Hyvän mielen ruokaa

 

Suolistossa olevat hyödylliset mikrobit ovat myös mielen hyvinvoinnin tukijoukkoja. Niitä kannattaisi ruokkia kasvisvoittoisella ja kuitupitoisella ruualla, joka voi tutkitusti auttaa jopa masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Mielelle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita ovat B12-vitamiini, folaatti, D-vitamiini ja rauta, joiden puutos voi aiheuttaa jaksamattomuutta ja mielialan laskua.

Kasvikunnan tuotteista saatavien polyfenolien runsas määrä voi vähentää masennuksen riskiä. Polyfenolit eivät ole ravintoaineita vaan kasvikunnan omia suoja-aineita, joilla on kuitenkin ihmiselimistössä hyödyllisiä vaikutuksia.

Pehmeisiin rasvoihin kuuluvat omega-3 rasvahapot laskevat elimistössä stressihormoni kortisolin tasoja ja auttavat torjumaan terveydelle haitallista matala-asteista tulehdusta, joka on yhdistetty myös masennuksen riskiin.

Kuitupitoinen ruoka on ensiarvoisen tärkeää suoliston hyvinvoinnille, sillä se ruokkii paksusuolessa olevia hyödyllisiä mikrobeja. Ne tuottavat esimerkiksi lyhytketjuisia rasvahappoja ja aivojen välittäjäaineita, joilla voi olla merkitystä mielenterveyden tukemisessa.

"Suolisto ja aivot ovat toistensa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jonka monien ilmenemismuotojen tutkimisessa on vasta päästy raottamaan ovea", ravitsemustieteen dosentti ja laillistettu ravitsemusterapeutti Anu Ruusunen kertoo.

Aivokuvantamistutkimuksessa on tehty havaintoja siitä, että terveellisesti syövillä ihmisillä on suurempi hippokampuksen tilavuus. Hippokampus on aivojen osa, joka on tärkeä muistille, oppimiselle ja tunteiden käsittelylle.

"Kasvikset, hedelmät, täysjyväviljavalmisteet, pähkinät, kala ja hapanmaitovalmisteet näyttävät olevan myös tässä suhteessa suositeltavia ruokavalintoja", Ruusunen sanoo.

Kehon ja mielenterveyden hyvinvoinnin kannalta on sitä parempi, mitä monipuolisempi hyödyllisten mikrobien joukko suolistossa viihtyy.

Yhä enemmän alkaa olla tutkimusnäyttöä siitä, että terveellisesti syövillä voi olla pienempi riski sairastua masennukseen kuin ihmisillä, joiden ruokatottumuksissa on vähemmän suositusten mukaisia valintoja. Terveellisistä ruokattumuksissa voi olla hyötyä myös masennuksen hoidossa lääkityksen, psykoterapian ja muiden masennuksen hoitokeinojen tukena.

Ruokavalion ohella mielelle on merkitystä sillä, milloin ja miten syödään. Säännöllinen ruokarytmi voi ylläpitää säännöllistä päivärytmiä, mikä auttaa rytmittämään myös päivän muita tekemisiä. Ruusunen sanoo: "Mielenterveydellemme on hyväksi, että päivissä on rytmiä ja rutiineja."

Tasapainoisessa ruokasuhteessa ei ole välttämättä erikseen kiellettyjä ja sallittuja ruokia, vaan kaikenlaisista ruuista on lupa nauttia. Vaikka pyrkisi syömään pääosin terveellisesti ja suositusten mukaisesti, liika ehdottomuus ja tiukat säännöt voivat heikentää ruokasuhdetta. Ehkä perinteinen tapa syödä terveellisesti 80% ja herkkuja 20% päivässä on hyväksi.

"Joustava ja salliva suhtautuminen ruokaan ja syömiseen tukee mielenterveyttä. On tärkeää, että saamme ruuasta ilon ja mielihyvän kokemuksia", Ruusunen huomauttaa.

Ruokahetken rauhoittaminen on mielenterveysteko, jota ei pitäisi häiritä esimerkiksi lukemalla, jatkuvalla kännykän selailulla tai television tai suoratoistopalvelujen katselulla.

Yhdessä syöminen voi vahvistaa sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuudentunteita. Tämä on yksi hyvä syy lisää jättää muut viihdykkeet pois ruokapöydästä.

"Ruokailu on parhaimmillaan yhdessäoloa ja yhteinen rauhoittumishetki päivän aikana", Ruusunen sanoo.

Lähteet: Diabetes 3.6.2025, kuvat Pexels

Tästä aivot tykkää

 

Arki on täynnä keskeytyksiä, mutta vaikka niistä selviäisi, se ei tarkoita, että tilanne olisi aivoille hyväksi.

"Geneettisesti emme ole ehtineet reagoida edes siihen, kun maatalous keksittiin 10 000 vuotta sitten", aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistolta naurahtaa.

"Aivot ovat kuitenkin hyvin muokkautuskykyinen elin. Ihminen voi sopeutua ja oppia elämään monenlaisissa ympäristöissä, mutta se voi tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella."

Vaikka ei voi vaihtaa nykyistä työelämää samanlaiseen ympäristöön, jossa esi-isämme tekivät töitä, joissain asioissa voidaan kuitenkin parantaa, jos asiaa ajattelee aivojen vinkkelistä.

"Ensinnäkin meidän pitäisi muistaa, että olemme laumaeläimiä. Meillä on siis laumaeläimen aivot", Huotilainen aloittaa.

Aivot tarvitsevat toisten ihmisten seuraa. Vaikka yksinolo tekisikin välillä hyvää, liika yksinäisyys on aivoille myrkkyä, eikä pitkäaikainen eristyminen vaikka etätöihin  ole edes superintrovertille hyväksi.

"Se, että työkavereiden kanssa vietetään taukoja ja puhutaan myös omista asioista, on aivoillemme tärkeää".

Toinen aivoja ruokkiva seikka liittyy merkityksen tunteeseen.Esivanhemmille oli selvää, miksi työtä tehtiin ja kuka siitä hyötyi. Nykyään tämä voi olla aivoille vaikea hahmottaa. Tämä voi aiheuttaa merkityksettömyyden tunteita.

"Mitä lähempänä ollaan ihmistä, jonka takia työtä tehdään - asiakasta, oppilasta tai potilasta - sitä selvempää meille on, miksi työ on olemassa."

Kolmas asia, mistä aivot tykkää, liittyy kehoon. Kehon monipuolinen käyttäminen oli tärkeä osa esivanhempien elämää - liikunnallinen elämäntapa olisi ikään kuin perustila aivoille.

"Kehon käyttäminen hidastaa aivojemme ikääntymistä. Liikunnan ei tarvitse olla hikiliikuntaa, vaan esimerkiksi kävely on hyväksi."

"Liikunnan hyödyt näkyvät erityisesti aivojen muistialueella eli hippokampuksessa sekä otsalohkon alueella eli oman toiminnan suunnittelun alueilla."

Kun työpaikka sijaitsee lähellä metsää tai muuta luonnonkohdetta kuten rantaa, taukoa tai jopa palaveria voi hyvin mennä pitämään sinne. "Jo vartilla luonnossa näyttää olevan stressiä lieventäviä vaikutuksia."

Ennen ihmisen elämässä oli myös valtavasti hitaita, manuaalisia askareita: on poistettu jyvät akanoista, tehty vaatteita tai käsitöitä. Käsillä tekeminen on aivoille palkitsevaa: ihminen näkee työnsä tuloksen.

Tietotyöläiselle ei ole lainkaan huono ajatus puuhastella välillä käsillään: esimerkiksi neuloa tai paikata sukkia tai tehdä palapeliä.

"Helppo käsillä tekeminen, joka on itselle tuttua ja mieluisaa, näyttää auttavan meitä, myös keskittyä kuuntelemiseen", Huotilainen sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.5.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 71.

 

Tämä viikko on mennyt varsin leppoisasti ja mahdollisesta masennuksesta kärsien. Puoli vuotta virtsakatetrein on vaatinut veronsa. Koko ajan pieni jännitys, ettei se ala jostakin liitoskohdasta vuotaa. Näin on nyt taas tapahtunut kaksi kertaa. Sitten päivystykseen.

Tajusin, että kystofixkatetri pitäisi vaihtaa noin kuukauden välein. Kystofixkatetri laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon, ja reikää pitää suihkutella vedellä joka päivä ja suojata harsosidoksella ja teipillä. Tämä viimeisin katetri on ollut minulla jo noin kaksi kuukautta. Soitin ajan terveyskeskukseen. Hoitaja otti minut vastaan ja sanoi, ettei katetria tarvitse vielä vaihtaa. Hän teippasi liitoskohtia. Minulle on kuulemma varattu aika sairaalaan ensi perjantaiksi. Vielä en ole itse saanut kutsua.

Siellä tietty taas virtsasuihkun voimakkuuden ja jäännösvirtsan tutkiminen. Viimeksi en saanut jännitykseltäni pissaa. Toivottavasti nyt onnistuu, ja saan tämän hemmetin vehkeen pois. Olenhan jo reilun kuukauden kotona pissannut normaalisti. No nyt se siitä sairastamisesta.

Olen täysin hurahtanut hapanjuurileivän leipomiseen. Taas tällä viikolla leivoin. Ja tajusin, ettei ensimmäiset leivät olleet onnistuneet, koska eivät olleet kohonneet saksimiskohdasta. Toiset leivät onnistuivat. Kolmannet eivät. Nyt on neljäs kerta, ja leivät ovat nyt tarpeeksi kohonneita. Leipominen on melko monimutkaista.

Suurin piirtein näin: aluksi sekoitetaan emojuurta, vettä ja jauhoja emojuuripurkkiin. Emojuuri on suuritekoinen. Odotetaan, että alkaa kuplia ja kuohua. Tähän menee melko kauan aikaa. Sitten sekoitetaan leipomiskulhoon edellä mainitut, mutta jauhon osuus on suurempi. Odotetaan, että alkaa taas vähän kuohumaan. Sitten tehdään varsinainen taikina: jauhoja, suolaa ja vettä sekoitetaan taikinaksi. Annetaan kohota 4-6 tuntia. Kohotuksen alkuvaiheessa tehdään taikinan taittelut kolme kertaa puolen tunnin välein.

Tehdään leipien esimuotoilu, joka on aika kinkkistä. Pitäisi saada leipä pinkeäksi. Annetaan levätä puoli tuntia ja tehdään lopullinen muotoilu. Annetaan levätä tunnin ja siirretään sitten kohotuskoreihin. Annetaan olla tunnin ja siirretään jääkaappiin yölevolle ja kohoamaan lisää. Aamulla leivät paistetaan. Tosin tällä kertaa jouduin odottamaan paistamista, koska leipiä piti vielä kohottaa. Ne siirretään uunissa kuumennetulle pellille ja paistetaan ohjeen mukaan. Kaikki ainekset pitäisi punnita grammalleen. Tuon selostukseni lisäksi taikinan tekoon liittyy muitakin asioita. Tämä hapanjuurileivän valmistus haastaa minun kärsimättömyyden, mikä on hyvä juttu.

Menen nyt kumoamaan leivät kuumennetulle uunipellille ja laittamaan hyvin kuumaan uuniin 10 minuutiksi ja sitten pienemmälle lämmölle noin 20:ksi minuutiksi. Uuniin pitää laittaa vettä, jotta kuoresta tulisi rapea. Nyt uunipellille mahtui vain yksi leipä. Pitää olla tarkkana, että säädän uunin 230 asteiseksi. No, äsken säädöin. Vielä noin 20 minuuttia uunissa, minkä jälkeen voin paistaa toisen leivän. Nyt leivät onnistuivat. Ne ovat pähkinäleipiä.

Nyt on satanut joka päivä juhannuksen jälkeen. En ole päässyt kitkemään puutarhaa. On pitänyt keksiä jotakin toimintaa sisätiloissa. Tein taas muun muassa raparperimehua, joka on ihanan punaista ja herkullista.

Kokeilen tänä vuonna ikkunakurkkua, joka on melko suosittu netissä. Ikkunaan laitetaan naruja, mitä pitkin kurkku voi kasvaa. Laitoin muutama päivä sitten narut. Naulojen vasarointi oli minulle tosi vaikeaa ja aikaa vievää -  olen niin hömelö käsistäni.  Jo pari päivää sitten kurkku takertui kärhöillään naruun. Kasvimaailma on ihmeellistä - mistä kurkku tiesi narun, mitä pitkin kiivetä?

Minulle on tällä viikolla tuottanut iloa saunominen. Kesällä lämmitetään ulkorakennuksen puusaunaa. Ja miten ihanat löylyt siitä saakaan! Kostean lämpimät. Toisin kuin sähkösaunan kuivat löylyt. Saunan jälkeen on ihanan raukea olo.

En ole edelleenkään saanut siirrettyä valokuvia puhelimesta tietokoneelle. Yritystä on ollut. Ja mikä helvetillistä - kuuden vuoden kuvat ovat tavoittamattomissa! Viime kerralla kaupasta mistä ostin uuden läppärin ei osattu neuvoa kuvien takaisin saamista.  Täytynee vain sopeutua tähän ja ottaa uusia kuvia. Tällä hetkellä tämän orastavan masennuksen vuoksi en jaksa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

5 tehokasta vinkkiä unettomuuteen

 

Huoliajatukset ovat yleinen tilapäisen unettomuuden syy. Seuraavassa sairaanhoitaja ja unihäiriöihin perehtynyt Anna-Mari Aronen antaa viisi vinkkiä saada uni paremmin.

1. Pysäytyssanat

Pysäytyssana-tekniikassa otetaan mieleen sana, jolla ei ole itselle merkitystä: esimerkiksi "ja" tai "että". Sanaa toistetaan mielessä ja muodostetaan huulilla äänettömästi esimerkiksi noin viiden minuutin ajan.

Tämän tavoitteena on, että merkityksettömään sanaan keskittyminen pysäyttää ajatusten sinkoilemisen. "Se on myös yksitoikkoista ja puuduttavaa, ja saattaa sitä myötä väsyttää", sanoo Anna-Mari Aronen.

"2. Silmien liikuttelu"

Joitakin voi Arosen mukaan auttaa nukahtamaan edestakaisiin silmänliikkeisiin keskittyminen.

Silmiä voi liikuttaa suljettujen luomien takana puolelta toiselle tai pyörytellä hitaasti ylös ja alas.

"Kuvittele yrittäväsi katsoa otsaasi kohti  avaamatta silmiäsi ja pidä tämä katse muutaman sekunnin ajan."

"3. Mindfulness-harjoitus"

Harjoituksessa skannataan aluksi kehoa ja havannoidaan hengitystä. Tämän jälkeen havainnoidaan ajatuksia pyrkimättä arvottamaan niitä.

Ajatusten voi kuvitella olevan esimerkiksi taivaalla lipuvia pilviä, jotka eivät pysy paikoillaan vaan jatkavat matkaa.

"4. Kehon rentoutus"

Progressiivisessa rentoutuksessa keho käydään läpi päästä jalkoihin tai jaloista päähän niin, että kutakin lihasryhmää jännitetään ja rentoutetaan  vuorollaan.

Rauhallinen syvähengityskin rauhoittaa kehoa. Siinä hengitetään syvään palleaan kolme kertaa laskien, pidätetään hengitystä ja ulos hengitetään kuuteen laskien.

5. Paradoksaalinen harjoitus

  

Paradoksaalinen harjoitus voi toimia Arosen mukaan erityisesti silloin, kun huoli unen saamisesta on suuri.

Harjoituksessa kohdistetaan katse tiettyyn kohtaan huoneessa ja yritetään pitää silmät siinä pisteessä räpäyttämättä luomia.

"Ajatellaan, että minä valvon ja katson tuota yhtä kohtaa vaikka puoli tuntia. Kun tulee ensimmäinen halu laittaa silmät kiinni, voi ajatella, että jaksan vielä pari minuuttia."

Paradoksaalinen intentio voi auttaa vaativuuteen, joka monella unettomuuden hetkellä herää - kun tuntuu, että unen yrittämisestä on tullut suorittamista.

"Kun yrittäminen saadaan rauhoittumaan, voi olla, että unikin tulee."

Lähteet: Helsingin sanomat 8.3.2025, kuvat viimeinen oma, keskimmäinen Salmelan kesänäyttelystä 2025.

  

5 syytä nukkua päiväunet

1) Se parantaa oppimista

Harhaileeko ajatus? Pätkiikö muisti? Tutkimusten mukaan ratkaisu on 20 minuutin tehopäikkärit. Jos mietit monimutkaisia ongelmia,  päiväunet voivat auttaa aivoja luomaan uusia yhteyksiä. Kaikille päiväunet eivät kuitenkaan sovi, koska tokkurainen olo voi kestää pitkään.

2) Se voi hoitaa sydäntä

Nukkuessa verenpaine ja syke laskevat. Siksi etenkin kunnon yöuni on sydämelle tärkeää, mutta päiväunistakin voi olla apua. Sveitsiläistutkimuksessa huomattiin, että kerran pari viikossa päiväunia nukkuvilla on muita vähemmän sydänongelmia. Tuntuvasti lisääntynyt unentarve voi kieliä terveysongelmasta.

3) Se tukee vastustuskykyä

Immuunijärjestelmä tarvitsee unta. Jos yöt ovat rikkonaisia, torkut voivat paikata tilannetta. Huonon yöunen jälkeen tutkituilla oli merkkejä vastustuskyvyn laskusta ja stressistä. Päivätorkut palauttivat arvot normaaleiksi.

4) Se tehostaa työntekoa

Päiväunien jälkeen työt sujuvat todennäköisesti aiempaa sujuvammin: olet skarppi, tuottelias ja luova. Virkeänä on helppo erottaa, mikä on tärkeää ja mikä ei, joten olet hyvä päätösten tekijä.

5) Se keventää mieltä

Jos iltapäivällä nyppii, ei ihme, sillä silloin energiatasot laskevat. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan: "Jos haluat olla onnellinen, ota päiväunet". Se on luontainen tapa piristyä, rauhoittua ja rentoutua.

Lähteet: Kauneus&Terveys 5/2021, kuvat omat

Elämää maalla 70.

Valtaisa valitus siitä, että tämä postaus on pääosin ikävä, vaikka nyt on juhannusaatto, ilon juhla.

Tällä viikolla on mennyt huonosti. Odotin 16.6 päivää, jolloin luulin että kystofixkatetri otetaan pois, ja pääsen taas nauttimaan kunnolla kesästä. Minulla on ollut erilaisia katetrija. Tämä nykyinen laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Se on ohut letku, joka johtaa ulkopuolella liitoskohtaan. Sen jälkeen tulee virtsaputki ja virtsapussi. Ihmisten ilmoilla voin ottaa nuo virtsaputken ja virtsapussin pois.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Ei ollut kirurgi vaan hoitaja. Virtsasuihkun mittaamisessa minun piti istua pöntöllä, joka mittasi virtsasuihkun  voimakkuutta hoitajan huoneessa. En saanut pissattua, vaikka kuinka yritin. Kotona olen pissannut normaalisti noin kaksi kuukautta. Tulin siihen tulokseen, että rakkoni on ujo. Pissaaminen ei suju, kun toisessa huoneessa istuu sairaanhoitaja odottamassa. Eikä muutenkaan poissa kotioloista.

Yritin vakuuttaa sairaanhoitajaa, että olen jo melko pitkään pissannut normaalisti. Hän sanoi, että kirurgi päättää katetrin poistamisesta virtsasuihkun mukaan. Katetria ei siis otettu pois. Ja ties milloin on uusi tutkimus, kuukausien päästä. En tavannut kirurgia, vaikka lähetteessä sanottiin niin. Milloin hän soittanee?

Sairaalassa meni noin kolme tuntia. Ensiksikin piti juoda paljon vettä, että rakko täyttyisi, ja tulisi pissaamistarve. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen sairaanhoitaja pani minut odottamaan seuraavaa kertaa. Hän unohti koko asian, ja jouduin soittamaan hänen ovikelloaan.

Kuinka yritinkään vakuuttaa hoitajaa siitä, että virtsa tulee kotioloissa normaalisti. Ei tehonnut. Eikö hän voinut ymmärtää, ettei  virtsa välttämättä tule sellaisissa olosuhteissa? Niinpä nyt elän tämän katetrin kanssa. On koko ajan pieni jännitys, että katetri alkaa fuskata jostakin päin. Etenkin liitoskohdan härvelistä. Kuten on käynyt neljä kertaa illalla, ja on ollut pakko lähteä 80 kilometrin päähän saamaan apua päivistyksessä.

Tämä pännii. Olen menettänyt ruokahalun, ja on pakotettava itsensä syömään. Suren. Ehkä myös masennun. Tästä ei tule hyvä kesä, kun en voi käydä kuntosalilla enkä olla esimerkiksi kyykyssä. Puutarhahommat ovat työläitä. Ja usein liika ponnistuksista katetrin reikä vuotaa verta.

Reikää on puhdistettava vesisuihkuttamalla kaksi kertaa päivässä ja laittaa sidetaitos teipillä, joka on repinyt häpykarvani ylhäältä pois. Melkoinen kipu ottaa teippi pois -  mutta kipuun tottuu. Reikä on häpyluun yläpuolella.

Tähän tilanteeseen en totu. Vi`uttaa. Olen onneksi saanut käytyä kävelylenkeillä metsäautotiellä. Luonto lohduttaa, ja sressi laukeaa. Nyt kukkivat syreenit ja kielot. Ennen tätä tuomet ja pihlajat. Alkukesä on niin viattoman kaunis, kun kaikki on vielä vaalean vihreää.

Köynnöskukat voivat hyvin. Istutuksen jälkeen ne murjottivat, mutta ovat alkaneet nyt kasvaa isommissa ruukuissa. Olen tästä iloinen, vaikka mieli on apea. En turhaan kasvattanut niitä siemenistä alkaen.

Kylvin pensaskrassia ruukkuihin ja ne ovat itäneet hyvin. Krassia ei siis oikeasti tarvitse taimikasvattaa. Lupiinit pitäisi niittää ennen kukintaa. Minä en pysty, ja kuinka paljon se ärsyttää. Mies on kiireinen työn ja autojen rassaamisen takia.

Tein taas keskiviikkona karpalohapanjuurileipää ja se onnistui hyvin. Tässä välissä tein myös leipää, joka ei onnistunut. Kuori oli aivan liian kova. Mutta harjoittelemalla oppii, ja saa näppituntuman leivontaan. Vettä ja jauhoja ei sitten tarvitse sitten mitata niin tarkkaan.

Juhannus tulee, mutta ei tee mieli juhlia, koska se muistuttaisi liikaa kuolleesta tyttärestäni. Etenkin sangrian ja kuohuviinin juominen, grillikasvisherkut ja alkukesän kaalisalaatti. Ehkä vain kuljeskelen ulkona ja nautin yöttömästä yöstä, jos ei sada.

Tein ensimmäistä kertaa raparperimehua viisi litraa ja se on todella hyvää. En tee kiisseleitä tai piirakoita, koska pakastimessa on vielä aivan liian paljon marjoja, joista voin tehdä näitä. Aamupalalla syön nykyisin aina jugurttia ja joitakin marjoja. Tein myös mustikkamehua.

Hyvää juhannusta kaikille!

Alzheimerin taudista

Tälläkin hetkellä moni työikäinen käy läpi hyvin suuria tunteita, joita omalla vanhemmalla todettu Alzheimerin tauti herättää.

Moni muistisairaan lapsi tuntee huolta läheisestään, ja mitä sairauden eteneminen tuo tullessaan, ja se, onko sairaus perinnöllinen.

Sairauden edetessä läheisen jaksaminen voi olla kovilla. Silloin auttaa, jos hoitovastuuta voi jakaa ja muuta arjen kuormitusta keventää. Myös vertaistuki ja harrastukset voivat auttaa jaksamaan raskaassa elämänvaiheessa. 

Nyt Alzheimerin taudin diagnosoinnissa ja hoidossa tapahtuu paljon. Se on hyvä pitää mielessä etenkin silloin, jos sairauden perinnöllisyys huolettaa.

Geenit riskitekijöinä

Korkea ikä on suurin riskitekijä. Sairaudelle altistavat esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, keski-iässä kohonnut verenpaine, diabetes ja korkea kolesteroli.

Alzheimerin taudin riskiin vaikuttavat myös geenit.Tähän mennessä niitä on löydetty 75, ja yhteensä niitä voi olla  sata. Mikään tunnetuista geeneistä ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta sairautta, koska sen puhkeamiseen vaikuttavat myös esimerkiksi muu perimä ja elintavat.

Perinnöllisyydestä voi kieliä se, jos sukulaisen muistisairaus on alkanut oireilla alle 55-vuotiaana. Vanhempana alkanut sairaus liittynee muihin riskitekijöihin, kuten korkeaan ikään ja sydän- ja verisuonisairauksiin.

Hae unettomuuteen apua

Unettomuuden hoito on tärkeää. Uni puhdistaa kuona-aineita aivoista. Jos syvää unta ei ole riittävästi, ei puhdistusmekanismi toimi kunnolla. Jos unettomuus pitkittyy, voi aivoihin alkaa kertyä Alzheimerin tautia aiheuttavia beeta-amyloidi- ja tau -proteiineja. Tämän vuoksi unettomuuteen kannattaa sinnikkäästi hakea apua.

"Uusi ravintolisä voi hidastaa etenemistä"

Jotkut ravintolisät voivat tutkitusti vähentää muistisairauden riskiä tai hidastaa etenemistä. Etenkin D- ja B12 tasot voi olla hyvä mittauttaa ja varmistaa, että kyseisiä vitamiineja saa riittävän paljon.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että varhaisen Alzheimerin taudin hoitoon kehitetty ravintovalmiste voi hidastaa muistin ja tiedollisten toimintojen heikkenemistä muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Ravintolisää myydään apteekeissa Souvenaid-tuotemerkillä.

Jos ihmisellä on verenohennuskääke, tuotteen käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa.

"Ota muistin haasteet vakavasti"

Nykylääketieteessä Alzheimerin taudin hoidossa tärkeintä on se, että sairaus todetaan mahdollisimman aikaisin. Tällöin lääkityksellä saadaan mahdollisimman paljon terveitä vuosia.

Jos oma muisti alkaa tulevina vuosina sakata, tilanne kannattaa ottaa vakavasti. Työikäisellä stressi, masennus tai työuupumus ovat yleisempiä syitä unohteluun kuin alkava muistisairaus.Silti joskus on viisikymppisiä, joilla ongelmat johtuvat esimerkiksi Alzheimerin taudista.

Huolestuttavia merkkejä ovat muun muassa reaktiokyvyn hidastuminen ja se, että asioiden ja niiden välisten yhteyksien hahmottaminen heikkenee. Erityisesti se pitää ottaa vakavasti, jos muistiin tulee selkeitä aukkoja, joita myöhemminkään ei pysty täyttämään. Joskus muistisairauden merkkejä ovat myös ärtyisyys, estottomuus ja passivoituminen.

Jos on selkeitä muistisairauden oireita, diagnoosia voidaan myös selvittää verikokeella. Tätä ei kuitenkaan tehdä varmuuden vuoksi eikä sitä suositella oireettomille tai alle 50-vuotiaalle.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2025 referaatti, kuvat omat

Kova treenaaminen vähentää seksuaalista halua

 

Voiko kova treenaaminen vaikuttaa libidoon? "Onhan se aivan päivänselvää", sanoo psykoterapeutti ja personal trainer  Harri Peltomaa. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitalo on täysin samaa mieltä.

Seksuaalinen halu jakautuu kolmen osaan. Ensimmäisenä biologiseen eli hormonitoimintaan ja yleiseen terveydentilaan. Toiseksi psykologiseen, johon kuuluu muistot, kehonkuva, fantasiat ja itsetunto. Kolmanneksi sosiaaliseen, johon kuuluu seksuaalinen halu suhteen ominaisuuteen. Etenkin kova liikunta vaikuttaa näistä kahteen ensimmäiseen ja jos treenaaminnen menee liaallisuuksiin, hormonitoimta saattaa häiriintyä ja libido heikentyä", Uusitalo tähdentää.

Seksuaalinen nautinto rentouttaa. Se on niitä harvoja tilanteita , jolloin irtaantutaan hälystä ja arjen murheista. Heittäydytään ja eletään hetkessä.

On olemassa laji, jonka huipulla haluttomuus on kovaa,nimittäin fitness. Tämän asian vahvistaa itsekin kisannut ja nykyisin valmentaja Veera Könönen. Fitnessin kireä kunto näet kysyy kovaa energiavajetta. Tämä taas tarkoittaa, ettei ole energiaa ylimääräiseen.

Erityisesti kisadieetin viimeiset kuukaudet seksi on usein prioriteetin pohjalla, ihmissuhteet samaten.

Kuntourheilijan libido ei laske niin reilusti kuin kilpaurheilijan. Ainoa syy seksuaalisen halun laskulle ei ole fysiologiassa , vaan yksinkertaisesti siinä, että on väsynyt.

Kuormittunut vähentää sosiaaliset kanssakäymiset minimiin, mukaan lukien läheisyyden.

"Ylikuormitukseen liittyy isompi tylsistyminen elämään, melankolinen olo ja vireystasojen lasku. Mikään ei oikein huvita, kun paahtaa paikasta toiseen ja kaatuu illalla sänkyyn", Arja Uusitalo kuvailee.

Mistä tietää kuntoilun menneen liiallisuuksiin? Absoluuttista treenimäärää ei voi linjata. Elämäntilanteella, terveydellä,  fyysisellä kunnolla, ravitsemuksella ja unella on suuri merkitys. Jos asia huolettaa mieltä, suhdettaan liikuntaan on hyvä pohtia.

Liialliseen liikuntaan voi vaikuttaa myös se, että laiminlyö palautumista, riittäviä yöunia ja ruokamääriä.

Raskas liikunta tuottaa endorfiiniä. Joillekin se voi olla tapa kanavoida seksuaalienergiaa toisaalle.

Jos mieli pyörii saliharjoitusten ja ravinnon optimoinnin ympärillä, vapaata kaistaa parisuhteelle ja seksille on kiistatta vähemmän.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2025, kuvat Pexels

Onko nyky-yhteiskunta itsekkäiden yhteiskunta?

Mielestäni Liisa Keltinkangas-Järvinen on ehkä liian kärjistäjä tässä jutussa. Olen samaa mieltä monista asioista. Mutta esimerkiksi somea ääriyksilölliseksi kritisoidessaan, hän ei ota huomioon, että somessakin muodustuu yhteisöjä, erilaisia ryhmiä ja piirejä.

Psykologi  ja emeritaprofessori Liisa Keltinkangas-Järvisen mielestä nyky-yhteiskunnassa hyväksytään käytös, jollaista pidettiin vielä joitain vuosikymmeniä sitten narsistisena. Hänen mukaan itsekkyydestä on tullut aikamme suuri uhka.

"Nykyinen yhteiskunta on yltiöyksilöllinen. Itsekkyys nähdään vahvuutena", hän sanoo. Nyky-yhteiskunta tukee ja vahvistaa minäkeskeisyyttä.

Ollaan luotu elämisen malli, joka kuuluu kehityspsykologiassa lapsen primaarin narsismin kehitysvaiheeseen.

"Primaarinarsismi ei ole häiriö vaan lapsen normaali kehitysvaihe. Vaiheen piirteitä on esimerkiksi keskittyminen omaan hyvään oloon, oman mielihyvän hakeminen ja omien tarpeiden välitön toteuttaminen."

"Aikuinen voi nykyään julkisesti sanoa, että minun on velvollisuus keskittyä itseeni. Tai että lakkasin tekemästä kompromisseja ja olemasta kiltti."

"Ihmisellä on perustarve omaan mielihyvään ja oikeus pitää rajoistaan ja oikeuksistaan kiinni. Nämä voivat kuitenkin kääntyä puhtaaksi itsekkyydeksi."

Nykyinen psykoterapiakulttuuri kannustaa muun muassa pohtimaan omia tunteita. Keltinkangas-Järvisen mukaan pitäisi kysyä myös , millaisia tunteita minä herätän muissa.

Muihin keskittyminen voi jopa parantaa hyvinvointia. "On erittäin hyviä tuloksia sellaisesta terapiasta, jossa keskitytään itsen sijasta toisiin ihmisiin."

Nykyisin vallalla on myös kuvitelma, että oma hyvinvointi maagisesti säteilee ympäristöön. "Hoetaan, että ei voi rakastaa muita, jos ei ensin rakasta itseään. Slogan ei pidä paikkaansa. Ihmisellä voi olla äärimmäisen huono itsetunto, mutta se ei estä häntä kiintymästä  eikä rakastamasta."

On selvää, että on yhä ihmisiä, jotka kykenevät kompromisseihin ja ottavat toiset huomioon.

"Mutta nyt puhun isosta yhteiskunnallisesta trendistä , jonka olemme rakentaneet ja joka ei johda hyvään."

Toinen vakiofraasi on, että ei pidä syyllistää. "En syyllistä. Kerron, mitä psykologian tutkimuksissa on havaittu. Jos ihminen syyllistyy, siihen on ehkä aihetta."

Ikävien tunteiden työntäminen syrjään on psykologian mukaan jälleen yksi nykyajan ilmentymä, koska syyllisyyden ja häpeän tehtävänä on ohjata käyttäytymään oikein toisia kohtaan.

"Kehotus, että syyllisyydestä ja häpeästä pitäisi päästä kokonaan eroon, on kehotus ryhtyä psykopaatiksi. Psykopaatilla ei ole näitä tunteita."

Ihminen ei ole luonnostaan epäitsekäs tai itsekäs, koska kulttuurin odotukset ohjaavat häntä. Aiemmin kulttuuri ei ohjannut yltiöyksilöllisyyteen.

Jälkiteollisena aikana yhteisöjen sijaan nousivat esiin menestyjät ja yksilöt. Viimeisen silauksen antoi some, joka kannustaa kilpailemaan huomiosta.

Yksilöllisyyteen  kannustamalla on ikäviä seurauksia sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle. 

Pahoinvointi kasvaa. Ääriyksilöllisessä yhteiskunnassa ei riitä, että hoitaa työnsä, pitäisi olla menestyjä.

"Aina voi olla parempi. Aina on oma syy, jos epäonnistuu. Ei ihme, että ihmiset ovat ahdistuneita ja uupuneita."

Nyky-yhteiskunta unohtaa, että ihmisellä on tarve kuulua joukkoon.

Identiteettiä ei voi keksiä vaan se muodustuu yhteisössä. Ennen se löytyi esimerkiksi samastumalla läheisiin, kuten perheeseen ja sukuun. Nyt netti tarjoaa rajattomasti hatarampia identiteetin rakennusaineita.

"Identiteetti on ihmisen peruskivi. Jos se rakentuu pienen kuplan arvomaailmaan tai idoleiden varaan, se on heikko. Silloin jokainen ulkopuolinen voi horjuttaa identiteettiä."

Yltiöyksilöllisyys kannustaa yhteistyön sijasta kilpailuun. Ja mitä sitten tapahtuu, kun pahoinvoivat ja horjuvalla identiteetillä varustetut yksilöt kilpailevat? Yhteiskunta polarisoituu, ja kykymme sosiaaliseen vuorovaikutukseen heikentyy.

Keltinkangas-Järvinen on kuitenkin toiveikas. Koska ollaan itse rakennettu itsekkyyteen kannustavan yhteiskunnan, voidaan se itse purkaakin.

Median täytyisi nostaa esiin vähemmän yksittäisiä menestyjiä ja enemmän taustavaikuttajia. Yhteisöjen tulisi kannustaa kilpailun sijaan yhteistyöhön.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat

Naisten ja miesten rakastumiset eroavat toisistaan

 

Kun ihminen rakastuu, rakkauden kohde voi täyttää ajatukset. Miten suuri osa valveillaoloajasta ajatellaan rakkauden kohdetta?

Kun tätä tutkijat kysyivät nuorilta aikuisilta, miesten ja naisten vastaukset erosivat toisistaan. Naiset arvioivat, että rakastettu oli heidän mielessään keskimäärin 54 prosenttia valveillaolosta. Miehet ajattelivat rakastettuaan selvästi vähemmän, 44 prosenttia ajasta.

Evoluutiopsykologi Severi Luoto on tarkastellut rakkauden intohimoisen alkuvaiheen sukupuolieroja. Hän tutkimusryhmineen löysi sukupuolten väliltä useita eroja.

Miehet rakastuivat nopeammin kuin naiset. Eroa sukupuolten välillä oli keskimäärin kuukauden verran. Miehet rakastuivat noin kuukausi suhteen alkamisen jälkeen, naiset kaksi kuukautta. Jotkut toki rakastuivat jo ennen varsinaisen suhteen alkamista, miehet useammin kuin naiset.

Naiset sen sijaan rakastivat tuoretta kumppaniaan hieman kiihkeämmin ja sitoutuneemmin.

Naiset ovat raskaana yhdeksän kuukautta, kun mieheltä lisääntymiseen voi vähimmillään riittää muutama sekunti. "Nämä perustavanlaatuiset erot johtavat erilaisiin valintapaineisiin kaikessa lisääntymiskäyttäytymisessä", sanoo Luoto.

Evoluutiossa yleistyvät piirteet, jotka edesauttavat menestyksellistä lisääntymistä eli omien geenien ja piirteiden siirtymistä eteenpäin.

Rakkaus on molemmille suurin motivaatio parisuhteen muodostamiseen ja seksin harrastamiseen. Seksi edistää lisääntymistä ja parisuhde jälkeläisten selviytymistä. Näin ajatellaan evoluutiopsykologiassa.

Miehillä on matalampi kynnys alkaa lyhytaikaiseen suhteeseen ja lähteä siitä. "Näiden käyttäytymismallien ei tarvitse olla tietoisia. Ja toki moni mieskin haluaa aidosti sitoutua yhteen kumppaniin."

Naiset ovat taaskin maailman sivu suosineet miehiä, jotka rakastuvat ensiksi, ovat motivoituneet kosiskelemaan ja osoittavat aitoja merkkejä sitoutumisesta.

Evoluutiopsykologiassa tiedetään vanhastaan, että naisten ja miesten parinvalinnassa painottuvat eri perusteet. Miehillä lisääntymiskumppanin ulkonäkö ja nuoruus vaikuttavat keskimääräisestii enemmän kuin naisilla. Naiset kiinnittävät keskimääräisesti enemmän huomiota kumppanin statukseen ja varallisuuteen.

Tasa-arvoisissa maissa romanttista ja sitoutunutta rakkkautta löytyi hieman vähemmän kuin niissä maissa, jossa  rakkausukupuolten tasa-arvo on heikommalla tolalla. "Ajattelisi, että lännessä rakkaus on vapaata, mutta se kukoissssstaakin muualla."

Luoto muistuttaa, että tutkimuksessa tarkasteltiin suurta joukkoa miehiä ja naisia tilastollisesti. Tulokset eivät tarkoita, että jokainen mies ja nainen toimii samalla lailla, sillä sukupuolten sisällä on suuria eroja rakkauden ilmentymisessä.

  Lähteeet: Helsingin

Sanomat 21.5.2025 referaatti, kuvat omat.

Elämää maalla 69.

 

Tämä viikko on ollut jotenkin penseä. Minusta tuntuu, että elämäni on sairaanhoitajilla, lääkäreillä ja labroissa juoksentelua. Viime labrassa oli taas jokin bakteeri virtsassa, ja sain  antibioottikuurin. Kun on katetri, se kuulema lisää virtsatientulehduksia. Voi, minun vatsan mikrobisto! Tämä oli kuudes tai seitsemäs virtasrakontulehdus  neljän kuukauden aikana, kun olen sairastanut virtsaumpea.

Kun heräsin tänä aamuna, astuin virtsaan. Virtsapussi oli yöllä fuskannut ja tihuuttanut virtsaa lattialle. Ei hyvä aamu - sitten vaan siivoamaan.  Nämä minun katetrini ovat kaikki fuskanneet jossakin vaiheessa.

Onneksi 16.6 kirurgin vastaanotolla saan ehkä tämän kystofix-katetrin pois, koska olen pissannut normaalisti noin kuukauden. Tämä uusin katetri asennettiin niin, että pieni putki laitettiin virtsarakkoon vatsan läpi. Sitä reikää minun pitää suihkutella ja desinfioida joka päivä. Mutta on todella ihana, että tämän katetrin ansioista voin pissata myös normaalisti. Kuntosali ja kaikki rehkiminen on kielletty.

Silti olen tehnyt puutarhatöitä varoen kyykistymistä, mutta on pakko kyykistyä välillä. Olen siivonnut talon takana olevaa hedeläpuutarhaa ja kasvimaata, vaikka en tänä kesänä kylväkkään sitä. Omenapuut ovat yltäkylläisesti kukassa. Tulee paljon omenaa. Näiden hommien takia katetrin reiästä on tullut verta. Hus olkoon.

Koska viikko on ollut murheellinen, olen alkanut miettiä elämän tarkoitusta. Antiikissa ne oli hyvyys, totuus ja kauneus. Kristillisessä maailmassa usko, toivo ja rakkaus.

Olen päätynyt siihen, että elämäni tarkoitus on oppia rakkautta. Lähinnä muita ihmisiä ja eläimiä, koko luontoa kohtaan. Olemme täällä oppimassa rakastamaan. Tämä tuntuu niin selkeältä.

Olin toissa päivänä jalkahoidossa. Se oli hyvin nautinnollista, kun hoitaja hipelöi jalkapohjia. Ne olivat hyvässä kunnossa, niinpä hoitaja keskittyi hieromiseen, kynsien leikkaamiseen ja kiillottamiseen. Olo oli hoidon jälkeen raukea.

Leivoin taas tällä viikolla hapanjuurileipää. Hapanjuurileivän valmistus vie mennessään. Olen lukenut siitä paljon ja liittynyt facebook-hapanjuurileipä ryhmään. Ensi viikolla leivon taas kaksi leipää - saas nähdä minkälaisia leivistä tulee. Olen nyt aikaisemmilla kahdella kerralla onnistunut melko hyvin.  Ja miten herkullisisa leivät onkaan. Mieskin tykkää.

Mies sai yhdeltä asakkaaltaan paljon pakastemarjoja, eikä kaikki sopinut meidän pakastearkkuihin. Siispä leivoin marja-aroniapiirakkaa ja keitin marjoista mehua. Eniten on mustikkaa. Loput syödään aamuisin jugurtin kanssa - kolme kourallista. Tänään teen puolukkarahkaa.

Raparpereissakin olisi paljon syömistä. Ennen tätä valtavaa marjalahjoitusta ennätin tehdä raparperikiisseliä. Tahtoisin tehdä piirakan, jossa on pehmeää marenkia päällä. Ehkäpä teen sen mustikasta. Toisaalta se kaipaisi jotain kirpeää, ehkä puolukkaa.

Mies osti trumpetin mielettömän monien soittimien lisäksi. Hän kuluttaa kyllä paljon rahaa, koska osti auton viime viikolla. Minulla menee rahaa vain lähinnä ruokaan ja luonnonkosmetiikkaan.

Toivottavasti ensi viikko olisi lempeämpi. Siihen mennessä olen istuttanut köynnöskukat ja kesäkukat.

Hyvää viikonlopppua!

                       Käenkaali kukkii

Ensimmäinen kuva on taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä.

Vanhempi lähellä kuolemaa

 

Olisinpa silloin kysynyt äidiltä, ottanut puheeksi isän kanssa, kiittänyt vanhempaa tai pyytänyt anteeksi.

Kun vanhemman kuolema alkaa olla lähellä, jälkikasvua alkaa usein mietityttää puhumatta jääneet asiat, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Tuija Turunen. Asioiden käsittely ei vie luopumisesta ja menetyksestä surua pois, mutta voi helpottaa sitä.

"Mitä silloin kerran tapahtui?"

Monelle on jäänyt mieleen tapahtumia lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka aikuisena mietityttävät: mitä perheessämme silloin tapahtui? Tapahtumien taustat voivat liittyä muun muassa vanhemman työttömyyteen, rahavaikeuksiin tai suhdeongelmiin, Turunen kertoo. Toki myös vanhemman ja lapsen erimielisyydet saattavat jäädä vaivaamaan.

Hankalan asian nostaminen esiin voi jännittää. Vaikeissa keskusteluissa on muistettava kunnioitus toista kohtaan. Asioilla voi olla monta puolta. Samasta tilanteesta voi olla erilaisia näkemyksiä, joiden jakaminen voi olla kaikille hyödyllistä. Riidan haastaminen ei ole hedelmällistä.

Onko jotain sellaista, mitä vanhempi olisi halunnut tehdä toisin? Haluaisiko hän kertoa jotakin? Keskustelu on lapselle ja vanhemmalle mahdollisuus saada uutta näkökulmaa asiaan.

Erityisesti vaikeissa keskusteluissa on otettava huomioon vanhemman kunto. "Jos vanhempi on ihan elämänsä loppusuoralla, hän ei välttämättä ole siinä tilassa, että pohdiskeleva keskustelu onnistuisi."

Millaisia muistoja on yhteiseen elämään mahtunut?

Turusen mukaan ihmiset muistavat herkemmin vaikeat asiat tai vastaavasti hyvin voimakkaat ilon hetket. "Usein yhteistä elämää muistellaan kuoleman jälkeen, mutta niin kannattaisi tehdä jo ennen sitä. Se vahvistaa yhteistä muistojälkeä."

Yhteisestä elämästä syntyy tällöin kokonaisempi kuva, johon mahtuu moneja värejä.

Turunen mainitsee myös yhteisen resilienssin vahvistamisesta. Tähän liittyvät vaikkapa suvun tarinat siitä, miten vaikeista vaiheista on selviydytty. "Esimerkiksi valokuva-albumeiden tai koriste-esineiden kautta voi päästä kiinni sukujen tarinoihin ja yhteiseen elämään."

"Millainen elämäsi on ollut?"

Aikuisen lapsen olisi hyvä muistaa, että vanhemmalla on muitakin rooleja kuin vanhempana olo. Minkälaista oli silloin, kun vanhempi oli lapsi? Millainen työelämä on ollut? 

Entä mitä vanhempi ajattelee omasta elämästään? Tällainen keskustelu voi tuntua lohdulliselta vanhemmasta itsestään, myös läheisistä.

Turunen kertoo: "Oma pappani sanoi kaksi viikkoa ennen kuolemastaan, että tämä on ollut hyvä elämä."

Miten haluat järjestää hautajaiset ja perinnönjaon?

Turunen kehottaa keskustelemaan siitä, että millaisia ajatuksia vanhemmalla on lähestyvästä kuolemastaan ja omista hautajaisista.

Onko hänellä hoitotahtoa? Tällainen keskustelu voi helpottaa käytännön järjestelyjä, ja hautajaisista tulee vanhemman toiveiden mukaiset.

Raha-asioihin ja muuhun perintöön liittyvistä asioista olisi hyvä myös kysyä etukäteen, sillä se saattaa parhaassa tapauksessa pienentää perintöriitojen riskiä. Onko vanhemmalla testamenttia, jos on, missä hän sitä säilyttää?

Yhteinen suunnittelu tekee tulevasta kuolemasta jaetun, ei vain salaperäisesti tapahtuvan asian. Käytännön asioiden kautta voi parhaassa tapauksessa päästä kiinni tunnetason keskusteluihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.5.2025 referaatti, kuvat omat

100 selfietä kokeiluna somea varten

 

Yli 100 selfietä joka päivä. Miltä minä näytän? Huonoimmillaan ulkonäkötarkistelu menee näin pakko-oireiseksi, kertoo erikoispsykologi Katarina Meskanen.

Kehokuvahäiriöisiä on lisääntynyt Meskasen mukaan. Jos peilikuvan tarkkailu ja ulkonäön murehtiminen vievät ison osan elämästä, kyse saattaa olla mielenterveyden häiriöstä.

Kehokuvahäiriöön voi sairastua kuka tahansa, mutta yleisesti se versoo viimeistään nuorena aikuisena. Eikä ongelman tarvitse edes muuttua mielenterveysongelmaksi, jotta siitä koituu vaikeuksia elämään. Juuri tämän tasoiset ulkonäköpaineet ovat Meskasen tuntuman mukaan kasvussa.

Kehokuvanhäiriöiden ääripäätä, dysmorfista kehokuvahäiriötä sairastaa noin 0,5-2,5 prosenttia väestöstä. Niin dysmorfinen kehokuvanhäiriö kuin lievemmätkin ilmiöt ovat alitunnistettuja ja alidiagnosoituja ongelmia.

"Elämme aikaa, jossa minäkäsityksemme - kuka minä olen ja minkälaisena pidän itseäni - rakentuu aika paljon sen varaan, miltä näytämme muiden silmissä", Meskanen sanoo.

Viime vuosina on tullut käyttöön termi kehopositiivisuus. Tämän viesti on, että jokainen on oikeanlainen juuri sellaisena kuin nyt sattuu olemaan, mtta moni ei ajattele näin.

Some tarjoaa kuvastoa siitä, miltä pitäisi nyt näyttää. "Ihmiset kokevat valtavaa painetta, että heidän kehonsa ja ulkoinen olemuksensa viestii ulospäin sitä, mitä halutaan itsessä korostaa."

Meskasen mukaan nyt jylläävä erityisesti 1990-luvun kuvaston ihannointi on selvästi haitallinen ja pahimmillaan hengenvaarallinen on niin sanottu heroin chic tyyli. Tätä tavoitteleva haluaa langanlaihaksi ja kasvoiltaan huumeiden ongelmakäyttäjän näköiseksi.

Mistä voi tietää, että milloin tyytymättömyys omaan ulkonäköön on epänormaalin runsasta? Suurin osa nuorista ja aikuisisista tuskailee kehonkuvansa kanssa ajoittain ja tämä on normaalia.

Hälytysmerkki on, jos oman ulkonäön tarkkailu alkaa viedä pitkiä aikoja päivästä. "Jos esimerkiksi useampia tunteja päivässä pohdiskelee näitä asioita tai peilailee, mittailee ja arvioi itseäään."

"Jotkut ottavat päivässä satojan selfieitä, joista he tarkastelevat, miltä näyttävät."

"Ongelmissa ollaan, kun ulkonäön pohdiskelu alkaa haitata merkittävästi hyvinvointia, arjen toimintoja, ihmissuhteita, työ- ja opiskelukykyä sekä vapa-ajanviettoa."

Tyytymättömyys voi edetä syvään itseinhoon, häpeään ja vihaan kehoa tai jotain piirrettä kohtaan.

Silloin reaktiona saattaa olla jatkuvan peilailun sijasta itsensä piiloittelu. Verhoudutaan hupun suojiin ja välttelemään edes katsomatta itseä. Huonoimmassa tapauksessa eristäydytään kotiin.

Jos kehonkuvahäiriö muuttuu mielenterveysongelmaksi asti, vakavimpina seurauksena on itsetuhoisuutta. Dysmorfinen kehonkuvahäiriö voi myös altaistaa muun muassa masennukseen ja ahdistukseen.

Dysmorfiseen kehonkuvahäiriöön liittyy pakkomielteinen vakuuttuneisuus ulkonäön viallisuudesta voi myös johtaa kauneusoperaatioihin, joiden avulla häiriöstä kärsivä yrittää korjata ulkonäköään vastaamaan mielikuvaansa.

"He hakeutuvat helpotusta omiin oireisiinsa kauneusoperaatiosta, mutta eivät kuitenkaan sitä saa. Useimmiten käy vielä niin, että siitä tulee operaatioiden sarja."

Potilasta voi kannustaa ottamaan asian puheeksi ulkopuolisen kanssa mahdollisimman hienotunteisesti ja varautumaan siihen, että ensireaktio on torjunta. Vähättely ei kannata. "Ei kannata yrittää vakuutella, että sinulla on kaikki hyvin siinä kehossa, koska sairastumisella ei ole. Enneminkin voisi kysyä, miten toivoisit, että auttaisin sinua."

Kehonkuvanhäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, psykofyysisellä fysioterapialla, lääkityksellä tai niiden yhdistelmällä.

Lääkityksen tarpeen arvioi aina lääkäri,  yleensä lääkehoito tarkoittaa SSRI-masennuslääkkeitä.

"Keinoja on paljon, ja ehdottomasti tätä kannattaa hoitaa. On myös mahdollista toipua kokonaan, mutta se vaatii aina aikaa ja rohkeutta, nojata kohti omaa ahdistustaan."

   Lähteet: Helsingin Sanomat 26.4.2025 referaatti, kuvat Pexels ja Pixabay