Liikunta on minulle muutakin kuin fyysisen kunnon kasvattamista. Olen jo kymmeniä vuosia sitten huomannut, että se kohottaa myös mielialaa. Lisää hyvinvointia. Jos oikein ketuttaa, ärsyttää, mielipahoittaa. Lähden lenkille. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen myös ihan säännöllisestikin. Oikeastaan enemmän mielen kuin kehon hyvinvoinnin vuoksi.
Amerikoissa tehtiin iso tutkimus liikunnan vaikutuksista, johon osallistui yli miljoona aikuista. Tutkimus julkaistiin vastikään lääketieteen arvostetussa The Lancet Psychiatry-lehdessä.
Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta vähentää päiviä, joihin liittyy tunne-elämän ongelmia, stressiä ja masennusta. Tokihan liikunnan vaikutus mielenterveyteen on tiedetty jo kauan aikaa.
Mutta kysymys kuuluu, miten paljon sitä liikuntaa on harrastettava. Että sillä on vaikutusta mielenterveyteen? Yllätys kyllä, suuri määrä liikuntaa ei lisännyt mielenterveyttä. Vaan päinvastoin: enemmän olikin vähemmän. Hyvin suuri kuntoilemisen määrä voi kertoa erittäin vaativasta luonteesta, joka on riski mielenterveydelle. Hillittömästi kuntoilevien mielenterveys oli jopa huonompi kuin niillä, jotka ei harrastaneet ollenkaan liikuntaa.
Parhaaksi osoittautui kohtuullinen liikunnan määrä: 30-60 minuuttia kestävät liikuntakerrat. Siis vaikkapa puolen tunnin kävelylenkki. That's it. Hyvä uutinen. Mielenterveyden , hyvinvoinnin ylläpitäminen ei siis vaadi aivan kauheasti liikuntaa.
Harrastatko sinä liikuntaa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.8.2018, kuvat Pexel, Pixabay
Harrastan kyllä liikuntaa, onhan minulla vetoapuna tuo ihana karvakuono Vilpertti. Kuntosalilla en ole koskaa käynyt, ja erilaiset jumppapiirit tuolla kirkonkylän puolella ovat jääneet aikaa sitten. Liikun mieluummin luonnossa, metsäteillä ja juurikin tuollainen puolentunnin-tunnin kävelylenkki on minulle juuri sopiva. Mahdollisuuksien mukaan pyrin aamullakin tekemään pikkulenkin, mutta varsinkin iltaisin se on oikea aivojen tuuletusreissu, irtiotto päivän tapahtumista. Hyötyliikunta antaa sitten toisenlaista mielihyvää, mitä harrastan aina kun aikaa liikenee.
VastaaPoistaMukavaa päivää Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. On varmasti mukavaa, kun on koiruliini mukana lenkillä. Minäkin liikun mieluiten metsäteillä ja poluilla. Minulla on sama juttu kuin sinulla, että etenkin työpäivän jälkeen on tarvis tuulettaa päätään raikkaassa ulkoilmassa. Omakotiasujilla kyllä riittää yllin kyllin hyötyliikuntaa etenkin kesäaikaan. Kivaa torstai päivää sinulle!
PoistaNimenomaan kohtuullinen liikunta edistää mielenterveyttä ja siitä tulee tuntea iloa. Tuolla lenkkipolulla tapaa joskus niitä jotka juoksevat itsensä henkihieveriin, tunteeko sellaisesta sitten muka iloa. Tuota myöskin olen ihmetellyt kun liikutaan kauniissa luonnossa kuulokkeet tai mitkälie napit korvilla, itselleni tuottaa iloa kun saa vetää luonnon energiaa kaikilla aisteilla. Liikkunut olen aina, enemmän ja vähemmän, raikkaassa luonnossa. Mieheni kuoleman jälkeen kun seinät ahdisti, lähdin aamulla noin kuuden maissa juoksemaan ja se teki kyllä tosi hyvää, liikuin silloin noin 1-2 tuntia päivässä. Omakotitalossa tulee lisäksi tuota hyötyliikuntaa aikalailla kun harrastan puutarhaa vielä. Nykyään teen noin tunnin lenkin aamulla, joskus iltapuoleenkin ja varsinkin jos kaverini tai tyttäreni on mukana niin silloin puhua pulputtaessa tulee pitkäkin lenkki heitettyä, mut silloin ei hölkätä. Nautin liikunnasta suunnattomasti, joskus on polvi oireillut mutta siihen taas on auttanut pyöräily :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Olen täysin samaa mieltä siitä, että liikunnasta tulee iloita ja nauttia.Aion kirjoittaa vielä oman postauksensa juuri tuosta pakonomaisesta liikunnasta, esimerkiksi mitä siinä on taustalla.Tuntuu, että etenkin nuoret ei osaa tehdä mitään fyysistä ilman nappejaan.Olen tuon omistakin lapsista huomannut. Hyvä että sait voimia miehesi kuoleman jälkeen juoksemisesta. Minäkin tykkään kävellä tai juosta etenkin metsäteillä ja poluilla. Se ympäristö huipentaa nautinnon.Olen kuullut työkavereilta, että polvikipuisena voi pyöräillä, jos ei pysty juoksemaan. Mukavaa torstaita sinulle!
PoistaSamoin kuin Tuulikki, minäkin liikun yleensä koiran kanssa. Mutta kun se nyt alkaa olla jo liian hidas ja jopa haluton liikkumaan, niin teen pitkiä tunnin ja puolentoista lenkkejä metsässä aina kun jaksan. Metsä on minusta paras ulkoliikuntapaikka, koska maasto ja maisema on vaihtelevaa.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Jännä että miltei kaikki kommentoijat tykkäävät liikkua juuri metsässä. Taidetaan kaikki olla luontoihmisiä. Sinäkin saat liikkua koiruuden kanssa. Hyviä eläkepäiviä koirallesi! Ja mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua sinulle.
PoistaTämähän oli hyvä uutinen.
VastaaPoistaMinun liikuntani rajoittuu koiran lenkittämiseen, marjastamiseen, sienestämiseen, puutarhan töihin, puiden tekemiseen, kantamiseen jne.
Hyvää loppuviikkoa sinulle Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Oli hyvä uutinen. Ei tarvitse liikkua kauheasti mielenterveyden ja hyvinvoinnin takia. Sinulla on todella paljon hyötyliikuntaa. Ajaa totisesti saman asian kuin 30 minuutin kävelylenkki. Mukavaa perjantaita ja viikonlopun alkua sinulle!
Poista