perjantai 8. syyskuuta 2023

Miten lopettaa asioiden vatvominen?

 


Mitähän meninkään sanomaan? Puhuinko liikaa tai liian vähän? Moni vatvoo juhlien tai tapaamisten jälkeen, mitä tulikaan sanotuksi.


Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäisellä on vatvojille lohdullinen viesti: sitä tekee jotakuinkin kaikki muutkin.


Sosiaalisten tilanteiden vatvominen liittyy mielen taipumukseen analysoida milloin mitäkin. Se on yleistä ja normaalia.


Pietikäinen esittää vatvomiselle viisi näkökulmaa, joiden avulla  sitä voi pyrkiä helpottamaan.


1)Jälkivatvomisen normalisointi ja myötätuntoisuus

Kolmasosa suomalaisista jännittää sosiaalisia tilanteita. Niillä, joilla on jännittämistaipumusta, korostuvat ajatusmallit, jotka liioittelevat tilanteiden seurauksia.


Vatvomista saattaa vahvistaa sisäinen uskomusjärjestelmä, jossa itsensä arvioi sosiaalisesti kömpelöksi. Tällainen minäkuva voi johtaa niin sanottuun vahvistusharhaan.


"Todellisuutta alkaa tulkita niin, että mieli poimii kaikki sellaiset havainnot, jotka tukevat sosiaalista kömpelyyttä. Sitten alkaa vatvominen ja syyttely "taas mokasit"."



Esimerkiksi seuraavanlaisessa tilanteessa on kyse vahvistusharhasta. Oletetaan, että puhut kuuden hengen seurueessa, ja yksi kuulijoista haukottelee. Sinä teet sen seurauksena johtopäätöksen, ettei kukaan ollut kiinnostunut jutuistasi.


"Muiden ilmeistä ja eleistä tekee vääristyneitä tulkintoja, joista tulee helposti meille totta."


Jos vatvomisesta ei kuitenkaan aiheudu merkittävää haittaa, kuten vaikeaa ahdistusta tai unettomuutta, Pietikäinen kannustaa olemaan myötätuntoinen itseään ja vatvomistaan kohtaan.


"Voi miettiä, että eipä ihme, että mieleni  välillä näitä kelailee, en todellakaan ole ainoa, joka tätä tekee."


2)Laske liian korkealla olevaa rimaa

Vatvojan vaatimustaso voi olla hyvin korkea. Kaiken, mitä hän sanoo, pitäisi olla fiksua ja hienoa. Se on aika kova vaatimus, sanoo Pietikäinen.  


Jos omaan vaatimustasoon ei yllä, tuntuu, että mokasi. Myös jännittämiseen liittyvät usein ylikorkeat laatukriteerit.


Voisiko vaatimustasoa hieman laskea? Voisiko antaa itselleen luvan olla rennompi ja ajatella niin, että kaikki sanovat välillä tyhmästi? Tämäkin on myötätuntoisuutta itseä kohtaan.



3)Opettele tunnistamaan mielen taipumus liioitella

Kaikkia omia tulkintoja ja ajatuksia siitä, mitä muut ajattelevat, ei kannattaisi uskoa.

"Mieli liioittelee ja näkee katastrofeja negatiivisista seurauksista. Kriittiset ajatukset ovat vain ajatuksia omassa mielessä. Kokeile vaikka muistuttaa itseäsi siitä toteamalla: minulla on ajatus, että mokasin."

4)Onko kaikkien pidettävä minusta?
Entä onko kaikkien saatava minusta hyvä käsitys? Miksi muka pitäisi? Jos elämäntehtävä olisi se, että kaikki pitäisivät minusta, se voisi olla sosiaalisesti hyvin ahdistavaa.

"Tässäkin tullaan itselle asetettuihin standardeihin: mitä sitten, jos joku ei tykännytkään siitä, mitä sanoin."

5)Oman mielen sisäinen valmentaja vaihtoon
  
Kaikilla on oma mielen sisäinen kriitikko. Kriitikon tarkoitus on hyvä. Se yrittää auttaa meitä oppimaan virheistämme. Kannattaa kuitenkin pohtia, että jos mieli olisi valmentajasi, niin olisiko se hyvä valmentaja.

"Jos sisäisen valmentajan puheen sävy on tyyliä: "mokasit taas, olet tyhmä", niin auttaako se kehittämään sosiaalisia taitojani?"

Voisko sisäinen valmennus olla myötätuntoista ja inhimillistävää sisäistä puhetta: kaikki mokaavat, ei se niin vaarallista ole.

"Sisäinen puhe vaikuttaa tunteisiimme aika paljon, kun otamme sen niin tosissaan. Ahdistumme, stressaannumme ja murehdimme vaikka päiväkausia sitä, mitä tuli sanottua."



Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2023, kuvat Pixabay

 

6 kommenttia:

  1. Erikoiset Asiantuntijat8. syyskuuta 2023 klo 13.37

    Hyvä postaus! Tätä vatvomista tulee tehtyä liian usein, varsinkin, jos on viettänyt aikaa vähän vieraammassa seurassa tai ollut tilaisuudessa, jossa on mukana paljon tunnelatausta. Pahin on näiden yhdistelmä, esimerkiksi vähän vieraamman ihmisen hautajaiset. Vatvominen lienee ominaisinta erityisherkille henkilöille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Varmaankin kuten kirjoitit hyvin tunteella ladatun tilaisuuden jälkeen vatvomista on enemmän kuin tutussa ja neutraalissa kohtaamisessa. Mielestäni kaikilla ihmisillä on ainakin jonkun vertaa vatvomista, mutta luonnollisesti sitä on enemmän esimerkiksi erityisherkillä, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä eli neuroosista tai masennuksesta kärsivillä ihmisillä.

    VastaaPoista
  3. Mainio kirjoitus jälleen kerran!

    Itselläni kelaaminen alkaa hämäläisen myöhäisesti. Ilta ja yö ovat olevinaan mainioita aikoja omien tekemisten, sanomisten ja tekemättä jättämisten murehtimiseen. Itsensä piinaamisesta on hidas tie tilanteen parantamiseen, mutta sille tielle kannattaa ryhtyä, parempiakaan vaihtoehtoja ei taida olla olemassa.

    Murehtimisen ja reflektoinnin ajankohtaa voi tarkoituksellisesti aikaistaa, jos aavistaa päivän olleen niin hektinen, että jotain on vielä tulossa. Jos tilanteita saa purettua omassa mielessään ennen nukkumaan menemistä, uni on todennäköisesti huomattavasti pelättyä parempaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Susanna. Kiva tieto tuo, että vatvomisen ajankohtaa voi aikaistaa, jos on öiseen vatvomiseen taipuvainen. Toisaalta mieltä on vaikea käskyttää tällaisessa asiassa. Mutta varmasti se onnistuu harjoittelemalla, vaikkakin on aikaa vaativaa. Minulla on onneksi taipumus vatvomiseen jo päiväsaikaan, eikä se häiritse unta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kirjoituksestasi. Myötätunto ja armollisuus ovat aina hyviä juttuja. Kaikki mogaa, ainakin joskus <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos Jenni kommentistasi. Itsemyötätunto on harjoiteltavissa oleva ominaisuus. Onneksi meillä ihmisillä on niin paljon mahdollisuuksia!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!