, oi että se kuulostaa niin hyvältä. Sen olen huomannut ihan käytännössä.
Kehun tai ainakin annan myönteistä palautetta työelämässä päivittäin työkavereille, jolloin luon kyllä oikein mukavaa yhteishenkeä porukkaan, toivon ainakin niin. Koska töissä on paljon porukkaa, aina joku jää työpisteeseeni juttelemaan.Meni vähän sivuun aiheesta mutta jotakin tässä mainitsin.
Mukavaa sunnuntaita.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Kateus on varmasti joskus kehumisen estäjä. Minä olen vasta viime vuosina oppinut ottamaan kehuja luontevasti vastaa. Kun joku kehuu, vastaan kiitos.Tulen hyvälle mielelle. Hieno oivallus tuo puolison kehuminen ulkopuolisten läsnäollessa. Pitääkin kokeilla! Kehuminen puolin ja toisin parantaa varmasti työilmapiiriä. Sunnuntain rauhaa sinulle!
PoistaKehun ja kiitän. En tosin joka päivä niin kuin sinä, vaan tilanteen mukaan. Spontaanisti silloin, kun siltä tuntuu, ja joskus harkitusti, kun haluan antaa erityiskiitosta.
VastaaPoistaItse olen huono ottamaan kehuja vastaan, mutta olen jonkun verran oppinut. Tyttäreltäni opin, että kiittää pitää aina, kun joku kehuu, ja sen teen, vaikka kuinka tuntuisi etten ole kehuja ansainnut.
Kiitos, Eeva, kommentistasi. Ei joka päivä tarvitse kehua. Minulla on vain sellainen tapa. Kiva että tyttäresi on antanut sinulle hyvän ohjeen. Mukavaa viikon alkua sinulle!
PoistaViikonloppuna tuli oikein kehumisryöppy, oli nimittäin tyttären hääjuhla ja siellä sitten saatiin kehuja ja kehuttiin kilpaa että vesi silmistä tirisi hih hih. Mukavaahan sitä onkin kehuja saada ja myös antaa mutta suomalainen luonne on mitä on, tiedät varmaan. Lapsena ei kehuttu koskaan, varsinkaan äiti, kai ne ajatteli että lapsi menee pilalle vai mikä lie ollut.Aikuisena onkin sitten kehuja tullut, puoliso mukaan lukien, mutta meni kauan että tajusin että kehuja oli vilpitön, olihan itsetunto hyvin nujerrettu lapsena.Olen sitten itsekkin oppinut antamaan kehuja aikaa myöten. Olen kyllä pyrkinyt kehumaan tyttäriäni ja aivan vilpittömästi. Tuntui ihmeelliseltä kun yhdessä juhlatilaisuudessa tyttäreni ylisti puheessaan meikäläistä ihan kuningattareksi josta itse ottaa oppia elämäänsä, kaunista kuultavaa. Kyllä meillä annetaan kehuja ihan harmaassa arjessakin :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Onneksi olkoon tyttäresi avioitumisesta! Tuo on niin tuttua, että lapsena ei kehuttu. Kun kuviteltiin, että se ylpistää lasta. Oli varmaan todella ihanaa saada hääjuhlassa paljon kehuja. Minäkin kehun tyttäriäni, jos on siihen syytä. Kivaa viikon alkua sinulle.
Poista