Rohkeasti harmaat hiukset

  

Minulla  ei ole vielä harmaata hiuksissani, ja jos olisi, antaisin sen olla. Suvussani naiset harmaantuvat noin seitsemänkymppisinä.

Hesarin  kyselyyn harmaantumisesta  vastasi 421 ihmistä. Kyselyssä kartoitettiin erityisesti varhaista harmaantumista. Se tuntui hämmentävältä, huvittavalta, yllättävältä ja epäreilulta.

"Näenkö omiani? Heijastuuko valo peilin edessä jotenkin jännästi muutamista suortuvista päälaella?" Nainen, 38.

"Ajatuksia elämän loppumisesta. Vauhtiaika on ohi." Nainen, 49.

Toisaalta yllätys saattoi olla iloinenkin. Kyselyyn osallistunut nainen, kertoi olleensa innostunut harmaantumisesta 35-vuotiaana. Hän oli aina ihaillut hopeanharmaita hiuksia ja myös pettyi, kun harmaantuminen välillä hidastui.

Eräs nainen kertoi pitävänsä harmaantuvia hiuksiaan luonnollisina ja kauniina, mutta kokee, että työpaikan muut naiset pitävät röyhkeänä sitä, ettei hän värjää hiuksiaan. Toisen vastaajan mies oli kehottanut vaimoa värjäämään hiuksensa, koska hiukset harmaannuttivat koko olemusta.

Jos päättää hyväksyä harmaat hiuksensa, on perusteltava se ensin itselleen, ja sen jälkeen vielä muille, kertovat kyselyyn vastanneet. Miksi on näin?

Meidän kulttuurissamme on turvallisinta näyttää nuorelta, sanoo iän sosiologi ja sukupuolentutkija Hanna Ojala. Nuori ihminen nähdään tuottavana, terveenä, lupaavana, voimakkaana.  

Harmaantuminen vaatii kanttia, koska se on kulttuurisesti poikkeava valinta. Se on eräänlaista aktivismia. Mutta on jaksettava uudestaan ja uudestaan selittää, miksi ei värjää harmaita pois.

Me teemme ulkonäön perusteella moraalisia oletuksia ja tulkintoja. Esimerkiksi ylipainoinen ihminen tulkitaan helposti laiskaksi ja terveydestään piittaamattomaksi.

Ulkonäöstä on tullut kilpailuvaltti myös työelämässä. Sillä pystyy viestimään paitsi aikaansaavuutta, myös itsestä huolehtimista, vastuullista kansalaisuutta.

Tässä visuaalisessa kamppailussa nuoruus on puoli voittoa: nuoruuden päälle on helppo rakentaa itsestään myönteistä kuvaa. Nykyinen ihanneihminen on 25-35-vuotias.

Iäkkään tai sen oloisen on huomattavasti vaativampaa ylläpitää itsestään mielikuvaa ihmisenä, joka seuraa aikaansa. Ojala sanoo: "Toisin sanoen täytyy olla rahaa investoida vaatetukseen, hiuksiin, anti-aging -palveluihin ja liikuntaan."

Kulttuurissamme alle 60-vuotiaalle naiselle harmaantuminen tuntuu olevan onnettomuus ja tabu, kertoo Hesarin kyselyyn vastannut 45-vuotias nainen. "Nuoremmasta naisesta se tekee alta aikayksikön työelämässä tyytymättömän mummon", hän sanoo.

Mira Karjalainen tutkii Helsingin yliopistossa työelämään liittyvää esteettistä työskentelyä. Sillä tarkoitetaan ulkonäön muokkaamista sellaiseksi, mistä arvelemme olevan hyötyä tai auttavan uralla etenemistä.

Joku meikkaa huolitellusti, toinen  käy salilla näyttääkseen hyväkuntoiselta ja kolmas värjää harmaansa piiloon.

Nuorekas ulkonäkö tulkitaan työelämässä niin, että on pätevä, skarppi ja elää tätä päivää.

Kyselyvastauksista ilmeni, että siinä missä 50-vuotias nainen harmaata hiuksissaan tuntee sulautuvansa tapettiin, harmaaohimoinen 50-vuotias mies kuulee olevansa charmikas ja komeimmillaan.

"Kehuvat komeaksi. Tasaista patinaa. Huomaan myös, että liikeneuvotteluissa otetaan vakavammin kuin nuorena." Mies, 46.

Onneksi on olemassa monia yhteisöjä, jotka keräävät harmaantuvia naisia yhteen ympäri maapallon. Hopeasiskot, ollaan ylpeitä patinasta hiuksissamme! Näin rohkaisee jäseniään Silver sisters international eli Hopeasiskot-verkkoyhteisö. Sen ideana on, että kenenkään ei tarvitse mukautua kauneusihanteisiin, joita ei koe omakseen.

Nämä yhteisöt muistuttavat kehopositiivisuusliikettä, joka tekee parhaillaan samaa vartaloihanteille sen puolesta, että jokainen keho on hyvä sellaisenaan kuin on. Pitäisi olla kehorauha.

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2020, kuvat Pixabay

Olen erityisherkkä

 

Minä olen erityisherkkä. Olen tuntenut sen aina nahoissani. Testitkin kertovat siitä. Oli aikoinaan tavallaan helpotus ymmärtää, mikä minua vaivaa, miksi minulla on voimakas ja väillä hyvin jännitteinen sisäinen elämä; miksi väsyn helposti, kun olen tavannut ihmisiä, ollut pitkään sosiaalisissa tilanteissa, äänten vyöryssä. Mutta on tässä erityisherkkyydessä hyviäkin puolia, esimerkiksi kyky tuntea syvästi ja lukea helposti muita ihmisiä.

Teininä sykkeeni kiihtyi helposti, sydän läpätteli ja tulkitsin sen huonoksi hermostuneisuudeksi. Myöhemmin ymmärsin sen vain kohonneeksi vireystilaksi, mikä on aivan hyvä tila, kun sitä pystyy itse säätelemään. Monikaan ei tule erityisherkkyyttä ajatellessaan ottaneeksi huomioon erityisherkän herkkyyttä myös ruumiillisille tuntemuksille. Erityisherkkyyttä pidetään usein vain jotenkin henkisenä tai ainakin sosiaalisena ilmiönä.

Teininä olin punkkari, joka oli vallitsevaa järjestelmää vastaan, opettajia ja koulua vastaan. Anarkisti. Hankala murrosikäinen tyttö. Lukioikäisenä olin taasen hämy, hippi, joka halusi paeta pahaa maailmaa ekstaattisiin kokemuksiin, psykedeeliseen musiikkiin, taiteeseen ja matkusteluun. Kaikki itämaisuus kiehtoi, ja ostimme ystävien kanssa vaatteita ja suitsukkeita Intian basaarista. Kuljimme Kiinan tossuissa tai avojaloin. Osallistuimme Rauhan-marsseille. Joimme punaviiniä ja unelmoimme. 

Lukioikäisenä kiinnostuin myös ekologisista ja eettisistä kysymyksistä ja osallistuin Koijärvi-liikkeeseen. Aloin kasvissyöjäksi. Nämä piirteet ovat säilyneet. Kenties olen myös sisimmässäni aina vain ikuinen punkkari ja hippi. Minun varmasti pitäisi kirjoittaa nuoruudestani oma postauksensa.

Erityisherkkyys käsitteen loi amerikkalainen psykoterapeutti Elaine N. Aron. Hänen mukaansa viidennes ihmisistä on erityisherkkiä. Toisaalta ei ole selvää rajaa  normaalin herkkyyden ja erityisherkkyyden välillä.

Osa lääkäreistä ja psykologeista pitää erityisherkkyyttä enemmänkin kokemuksellisena ja self-help-osastoon kuuluvana käsitteenä. Sitä ei pidetä tieteellisenä käsitteenä, eikä sille ole diagnoosia.

Herkkyys on pahimmillaan rasite ja parhaimmillaan rikkaus. Kun erityisherkkä ymmärtää ja hoitaa helposti kuormittuvaa hermostoaan ja tarkkoja tuntosarvia, elämä helpottuu ja rakentuu vahvemmaksi.

Herkällä ihmisellä on ikään kuin ohuet rajat itsensä ja muiden välillä. Melkein kaikki tulee rajojen läpi. Herkkä kuormittuu helposti, jos on melua, paljon asioita ja ihmisiä tai keskeytyksiä. Vähemmän herkällä on enemmän suojakuorta ja panssaria.

Monesti ujous ja introverttius liitetään herkkyyteen, mutta herkkiä on monenlaisia. On hyvin varovaisia herkkiä ja hyvin elämyshakuisia herkkiä. Myös ekstrovertti voi olla herkkä.Herkälle kuormitusherkkyys on perusasia, jonka kanssa pitää tulla toimeen.

Herkän kannattaisi tutustua kunnolla omaan herkkyyteensä ja kehittää itsetuntemustaan ja identiteettiä.

Jotta herkkyys voimavarana pääsisi käyttöön, muutaman perusasian on hyvä olla kunnossa. Herkän kannattaa panostaa itsensä huolenpitoon: uneen, ravintoon ja liikuntaan. Usein herkän keho on tosi herkkä, joten ei ole sama, mitä syö. Kehon latautuneisuutta voi purkaa liikuntaan. Hyvä uni palauttaa.

Osa herkistä voi arvostaa enemmän henkisiä harrastuksia kuin fyysisyyttä ja siksi laiminlyö kehoaan. Lisäksi herkkä pitää usein huolta muista ja sitten vasta itsestään.

Ympäristöllä on suuri merkitys erityisherkälle. Hän voi olla tosi tehokas, mutta fyysinen ympäristö, työilmapiiri ja -käytännöt vaikuttavat helposti häneen. Etätyöt, hiljaiset huoneet avokonttorissa, selkeä työnjako ja hyvä työilmapiiri helpottavat hermoston kuormittumistaakkaa. Osassa työpaikkoja nämä asiat osataan jo ottaa huomioon. Tietoisuus näistä voisi vielä laajentua, sillä ne asiat, jotka sopivat erityisherkälle, sopivat kaikille. Ne ovat aivoergonomisia.

Herkillä on paljon annettavaa työelämälle. He osaavat tarkastella asioita monesta näkökulmasta. Herkkyys edistää tilannetajua ja tuo oivalluksia ja ymmärrystä niin ihmissuhteisiin kuin asioiden kehittämiseen.

Monet erityisherkät ovat taiteellisia ja luovia. Jos jollakin on luova tapa tehdä töitä, häntä voidaan pitää häirikkönä. Ihmetellään, miten voit tehdä noin. Mutta siitä voi syntyä jotakin aivan uutta.

Osa herkistä voi olla analyyttisia ja kriittisiä. Tästä huolimatta heillä voi olla todella vahvat tunteet ja he käyttävät intuitiivisuutta työssään.

Herkkä, jolla on hyvä itsetuntemus, ei jää välttämättä työhön, jota ei koe omakseen, vaan päätyy vaihtamaan työtä tai kehittämään itseään kohti sitä, mihin hänellä on valmiuksia.  

Parisuhteen solmiminen voi tuntua erityisherkästä tavallista vaikeammalta. Sen edellytys on, että molemmat arvostavat toisiaan ja ymmärtävät herkkyyttä, tai antavat sille ainakin tilaa.

Herkät saattavat olla tosi hyviä ennakoimaan ja sovittelemaan riitoja. Tosin herkän ihmisen vahvuudet voivat myös kääntyä haasteiksi, jos toinen käyttää niitä hyväkseen.

Mutta sitten kun herkkä kokee suhteessa turvallisuutta, esimerkiksi seksistä voi tulla yksi elämän isoja asioita - voimakas, herkkävaistoinen, aistillinen kokemus.

Herkillä on myös taipumus pohtia elämäntarkoitusta. Välillä niin intensiivisesti, että heillä tuntuu olevan koko maailman taakka harteillaan. Monilla henkisyys ja hengellisyys lisääntyvät iän myötä. Osa pohtii jo hyvin nuorina elämään ja kuolemaan liittyviä asioita, oikeudenmukaisuutta, maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.

Parhaimmillaan herkkyys voi olla upea elämää rikastuttava asia ja olennainen ymmärryksen väline.

Täällä voit tehdä Heli Heiskasen herkkyystestin.

Lähteet: Voi hyvin 8/12, kuvat omat

Sosiaallisemmaksi voi opetella

Minä olen välillä miettinyt, olenko introvertti vai ekstrovertti. Sisään- vai ulospäin suuntautunut? Olen yleensä tullut siihen tulokseen, että minulla se vaihtelee tilanteen mukaan. Suuressa ihmisjoukossa en saa yleensä suutani auki. Kun taas pienemmissä ryhmissä voin puhua kuin viimeistä päivää. Mutta tämä ristiriitainen käyttäytyminen viittaa enemmän siihen, että olen introvertti. Noinhan introvertit toimivat: Suuressa joukossa ei puhuta, mutta esimerkiksi kahdenkesken hyvinkin vuolaasti.

Sosiaalisuus on nykyisin työelämässä hyvin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että epäsosiaalisuutta hävetään. Uuden suomalaistutkimuksen mukaan sosiaaliset ihmiset tienaavat enemmän kuin epäsosiaallisemmat. Sosiaaliset alat on myös niitä parhaiten palkattuja. Juristit, lääkärit, eri alojen johtajat.

Nykyisin uralla eteneminen vaatii introvertilta ylimääräisiä ponnisteluja. Yleensä kuitenkin oma kunnianhimo ja halu edetä uralla antavat introvertille riittävän syyn esiintymisen harjoitteluun. Esiintymistä pitäisi minun mielestä opettaa jo opiskeluaikana. Esiintymistä voi harjoitella muun muassa näin:

1)Valmistaudu kunnolla työhaastatteluun.Kannattaa käydä mielessään läpi aiheita, joista varmasti tullaan kysymään. Työhaastattelussa ei kuitenkaan kannata esittää muuta mitä on. Koulutettu haastattelija osaa kyllä ottaa huomioon haastateltavan persoonallisuuden ja esiintymistilanteen jännittämisen vaikutuksen siihen.

2)Pakottaudu puhumaan.Introverteilla täytyy olla yleensä hyvin tärkeää sanottavaa ennen kun hän käyttää puheenvuoron esimerkiksi kokouksessa. Itseään voi välillä pakottaa puhumaan. Vaikka se olisi tuskallista. Hanki kokemusta. Ja vielä kerran kokemusta.

3)Hakeudu esiintymistilanteisiin. Paremmaksi esiintyjäksi voi harjoitella. Introvertin on karaistava itseään, ettei hän jää töissä alisuorittajaksi. Tähän tarvitaan kunnianhimoa. Esiintymiskykyä kehittää perusteellinen asiatieto ja riittävä valmistautuminen. On vain niin sanotusti noustava lauteille. Yleensä esiintymistilanteen jälkeen on hyvä olo. Minä uskalsin!

Hektinen työrytmi, jatkuvat muutokset ja verkostoituminen suosivat helposti ekstrovertteja. Introvertti tarvitsee työrauhaa. Hän tekee mielellään vaativia töitä yksin. Hän on yleensä vastuuntuntoinen, luotettava, analyyttinen, pitkäjänteinen, tarkka ja pohtiva. Paljon hyviä ominaisuuksia siis.

Introvertti voi helposti stressata painetilanteissa, joissa pitää tehdä nopeita päätöksiä. Koska hän on enemmän pohtijatyyppi.

Loppujen lopuksi työpaikalla tarvitaan erilaisia ihmisiä. Työt ei välttämättä luonnistu, jos kaikki työntekijät ovat ekstrovertteja. Kuka tekee tarkan ja perusteellisen pohjatyön? Siihen tarvitaan analyyttisia, pohtivia, pitkäjänteisiä introvertteja.

Olen tämän viikon somettomuus-lomalla. Melkein täysin. Postaukset tulee kuitenkin normaaliin tapaan joka päivä, mutta en pysty vastaamaan kommentteihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.7.2018, kuvat Pixabay, Pexel