lauantai 9. huhtikuuta 2022

Surutyöni 102.



Rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli vuosi sitten. Hän oli perusterve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemaan ei öydetty kuolinsyytutkimuksessa. Teen surutyötä.


Tyhjensin viimein Veran huonetta,  vaatekaapit ja joitakin tavaroita hyllyistä ja kirjoituspöydältä. Kaikki hänen opiskelukirjansa ja -vihkot jätin. Hyllyillä on vielä paljon tavaraa, mutta ne jätän muistoiksi Verasta.


Oli vaikeaa ryhtyä toimeen. Tyhjennys on odotellut vuoden päivät. Kun tyhjensin huonetta, tuli niin raastava ikävä Veraa, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Tyhjennyksen lopuksi pyyhin pölyt ja imuroin huoneen.


Tuoksuttelin Veran eniten käyttämää hajuvettä, siinä on raikas pieni kukkainen tuoksu. Vera käytti tätä hajuvettä paljon. Tuntui kuin Vera olisi lähellä. Tuoksumuistot on yleensäkin hyvin voimakkaita. Aion käyttää tätä hajuvettä samoin kuin Veran koruja. 


Sitten löysin kasan Veran maalaamia akvarelleja. Itkin, kun selasin niitä. Vera harrasti muun muassa maalaamista. Aion kehystyttää niistä muutaman. Värikylläisen ja symbolisen. Voi, rakas Vera.


Noin viikko sitten tyhjensin tuota Veran huonetta. Sen jälkeen teki itkun tuhruisena mieli viiniä. Olen yleensä sellainen tissuttelija. 1-2 annosta riittää, kun on aihetta juhlaan ja iloon. En ollut ollut humalassa pitkään aikaan. Nyt join itseni humalaan. Ja mikä krapula siitä seurasikaan moneksi päiväksi. Myös suru latautui voimakkaasti mielessäni. Ei ollut yhtään hauskaa. Iloon ja juhlaan juominen sopii, mutta ei surullisiin ja toivottomiin ajatuksiin.



Suru on kuitenkin liikahtanut eteenpäin. Olen alkanut huvittua jonkin verran erilaisista asioista. Kuten miehen sähläämisestä narsissien kanssa. Onhan tämä outo huvittumisen aihe: ajattelin, että kerrankin mies osti juhlapyhäkukat. Edistystä!Tokmannin kassalla oli ollut naapurimme ja hän oli ehdottanut ostamaan, hehkuttanut  narsisseja pienen kennon, jossa niitä oli 12. Mieshän on niin kiltti, että oli suostunut, narsissit maksoivat vain 1,6 euroa.


Mutta kotiin tullessa mieskin huomasi, että narsissien kukat olivat kuolleet tai nuupahtamassa, eikä lisävanoja ollut paljon. Ehkä ne olivat saaneet liian varhain kylmää. Luulenpa, että nasissit menevät kompostiin ja muoviruukut muovinkeräykseen. Nauroin pitkästä aikaa miehelle. Pääsiäisnarsissit pitänee ostaa ensi viikolla. Kauniisti kukkivat ja kukkavanaiset.  



8 kommenttia:

  1. Olet hienosti matkalla eteenpäin.
    Luovuttamatta vanhasta.
    Samalla pitämällä kiinni omasta elämästä.
    Sitä Verakin olisi ihan varmasti halunnut 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Susanna. Tuntuu tosiaan siltä, että Vera haluaa minun menevän surussa eteenpäin. Vera oli toiminnan ihminen ja hoiti asioitaan nopeasti.

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että löytyy ilon ja naurun aiheita arjesta.

    Veran hajuveden ja korujen käyttäminen kuulostaa tosi hyvältä ajatukselta. Tuoksumuistot ovat tosiaan hyvin vahvoja. Uskon, että tuoksut ja korut tuovat Veran ajatuksiin lähellesi. Vähän kuin halaamaan

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Vähitellen alkaa jotkut asiat huvittaa.Etenkin miehen kanssa yhteisessä arjessa niitä alkaa tuntua. Hieno ajatus tuo, että korut ja hajuvesi on vähän samaa kuin halaaminen.

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että suru on nytkähtänyt eteenpäin vaikka tulee aina olemaan läsnä, mutta muuttamassa muotoaan. <3 Ihana, että voit jo tuntea iloa. <3

    On niin totta, että alkoholi kuuluu ilonpitoon ja jos on ahdistusta tai muuten suurta surua, niin se moninkertaistuu kankkusessa. Oli varmaan aivan kauheat päivät sinulla. Olet ihana, kun kerrot tästäkin omaan tapaasi rehellisesti.

    Sydämellistä uutta viikkoa Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiia. Suru on tosiaan jollakin tapaa hieman muuttunut, mutta kulkee mukana läpi elämän.

      On alkanut naurattaa ja huvittaa jotkut jutut, musta huumori ja ironia tulevat vähitellen takaisin.

      Krapula oli kyllä ankara, kesti melkein viikon. Alkoholi sopii tosiaankin juhlaan ja iloon pienin määrin.

      Poista
  5. Onpa ihana lukea, että olet jo löytänyt ilon pilkahduksia surusi keskellä.
    Pienin askelin ja päivä kerrallaan suru muuttaa muotoaan kohti lohdullisempaa.
    Tuntuu hyvältä, kun voit vaalia Veran muistoa konkreettisen esim. tutun tuoksun avulla.
    Ihanaa pääsiäisviikkoa Marja!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kirsti kommentistasi. Valon ja ilon pilkahduksia on tullut. Kuten Tiialle kirjoitin, että mustahuumorini ja ironia alkaa vähitellen lisääntyä. On hyvin lohdullista, että voin tuoksutella Veran hajuvettä vaikeina hetkinä. Myös koru joka nyt on kaulassani tuo lohtua. Pienin askelin tässä edetään.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!