Minä olen lapsuudesta alkaen puhunut paljon unissani. Välillä itse herään, kun selitän jotakin. Koko lapsuusajan perhe puhui unissaan. Meillä kävi öisin aikamoinen höpötys.
Unissa puhuminen on yleistä. Se voi olla muminaa, naurua, kiroilua, huudahduksia, välillä hyvin selvää puhetta.
Yöllinen selittäjä ei tiedä itse, että puhuu unissaan.
Ranskassa viime vuonna tehty tutkimus paljasti, että yleisin sana unissa puhumisessa on Ei. Se voisi olla merkki siitä, että unissa puhumisen aikana mieli käsittelee vaikeita tunteita ja tapahtumia.
Unissa puhumisessa ei ole sinänsä mitään haittaa. Ehkä vain petikaverille. Jos puhumiset toistuu usein. Se voi joillakin olla merkki, että elämässä on vaikeuksia, stressiä, raskas elämäntilanne. Myös mielenterveyden häiriöt - etenkin masennus ja ahdistus - saa puhumaan unissa tavallista enemmän. Vanhoille ihmisille se voi olla ensimmäisiä merkkejä alkavasta muistisairaudesta.
Runsaasta unissa puhumisesta voi aiheutua päiväväsymystä. Kaikenlaisten unihäiriöiden todennäköisyys kuitenkin pienenee, kun pitää huolta hyvinvoinnistaan.
Puhutko sinä unissasi?
Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2018, kuvat Pixabay
En ole kuullut kenenkään mInitsevan että olisin koskaan puhunut unissani, nukun aika hyvin ja syvää unta enkä yleensä muista että uniakaan paljoa näkisin. Varmaan tulee päivällä käsiteltyä asiat, enkä asioista murehdi enkä niitä märehdi joten unenlaatu on hyvä. Suvussa on kyllä unikävelyä mutta onneksi ei minulla sitäkään.
VastaaPoistaMielenkiiintoinen postaus ja kivat kuvat.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Hienoa että koet niin, että pystyt päivällä käsittelemään tunteisiin liittyvät asiat. Eikä sinun tarvitse käsitellä niitä unissa. Olet tässä mielessä hyvin harvinainen ihminen. Unen lahja on melkein tärkein lahja. Kivaa viikonalkua sinulle!
Poista