Minulla ei ole vielä harmaata hiuksissani, ja jos olisi, antaisin sen olla. Suvussani naiset harmaantuvat noin seitsemänkymppisinä.
Hesarin kyselyyn harmaantumisesta vastasi 421 ihmistä. Kyselyssä kartoitettiin erityisesti varhaista harmaantumista. Se tuntui hämmentävältä, huvittavalta, yllättävältä ja epäreilulta.
"Näenkö omiani? Heijastuuko valo peilin edessä jotenkin jännästi muutamista suortuvista päälaella?" Nainen, 38.
"Ajatuksia elämän loppumisesta. Vauhtiaika on ohi." Nainen, 49.
Toisaalta yllätys saattoi olla iloinenkin. Kyselyyn osallistunut nainen, kertoi olleensa innostunut harmaantumisesta 35-vuotiaana. Hän oli aina ihaillut hopeanharmaita hiuksia ja myös pettyi, kun harmaantuminen välillä hidastui.
Eräs nainen kertoi pitävänsä harmaantuvia hiuksiaan luonnollisina ja kauniina, mutta kokee, että työpaikan muut naiset pitävät röyhkeänä sitä, ettei hän värjää hiuksiaan. Toisen vastaajan mies oli kehottanut vaimoa värjäämään hiuksensa, koska hiukset harmaannuttivat koko olemusta.
Jos päättää hyväksyä harmaat hiuksensa, on perusteltava se ensin itselleen, ja sen jälkeen vielä muille, kertovat kyselyyn vastanneet. Miksi on näin?
Meidän kulttuurissamme on turvallisinta näyttää nuorelta, sanoo iän sosiologi ja sukupuolentutkija Hanna Ojala. Nuori ihminen nähdään tuottavana, terveenä, lupaavana, voimakkaana.
Harmaantuminen vaatii kanttia, koska se on kulttuurisesti poikkeava valinta. Se on eräänlaista aktivismia. Mutta on jaksettava uudestaan ja uudestaan selittää, miksi ei värjää harmaita pois.
Me teemme ulkonäön perusteella moraalisia oletuksia ja tulkintoja. Esimerkiksi ylipainoinen ihminen tulkitaan helposti laiskaksi ja terveydestään piittaamattomaksi.
Ulkonäöstä on tullut kilpailuvaltti myös työelämässä. Sillä pystyy viestimään paitsi aikaansaavuutta, myös itsestä huolehtimista, vastuullista kansalaisuutta.
Tässä visuaalisessa kamppailussa nuoruus on puoli voittoa: nuoruuden päälle on helppo rakentaa itsestään myönteistä kuvaa. Nykyinen ihanneihminen on 25-35-vuotias.
Iäkkään tai sen oloisen on huomattavasti vaativampaa ylläpitää itsestään mielikuvaa ihmisenä, joka seuraa aikaansa. Ojala sanoo: "Toisin sanoen täytyy olla rahaa investoida vaatetukseen, hiuksiin, anti-aging -palveluihin ja liikuntaan."
Kulttuurissamme alle 60-vuotiaalle naiselle harmaantuminen tuntuu olevan onnettomuus ja tabu, kertoo Hesarin kyselyyn vastannut 45-vuotias nainen. "Nuoremmasta naisesta se tekee alta aikayksikön työelämässä tyytymättömän mummon", hän sanoo.
Mira Karjalainen tutkii Helsingin yliopistossa työelämään liittyvää esteettistä työskentelyä. Sillä tarkoitetaan ulkonäön muokkaamista sellaiseksi, mistä arvelemme olevan hyötyä tai auttavan uralla etenemistä.
Joku meikkaa huolitellusti, toinen käy salilla näyttääkseen hyväkuntoiselta ja kolmas värjää harmaansa piiloon.
Nuorekas ulkonäkö tulkitaan työelämässä niin, että on pätevä, skarppi ja elää tätä päivää.
Kyselyvastauksista ilmeni, että siinä missä 50-vuotias nainen harmaata hiuksissaan tuntee sulautuvansa tapettiin, harmaaohimoinen 50-vuotias mies kuulee olevansa charmikas ja komeimmillaan.
 |
"Kehuvat komeaksi. Tasaista patinaa. Huomaan myös, että liikeneuvotteluissa otetaan vakavammin kuin nuorena." Mies, 46.
Onneksi on olemassa monia yhteisöjä, jotka keräävät harmaantuvia naisia yhteen ympäri maapallon. Hopeasiskot, ollaan ylpeitä patinasta hiuksissamme! Näin rohkaisee jäseniään Silver sisters international eli Hopeasiskot-verkkoyhteisö. Sen ideana on, että kenenkään ei tarvitse mukautua kauneusihanteisiin, joita ei koe omakseen.
Nämä yhteisöt muistuttavat kehopositiivisuusliikettä, joka tekee parhaillaan samaa vartaloihanteille sen puolesta, että jokainen keho on hyvä sellaisenaan kuin on. Pitäisi olla kehorauha.
Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2020, kuvat Pixabay
