Jokainen on ehkä joskus seissyt hulluuden partaalla.
Psykologiassa ajatellaan, että raja sairaan ja terveen välillä on usein liukuva. Sairauden ja terveyden määrittelyssä merkitsee paljon ihmisen oma kokemus siitä, tunteeko hän itsensä sairaaksi. Pahan olon kokemuskin on hyvin yksilöllinen tunne.
Länsimaisen käsityksen mukaan mieleltään terve ihminen pystyy hoitamaan työnsä ja ihmissuhteensa. Vaikeat mielenterveyden ongelmat sen sijaan vaikuttavat kykyyn selvitä arkipäivästä. Ehkä kuuluisin terveen määritelmä on Sigmund Freudin:"Kyky rakastaa ja tehdä työtä."
Kaikki pohtivat välillä normaaliuttaan. Raivokas viha, mielen ailahtelut saavat ihmisen myös hämilleen. Jotkin seksuaaliset ajatukset voivat tuntua kummallisilta. Joskus edes ystävälle ei uskalla puhua ajatuksistaan.
Mielenterveys voi tilapäisesti heiketä raskaissa elämänkokemuksissa. Esimerkiksi työttömyydessä, avioerossa, läheisen ihmisen sairastuttua vakavasti. Elämäntilanteesta johtuva lievä masennus on aika yleistä, eikä kyseessä ole yleensä psyykkinen sairaus.Pahan olon puuttuminen tällaisessa tilanteessa olisi paremminkin merkki sairaudesta.
Sairaus ei aina johdu ihmisestä itsestään. Esimerkiksi vaikeissa perheoloissa elävät lapset voivat oireilla uni- tai käytöshäiriöillä. He eivät uskalla nukahtaa, koska pelkäävät, että toinen vanhempi katoaa tai tilanne muuttuu. He ovat jatkuvasti varuillaan. Tällaiset lapset sairastavat lähiympäristönsä ongelmia.
Mieleltään sairaalta todellisuuden ja minän eheys on rikkoutunut. Hän voi kuulla olemattomia ääniä. Esimerkiksi uskoa että hänen hammaspaikkojensa alla on mikrofonit, joiden avulla häntä kuunnellaan jatkuvasti. Kun minän eheys pirstaloituu oma ääni, jäsenet tai peilikuva voivat tuntua täysin vierailta.
Mielenterveyden häiriöt yleensä pahenevat ajan pitkittyessä. Siksi ne kannattaisi hoitaa ajoissa. Yllätys! Yllätys! Tilastojen mukaan joka toinen ihminen turvautuu jossakin elämänvaiheessaan ammatilliseen psykologiseen apuun. Vaikka asenteemme psyykkisiin sairauksiin on vielä kaikesta tiedosta huolimatta stigmatisoiva, leimaava, varauksellinen.
Mitä mieltä sinä olet siitä, mikä on hyvä tai huono mielenterveys?
Lähteet: omat, kuvat omat
Kiitos taas ajatuksia herättelevästä aiheesta Marja.
VastaaPoistaOlen itse pitäytynyt siinä mielenterveyden määritelmässä, jonka teininä kuulin, kun äitini sairastui. "Ihminen on mieleltään terve, kun pystyy elämään omaa arkielämäänsä". Äitini tuli vainoharhaiseksi. Hän näki vakoilijoita kaikkialla.
Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Äitisi mielenterveyden määritelmä oli oikein hyvä. Ikävää se että äitisi alkoi kärsiä vainoharhaisuudesta. Sinulla lapsena oli varmaan epätietoinen ja pelokaskin olo. Mutta onneksi olit raisu lapsi. Rauhaa ja voimia keskiviikkoosi!
PoistaMinua huolestuttaa lisääntyvät lasten mielenterveysongelmat, en tiedä että mistä johtuvat mutta tuntuu että maailma "kiristää" meitä yhä enemmän.Mikä lie sitten normaalia, sitä minä en enää tiedä kun maailma on muuttunut paljon minun elinaikanani.Tässä sitä pyristellään ja yritetään pysyä jotenkin yhteiskuntakelpoisina. Täytyy olla onnellinen ettei itsellä ole ollut mielenterveysongelmia vaikka aikamoisessa pyörityksessä olen ollutkin ja suvussakin taitaa olla ongelmia tällä saralla. Ammattiapua taidetaan vielä nykyäänkin karsastaa, kai se "hullunleima"siellä kummittelee nykyäänkin. Pidän itseäni melko normaalina, voihan joku ajatella toisin mutta sillä ei niin väliä, menen omaa hyväksi havaittua polkuani :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Hienoa että pystyt kulkemaan omia polkujasi. Välittämättä toisten ajatuksista. Minuakin surettaa lasten mielenterveysongelmat, kun heillä on vielä koko elämä edessä. Muun muassa somen, digin ansiosta lapsista on tullut lyhytjännitteisiä; somessa on helppo kiusata; vanhemmilla on liikaa töitä, eikä ehditä SYVENTYÄ lapseen. Yhteiskunnan arvot on koko ajan koventuneet. Eikä silloin pieni tavallinen ihminen enää merkitse juuri mitään. Puhumattakaan syrjäytyneistä. Kivaa keskiviikkoa sinulle!
PoistaHuomenta :) En ala noita mielenterv.asioita kommentoimaan nyt. Mutta tuota,että kuka on normaali. Minusta kaikki ihmiset ovat normaaleja. (No,tietysti joku pykopaatti nyt ei),
VastaaPoistamutta ei oo mitään perusnormaalia. Minua on aina ärsyttänyt kaikki se,että ihmiset laitetaan samaan lokeroon, rajoihin,jotka luokitellaan sopiviksi,tasapäiseksi,normaaleiksi.
Ei sellaisia rajoja,lokeroita,joukkoja,normeja voi laittaa-kyllä me ihmiset ollaan kaikki niin normaaleja=epänormaaleja.
No, mahdollisimman epäselvästi tuli ilmaistua nyt tää mielipide. Mutta itse olen ainakin ollut aina niihin epänormaaleihin kuuluva; aina poikennut jotenkin vain siitä normaalista, luokitellusta sopivasta olosta ja elosta.
Hyvää päivää Marja :) Ja hyvää koulun alkua :)
Kiitos, Tuula, kommentistasi.Et ilmaissut mielipidettäsi lainkaan epäselvästi. Meidät tosiaan tungetaan erilaisiin lokeroihin. Kaikkien pitäisi olla vähän samanlaisia. Jos joku on itsenäinen luonne ja elää omanlaistaan elämää, saatetaan ajatella, että tuo on epänormaali. Kun täydellistä normaaliutta ei ole olemassakaan. Minäkin haluan elää itseni näköistä elämää viis veisaamatta muiden mielipiteistä. Aurinkoista keskiviikkoa sinulle!
Poista