Yleensä neuvotaan, että jos jonkun tekemiset vaikka somessa ärsyttävät ja herättävät kateutta, kannattaa lakata seuraamasta. Tyypillisempää on kuitenkin ehkä se, että kateus herää, kun seuraa itselleen läheisen ihmisen elämää.
Monesti, kun ihminen vertaa itseään muihin, herää niin sanottua hyödyllistä kateutta, joka auttaa tekemään hyviä valintoja omassakin elämässä. Hyödyllistä kateutta kokiessaan ihminen innostuu toisen onnistumisista, eikä koe, että ne olisivat itseltään pois.
Haitallisessa kateudessa tuntuu siltä, että toisen kanssa kilpaillaan niukoista resursseista eivätkä molemmat voi hyötyä tilanteesta. Kateus voi synnyttää myös häpeää.
Sosiaalisen vertailun tekeminen, esimerkiksi kateudessa, on olennainen osa sosiaalisen tietojen käsittelyn prosessia. Lajinhehityksessä on ollut tärkeää saada tietoa esimerkiksi omasta paikasta laumassa, jota vertailu tuottaa.
Häpeä johtuu osittain siitä, että kulttuurisesti kateus on tabuksi luokiteltava tunne. Jo Raamatun kymmenessä käskyssä kielletään toiselle kuuluvien asioiden tavoittelu.
Kun joitakin tunteita luokitellaan hyviksi ja toisia pahoiksi, unohtuu helposti, miksi tunteet ovat olemassa. Ne voivat sisältää tärkeitä viestejä. Esimekiksi kateus ei herää ihmiselle merkityksettömistä asioista. Mutta silti ihmiset kokevat herkästi itsensä huonoksi vain sillä perusteella, että heillä on joku yksittäinen tunne jollakin hetkellä.
Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, ja arvioivat itsensä suhteessa toisiin. Kateus syntyy tämän sivutuotteena.
Jos kasvuympäristössä on arvostettu suorittamista ja vaikka verrattu lasta toisiin lapsiin, on hän luultavasti oppinut tavallista vahvemmin ajattelemaan omaa elämää sosiaalisen vertailun kautta.
Jos miettii, millaisessa ilmapiirissä on kasvanut, voi ymmärtää paremmin sitä, miksi ylipäätään kokee kilpailevansa muiden kanssa. Kilpailun lopettamista voi auttaa esimerkiksi se, jos miettii, mistä muista asioista kuin tavoitteissa onnistumisesta voisi itse arvostaa itseään.
Lähteet:Referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat
.jpg)
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta!
VastaaPoistaLuulen olevani kateellinen aika harvoin.
Voin hyvinkin olla tässä väärässä.
Kun olen kateellinen, koen usein aika ristiriitaisia tunteita.
Olen joskus kateellinen jollekin jostakin, mitä hänellä elämässään on: mainetta, rahaa, kauneutta, ystäviä, valtaa yms.
Samaan aikaan en voisi ajatella olevani valmis maksamaan sitä hintaa, mitä noista tavoiteltavista asioista on maksettu.
Esimerkkinä erilaiset arvovalinnat (raha versus melkein mikä tahansa hyvä (omasta mielestä)).
Tai aitous vastaan ulos näkyvä rooli ja maine.
Tai rehellisyys vastaan pieni tai isompi filunki.
Tuo riskiriitaisuus ei helpota kuitenkaan kateuden tunnetta, sillä se herättää rinnalle jonkinlaisen epäreiluuden tunteen.
Melkein aina kuitenkin olen iloinen muiden puolesta enkä kadehdi.
Hitsi, kun pääsisi kaikesta (negatiivisesta) kateudesta kokonaan eroon, sillä parantaisi oman elämänsä laatua todella paljon!
Kiitos kommentistasi Susanna.Hienoa, ettet tunne olevasi erityisen kateellinen. Minä saatan olla joskus, mutta silloin pysähdyn ja kysyn itseltäni: mitä sinulta puuttuu, mitä kaipaat, kun olet toiselle kateellinen.Ristiriitaus varmaankin voi liittyä kateuteen.Häpeäkin. Onhan se tosiaan raha versus melkein mikä tahansa minunkin mielestäni.
VastaaPoistaJossakin arvot luokitellaan koviin ja pehmeisiin arvoihin. Raha, valta edustaa kovia arvoja. Kun taas esimerkiksi rakkaus ja läheiset pehmeitä arvoja.Raha on katoavaista, rakkaus taas ikuinen.
Hyvä kirjoitus! Onneksi ei tarvi olla kateellinen enään kenellekään. Elämä on niin hetkistä ja oma luotto itseesi hyvä. Ei tarvitse olla joku muu. Iloa kevääseen ja toivotaan, että kaikki järjestyy.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ulla. Hienoa, ettei sinulla ole kateutta muita kohtaan. Sitä ja häpeää on raskas kantaa. Samoin sinulle ihanaa kevättä!
VastaaPoista