Tytär lähti eilen Riikkaan opiskelemaan lääketiedettä. Toinen tytärkin on jo jättänyt kodin. Itkin melkein silmät päästäni, kun tytär nousi bussiin päämääränään Helsinki ja sieltä lento Riikkaan.
Tälläista on vanheneminen. Luopumista. Olo on melkein epätodellinen. Erilaiset tunteet liehuvat mielessä kuin hulluiksi tulleet linnut. Vaikka molemmat tyttäret tulevat lomillaan kotiin. Mutta silti. Nyt pesä on tyhjä. Mies ja minä. Tölmistellään nyt kahdestaan. Hoidon ja hellyyden kohteena on nyt mies ja kissat.
Jankutan mielessäni jostakin kuultua lausetta: Lapset on vain lainaa. Ja lopulta on päästettävä irti. Laina-aika loppuu. Mutta eipä tuo lause minua lohduta. Se tuntuu jotenkin kylmältä. Minusta lapset on aina minun ja isänsä lapsia. Täysin varmaan aina!
Jankutan myös mielessäni: Ota Marja järki käteen - jos sitä yleensä on - ja ajattele, että tärkeintä on se, että tytär saa toivottavasti ammatin. Pitäisi ajatella tyttären parasta. Eikä minun murhettani pesän tyhjenemisestä.
Jankutan myös mielessäni: Ota Marja järki käteen - jos sitä yleensä on - ja ajattele, että tärkeintä on se, että tytär saa toivottavasti ammatin. Pitäisi ajatella tyttären parasta. Eikä minun murhettani pesän tyhjenemisestä.
Nyt lähteneen tyttären kanssa on erityisen läheiset välit. Saatamme jutella tuntikausia elämästä, tunteista, olosta, uusista kokemuksista, parantaa maailmaa... Puhelinlaskuista tulee nyt varmasti valtavat. Someakin tulee tietty käytettyä yhteydenpidossa. Ja pahoin pelkään, että minä alan rampata Riikassa.
Kenelle minä leivon nyt herkkuja? Keitä varten hoidan mansikkamaata?
Toivon kovasti, että pahimman surun ja huolen jälkeen alkaisi uusi kuherruskausi miehen kanssa.
Minulla alkoi tyttären lähdön jälkeen taas ylävatsakivut. Toivottavasti ei tule sappi-haimatulehdus. Ja sairaalareissu. Kehokin ikävöi.
Miten sinä olet kokenut pesän tyhjenemisen?
Tiedän tunteen, olo oli lähinnä
VastaaPoistapöllämystynyt, hölmö. Että näinkös tässä kävi. Ei auta lohduttelu, ajatelmat eikä mietelauseet - helppo on toiselle neuvoja antaa. Yhteydenpito somessa tai puhelimitse auttaa varmasti. Ja tietysti aika mutta se ei lohduta tässä ja nyt. Olisi helpompaa kun lapsi lähtisi kotoa jotenkin pikkuhiljaa eikä kerralla. Jonkunlainen touhuilu rauhoittaa mieltä. Tänmöisiä juttua minulle tuli mieleen kun muistelin miten meillä.
Mukavaa viikkoa ikävästä huolimatta.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Minunkin olo on "pöllämystynyt", sekava. Vahvat tunteet raksuttavat kuin kello päässä. Tosiaankin lähtisipä lapset pesästä juuri sillä tavoin pikkuhiljaa. Minä touhusin eilen sienestämällä. Nyt töissä touhua. Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!
PoistaKyllä ne aikuiset tyttäret pärjää, usko pois. Kaksi tytärtä laitettu maailmalle,oltu mukana heidän oman pesän perustamisissaan,kiinnytty vävyihin,pidetty häitä ja saatu lapsenlapsia, käyty läpi vielä molempien tyttärien erot ja hengissä vielä ollaa niin tyttäret kun äitikin. Toinen tytär muuttikin uuden uusioperheensä kanssa tähän kotikylälle aivan parin kilometrin päähän.Yksissä perhejuhlissa tämä nuorempi tyttäreni piti minulle puheen ja kiitti minua siitä että olen antanut hänen kasvaa,käydä läpi vaikeudet tukien. Kaikilla meillä on se oma polkumme kuljettavana, lapsillammekin,emme voi elää heidän elämäänsä mutta aina voimme tukea vaikeuksissa. Mielestäni henkistä kasvua ei tapahdu ilman vaikeuksia. Nyt sinulla puolisosi kanssa onkin sitten sitä yhteistä aikaa,eikun hellimään toisianne. Hyvää alkanutta viikkoa teille :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Niin onhan tytöt aikuisia. Silti tuntuu, että niin nuoria. Tämä ensimmäinen kodista muuttanut on vasta 18 vuotta. Nyt lähtenyt tyttö vasta 20 vuotta. Sinä olet kokenut lastesi kanssa todella paljon. Eroprosessit on aina vaikeita ja on varmasti tehnyt hyvää tyttärillesi, että on saanut äidiltä tukea.Pitäisi vain nyt - edes vähitellen - päästää irti. Mukavaa uuden viikon alkua sinulle!
PoistaVoi Marja rakas, haliruttaus täältä ja toivottavasti ei vaan keho nyt stressaa liikaa ja tule sappi-ja haimatulehdusta. .<3
VastaaPoistaVoimia, on tuo kova paikka, ymmärrän niin hyvin. Riiassa on oikein turvallista, siitä voit ainakin olla hyvin mielin.
<3
Kiitos, Tiia, halirutistuksesta. Ylävatsa on tänäänkin todella kipeä. Voi olla että jossakin vaihessa on mentävä päivystävälle. Yritän tulehduskipulääkkeiden avulla sinnitellä töissä. Lohdullista lukea että Riiassa on turvallista. Kivaa viikon alkua sinulle!
PoistaNyt tuntuu haikealta ja tyhjältä.
VastaaPoistaUskon, että luotat tyttäriesi pärjäämiseen. Minäkin luotan siihen, että sinä pääset tämän alkuajan haikeuden yli ja sinun ja miehesi elämä alkaa soljua uudessa uomassaan.
Asumme samassa yhteisössä useamman lapsemme kanssa, joten meillä ei ole vielä koettu "tyhjää pesää".
Hienoa huomista sinulle Marja <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Kyllä minäkin jotenkin syvältä uskon, että tytär kyllä pärjää. On ainakin ahkera luonteeltaan. Mutta tavattoman herkkä, hajamielinen ja epäkäytännöllinen. Aivan äitiinsä tullut. Työn iloa sadonkorjuuseen ja säilömiseen!
Poista