Varastamishimo eli kleptomania

 

Luin Hesarista tosijutun Päivistä, nimi on muutettu:

Päivi alkoi varastaa noin kymmenen vuotiaana. Kaikilla tytöillä oli söpöjä vihkoja ja tuoksukumeja. Päivillä ei ollut rahaa ostaa niitä. Niinpä hän keksi varastamisen, jotta kuuluisi joukkoon.

Aluksi Päivi varasti harvakseltaan, mutta vähitellen tahti kiihtyi. Varastamisen jännitys tuntui hyvältä, onnistuminen vielä paremmalta.

Varastaminen jatkui sitten opiskelijana ja työelämässä, ja se jatkuu edelleen, vaikka Päivi on nyt keskituloinen keski-ikäinen. Köyhinä opiskeluvuosina Päivi osti kaupasta puurohiutaleet ja juurekset, mutta jätti maksamatta peston. Myöhemmin pesto vaihtui kosmetiikkaan.

Päivi sanoo: "Olen tarkkana raha-asioista. Enkä koskaan ole ollut holtiton, ottanut velkaa tai elänyt yli varojen. Laskut maksan aina ajoissa. Varastin sellaista, mihin rahat eivät riittäneet."

Päivi jäi koukkuun varastamisen tuomaan jännitykseen. Hän on jäänyt kiinni yhden kerran 40 vuotta kestäneessä varastelussa. Päiviä hävetti, että oli ollut niin huolimaton. Hän pysyi rauhallisena, ja otti vastaan sakot. Mutta tämä ei hillinnyt varastamista.

"Yleensä suunnittelen tekemiseni. En ole tyhmä. Varastaminen on minulle vähän kuin psykologista peliä, jonka haluan voittaa. Melkein mitä tahansa psytyy varastamaan, jos on riittävästi pokkaa."

Päivillä sitä on. Hän ei aina odota, että kaupan henkilökunta katsoo toisaalle. Hän kertoo varastaneensa samalla, kun jutteli vartijan kanssa. "Ja kerran olen kävellyt pois liikkeestä ulos maton kanssa."

Päiville jännitys on edelleen hyvin koukuttavaa, ja nyt jännitykseen on löytynyt vielä ylimääräinen kierre. Hän saattaa palauttaa kauppaan ylimääräiset tavarat, joita ei tarvitsekkaan. Hän ei ala myydä mitään.

Päivi ei halua vieläkään luopua varastamisesta. "Se ei tule tapahtumaan sen takia, että haluaisin olla kunnollisempi tai kiltimpi, ja että joku normi vaatii sitä. Varastaminen on minulle psyykkinen turva, enkä ole kokenut hyödylliseksi luopua siitä.Joku saa lohtua syömällä kaksi litraa jäätelöä. Minua lohduttaa se, että varastan ja olen tuhma."

Sitten vähän varastamisen teoriaa:

Pakonomainen kleptomania eli varasteluhimo on hillitsemishäiriöihin kuuluva sairaus kuten peliriippuvuuskin. Varastamisen tarve kumpuaa emotionaalisista syistä, halusta kokea elämyksiä ja saada helpotusta ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen.

Ihminen ei pysty hillitsemään varastamiseen johtavaa impulssia. Varstettu esine ei ole pointti vaan teon toteuttamisen jännitys ja sen tuoma tyydytys.

Kleptomanian oireet alkavat tavallisesti alle 20-vuotiaana. Kolme neljäs osa on naisia. Syytä tähän suhteeseen tai sairauteen ei ylipäätänsä tiedetä.

Sairauden taustalla voi olla neuropsykologisia tekijöitä niin kuin rahapeliongelman kehittymisessä. Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihdunta aivojen mielihyväkeskuksessa on keskeinen altistaja toiminnallisissa riippuvuushäiriöissä. Näin ihminen ei saa tarpeeksi kiksejä niin sanotuista tavallisista asioista, vaan tarvitsee esimerkiksi varastamisen tai pelaamisen tuomaa jännitystä, joka sitten koukuttaa.

Jännityksen tarve korostuu erityisesti silloin, kun elämässä tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita. Syyllisyys on tyypillistä hillitsemishäiriöissä. Aktiivisia vaiheita on erityisesti silloin, kun elämässä on muutenkin vaikeaa esimerkiksi työasioissa tai parisuhteessa.

Psykologinen tarve tyydyttää ahdistusta on niin voimakas, että sitä on jopa vaikea ymmärtää. Varastaminen ja pelaaminen tuovat hetken rauhan mielen kamppailuun.

Himovarastajat hakevat todella heikosti apua. Peliriippuvuuden vuoksi ajaudutaan hoitoon silloin, kun on pelattu omat, puolison ja muiden läheisten rahat.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022, kuvat Pexels

Miksi jotkut hakeutuvat vaikeisiin parisuhteisiin?

Suvi ajautui toistuvasti hankaliin parisuhteisiin ja ymmärsi vähitellen, ettei se ollut sattuma. Miksi toiset ihmiset vetävät puoleensa vaikeita kumppaneita ja miten kierteen voi katkaista?

Erääänä päivänä Suvin puoliso oli jättänyt yhteiseen tietokoneeseen Facebookin auki. Suvi oli aiemmin huomannut, ettei puoliso kerro kaikkia suhteen kannalta oleellisia asioita. Mies oli ikään kuin liukunut pois.

Facebook-viesteistä selvisi, että puolisolla oli salasuhde. Suvi tunsi romahtavansa, taas kerran. Hänen suhteensa olivat aiemminkin loppuneet siihen, ettei kumppani ollut tarpeeksi sitoutunut.

Kaikki eivät kumppanin etsinnässä etsi tavallista arkea vaan kumppanin ongelmat vetävät heitä puoleensa. Esimerkiksi Suvi on huomannut usein rakastuvansa tavoittamattomiin miehiin.

Suvin suhteet ovat koko aikuisiän kulkeneet saman kaavan mukaan. Kiihkeän alkuhuuman jälkeen kumppanit ovat muuttuneet torjuviksi, ja suvi on voinut pahoin. Suhteissa on ollut myös henkistä väkivaltaa ja uskottomuutta.

Psykoterapeutti Helena Vuoriheimo sanoo, että epätasapainoisesta suhteesta toiseen ajautuva saattaa tiedostamattomasti ajatella, ettei ole ansainnut rakkautta.Etenkin suhde varatun kanssa ruokkii tunnetta, ettei kelpaa kenellekään. Tästä seuraa huonommuuden kokemus.

Jotkut voivat etsiä jännitystä elämään. Tunteet purkautuvat rajuina, riidellään ja on sovintoseksiä. Valtataistelu voi koukuttaa.

Joissakin vaikeissa suhteissa ongelmana on riippuvuus toisesta. Suhteen toinen osapuoli voi olla riippuvainen saamastaan hoivasta, toinen taas hoivaajan roolista.

On palkitsevaa hoivata ja niin välttyä käsittelemästä omia ongelmia, kuten masennusta tai alisuoriutumista. Hoivaaja nousee suhteessa toisen yläpuolelle, vaikka voi joutua samalla kovan manipulaation kohteeksi.

Moni saatta ajatella saavansa palkintoja huonossa parisuhteessa jaksamisesta. "Pidetään yllä ihannekuvaa omasta itsestä: minä kestän kaiken. Hyväksikäyttäjät aistivat sen. Jos suhteen aluksi ei näytä haavoittuvuuttaan vaan ottaa kaiken vastaan, tulee hyväksyneeksi kaltoinkohtelun", sanoo Vuoriheimo.

Suvi on kyllästynyt huonoihin suhteisiin. Niiden läpikäymiseen on kulunut vuosi psykoterapiassa, ja se on tuottanut tulosta. Hän on päättänyt pysyä erossa tyypeistä, joilta ei voi saada rakkautta ilman kärsimystä.

Suvi syytti parisuhteiden epäonnistumisista aiemmin itseään, koska sai kumppaniltaan sellaisen viestin. Psykoterapiassa hän ymmärsi, että kumppanillakin oli omat ongelmansa. Sitä tämä ei vain myöntänyt.

Suvi huomasi myös, ettei ollut sattumaa, että hän rakastui aina samalla tavalla hankaliin ihmisiin. Nyt hänellä on uusi suhde, jonka hän uskoo olevan parempi. Hän pystyy vaikuttamaan tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.3.2021, kuvat omat

Miksi pyytää apua muilta?

 

Joskus on parasta sanoa, ettei itse pysty tai kykene.  Minä pyydän apua hyvin herkästi. Tunnustan rajallisuuteni. Sen etten osaa ennakolta kaikkea. Kun olin töissä, jouduin pyytämään paljon apua tämän digin kanssa ja sain sitä onneksi, vaikka tietokonevastaava varmasti oli jo kyllästynyt siihen - näin sen hänen ilmeestään -, kun tulin hänen luokkaansa ja toistelin "apua, apua en voi jatkaa tuntia ilman, että tulet apuun".

Seuraavaksi viisi syytä, miksi kannattaa pyytää apua:

1) Se syventää ihmissuhteita.

Yhdessä koetut tunteet sitovat ihmisiä yhteen. Salli itsellesi haavoittuvuutesi ja pyydä apua. Avunpyyntö osoittaa, että luotat toisen ajatuksiin ja kykyyn auttaa.

2) Se kirkastaa ajattelua.

Stressi saa ajatukset kehämäisemmiksi. Ihminen keskittyy ongelmaan, eikä sen ratkaisuun. Kun pyydät apua, siirrät ajatuksesi ulkopuolelle. Tämä rauhoittaa, ja pystyt työskentelemään tehokkaammin ja luovemmin.

3) Se tekee hyvää muillekin.

Auttamista on tutkittu ja sen perusteella huomattu, että auttajat ovat onnellisempia ja hyvinvoivempia kuin muut. Auttaminen voi vahvistaa avunantajan turvaverkkoja. Hän voi itse jatkossa pyytää apua, kun sitä tarvitsee.

4) Se rentouttaa kehoa.

Ongelmien kanssa yksin painiminen voi aiheuttaa kehollista jännitystä, kireyttä  ja ylivireyttä. Tämä jumitus voi pitkittyessään johtaa korkeaan verenpaineeseen ja univaikeuksiin.

5) Se vie työuraa eteenpäin.

Työssään menestyvät pyytävät helposti apua, neuvoja ja mielipiteitä työkavereiltaan. Samalla he solmivat työn kannalta tärkeitä ihmissuhteita.

Lähteet: Kauneus&Terveys 13/2020, kuvat omat.

Sinusta pidetään enemmän kuin uskotkaan

Minulla meinaa mennä hermot tämän bloggerin kanssa. Kuvia saa siirrettyä vain yksitellen , ja kuvan laatu on uskomattoman huono, kun haluaisi käyttää suurta kuvaa. Joten kuvat ovat vastaisuudessa tätä keskikokoa, jos bloggeri ei toimi paremmin. Kuvat ikään kuin menevät rikki. Yritän myös opetella  uuden bloggerin käyttöä. Digiblondina häslään, enkä saa oikein selkoa tästä uudesta bloggeristakaan. Tuntuu siltä, ettei tämäkään toimi nyt hyvin. Mitä kokemuksia sinulla on bloggerista?

Nyt asiaan:

Hyvin usein ihmiset eivät keskity tarkkailemaan keskustelukumppaninsa mokia vaan omiaan.

Uusien ihmisten kohtaaminen voi jännittää. Omaa suoritusta tarkkaillaan: Mitä tuli sanotuksi? Mitä se minusta ajattelee? Mutta kuitenkin toinen osapuoli suhtautuu meihin myönteisemmin kuin uskomme. Harvardin ja Cornellin yliopistojen tutkijat havaitsivat ihmisten arvioivan alakanttiin sen, kuinka paljon keskustelukumppanit pitävät heistä.

Yleensä ihmisillä on taipumus pikemmin yli- kuin aliarvioida kykyjään, mutta keskustelutaidot on tästä poikkeus. Tutkijoiden mukaan ihmiset syyttävät kiusallisista hetkistä - kuten pitkistä tauoista - yleensä itseään. Jos on tuntenut menevänsä jäihin tai lipsautelleensa tyhmiä, keskustelukumppani saattaa ajatella samaa itsestään. Hän suhtautuu armollisesti sinun mokiisi ja keskittyy omiinsa.

Olen valehdellut

Myönnän juu, että joskus olen valehdellut niin sanottuja valkoisia valheita. En suureellisia tai "pahoja" valheita. En silti ole viaton.

Valehtelu on yllättävän tavallista. Kun ihmisiä on pyydetty pitämään päiväkirjaa valheistaan. On käynyt ilmi, että monet valehtelevat joka päivä. Yhden tutkimuksen mukaa amerikkalaiset opiskelijat valehtelee äidilleen noin joka toisessa keskustelussa.

Tunnetuin viimeaikainen valehtelija on mielestäni ollut tanskalainen Peter Madsen. Hän valehteli medialle, ettei ole tappanut sukellusveneessään ruotsalaista toimittaja Kim Wallinia. Onneksi hän jäi kiinni valheestaan. Murha oli hyvin raaka.

Kilpapyöräilijä Lance Amstrong valehteli monia kertoja. Jopa suorassa TV-lähetyksessä. Hän kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt dopingia. Seitsemän vuotta myöhemmin hän kertoi käyttäneensä kasvuhormoni epoa ja veridopingia.

Valehtelu on aina kiehtonut ihmisiä. Esimerkiksi muinaisessa Kiinassa valehtelijaksi epäilty laitettiin pureskelemaan raakaa riisiä. Jos riisi takertui suuhun ja sitä oli vaikea sylkeä pois. Epäilty julistettiin valehtelijaksi. Tuolloin ajateltiin, että valehtelijan suu kuivuu. Myöhemmin tieteellisissä testeissä on huomattu, että hermoston toiminta kiihtyy sressitilanteessa, ja syljen eritys vähenee. Kiinalaiset siis tiesivät tämän jo muinoin.

Valheenpaljastuskone tutkii juuri tätä hermoston kiihtymistä. Muun muassa pulssi nousee, kädet hikoilevat. Mutta ihminen voi silti olla viaton. Hermoston muutokset aiheutuvat vain tilanteen stressaavuudesta.

Jotkut väittävät pystyvänsä tunnistamaan valehtelijan.  Valehtelija ei katso silmiin. Hän toistaa kysymyksen saadakseen aikaa miettiä sopivaa vastausta. Hän puristaa huulensa tiukasti yhteen. Koskettelee hiuksiaan tai nenäänsä.

Suurinta osaa ihmisiä valehtelu jännittää ja ahdistaa. Mutta joidenkin mielestä valehtelu voi olla hauskaa. He nauttivat ihmisten vedättämisestä.

Tammikuussa vuonna 1998 USA:n presidentti Bill Clinton sanoi: "Minulla ei ole ollut seksisuhdetta sen naisen kanssa - neiti Lewinskyn."

Lause jäi poliittiseen historiaan yhtenä muistetuimmista valheista.

Oletko koskaan käyttänyt niin sanottuja valkoisia valheita?

Lähteet. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 2017/11, kuvat Pexel.